Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erotako vai ei
Kaverin puolesta kyselen
13.07.2023 |
Täällä varmaan moni on ollut saman kysymyksen edessä kuin minäkin. Erotako vai ei. Viimeisen parin vuoden aikana olen miettinyt sitä usein.
Tässä vähän taustatietoa elämästäni. Olen reilu viisikymppinen mies ja naimisissa todellisen kodin timantin kanssa. Arjen pyöritys ja aikataulutus sujuvat häneltä luonnostaan. Minulle riittää, kun hoidan vain oman osuuteni töistä (lapset, siivous, nurmikon leikkuu/lumityöt jne.). Lisäksi välillä kun on seksiäkin, niin vaimo pysyy tyytyväisenä. Taloudellisesti meillä menee hyvin, eli sekään ei aiheuta närää. Yksi iso mutta on: en enää tunne vaimoani kohtaan niin kuin pitäisi, enkä halua häntä samalla tavoin kuin joskus. Seksi sujuu, kun se on niin tuttua ja turvalliista. Ärsyynnyn nykyään melkein kaikesta mitä hän sanoo, ja mielelläni olen muussa tilassa kuin hän (menen pelaamaan/uimaan lasten (11- ja 13-v.) kanssa tai pihalle ulkotöihin). Kaiken lisäksi naimisissa oleva työkaverini on laittanut pääni ja sydämeni sekaisin. Hän on omalla puolellaan onnettomassa avioliitossa, mutta ei voi erota tietyistä syistä johtuen. Ollaan erosta vakavasti keskusteltu, ja haluaisimme olla yhdessä. Omat ajatukset ja tunteet ovat pelkästään hänessä, minkä takia en enää pysty rakastamaan vaimoani niin kuin joskus tein. Tiedän, että se ei ole oikein eikä reilua häntä kohtaan. On hän läsnäolon puutteeni havainnut ja kyseenalaistanut tunteeni useampaa otteeseen, mistä on aiheutunut pitkiä yöllisiä keskusteluja ja riitojakin. Muutaman kerran lasten ja kavereiden edessä.
Tiedän, että vaikka eroaisin, niin en luultavasti ikinä tulisi työkaveriani saamaan, vaikka kuinka haluaisimme olla yhdessä. Lisäksi jos lähden, niin se tuntuu musertavan itsekkäältä lapsia kohtaan. Onnettomana en silti haluaisi elää.
-JJ-
Kommentit (71)
Tee ihan mitä vaan mutta älä sotke työkaverinaistasi asiaan millään tavalla niin kauan kuin olet naimisissa. Anna hänen elää omaa elämäänsä. Jos hän sinua kiinnostaa niin eroat ja lähestyt sitten. Hän ei ole ratkaisu teidän ongelmiinne eikä myöskään ole hänen vastuullaan tuoda iloa elämääsi kun "vaimon kanssa ei ole mitään yhteistä". Nimimerkillä kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi ajatella alapään sijasta yläpäälläsi, niin et ehkä sitten muutaman vuoden päästä joutuisi kovasti katumaan hätiköityä päätöstäsi. Todennäköisesti vaimo löytäisi itselleen pian uuden hyvän timanttimiehen ja sinä jäät näppejäsi nuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmassa taitavat olla ne tarinat, joissa sitä eroa kadutaan ihan toden teolla. Mietin, jos kumppanit ovat toisilleen luotuja niin palaavat yhteen eron jälkeenkin. Jos eivät ole, niin tuhlaavatko vain toistensa arvokkaita vuosia?
Harvemmin nämä hetken huumaansa katuvat kuuluttavat sitä kaikelle kansalle.
Jos käyttäisit kaiken sen saman energian ja ajan vaimosi ja lastesi hyvinvointiin kuin nyt käytät toisen naisen ajatteluun, niin uskon, että sinunkin liittosi saisi uutta kipinää alta aikayksikön. Omaan puolisoon on mahdollista rakastua uudelleen. Olen sen itse kokenut muutaman kerran pitkässä liitossani.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa tuossa kakkosnaisen ominaisuudessa. Elämään piti saada jännitystä. Kotona oli raskas arki ja oli huikeaa päästä kokemaan hetkellisesti taas isoja tunneryöpsähdyksiä. En halunnut kuitenkaan tuhota liittoani ja tein selväksi, että kaikki pysyy salassa, kenenkään mieltä ei pahoiteta ja juttu ei tule jatkumaan kauaa. Mies oli niin typerä, että meni kertomaan vaimolleen ja siitähän soppa syntyi. Erosivat. Ei kiinnostanut jatkaa juttua sen jälkeen, kun ukko ei ollut ymmärtänyt, mistä oli kyse. Viimeisin tieto, jonka olen miehestä kuullut oli, että hän oli muuttanut pois suuresta omakotalostaan ja asui jossakin yksiössä. Firmallakin meni huonosti. Hetken huuman takia ei kannata tuhota koko elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksia tulee ja menee, ja alkuhuuma haihtuu uudestakin suhteesta. Äärimmäisen harvinaisia ovat ne tapaukset, missä elämä paranisi puolisoa vaihtamalla, ja niissäkin tapauksissa sillä entisellä puolisolla on ollut persoonallisuushäiriötä, päihdeongelmaa tms huonoa.
Tässä on viisaita sanoja.
Kaverin puolesta kyselen kirjoitti:
Kiitos kommenteista kaikille!
Sen verran uskallan vielä avata asiaa, että nainen on minua muutamia vuosia nuorempi, ja suhteemme on enemmänkin henkinen. Tiedä sitten, kumpi on pahempi. Olemme jo puhuneet ja päättäneet, ettemme voi viedä tätä yhtään pidemmälle, koska samalla menisi niin paljon rikki molemmilla. Hänelläkin on kolme lasta (teini-iässä kaikki). Mitään takeita ei kuitenkaan ole, että meidän juttumme toimisi yhtään paremmin.
Täytyy jatkaa panostamista omaan perheeseen.
-JJ-
Hieno päätös ap. Kuumottavasta suhteesta on vaikea päästää irti, vaatii aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInusta outoa, että on reilu viisikymppinen ja lapset vasta 11 ja 13 v. Itse olin mummi jo 47 vuotiaana ja erottuani silloisesta kumppanista ja töistä läksin opiskelemaan. Se oli mun villitys se opiskelu monta vuotta pitkän työuran ja lasten jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
MInusta outoa, että on reilu viisikymppinen ja lapset vasta 11 ja 13 v. Itse olin mummi jo 47 vuotiaana ja erottuani silloisesta kumppanista ja töistä läksin opiskelemaan. Se oli mun villitys se opiskelu monta vuotta pitkän työuran ja lasten jälkeen.
Olen päiväkodissa töissä, ja meillä on siellä useita viisikymppisiä pikkulasten isejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInusta outoa, että on reilu viisikymppinen ja lapset vasta 11 ja 13 v. Itse olin mummi jo 47 vuotiaana ja erottuani silloisesta kumppanista ja töistä läksin opiskelemaan. Se oli mun villitys se opiskelu monta vuotta pitkän työuran ja lasten jälkeen.
Musta tuossa ei ole mitään outoa. Elämäntilanteet vaihtelevat. Itselläni 47 vuotiaana oli syksyllä koulun aloittava lapsi.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos kommenteista kaikille!
Sen verran uskallan vielä avata asiaa, että nainen on minua muutamia vuosia nuorempi, ja suhteemme on enemmänkin henkinen. Tiedä sitten, kumpi on pahempi. Olemme jo puhuneet ja päättäneet, ettemme voi viedä tätä yhtään pidemmälle, koska samalla menisi niin paljon rikki molemmilla. Hänelläkin on kolme lasta (teini-iässä kaikki). Mitään takeita ei kuitenkaan ole, että meidän juttumme toimisi yhtään paremmin.
Täytyy jatkaa panostamista omaan perheeseen.
-JJ-