Erotako vai ei
Täällä varmaan moni on ollut saman kysymyksen edessä kuin minäkin. Erotako vai ei. Viimeisen parin vuoden aikana olen miettinyt sitä usein.
Tässä vähän taustatietoa elämästäni. Olen reilu viisikymppinen mies ja naimisissa todellisen kodin timantin kanssa. Arjen pyöritys ja aikataulutus sujuvat häneltä luonnostaan. Minulle riittää, kun hoidan vain oman osuuteni töistä (lapset, siivous, nurmikon leikkuu/lumityöt jne.). Lisäksi välillä kun on seksiäkin, niin vaimo pysyy tyytyväisenä. Taloudellisesti meillä menee hyvin, eli sekään ei aiheuta närää. Yksi iso mutta on: en enää tunne vaimoani kohtaan niin kuin pitäisi, enkä halua häntä samalla tavoin kuin joskus. Seksi sujuu, kun se on niin tuttua ja turvalliista. Ärsyynnyn nykyään melkein kaikesta mitä hän sanoo, ja mielelläni olen muussa tilassa kuin hän (menen pelaamaan/uimaan lasten (11- ja 13-v.) kanssa tai pihalle ulkotöihin). Kaiken lisäksi naimisissa oleva työkaverini on laittanut pääni ja sydämeni sekaisin. Hän on omalla puolellaan onnettomassa avioliitossa, mutta ei voi erota tietyistä syistä johtuen. Ollaan erosta vakavasti keskusteltu, ja haluaisimme olla yhdessä. Omat ajatukset ja tunteet ovat pelkästään hänessä, minkä takia en enää pysty rakastamaan vaimoani niin kuin joskus tein. Tiedän, että se ei ole oikein eikä reilua häntä kohtaan. On hän läsnäolon puutteeni havainnut ja kyseenalaistanut tunteeni useampaa otteeseen, mistä on aiheutunut pitkiä yöllisiä keskusteluja ja riitojakin. Muutaman kerran lasten ja kavereiden edessä.
Tiedän, että vaikka eroaisin, niin en luultavasti ikinä tulisi työkaveriani saamaan, vaikka kuinka haluaisimme olla yhdessä. Lisäksi jos lähden, niin se tuntuu musertavan itsekkäältä lapsia kohtaan. Onnettomana en silti haluaisi elää.
-JJ-
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Puhu vaimosi kanssa. Hänen on oikeus tietää totuus ja se, että missä mennään teidän liitossanne.
Eikö olisi viisasta vaikka olla lasten vuoksi kulissiliitossa vielä joitakin vuosia, ettei eronne olisi heille juuri ratkaisevassa iässä (esiteini) lähtevätkö huonoille teille.
Minäkin neuvoisin, että muistele niitä asioita vaimostasi mihin hänessä ihastuit.Ihmisellä on kyky rakastua samaan ihmiseen uudelleen ja uudelleen.
On aika julmaa jättää vaimonsa nuoremman naisen vuoksi, kun ensin olet vienyt hänen parhaimmat vuotensa/nuoruutensa. Voisit miettiä omallekin kohdalle miltä sellainen tuntuu. Onko sinusta murskaamaan oman vaimosi elämä. Hän ei ole tehnyt mitään sitä ansaitakseen. Senkö hän saa palkaksi uskollisuudestaan ja hyvästä vaimon/äidin roolistaan.
Lyhennettynä, haluatko kuulua niiden sikojen joukkoon, jotka tekevät niin?
Aika paljon saatu ennakkoluuloja ja sovinismia yhteen kommenttiin.
Ensinnäkin, ei ole mitään naisen "parhaita vuosia", vaan elämä voi kaikilla ihmisillä olla hyvää missä iässä tahansa. Naisella voi olla oma elämä niin, ettei miehen menettäminen "murskaa" sitä sen enempää kuin naisen menettäminen "murskaisi" ap:ta. Me emme voi tietää mitä kaikkea tämä nainen on tehnyt ansaitakseen sen, ettei hänen miehensä enää häntä haluaisi. Lisäksi me emme voi tietää, onko hän ollut hyvä vaimo tai äiti. Jos hän olisi hyvä äiti, niin ei ero saa lapsia minnekään huonoille teille.
Yritän kovasti ymmärtää, mistä nämä sitkeät ennakkoluulot tulevat, kun ei todellisuus tai mediakaan tuollaista kuvastoa tuota. Vai onko se vain niin, että av-palstalle päätyy keskimääräistä enemmän naisia, jotka ovat asettaneet koko elämänsä miehen varaan ja kun miestä ei ole, niin ei ole sitten elämääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu vaimosi kanssa. Hänen on oikeus tietää totuus ja se, että missä mennään teidän liitossanne.
Eikö olisi viisasta vaikka olla lasten vuoksi kulissiliitossa vielä joitakin vuosia, ettei eronne olisi heille juuri ratkaisevassa iässä (esiteini) lähtevätkö huonoille teille.
Minäkin neuvoisin, että muistele niitä asioita vaimostasi mihin hänessä ihastuit.Ihmisellä on kyky rakastua samaan ihmiseen uudelleen ja uudelleen.
On aika julmaa jättää vaimonsa nuoremman naisen vuoksi, kun ensin olet vienyt hänen parhaimmat vuotensa/nuoruutensa. Voisit miettiä omallekin kohdalle miltä sellainen tuntuu. Onko sinusta murskaamaan oman vaimosi elämä. Hän ei ole tehnyt mitään sitä ansaitakseen. Senkö hän saa palkaksi uskollisuudestaan ja hyvästä vaimon/äidin roolistaan.
Lyhennettynä, haluatko kuulua niiden sikojen joukkoon, jotka tekevät niin?Aika paljon saatu ennakkoluuloja ja sovinismia yhteen kommenttiin.
Ensinnäkin, ei ole mitään naisen "parhaita vuosia", vaan elämä voi kaikilla ihmisillä olla hyvää missä iässä tahansa. Naisella voi olla oma elämä niin, ettei miehen menettäminen "murskaa" sitä sen enempää kuin naisen menettäminen "murskaisi" ap:ta. Me emme voi tietää mitä kaikkea tämä nainen on tehnyt ansaitakseen sen, ettei hänen miehensä enää häntä haluaisi. Lisäksi me emme voi tietää, onko hän ollut hyvä vaimo tai äiti. Jos hän olisi hyvä äiti, niin ei ero saa lapsia minnekään huonoille teille.
Yritän kovasti ymmärtää, mistä nämä sitkeät ennakkoluulot tulevat, kun ei todellisuus tai mediakaan tuollaista kuvastoa tuota. Vai onko se vain niin, että av-palstalle päätyy keskimääräistä enemmän naisia, jotka ovat asettaneet koko elämänsä miehen varaan ja kun miestä ei ole, niin ei ole sitten elämääkään.
Ihan miehen /ap omasta tekstistä luin, että kyseessä ns kelpo vaimo, ap ei vain enää halua vaimoaan kuten ennen. Hänen himonsa on siirtynyt vieraaseen nuoreen naiseen. Eipä tuosta hirveästi voi positiivistakaan ajatella. Selkeät sian merkit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhu vaimosi kanssa. Hänen on oikeus tietää totuus ja se, että missä mennään teidän liitossanne.
Eikö olisi viisasta vaikka olla lasten vuoksi kulissiliitossa vielä joitakin vuosia, ettei eronne olisi heille juuri ratkaisevassa iässä (esiteini) lähtevätkö huonoille teille.
Minäkin neuvoisin, että muistele niitä asioita vaimostasi mihin hänessä ihastuit.Ihmisellä on kyky rakastua samaan ihmiseen uudelleen ja uudelleen.
On aika julmaa jättää vaimonsa nuoremman naisen vuoksi, kun ensin olet vienyt hänen parhaimmat vuotensa/nuoruutensa. Voisit miettiä omallekin kohdalle miltä sellainen tuntuu. Onko sinusta murskaamaan oman vaimosi elämä. Hän ei ole tehnyt mitään sitä ansaitakseen. Senkö hän saa palkaksi uskollisuudestaan ja hyvästä vaimon/äidin roolistaan.
Lyhennettynä, haluatko kuulua niiden sikojen joukkoon, jotka tekevät niin?Aika paljon saatu ennakkoluuloja ja sovinismia yhteen kommenttiin.
Ensinnäkin, ei ole mitään naisen "parhaita vuosia", vaan elämä voi kaikilla ihmisillä olla hyvää missä iässä tahansa. Naisella voi olla oma elämä niin, ettei miehen menettäminen "murskaa" sitä sen enempää kuin naisen menettäminen "murskaisi" ap:ta. Me emme voi tietää mitä kaikkea tämä nainen on tehnyt ansaitakseen sen, ettei hänen miehensä enää häntä haluaisi. Lisäksi me emme voi tietää, onko hän ollut hyvä vaimo tai äiti. Jos hän olisi hyvä äiti, niin ei ero saa lapsia minnekään huonoille teille.
Yritän kovasti ymmärtää, mistä nämä sitkeät ennakkoluulot tulevat, kun ei todellisuus tai mediakaan tuollaista kuvastoa tuota. Vai onko se vain niin, että av-palstalle päätyy keskimääräistä enemmän naisia, jotka ovat asettaneet koko elämänsä miehen varaan ja kun miestä ei ole, niin ei ole sitten elämääkään.
Ihan miehen /ap omasta tekstistä luin, että kyseessä ns kelpo vaimo, ap ei vain enää halua vaimoaan kuten ennen. Hänen himonsa on siirtynyt vieraaseen nuoreen naiseen. Eipä tuosta hirveästi voi positiivistakaan ajatella. Selkeät sian merkit.
Ja hän olisi vähemmän sika, jos toisi tuossa erikseen esille vaimon huonoja puolia?
Oot kuin joku emansipoitunut ja vaikeroiva palstamammateini. Yöks! En arvosta. Hoida hommasi ja kanna miehen vastuusi.
M
Harvemmassa taitavat olla ne tarinat, joissa sitä eroa kadutaan ihan toden teolla. Mietin, jos kumppanit ovat toisilleen luotuja niin palaavat yhteen eron jälkeenkin. Jos eivät ole, niin tuhlaavatko vain toistensa arvokkaita vuosia?
Vierailija kirjoitti:
Olet vanha ukko ja podet 50 v. Kriisiä. Ikävöit nuorta itseäsi. Hanki miehen vaihdevuosilääkitys. Mars lekuriin. Luulet itsestäsi liikoja, "nuorempi nainen on kiinnostunut",ei ole😆
Sanoiko ap jossakin, että kyseessä on nuorempi nainen vai olettavatko kaikki niin, luinko huonosti mutta minusta ei puhunut iästä mitään.
Aloituksessa puhutaan naimisissa olevasta työkavereista, ei nuoremmasta ihmisestä. Voihan se mies ihastua saman ikäiseen tai vanhempaakin. Vai onko se helppo haukkua tyypilliseksi keski-ikäiseksi siaksi kun oletetaan nuorempi ihastus? Onko se oikeastaan rankempaa jos ihastuu saman ikäisteen; on niinkuin vaimo, mutta jotenkin parempi?
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa puhutaan naimisissa olevasta työkavereista, ei nuoremmasta ihmisestä. Voihan se mies ihastua saman ikäiseen tai vanhempaakin. Vai onko se helppo haukkua tyypilliseksi keski-ikäiseksi siaksi kun oletetaan nuorempi ihastus? Onko se oikeastaan rankempaa jos ihastuu saman ikäisteen; on niinkuin vaimo, mutta jotenkin parempi?
Ehkä palstalla päivystää joukkio jätetyksi tulleita naisia, joiden mielestä se, että heidät on vaihdettu nuorempaan, johtuu ensisijaisesti siitä nuoremmasta, toissijaisesti eksästä ja vasta viimeisenä (jos ollenkaan) heistä itsestään. Siksi luullaan, että kaikki suhteet ja miehet ja uudet kumppanit on aina samanlaisia.
Huono idea ensinnäkin ajatella suhdetta työkaverin kanssa. Entä jos hänen kanssaan ei suhde onnistukkaan ja sitten näätte toisianne joka päivä töissä? Se on myös muille kiusallista siellä työpaikalla. Ovat varmasti huomanneet jo missä mennään. Ja sitten turha enää kuvitella että vaimo haluaisi sua enää. Lapsetkaan ei arvosta perheen rikkojaa eikä tule innostumaan työkaveristasi. Kuulostaa että sulla on vaan ikäkriisi jota tuo toinen nainen edistää entisestään. Parisuhde terapeutille mars.
Kirjoitin jo aiemmin tähän ketjuun, että käy terapeutille puhumassa vaikka yksin ennen lopullisia ratkaisuja, mutta on kyllä vielä lisättävä ettei ehkä ole kenenkään etu jos hammasta purren pitää suhteessa jatkaa tai mikäli edes pystyy elämään joka päivä sellaisessa valheessa.
N46
Oot jo kussut elämäsi. Selviät joo, kun on pakko. Vaimosi kanssa on ongelmia, jos jatkat hänen kanssaan. Suhde työkaveriin on tuhoon tuomittu. Arvoja olisi hyvä tarkistella. Miksi jouduit tuollaiseen tilanteeseen? Kannattaisi miettiä ennenkuin antaa tunteen viedä. Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, olisin jo useammassa tilanteessa joutunut kävelemään omien arvojen ylitse. Ei ihminen niin heikko ole, ettei tiedä mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tuossa tilanteessa petetyn vaimon osassa. Eniten katkeruutta aiheuttaa pettäminen, valehtelu ja minun syyttely. Reilumpaa olisi ollut erota, kun ei enää tuntenut rakastavansa. Sen sijaan petti, totesi ettei ole sen kummempaa kuin kotonakaan ja halusi jatkaa kanssani. Koen epäreiluksi, että vaikeat päätökset ja teot jäi minun tehtäväksi: erota tai antaa anteeksi.
Kyllähän se on yksin sinun valintasi jatkaa miehen kanssa, joka ei kunnioita sinua ja teidän liittoa pätkääkään. Tulee mieleen täälläkin nähty lausahdus; että jos kuukaudesta toiseen ihmettelee miksi paska kädessä haisee pahalta, niin pitäisikö jossakin vaiheessa pohtia miksi pitää paskaa kädessään.
Älä viitsi syyllistää petettyä, jonka harteille jäi vielä kaikki vaikeat päätökset.
Kiitos tästä!
Kirjoitan vielä, jos ap sattuisi näitä vielä lukemaan.
Mieheni kertoi, että jos olisi jäänyt kiinni silloin kun ihastus toiseen oli kovimmillaan, ei olisi siitä halunnut/pystynyt luopumaan. Sitten kun ihastus laantui ja alkoi nähdä asioita laajemmin, yritti paniikissa päästä suhteesta eroon.
Eli kuten ap kirjoitit, että työkaveri on täyttänyt mielesi täysin, joten kehotan eroamaan, jottet satuta puolisoasi enempää.
Jos taas kuitenkin haluaisit jatkaa avioliitossa, sivusuhde pitää lopettaa täysin ja alkaa työstää omaa parisuhdetta.
Kuules äijä, urologille hakemaan testoja. Testot tippuu ja sinä reppana syytät vaimoasi siitä että ei enää kiinnosta eikä ole tunteita! 50-kymppinen mies on harhainen kuvitellessaan kelpaavansa kelle vaan. No laastariksi sille työpaikan avioliitossaan pettyneelle muijalle kyllä! Tyhmäkö olet, sua halutaan vedättää ton muijan kautta
Vierailija kirjoitti:
Kuules äijä, urologille hakemaan testoja. Testot tippuu ja sinä reppana syytät vaimoasi siitä että ei enää kiinnosta eikä ole tunteita! 50-kymppinen mies on harhainen kuvitellessaan kelpaavansa kelle vaan. No laastariksi sille työpaikan avioliitossaan pettyneelle muijalle kyllä! Tyhmäkö olet, sua halutaan vedättää ton muijan kautta
Tämä!
Jahas, kun kaverin puolesta kysyt niin kerropa sille alakerran urpolle että pysyy housuissaan ja jättää toisen miehen vaimon rauhaan työpaikalla. Sillä urpolla siellä alakerrassa ei ole kaikki kunnossa ja yläpäästäkin viiraa pahasti. Ymmärrätkö, että sun elämäntehtävösi ei ole rikkoa 2 avioliittoa, perhettä, sukuja, työpaikan ilmapiiriä, kaveripiirejä jne. jne. vain siksi, että sun alakerran urpo kärsii testo-ongelmasta?
Oot kyllä typerä mies. Jos eroat joudut myös luopumaan lapsista osittain, samoin välit yhteisiin ystäviinne ja sukulaisiin viilenevät. Jos et saa naista johon olet ihastunut joudut etsiin uutta tinderistä tai baarista. Vai viihtyisitkö yksin?
Tämä voisi olla erään kollegani kirjoittama teksti, tosin lasten iät ei ihan täsmää, mutta voi olla muutettu hämäyksen vuoksi. Näin sivusta tällaista "salasuhdetta" seuranneena, että todella kiusallista meille kanssakollegoille, koska tämä on niin läpinäkyvää ja lapsellista touhua. Sanoisin. että vaihda työpaikkaa tai muijaa, mutta tämä ei ole oikein kivaa meille muille ja alkaa jo vaikuttamaan työilmapiiriin. Olen itse jo harkitsemassa työpaikan vaihtoa tämän virtahevon toimistohuoneessa takia.