Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erotako vai ei
Kaverin puolesta kyselen
13.07.2023 |
Täällä varmaan moni on ollut saman kysymyksen edessä kuin minäkin. Erotako vai ei. Viimeisen parin vuoden aikana olen miettinyt sitä usein.
Tässä vähän taustatietoa elämästäni. Olen reilu viisikymppinen mies ja naimisissa todellisen kodin timantin kanssa. Arjen pyöritys ja aikataulutus sujuvat häneltä luonnostaan. Minulle riittää, kun hoidan vain oman osuuteni töistä (lapset, siivous, nurmikon leikkuu/lumityöt jne.). Lisäksi välillä kun on seksiäkin, niin vaimo pysyy tyytyväisenä. Taloudellisesti meillä menee hyvin, eli sekään ei aiheuta närää. Yksi iso mutta on: en enää tunne vaimoani kohtaan niin kuin pitäisi, enkä halua häntä samalla tavoin kuin joskus. Seksi sujuu, kun se on niin tuttua ja turvalliista. Ärsyynnyn nykyään melkein kaikesta mitä hän sanoo, ja mielelläni olen muussa tilassa kuin hän (menen pelaamaan/uimaan lasten (11- ja 13-v.) kanssa tai pihalle ulkotöihin). Kaiken lisäksi naimisissa oleva työkaverini on laittanut pääni ja sydämeni sekaisin. Hän on omalla puolellaan onnettomassa avioliitossa, mutta ei voi erota tietyistä syistä johtuen. Ollaan erosta vakavasti keskusteltu, ja haluaisimme olla yhdessä. Omat ajatukset ja tunteet ovat pelkästään hänessä, minkä takia en enää pysty rakastamaan vaimoani niin kuin joskus tein. Tiedän, että se ei ole oikein eikä reilua häntä kohtaan. On hän läsnäolon puutteeni havainnut ja kyseenalaistanut tunteeni useampaa otteeseen, mistä on aiheutunut pitkiä yöllisiä keskusteluja ja riitojakin. Muutaman kerran lasten ja kavereiden edessä.
Tiedän, että vaikka eroaisin, niin en luultavasti ikinä tulisi työkaveriani saamaan, vaikka kuinka haluaisimme olla yhdessä. Lisäksi jos lähden, niin se tuntuu musertavan itsekkäältä lapsia kohtaan. Onnettomana en silti haluaisi elää.
-JJ-
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tuossa tilanteessa petetyn vaimon osassa. Eniten katkeruutta aiheuttaa pettäminen, valehtelu ja minun syyttely. Reilumpaa olisi ollut erota, kun ei enää tuntenut rakastavansa. Sen sijaan petti, totesi ettei ole sen kummempaa kuin kotonakaan ja halusi jatkaa kanssani. Koen epäreiluksi, että vaikeat päätökset ja teot jäi minun tehtäväksi: erota tai antaa anteeksi.
Jatkan vielä, jos tästä olisi apua;
Mies kertoi pettämisen syyksi halun tuntea vielä ihastusta. Kun sitten jäi kiinni ja oli menettää minut, kokikin ihastumisen tunteita minua kohtaan eikä halunnut menettää meidän perhettä. Sopiii ihmetellä, eikö olisi voinut etsiä ihastusta minuun muuta kautta kuin vieraasta sängystä?
On valitettavaa, ettei ihmiset tajua, että pettäminen on sen luokan "rikos", että siitä on isoja seurauksia, vaikka kyettäisiin jatkamaankin pettämisen jälkeen. Jonkinlainen epäluottamus kestää läpi elämän. Sinäkin ap kaipaat jotain jännitystä elämään. Jotain mahtavaa hehkua, jota uusi suhde toisi. Mikäpä onkaan se oikea syy ap sinun "kipuilusi" takana. Lakkaa ajattelemasta sitä työkaveria. Lopeta kaikki yhteydenpito. Älä anna munasi viedä. Järki käteen. Vaimosi on aarre. Lojaali, luotettava ja sinun lastesi äiti. Kunnioita häntä ja osoita se hänelle sanoin ja teoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teitä nykymiehiä vaivaa? En eroaisi, jos ette esim. Riitele niin, että lapset kärsii tai muuten kasvuympäristö myrkyllinen. Ajattele nyt hyvä mies myös lapsiasi eläkä vain itseäsi ja omia tarpeita. Oksettaa tämä itsekeskeinen maailman aika. En sano, että ei saisi erota, mutta ajattele kokonaisuutta. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti löydät rakkautta vielä vaimoasi kohtaan. Onnea matkaan kuitenkin päätitpä nyt sitten mitä vain.
Olet vanha ukko ja podet 50 v. Kriisiä. Ikävöit nuorta itseäsi. Hanki miehen vaihdevuosilääkitys. Mars lekuriin. Luulet itsestäsi liikoja, "nuorempi nainen on kiinnostunut",ei ole😆
Toisaalta, kuten täälläkin on jo keskusteltu, kuinka paljon työtä parisuhteen eteen kannattaa sietää tehdä? Onko rakkaus ja parisuhde lähtöjään työmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, kuten täälläkin on jo keskusteltu, kuinka paljon työtä parisuhteen eteen kannattaa sietää tehdä? Onko rakkaus ja parisuhde lähtöjään työmaa?
Kyllä se on MYÖS sitä ja toki hyviä aikoja myös. Ihan sairas tämä maailman aika, kaikki pitäisi saada heti ja ilman vaivaa. Oma etu edelle mennään kaikkialle, ei tarvitse uhriutua tai olla marttyyri, mutta voisi sitä muutakin perhettä ajatella. Heti ekasta töyssystä ollaan valmiita luovuttamaan. Ja sillä töyssyllä en tarkoita pettämistä tai väkivaltaa tai alkoholismia vaan ihan normaaliin elämään kuuluvia vastoinkäymisiä tai kehityskriisejä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tuossa tilanteessa petetyn vaimon osassa. Eniten katkeruutta aiheuttaa pettäminen, valehtelu ja minun syyttely. Reilumpaa olisi ollut erota, kun ei enää tuntenut rakastavansa. Sen sijaan petti, totesi ettei ole sen kummempaa kuin kotonakaan ja halusi jatkaa kanssani. Koen epäreiluksi, että vaikeat päätökset ja teot jäi minun tehtäväksi: erota tai antaa anteeksi.
Kyllähän se on yksin sinun valintasi jatkaa miehen kanssa, joka ei kunnioita sinua ja teidän liittoa pätkääkään. Tulee mieleen täälläkin nähty lausahdus; että jos kuukaudesta toiseen ihmettelee miksi paska kädessä haisee pahalta, niin pitäisikö jossakin vaiheessa pohtia miksi pitää paskaa kädessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet vanha ukko ja podet 50 v. Kriisiä. Ikävöit nuorta itseäsi. Hanki miehen vaihdevuosilääkitys. Mars lekuriin. Luulet itsestäsi liikoja, "nuorempi nainen on kiinnostunut",ei ole😆
Voihan nuorempi nainen olla kiinnostunut, ainakin hetkellisesti, vanhemmasta status-mieheen, jolla on ura, pelit ja vehkeet hommattuna, lapset, vaimo, omakotitalo, rahaa ja varallisuutta. Eli koko paketti.
Mutta onko enää kiinnostunut eronneesta +50v. reppanasta, jolla onkin vuoroviikkolapset, kerrostalokaksio, omaisuus mennyt puokkiin erossa ja erektiovaivaakin alkaa olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tuossa tilanteessa petetyn vaimon osassa. Eniten katkeruutta aiheuttaa pettäminen, valehtelu ja minun syyttely. Reilumpaa olisi ollut erota, kun ei enää tuntenut rakastavansa. Sen sijaan petti, totesi ettei ole sen kummempaa kuin kotonakaan ja halusi jatkaa kanssani. Koen epäreiluksi, että vaikeat päätökset ja teot jäi minun tehtäväksi: erota tai antaa anteeksi.
Jatkan vielä, jos tästä olisi apua;
Mies kertoi pettämisen syyksi halun tuntea vielä ihastusta. Kun sitten jäi kiinni ja oli menettää minut, kokikin ihastumisen tunteita minua kohtaan eikä halunnut menettää meidän perhettä. Sopiii ihmetellä, eikö olisi voinut etsiä ihastusta minuun muuta kautta kuin vieraasta sängystä?
Ilmeisesti uskot ihan mitä tahansa mitä sinulle sanotaan. Miehelläsi olisi ollut tuhansia vaihtoehtoja pettämisen sijaan, mutta hän tietoisesti valitsi pettää sinua ja valehdella sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tuossa tilanteessa petetyn vaimon osassa. Eniten katkeruutta aiheuttaa pettäminen, valehtelu ja minun syyttely. Reilumpaa olisi ollut erota, kun ei enää tuntenut rakastavansa. Sen sijaan petti, totesi ettei ole sen kummempaa kuin kotonakaan ja halusi jatkaa kanssani. Koen epäreiluksi, että vaikeat päätökset ja teot jäi minun tehtäväksi: erota tai antaa anteeksi.
Kyllähän se on yksin sinun valintasi jatkaa miehen kanssa, joka ei kunnioita sinua ja teidän liittoa pätkääkään. Tulee mieleen täälläkin nähty lausahdus; että jos kuukaudesta toiseen ihmettelee miksi paska kädessä haisee pahalta, niin pitäisikö jossakin vaiheessa pohtia miksi pitää paskaa kädessään.
Älä viitsi syyllistää petettyä, jonka harteille jäi vielä kaikki vaikeat päätökset.
ei sitä tiedä muut ku sinä itte
Se on sun elämä se
Voin vain todeta, että tee niinkuin mielestäsi on oikein kaikkia kohtaan ja pysy sitten päätöksessäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuksia tulee ja menee, ja alkuhuuma haihtuu uudestakin suhteesta. Äärimmäisen harvinaisia ovat ne tapaukset, missä elämä paranisi puolisoa vaihtamalla, ja niissäkin tapauksissa sillä entisellä puolisolla on ollut persoonallisuushäiriötä, päihdeongelmaa tms huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun lapsia tarvitse jättää, viikko-viikko on oikein hyvä systeemi. Muutatte vaan niin lähekkäin, että lapset pystyy kulkemaan yksikseen sen välimatkan ja käymään kummalla tahansa vanhemmalla milloin haluavat. Koulukin pysyisi samana. Ja kaikesta päätellen sun vaimo kyllä hoitaa kotihommat yms. vaikka käsi paketissa eron jälkeenkin.
Viikko-viikko ei ole lapsille hyvä systeemi. Lapset ansaitsevat molemmat vanhempansa ihan joka päivä. Lisäksi lapsistaan oikeasti välittävällä vanhemmalla on tuskallisen ikävä lapsiaan heidän muualla ollessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä keski-iässä oikeasti on parempi siinä tutussa kumppanuusliitossa. Tulet katumaan jos lähdet. Liskoaivot ne vaan yrittää huijata viimeisillä voimillaan levittämään siementä. Uuden kanssa et enää saa sitä pitkää historiaa, oikeasti, pitkä ihmissuhde on arvokas. Älä lähde.
Terv. Saattaa olla että tiedän mistä puhun
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, kuten täälläkin on jo keskusteltu, kuinka paljon työtä parisuhteen eteen kannattaa sietää tehdä? Onko rakkaus ja parisuhde lähtöjään työmaa?
Minä luulen, että tosi pitkälle päästäisiin, kun osoittaisit vaimollesi kunnioitusta, arvostusta, huomiota sanoin ja teoin. Oletko kysynyt vaimoltasi, mistä hän haaveilee ja mahdollistanut tällaista esim. ottamalla vastuuta lapsista enemmän? Oletko muistanut ajatella, mistä kaikesta olet onnellinen ja kiitollinen vaimossasi ja kertonut sen hänelle? Oletko muistanut varata kalenteristasi aikaa yhteiselle tekemiselle vaimosi kanssa? Oletko muistanut kertoa vaimollesi, miten hyvä äiti ja puoliso hän on? Rakastatko lapsiasi niin, että haluat heille vain parasta, yhdessä rakkaan vaimosi kanssa? Oletko suunnitellut ja haaveillut tulevaisuudesta vaimosi kanssa yhdessä?
Joku voisi sanoa, että melkoinen työmaa ja savotta. Minun mielestäni panostusta tärkeimpiin läheisiin.
Aika moni tuntuu ajattelevan, että vaimot ovat näissä tarinoissa joitakin pyhimyksiä, eikä oteta lainkaan huomioon sitä miten paljon ihmiset muuttuvat esim ikävuosien 20-40 aikana. Kuinka moni osaisi parikymppisenä valita suoraan sellaisen puolison, jonka kanssa haluaa olla vielä keski-iässä? Ja toisaalta kuinka moni hyvä ja toimiva parisuhde olisi jäänyt kokonaan syntymättä, jos kaikki pitäisivät kynsin hampain kiinni liitoistaan, joissa kenenkään ei ole enää hyvä olla. Ehkä jos meillä olisi mahdollisuus elää monta elämää samanaikaisesti, niin yhden voisi uhrata kokeillakseen mitä se tuottaa, että pysyy liitossa joka on muuttunut järkiliitoksi.
Ja mietin vielä tässä tuota ap:n vaimoakin. Hänellä olisi mahdollisuus löytää rinnalleen joku, joka palvoo häntä ja ajattelee vain häntä. Onko se reilua myöskään ap:lta riistää nykyiseltä vaimolta mahdollisuus sellaiseen suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Ihastuksia tulee ja menee, ja alkuhuuma haihtuu uudestakin suhteesta. Äärimmäisen harvinaisia ovat ne tapaukset, missä elämä paranisi puolisoa vaihtamalla, ja niissäkin tapauksissa sillä entisellä puolisolla on ollut persoonallisuushäiriötä, päihdeongelmaa tms huonoa.
No ei nyt ihan noinkaan. Joskus kaksi ihmistä ei vain sovi toisilleen, ja molemmat olisivat onnellisempia jonkun muun kanssa vaikka kuinka tekisivät parhaansa ja olisivat mukavia ihmisiä. Tämä nyt ei liity aloittajan keski-iän kriisiin toki mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä keski-iässä oikeasti on parempi siinä tutussa kumppanuusliitossa. Tulet katumaan jos lähdet. Liskoaivot ne vaan yrittää huijata viimeisillä voimillaan levittämään siementä. Uuden kanssa et enää saa sitä pitkää historiaa, oikeasti, pitkä ihmissuhde on arvokas. Älä lähde.
Terv. Saattaa olla että tiedän mistä puhun
Nooh, onhan niitä kokemuksia toiseenkin suuntaan. Itse tulin jätetyksi ja olihan se ihan kamalaa alussa. Nyt molemmilla uudet avioliitot ja ihan hyvältä tämä nyt ainakin toistaiseksi näyttää.
Puhu vaimosi kanssa. Hänen on oikeus tietää totuus ja se, että missä mennään teidän liitossanne.
Eikö olisi viisasta vaikka olla lasten vuoksi kulissiliitossa vielä joitakin vuosia, ettei eronne olisi heille juuri ratkaisevassa iässä (esiteini) lähtevätkö huonoille teille.
Minäkin neuvoisin, että muistele niitä asioita vaimostasi mihin hänessä ihastuit.Ihmisellä on kyky rakastua samaan ihmiseen uudelleen ja uudelleen.
On aika julmaa jättää vaimonsa nuoremman naisen vuoksi, kun ensin olet vienyt hänen parhaimmat vuotensa/nuoruutensa. Voisit miettiä omallekin kohdalle miltä sellainen tuntuu. Onko sinusta murskaamaan oman vaimosi elämä. Hän ei ole tehnyt mitään sitä ansaitakseen. Senkö hän saa palkaksi uskollisuudestaan ja hyvästä vaimon/äidin roolistaan.
Lyhennettynä, haluatko kuulua niiden sikojen joukkoon, jotka tekevät niin?
Alue: Aihe vapaa
Pitäkää ihmiset happitaukoja, avioliitossa on hyvä olla joustoa ja liikkuvia osia. Ei se ole niin mustavalkoista joko-tai.
Jumitus tai huihai on suhteen surma.