Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä tavalla itsensä viiltely ratkaisee ongelmat, tai edes helpottaa oloa?
12.07.2023 |
Yllättävän paljon näkee varsinkin naisilla arpia, jotka ovat selvästi tulleet itsensä viiltelystä. Myös exälläni oli näitä ja hän itse kertoi myös, että viiltelystä olivat tulleet. Jotain pahaa oloa hän oli viiltelyllä helpottanut.
Voisiko joku kertoa, että mikä tuossa viiltelyssä auttaa pahaan oloon? Jos on pakko ymmärtää, niin ymmärrän vielä senkin, jos joku käyttää olonsa helpottamiseksi esim päihteitä, niillä kun saa nuppia sekaisin ja mieltä pois tästä maailmasta. Mutta että viiltely, ei mene yhtään meikäläisen jakeluun.
Kommentit (92)
Väitän että jos ihminen ei olisi mistään lukenut/kuullut viiltelystä sitä tekisi _huomattavasti_ harvempi. Kuinka moni saisi oikeasti omasta päästään idean että otanpa veitsen ja viillän itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitän että jos ihminen ei olisi mistään lukenut/kuullut viiltelystä sitä tekisi _huomattavasti_ harvempi. Kuinka moni saisi oikeasti omasta päästään idean että otanpa veitsen ja viillän itseäni.
Tämä on varmaan totta. Mutta aika moni muukin asia ja toiminta on sosiaalisesti tarttuva, eikä se tee siittä yhtään sen vähäpätöisempää
Itselläni se oli avunhuutoa, koska mikää ei auttanut paskaan oloon, niin silleen sai sitten muille näytettyä, että on oikeasti paska olo ja olen valmis tekemään sen todistaakseni mitä tahansa ja se oli myös raivonkanavoimiskeino mulle. Yleensä siihen addiktoidutaan kuitenkin, koska se voi aiheuttaa mielihyvähormonin esittämistä. Minulla näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. En viiltele tänä päivänä ja olen tyytyväinen elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.
Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.
"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D
Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.
Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.
Tuo on todella yksioikoinen ja pelkistetty tapa nähdä asia. Vaikka tokikaan ei sympatiseeratatta tarvi, jos ei siltä tunnu.
No eihän siinä ole mistään muusta kyse kuin epätyytyväisyydestä omaan elämään. Monellako silti maailmassa on asiat vielä paskemmin? Sanoisin, että useammalla miljardilla.
Miksi annat muiden viiltelyn häiritä itseäsi niin paljon? Miten ihmeessä se tekee muille maailmasta ikävämmän paikan jos joku yksin omassa rauhassaan satuttaa itseään? Sinähän täällä pauhaat ja myrkytät ilmapiiriä.
Koska se on isossa kuvassa myös laajalle heijastuva yhteiskunnallinen ongelma ja kaiken takana on loppujaan se, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä elämäänsä, vaikka siinä olisi paljon hyvää, jos se sisäinen itsekäs mieli ei koko ajan vaatisi elämältä enemmän. Tämä suuri epätyytyväisyys ja sisäinen ahneus juuri tekee maailmasta sen paskan paikan. Ajatus on, että minulla ei ole elämässä mitään, jos minulla menee keskivertoa suomalaista huonommin elämässä. Kaiken a & o on hyväksyä se, että sinä voit saada elämässä keskivertoa enemmän paskaa niskaan, mutta mieti jumalauta edes hetki niitä ihmisiä, jotka ovat vaikkapa Ukrainassa sodan keskellä, Afrikassa nälkäkuoleman partaalla, tai asuvat paskan keskellä Intian slummissa. Onko sinulla oikeasti niin kauhea elämän, jos jätät keskittymättä siihen, että mitä sinulla voisi olla parempaa, vaan keskittyisit siihen, miten kauheaa elämä aidosti voi joillakin olla.
Vierailija kirjoitti:
Väitän että jos ihminen ei olisi mistään lukenut/kuullut viiltelystä sitä tekisi _huomattavasti_ harvempi. Kuinka moni saisi oikeasti omasta päästään idean että otanpa veitsen ja viillän itseäni.
Tiedän tapauksia, joissa ala-asteikäiset (masentuneet, ahdistuneet, traumatisoituneet yms.) jotka eivät ole viiltelystä kuulleetkaan, ovat raapineet ja purreet itseään. Aina ei tarvitse mitään esimerkkiä.
Jos kuvitellaan maailma, jossa viiltelyä ei samalla tavalla tunnettaisi, viiltelyä tuskin olisi yhtä paljon kuin mitä "tässä maailmassa". Siitä olen samaa mieltä. Olisi kuitenkin jo keskustelussa aiemmin mainittuja tunteita ja tarpeita, itseinhoa, rangaistuksen tarvetta yms. joka vaatisi tulla puretuksi. Jotkut osaisi tarttua veitseen ilman esimerkkiä, osa taas puristaisi käden nyrkkiin, osa käyttäisi kynsiään, osa hampaitaan ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikseivät ihmiset osaa pyytää apua? Ammattilaiselta?
Vierailija kirjoitti:
Nää viltelijät pitäs laittaa salille rääkkäämään itteänsä. Tai hakkaamaan tunniksi nyrkkeilysäkkiä. Olo olisi tuon jälkeen paljon parempi, lisäksi paha olo helpottaisi huomattavasti muutaman kuukauden jälkeen. Toi viiltely ei vie mihinkään, päinvastoin niitä arpia saa hävetä loppuelämän. Sama koskee kaikkia masennukseensa herkkuja mässyttäviä.
Jaa, no ei mulla vaan ole auttanut. Olo ei kyllä ole ollut parempi.
Ja olen rankaissut itseäni salirääkillä, säkin hakkaamisella, juoksemisella säässä kuin säässä kellonajoista välittämättä. Paha olo ei helpottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät ihmiset osaa pyytää apua? Ammattilaiselta?
Ootko ite koettanut hakea apua ammattilaiselta? Sitä ei meinaa saada, ja kun sitä saa, sen laatu voi olla hyvin kyseenalaista. Ota lääkkeitä. Ai niistä tuli niin huono olo että meinaat tappaa ittes? Käytä vielä muutama viikko, ota sen jälkeen tästä näitä toisia nappeja. Ja sen jälkeen näitä kymmenensiä. Käy nettiterapiassa, joka ei sisällä mitään ihmiskontaktia, ei siis mitään yksilöllistä, ei ketään joka voisi yksilöllisesti ottaa kantaa juuri sun ongelmiin. Oho, ihme ettei auttanut. Käy lenkillä, siellä ne sun lapsuustraumat ratkeaa. Ai käyt jo? No eihän sulla sitten mitään ongelmaa ole. Ai ahdistaa niin paljon ettet saa puhelinsoittoa tehtyä tai sähköpostiviestiä laitettua? Mitä jos vaan lopettaisit ahdistumisen.
Ei mulla riitä kärsivällisyys sun hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehestäni ne arvet on järkyttäviä. Toiset vielä esittelevät niitä. Viiltely lähinnä naisten harrastama juttu.
Tämä! Todella harvalla miehellä on viiltelyjälkiä. Naiset ovat mieleltään niin heikkoja, että täytyy turvautua moiseen älyttömyyteen. Muutenkin kaikki ajatellaan tunteella rationaalisen järjen sijasta. Naisen aivoissa tunneajattelun osa-alue on varmaan omenan kokoinen ja rationaalisen järjen taasen puolikkaan rusinan kokoinen.
Mitä niiden miesten aivoissa sitten tapahtuu, kun tarttuvat viinapulloon tai väkivaltaan? Sekö on rationaalista ajattelua, että paha olo juodaan tai hakataan pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.
Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.
No, onnea? Vai mitä tässä pitäisi sanoa. Ihmiset on erilaisia ja erilaisilla selviytymiskyvyillä varustettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.
Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.
"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D
Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.
Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.
Tuo on todella yksioikoinen ja pelkistetty tapa nähdä asia. Vaikka tokikaan ei sympatiseeratatta tarvi, jos ei siltä tunnu.
No eihän siinä ole mistään muusta kyse kuin epätyytyväisyydestä omaan elämään. Monellako silti maailmassa on asiat vielä paskemmin? Sanoisin, että useammalla miljardilla.
Miksi annat muiden viiltelyn häiritä itseäsi niin paljon? Miten ihmeessä se tekee muille maailmasta ikävämmän paikan jos joku yksin omassa rauhassaan satuttaa itseään? Sinähän täällä pauhaat ja myrkytät ilmapiiriä.
Koska se on isossa kuvassa myös laajalle heijastuva yhteiskunnallinen ongelma ja kaiken takana on loppujaan se, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä elämäänsä, vaikka siinä olisi paljon hyvää, jos se sisäinen itsekäs mieli ei koko ajan vaatisi elämältä enemmän. Tämä suuri epätyytyväisyys ja sisäinen ahneus juuri tekee maailmasta sen paskan paikan. Ajatus on, että minulla ei ole elämässä mitään, jos minulla menee keskivertoa suomalaista huonommin elämässä. Kaiken a & o on hyväksyä se, että sinä voit saada elämässä keskivertoa enemmän paskaa niskaan, mutta mieti jumalauta edes hetki niitä ihmisiä, jotka ovat vaikkapa Ukrainassa sodan keskellä, Afrikassa nälkäkuoleman partaalla, tai asuvat paskan keskellä Intian slummissa. Onko sinulla oikeasti niin kauhea elämän, jos jätät keskittymättä siihen, että mitä sinulla voisi olla parempaa, vaan keskittyisit siihen, miten kauheaa elämä aidosti voi joillakin olla.
Kuten tuolla ylempänä sanoit, mielestäsi ihminen on täysin seonnut jos viiltelee. Et siis selvästikään ymmärrä lainkaan mistä on kyse. Mikä on ihan ymmärrettävää jos et itse ole sitä koskaan tehnyt etkä tunne läheisesti ihmisiä jotka olisivat sitä tehneet. Mutta ehkäpä tuon vuoksi sinun ei kannattaisi puhua kuin olisit jokin asiantuntija ja tietäisit täsmälleen missä ongelma on ja päälle vielä haukut viiltelijöitä itsekkäiksi ihmisiksi jotka tekevät maailmasta paskan paikan. Annat vain itsestäsi hieman typerän kuvan ja toimit tosiaan itse negatiivisen ilmapiirin lähteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.
Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.
"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D
Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.
Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.
Tuo on todella yksioikoinen ja pelkistetty tapa nähdä asia. Vaikka tokikaan ei sympatiseeratatta tarvi, jos ei siltä tunnu.
No eihän siinä ole mistään muusta kyse kuin epätyytyväisyydestä omaan elämään. Monellako silti maailmassa on asiat vielä paskemmin? Sanoisin, että useammalla miljardilla.
Miksi annat muiden viiltelyn häiritä itseäsi niin paljon? Miten ihmeessä se tekee muille maailmasta ikävämmän paikan jos joku yksin omassa rauhassaan satuttaa itseään? Sinähän täällä pauhaat ja myrkytät ilmapiiriä.
Koska se on isossa kuvassa myös laajalle heijastuva yhteiskunnallinen ongelma ja kaiken takana on loppujaan se, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä elämäänsä, vaikka siinä olisi paljon hyvää, jos se sisäinen itsekäs mieli ei koko ajan vaatisi elämältä enemmän. Tämä suuri epätyytyväisyys ja sisäinen ahneus juuri tekee maailmasta sen paskan paikan. Ajatus on, että minulla ei ole elämässä mitään, jos minulla menee keskivertoa suomalaista huonommin elämässä. Kaiken a & o on hyväksyä se, että sinä voit saada elämässä keskivertoa enemmän paskaa niskaan, mutta mieti jumalauta edes hetki niitä ihmisiä, jotka ovat vaikkapa Ukrainassa sodan keskellä, Afrikassa nälkäkuoleman partaalla, tai asuvat paskan keskellä Intian slummissa. Onko sinulla oikeasti niin kauhea elämän, jos jätät keskittymättä siihen, että mitä sinulla voisi olla parempaa, vaan keskittyisit siihen, miten kauheaa elämä aidosti voi joillakin olla.
Kuten tuolla ylempänä sanoit, mielestäsi ihminen on täysin seonnut jos viiltelee. Et siis selvästikään ymmärrä lainkaan mistä on kyse. Mikä on ihan ymmärrettävää jos et itse ole sitä koskaan tehnyt etkä tunne läheisesti ihmisiä jotka olisivat sitä tehneet. Mutta ehkäpä tuon vuoksi sinun ei kannattaisi puhua kuin olisit jokin asiantuntija ja tietäisit täsmälleen missä ongelma on ja päälle vielä haukut viiltelijöitä itsekkäiksi ihmisiksi jotka tekevät maailmasta paskan paikan. Annat vain itsestäsi hieman typerän kuvan ja toimit tosiaan itse negatiivisen ilmapiirin lähteenä.
No kyllä se nyt on normaalin ihmisen silmissä sekopää, joka itseään viiltää, niin että veri lentää ja arpia jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.
Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.
"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D
Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.
Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.
Tai sitten heillä ei ole niitä hyviä asioita elämässä. Minä en ainakaan saa kiksejä esimerkiksi auringonlaskusta. Tuntuu todella typerältä olla kiitollinen jostain, joka vaan on, johon ei edes itse voi vaikuttaa.
Aika syvältä saa kaivaa niitä hyviä juttuja, jotka tuntuu omilta, eikä jonkun toisen jutuilta. Ja sitten kun sellaisen hyvän jutun löytää, siihen tulee joku toinen sanomaan, että eihän tuo ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.
Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.
"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D
Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.
Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.
Tuo on todella yksioikoinen ja pelkistetty tapa nähdä asia. Vaikka tokikaan ei sympatiseeratatta tarvi, jos ei siltä tunnu.
No eihän siinä ole mistään muusta kyse kuin epätyytyväisyydestä omaan elämään. Monellako silti maailmassa on asiat vielä paskemmin? Sanoisin, että useammalla miljardilla.
Miksi annat muiden viiltelyn häiritä itseäsi niin paljon? Miten ihmeessä se tekee muille maailmasta ikävämmän paikan jos joku yksin omassa rauhassaan satuttaa itseään? Sinähän täällä pauhaat ja myrkytät ilmapiiriä.
Koska se on isossa kuvassa myös laajalle heijastuva yhteiskunnallinen ongelma ja kaiken takana on loppujaan se, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä elämäänsä, vaikka siinä olisi paljon hyvää, jos se sisäinen itsekäs mieli ei koko ajan vaatisi elämältä enemmän. Tämä suuri epätyytyväisyys ja sisäinen ahneus juuri tekee maailmasta sen paskan paikan. Ajatus on, että minulla ei ole elämässä mitään, jos minulla menee keskivertoa suomalaista huonommin elämässä. Kaiken a & o on hyväksyä se, että sinä voit saada elämässä keskivertoa enemmän paskaa niskaan, mutta mieti jumalauta edes hetki niitä ihmisiä, jotka ovat vaikkapa Ukrainassa sodan keskellä, Afrikassa nälkäkuoleman partaalla, tai asuvat paskan keskellä Intian slummissa. Onko sinulla oikeasti niin kauhea elämän, jos jätät keskittymättä siihen, että mitä sinulla voisi olla parempaa, vaan keskittyisit siihen, miten kauheaa elämä aidosti voi joillakin olla.
Kuten tuolla ylempänä sanoit, mielestäsi ihminen on täysin seonnut jos viiltelee. Et siis selvästikään ymmärrä lainkaan mistä on kyse. Mikä on ihan ymmärrettävää jos et itse ole sitä koskaan tehnyt etkä tunne läheisesti ihmisiä jotka olisivat sitä tehneet. Mutta ehkäpä tuon vuoksi sinun ei kannattaisi puhua kuin olisit jokin asiantuntija ja tietäisit täsmälleen missä ongelma on ja päälle vielä haukut viiltelijöitä itsekkäiksi ihmisiksi jotka tekevät maailmasta paskan paikan. Annat vain itsestäsi hieman typerän kuvan ja toimit tosiaan itse negatiivisen ilmapiirin lähteenä.
No kyllä se nyt on normaalin ihmisen silmissä sekopää, joka itseään viiltää, niin että veri lentää ja arpia jää.
Pitääkin kysyä joltakulta normaalilta. Sinä et sellaiselta vaikuta kiihkoilusi perusteella.
Viiltely tuo hetkellisen helpotuksen pahaan oloon. 14 vuotta tuli tänä vuonna täyteen viiltelyn lopettamisesta. Lopettaminen oli vaikeaa mutta hyvä päätös. Stressaavina hetkinä huomaan usein miten mieleen vielä tänäkin päivänä saattaa eksyä tuo aatos viiltämisestä. Tulee kaiketi vanhasta muistista kun se joskus oli se yksi ja ainoa tapa päästä eroon ahdistavasta olosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.
Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.
"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D
Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.
Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.
Tai sitten heillä ei ole niitä hyviä asioita elämässä. Minä en ainakaan saa kiksejä esimerkiksi auringonlaskusta. Tuntuu todella typerältä olla kiitollinen jostain, joka vaan on, johon ei edes itse voi vaikuttaa.
Aika syvältä saa kaivaa niitä hyviä juttuja, jotka tuntuu omilta, eikä jonkun toisen jutuilta. Ja sitten kun sellaisen hyvän jutun löytää, siihen tulee joku toinen sanomaan, että eihän tuo ole mitään.
Ajatellaan tilanne: ukrainalainen 32-vuotias Natasha menetti Venäjän iskussa miehensä ja 2-vuotiaan lapsensa. Lisäksi hän menetti iskussa toisen jalkansa.
Vaihtaisitko rooleja Natashan kanssa, vai onko elämäsi sittenkin ihan jees häneen verrattuna? Ja ei nyt sitten lähdetä sille tielle, että ei voi verrata tuommoiseen. Kyllä voi, ja se on juuri kaiken pointti. Juuri siitä se kaikki kumpuaa, kun verrataan itseä aina vain niihin joilla menee paremmin ja unohdetaan se, mitä itsellä jo on. Se on juuri se pimeä ja sisäinen ahne mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.
Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.
"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D
Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.
Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.
Tuo on todella yksioikoinen ja pelkistetty tapa nähdä asia. Vaikka tokikaan ei sympatiseeratatta tarvi, jos ei siltä tunnu.
No eihän siinä ole mistään muusta kyse kuin epätyytyväisyydestä omaan elämään. Monellako silti maailmassa on asiat vielä paskemmin? Sanoisin, että useammalla miljardilla.
Miksi annat muiden viiltelyn häiritä itseäsi niin paljon? Miten ihmeessä se tekee muille maailmasta ikävämmän paikan jos joku yksin omassa rauhassaan satuttaa itseään? Sinähän täällä pauhaat ja myrkytät ilmapiiriä.
Koska se on isossa kuvassa myös laajalle heijastuva yhteiskunnallinen ongelma ja kaiken takana on loppujaan se, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä elämäänsä, vaikka siinä olisi paljon hyvää, jos se sisäinen itsekäs mieli ei koko ajan vaatisi elämältä enemmän. Tämä suuri epätyytyväisyys ja sisäinen ahneus juuri tekee maailmasta sen paskan paikan. Ajatus on, että minulla ei ole elämässä mitään, jos minulla menee keskivertoa suomalaista huonommin elämässä. Kaiken a & o on hyväksyä se, että sinä voit saada elämässä keskivertoa enemmän paskaa niskaan, mutta mieti jumalauta edes hetki niitä ihmisiä, jotka ovat vaikkapa Ukrainassa sodan keskellä, Afrikassa nälkäkuoleman partaalla, tai asuvat paskan keskellä Intian slummissa. Onko sinulla oikeasti niin kauhea elämän, jos jätät keskittymättä siihen, että mitä sinulla voisi olla parempaa, vaan keskittyisit siihen, miten kauheaa elämä aidosti voi joillakin olla.
Miksi luulet ihmisten vaativan enemmän? Mä väitän, että aika moni haluaisi vaatia vähemmän. Meillä on vallalla kollektiivinen harhaluulo siitä, että millaista elämän pitää olla ja siksi ihmiset väsyy, uupuu, masentuu ja traumatisoituu. Ajatus ei ole se, että minulla ei ole elämässä mitään, jos menee keskivertoa huonommin, vaan se, että minä en ole mitään. Ja siltä elämältä putoaa pohja pois, ihminen kun sosiaalisena olentona yleisesti haluaa olla hyödyllinen muille.
Enkä mä ihmettele yhtään, kun seuraa vähänkään sitä keskustelua, mitä vaikka työttömistä tai muista, syystä tai toisesta sosiaalitukia nostavista, käydään. Tai mitä paineita nuorilla on ulkonäön ja sosiaalisiin ympyröihin kuulumisen osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.
Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.
"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D
Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.
Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.
Tai sitten heillä ei ole niitä hyviä asioita elämässä. Minä en ainakaan saa kiksejä esimerkiksi auringonlaskusta. Tuntuu todella typerältä olla kiitollinen jostain, joka vaan on, johon ei edes itse voi vaikuttaa.
Aika syvältä saa kaivaa niitä hyviä juttuja, jotka tuntuu omilta, eikä jonkun toisen jutuilta. Ja sitten kun sellaisen hyvän jutun löytää, siihen tulee joku toinen sanomaan, että eihän tuo ole mitään.
Ajatellaan tilanne: ukrainalainen 32-vuotias Natasha menetti Venäjän iskussa miehensä ja 2-vuotiaan lapsensa. Lisäksi hän menetti iskussa toisen jalkansa.
Vaihtaisitko rooleja Natashan kanssa, vai onko elämäsi sittenkin ihan jees häneen verrattuna? Ja ei nyt sitten lähdetä sille tielle, että ei voi verrata tuommoiseen. Kyllä voi, ja se on juuri kaiken pointti. Juuri siitä se kaikki kumpuaa, kun verrataan itseä aina vain niihin joilla menee paremmin ja unohdetaan se, mitä itsellä jo on. Se on juuri se pimeä ja sisäinen ahne mieli.
Voi hyvä luoja nyt sun kanssa. Pakkohan sun on ymmärtää että viiltelyn taustalla on usein jokin sairaus, kuten esim. vakava masennus tai ahdistuneisuushäiriö? Sellainen voi alkaa jo lapsuudessa. Esim. itselläni oli peruskouluaikoina vakavasti masentunut ystävä joka joutui osastollekin. Hän joskus myös viilteli. Sinunko mielestä ihan oikeasti asia olisi ratkennut sillä jos hän olisi hetken koittanut miettiä onkohan jollakulla vielä ikävämpää?
Alue: Aihe vapaa
Miksi annat muiden viiltelyn häiritä itseäsi niin paljon? Miten ihmeessä se tekee muille maailmasta ikävämmän paikan jos joku yksin omassa rauhassaan satuttaa itseään? Sinähän täällä pauhaat ja myrkytät ilmapiiriä.