Millä tavalla itsensä viiltely ratkaisee ongelmat, tai edes helpottaa oloa?

Olen nähnyt myös miehiä, joilla viiltelyjälkiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä kipua ei voi aihettaa tavalla, joka ei jätä rumia ja pysyviä ulkoisia arpia? Äly hoi xD

Totta kai voi ja niin kans varmasti tehdään. Siittä tosin ei jää niitä pysyviä arpia, jolloin tulee tuollainen vaikutelma, ettei niin tehtäis. Mutta viiltely ja veren vuodattaminen on myös eri asia, kuin joku mustelmien hakkaaminen

Olisi olemassa paljonkin eri tapoja satuttaa itseään mutta jostain syystä moni viiltelee itseään.

Olen 53 v ja viiltelen. Se on ainoa tapa jolla koen että paranen. Kun viiltelyjälki paranee, koen että edes jokin mun kehossa paranee kun olen niin rikki.

Se ei ole tapa, en saa kiksejä viiltelystä, vaan koen että minussa edes jotain paranee kun seuraan jälkien paranemista.

Siinä ei ole mitään hävettävää. Siitä näkee että on selvinnyt tosi paskoista jutuista, on hengissä ja elää. Ei meitä kannata inhota, me halutaan elää vaikka se on välillä todella vaikeaa...

Lävistyksetkin vähän sama juttu.

T. Vanhus

ai viiltelystä ovat tulleet minä olen luullut että arpiset ovat maatilojen piikoja jotka piikkilankaan ovat itsensä teloneet

Kipu aiheuttaa sen, että elimistöön pääsee kipua lievittäviä, toisin sanoen hyvää tunnetta aiheuttavia aineita. Tämä voi aiheuttaa viiltelyn jälkeen hyvän olon tunteen, johon voi jopa koukuttua.

Viiltely voi myös olla rangaistus. Ihan jostain konkreettisesta asiasta, esim. töissä, opinnoissa tai ihmissuhteissa epäonnistumisesta, tai sitten vain kokee ansaitsevansa rangaistuksen siitä että yleisesti on olemassa. Masennus voi aiheuttaa sellaisen ja tunteen. Että ansaitsisi rangaistuksen, ja jos kukaan muu ei sitä anna, se tehdään itse.

Viiltely, tai muu kipu, voi auttaa edes hetkellisesti helpottamaan masennuksen tms. aiheuttamaa tunteettomuutta. Se on kauheaa. Läheinen kuolee, ei tunnu miltään. Läheinen saa lapsen, ei tunnu miltään. Mikään asia, pieni tai iso, joka normaalisti aiheuttaisi tunnereaktion, tulee ohitettua olankohautuksella. Kipu ainakin tuntuu joltain, edes sen pienen hetken.

Samalla tavalla kuin joku bikinifitness.

Tulee olo että voi hallita edes jotain.

Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.

Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.

Ei sinun tarvitse ap sen syvällisemmin ymmärtää kuin että viiltelijä kokee sen hetkellisesti helpottavan oloa. Et pysty mitenkään samastumaan siihen jos et ole itse kokenut sitä.

Miksi edes mietit asiaa? Varmasti on paljon muutakin mitä et itse tee tai mistä et pidä ja joku muu taas kokee toisin. Sellaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.

Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.

"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D

Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.

Voi uhriutua kun näyttää itse tekemiään arpia.

Itselläni on vaikea masennus, mutta en ole silti koskaan ymmärtänyt viiltelyä. Olen kokeillut, ja se vain pahensi oloa. Viiltelyn jälkeen sattui fyysisesti ja psyykkisesti. Ei auta minua.

Huvittaa tuo vertaus päihteisiin. Viiltelyllä myös saa ajatukset muualla. Siitä vain jää ulkoiset jäljet. Esim. alkoholi taas tekee tuhoaan sisällä. Eli itsensä vahingoittaminen on kyllä ymmärrettävää jos sen vaan tekee tavalla jonka jäljet jää piiloon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.

Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.

"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D

Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.

Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.

Vierailija kirjoitti:

Voi uhriutua kun näyttää itse tekemiään arpia.

Joskus taustalla voi myös olla sen suuntaista, että halutaan muuttaa henkistä pahoinvointia fyysisesti näkyväksi. Mutta lähtökohtaisesti jonkun arven näkyminen tuskin on mitään uhriutumisen/huomion kaipuuta. Ne arvet kun jää näkyväksi joka tapauksessa vaikka kuinka olis päässy asian yli. Ja sekin, että varmaan harvempi viiltelijä sillä hetkellä pystyy kuvittelemaan itseään vaikka vuosikymmenen päähän elämään ihan elossa niitten arpiensa kanssa.

On tutkittu, että miehissä ja naisissa on aggressiivisuutta yhtä paljon, mutta siinä missä miehillä se kohdistuu ulospäin, naisilla taas sisäänpäin. Eli syystä tai toisesta, kun paha olo läikkyy yli, nainen vahingoittaa muiden sijasta itseään. Mekanismit ovat kuitenkin samat, eli jollain tapaa on niin kyvytön ilmaisemaan itseään ja samaan apua, että tuska purkautuu väkivaltana.

Ja tämä ei ole tietenkään minkäänlaisen väkivallan puolustuspuhe. Tarkoitukseni on vain sanoa, että väkivalta on aina oire jostain ongelmasta. Vakaa ja mieleltään terve ihminen ei ole väkivaltainen itseään tai muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.

Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.

"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D

Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.

Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.

Tuo on todella yksioikoinen ja pelkistetty tapa nähdä asia. Vaikka tokikaan ei sympatiseeratatta tarvi, jos ei siltä tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.

Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.

"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D

Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.

Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.

Tuo on todella yksioikoinen ja pelkistetty tapa nähdä asia. Vaikka tokikaan ei sympatiseeratatta tarvi, jos ei siltä tunnu.

No eihän siinä ole mistään muusta kyse kuin epätyytyväisyydestä omaan elämään. Monellako silti maailmassa on asiat vielä paskemmin? Sanoisin, että useammalla miljardilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä niin suuria traagisia asioita teille on elämässä tapahtunut, että pitää niin seota siten, että viiltelee itseään? En minäkään ole helpolla päässyt. On kuollut läheltä ihmisiä. On ollut katkeria parisuhteita. Lapsettomuushommien takia en saa koskaan perhettä. Työelämässä on ollut jaksoja, jotka ovat olleet yhtä helvettiä. Silti ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että sekoan ja rupeaisin tekemään jotain viiltelyn kaltaisia älyttömyyksiä.

Minä olen saanut voimaa esim siitä, että olen pyrkinyt ajattelemaan, mitä minulla on ja mitä monella muulla maailmassa ei ole. Ihmiset vain keskittyvät siihen, että mitä heillä ei ole ja sitten pälli leviää.

"Pitää seota" "ei olisi ikinä tullut mieleenkään että sekoan" semmoset sanavalinnat sieltä :D

Traumat ja pahoinvointi ei ole mitattavissa sillä mitä on tapahtunut, vaan sillä miten yksilö reagoi tapahtuneeseen. Tuo positiivisiin asioihin keksittyminen on kyllä oiva juttu, sitä vaan ei välttämättä hädän hetkellä tajua.

Ja siksihän ihmiset eivät keskity niihin hyviin asioihin joita jo on, koska haluavat elämältään aina vain enemmän. Tämä "sisäinen ahneus" on juuri yksi niistä asioista, jotka tekee maailmasta paskan paikan. Ei kaikki voi saada samoja asioita elämässään kuin jotkut toiset. Se vain pitää hyväksyä ja kaivaa ne positiiviset jutut esille. Siksi minua vetuttaa nuo itsensäviiltelijät, koska koen että he ovat juuri niitä sisäisesti ahneita ihmisiä, jotka tekevät maailmasta sen paskemman paikan. Ja siis maailmahan on täynnä paskoja ihmisiä, ihan perus itsekkäistä menestyjistä lähtien joilla ei ole mt-ongelmia tms. Pointtini oli siinä, että miksi en sympatiseeraa noita viiltelijöitä, koska heidän sisäinen agendansa on itselläänkin olla tuollainen paljon elämältään vaativa menestyjä ja he ovat osa sitä rengasta, joka tekee maailmasta sen paskan paikan. Jos me olisimme vähempään tyytyväisiä, niin meillä olisi paljon helpompaa ja maailma olisi parempi paikka.

Tuo on todella yksioikoinen ja pelkistetty tapa nähdä asia. Vaikka tokikaan ei sympatiseeratatta tarvi, jos ei siltä tunnu.

No eihän siinä ole mistään muusta kyse kuin epätyytyväisyydestä omaan elämään. Monellako silti maailmassa on asiat vielä paskemmin? Sanoisin, että useammalla miljardilla.

Aa, nää on näitä jotka sanoo, ettei tuo nyt voi sattua kun on ihmisiä joille sattuu enemmän