Millä tavalla itsensä viiltely ratkaisee ongelmat, tai edes helpottaa oloa?
Yllättävän paljon näkee varsinkin naisilla arpia, jotka ovat selvästi tulleet itsensä viiltelystä. Myös exälläni oli näitä ja hän itse kertoi myös, että viiltelystä olivat tulleet. Jotain pahaa oloa hän oli viiltelyllä helpottanut.
Voisiko joku kertoa, että mikä tuossa viiltelyssä auttaa pahaan oloon? Jos on pakko ymmärtää, niin ymmärrän vielä senkin, jos joku käyttää olonsa helpottamiseksi esim päihteitä, niillä kun saa nuppia sekaisin ja mieltä pois tästä maailmasta. Mutta että viiltely, ei mene yhtään meikäläisen jakeluun.
Kommentit (92)
Sitä ei voi ymmärtää miten mustalta kaikki voi näyttää ennen kuin sen on itse kokenut. Sitä tunnetta ei vain voi selittää toiselle joka ei tiedä vakavasta ahdistuksesta tai masennuksesta itse mitään.
Viiltely muuttaa henkisen kivun fyysiseksi ja ikään kuin konkretisoi sitä. Voisi verrata vaikka siihen, että vihaisena voi rikkoa astioita.
Jos jotain kipua haluaa niin miksi ei mene esim uimahallissa kylmäaltaaseen?
Siinä tosiaan siirretään kipu mielestä fyysiseksi. Ajatukset ei enää kierrä synkkiä raiteitaan, kun ne keskittyvät vain kipuun.
Siihen on pakko keskittyä niin täysin, että paha olo jää vähemmälle huomiolle. Sama mekanismi toimii esim ratsastuksen tai minkä tahansa täyttä huomiota vaativan toiminnan suhteen, ne vaan eivät yleensä pompahda pahasta olosta kärsivän mieleen, koska itsensä vahingoittaminen on yleisesti tiedossa oleva pahan olon "hoitokeino".
Toisaalta moni itsetuhoisesti käyttäytyvä tavallaan samalla rankaisee itseään siitä että kokee olevansa huono tai kelvoton.
Miehestäni ne arvet on järkyttäviä. Toiset vielä esittelevät niitä. Viiltely lähinnä naisten harrastama juttu.
Tällainen toiminta rinnastuu kemiallisesti huumeiden käyttöön, nuo kemikaalit vain hankitaan verenkiertoon kehon sisäisillä prosesseilla. Se on lyhytaikainen ja vahingollinen helpotus pitkäaikaisempiin ja syvempiin ongelmiin, eikä siksi tietysti toimi.
Nää viltelijät pitäs laittaa salille rääkkäämään itteänsä. Tai hakkaamaan tunniksi nyrkkeilysäkkiä. Olo olisi tuon jälkeen paljon parempi, lisäksi paha olo helpottaisi huomattavasti muutaman kuukauden jälkeen. Toi viiltely ei vie mihinkään, päinvastoin niitä arpia saa hävetä loppuelämän. Sama koskee kaikkia masennukseensa herkkuja mässyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Miehestäni ne arvet on järkyttäviä. Toiset vielä esittelevät niitä. Viiltely lähinnä naisten harrastama juttu.
Tämä! Todella harvalla miehellä on viiltelyjälkiä. Naiset ovat mieleltään niin heikkoja, että täytyy turvautua moiseen älyttömyyteen. Muutenkin kaikki ajatellaan tunteella rationaalisen järjen sijasta. Naisen aivoissa tunneajattelun osa-alue on varmaan omenan kokoinen ja rationaalisen järjen taasen puolikkaan rusinan kokoinen.
Vierailija kirjoitti:
Viiltely muuttaa henkisen kivun fyysiseksi ja ikään kuin konkretisoi sitä. Voisi verrata vaikka siihen, että vihaisena voi rikkoa astioita.
Ei viiltämisestä mitään kipua tule, jos kipua haluaa niin lyö vasaralla polveen tai ihan minne vaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehestäni ne arvet on järkyttäviä. Toiset vielä esittelevät niitä. Viiltely lähinnä naisten harrastama juttu.
Olen mies ja vasen käsivarsi on ylhäältä alas pitkittäin viiloilla turmeltu ja polteltu. Miksi minä niin tein on se sisäinen tuska kun olen menettänyt elämässäni kaiken kuten vanhemmat, serkukset, täti, enoni. Kaiken. Jopa oman mielenterveyteni kiitos psykoottinen masennus.
Miksi sitä kipua ei voi aihettaa tavalla, joka ei jätä rumia ja pysyviä ulkoisia arpia? Äly hoi xD
Vierailija kirjoitti:
Nää viltelijät pitäs laittaa salille rääkkäämään itteänsä. Tai hakkaamaan tunniksi nyrkkeilysäkkiä. Olo olisi tuon jälkeen paljon parempi, lisäksi paha olo helpottaisi huomattavasti muutaman kuukauden jälkeen. Toi viiltely ei vie mihinkään, päinvastoin niitä arpia saa hävetä loppuelämän. Sama koskee kaikkia masennukseensa herkkuja mässyttäviä.
Voi taivas. Minä ainakin juoksin pahimpina aikoina 30km lenkkejä, näännytin itseäni syömishäiriön kanssa, ja viiltelin, joten mikään salirääkki ei olisi saanut minua lopettamaan viiltelyä.
Viiltely on maailman ihanin tunne. Sitä ei voi järjellä selittää, se pitää kokea itse. Pimeä nautinto.
En ole viillellyt mutta itsetuhoisuudesta on kyllä taustaa, joten voin vähän valottaa tätä. Minulla tuo on ilmentynyt itseni puremisena ja hakkaamisella eri esineillä, eikä se vahingoittaminen siinä hetkessä satu ollenkaan. Jälkikäteen on parempi olo hetkellisesti, kuin olisi tullut mustasta tunnelista kauniiseen, valoisaan ulkoilmaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä kipua ei voi aihettaa tavalla, joka ei jätä rumia ja pysyviä ulkoisia arpia? Äly hoi xD
Miksi pitäisi? Että miellyttäisin ventovieraita ihmisiä? Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Viiltely muuttaa henkisen kivun fyysiseksi ja ikään kuin konkretisoi sitä. Voisi verrata vaikka siihen, että vihaisena voi rikkoa astioita.
Näin sen itsekin sanoisin. Kun huomio kiinnittyy fyysiseen kipuun, saa hetkellisen rauhan henkiseltä kivulta.
Hakatkaa vasaralla sormeen jos kipua haluatte.
Samaa olen ihmetellyt. Jossain perusteltiin sillä että viiltelyyn aiheuttama kipu vie ajatuksen pois siitä varsinaisesta pahan olon aiheuttajasta.