Lue keskustelun säännöt.
Miksi ulkonäöstä ja timmistä kropasta huolehtimista pidetään pinnallisena? Sehän on kaikkea muuta!
12.07.2023 |
Timmin kropan hankkiminen ja ennenkaikkea ylläpitäminen vaatii uskomattoman paljon työtä, itsekuria, ahkeruutta, määrätietoisuutta, pitkäjänteisyyttä ja mielenlujuutta.
Mielestäni nuo ovat erittäin arvostettavia ominaisuuksia, jotka usein säteilevät positiivisesti myös muuhun elämään.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole pinnallista ollenkaan. Kyse on itsestään huolehtimisesta. Pinnallisena sitä pitää laiskat/läskit jotka eivät viitsi pitää huolta edes itsestään. Kateutta siis.
Joo me kaikki kadehditaan ankkahuulisia gorillapersehousuisia tampioita. 🤪
Joo. Minä 52v opettajatar olen ankkahuulinen gorillapersehousuinen tampio, kun käyn salilla. Tai sitten olen vahva ja ryhdikäs, enkä taaperra ympäriinsä kankeasti niska lysyssä, kuten ikätoverit, tai joudu ottamaan tukea päästäkseni sohvalta ylös. Tuo on se todellisuus sitten varsinkin vaihdevuosien jälkeen.
Jos ei pidä lihaskunnosta huolta, lihaskato on puoli kiloa joka vuosi kuukautisten loppumisen jälkeen. Jos jo lähtötaso on huono, aika pian alkaa olla arjen toimintakyky koetuksella ja esimerkiksi kaatuilu lisääntyy.
Niin? En ole kateellinen vaikka olet.
Käytkö esim. kaupassa niissä gorillapersehousuissa, jotka on syvällä siellä pyllyvaossa ja erottelee pakarat itään ja länteen? Toivoisi että ton ikäisellä edes olisi vähän enemmän käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ihan reilusti pinnallinen siinä mielessä että olen hyvin visuaalinen ja mulle on todella tärkeää että oma ulkonäkö on kunnossa ja asiat ympärilläni ovat kauniita. Minusta siinä ei ole mitään hävettävää että pitää kauniista asioista ja itsestään huolta ja näkee niiden eteen vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä muuta sisältöä elämässä. Pelkkä ulkonäöstä huolehtiminen ei ole mielestäni arvostettavaa
No kyllähän esim. aika monella ulkonäkökeskeiseksi leimatulla somettajalla on myös upeasti sisustettu koti, kiva auto ja elämän puitteet (terveys, työelämä, sosiaalinen elämä, parisuhde) muutenkin kunnossa. Silti heidät leimataan pinnallisiksi yhden asian ihmisiksi vain vaikkapa fitness-harrastuksen vuoksi.
ap
Tarkemmin ajatellenhan nuo kaikki kertovat jossain määrin materialistisesta elämäntavasta ja arvomaailmasta. Ei sekään ole hyväksi, jos ihminen rakastuu liikaa omaan peilikuvaansa.
Tavaroiden hankkimisen tavoittelun sijaan ihmisten olisi parempi keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten ihmissuhteisiin ja henkiseen kasvuun. Materialistinen elämäntapa voi johtaa pinnallisuuteen, vertailuun muihin ihmisiin ja tyytymättömyyteen, kun ei koskaan ole tarpeeksi. Materialistisen elämäntavan ylläpitäminen edistää kestämättömän kulutuksen jatkumista ja voi pahentaa ilmastonmuutosta ja ympäristökriisejä. Kun ihmiset arvottavat materiaaliset hyödykkeet korkealle, he saattavat keskittyä enemmän omaan etuunsa kuin muiden hyvinvointiin. Tämä voi heikentää yhteisöllisyyttä, solidaarisuutta ja empatiaa.
Kun ulkonäön arvostaminen on liiallista, yksilön itsetunto voi tulla riippuvaiseksi ulkoisesta ulkonäöstä. Kun ulkonäön arvostaminen on liiallista, se voi vaikuttaa negatiivisesti sosiaalisiin suhteisiin. Yksilö voi keskittyä liikaa ulkonäköönsä, mikä voi viedä huomiota muilta tärkeiltä asioilta elämässä, kuten vuorovaikutukselta ja syvemmiltä yhteyksiltä muihin ihmisiin sekä henkiseltä hyvinvoinnilta. Ulkonäkökeskeinen elämäntapa saattaa saada yksilön vertailemaan itseään muihin ja tuntea riittämättömyyttä, jos ei täytäkään kauneusihanteita tai trendejä esim vanhentumisen tai sairauden myötä.
Ulkonäkökeskeinen elämäntapa voi edistää pinnallisuuden korostumista yhteiskunnassa. Tämä saattaa johtaa siihen, että muiden tärkeiden ominaisuuksien, kuten luonteen, kykyjen ja saavutusten arvostaminen jää taka-alalle. Tämä voi vaikuttaa negatiivisesti yhteiskunnan arvomaailmaan ja johtaa pinnallisiin ihmissuhteisiin sekä pintapuolisiin arvoihin.
Oliko loppuosa ChatGPT:ltä saatu? Ainakin näyttää siltä.
Lyhyttä aloituskappaletta lukuun ottamatta näyttäisi olevan kokonaan tekoälyn tuotosta. Juuri tuollaista jaarittelevaa toistoa sieltä tulee.
t. äidinkielenopettaja
Sisältä oli silti aivan oikeassa, vaikkakin esitetty jaarittelevaan malliin.
femboi kirjoitti:
Kyseessä on yleensä kateus. Itse haluttaisiin kyllä olla hyvässä kunnossa myös ulkoisesti, mutta kun siihen ei jostakin syystä pystytä, niin sitten hyväkropppaisia täytyy vihata.
Itse olen kyllä hyvässä kunnossa, käyn juoksemassa paljon ja salilla toisinaan. Juoksu on mulle keino, jolla pääsen hetkeksi omiin ajatuksiin ja siitä tulee hyvä olo. Laitanko itsestäni ja kropastani kuvia nettiin kehujen toivossa? En todellakaan. Vaikka hyvä kroppa onkin ihan omasta mielestänikin niin en minä sitä kaikille jaa joka sekunti.
Mulla tulee aivan hirveä myötähäpeä tämmöisistä tylleröistä, jotka julkaisee itsestään perse-tissikuvia huulitäytteet paukkuen. Kyllä se vaan on pinnallista, kun ulkonäkö on kaikki kaikessa. Eikä tämä mitään kateutta ole pinnallisia "fitnessbeibejä" kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn salilla 2-3 kertaa viikossa. Haluan, että saan mielestäni hyvännäköisen ja terveen vartalon tyyliin kiinteät allit, litteä maha ja kaunis perä. Haluan näyttää omasta mielestäni seksikkäältäkin. Olen näet nuorena ollut siro ja hoikka jne jne kuten varmasti moni muukin. Sain nuorempana kuulla, että peräni keinuu aivan liikaa kävellessäni -> ei saa olla hekumallinrn/ seksikäs jne jne. Nyt lopun elämääni haluan olla, mitä haluan olla muista välittämättä.
Poikaystäväni eksyessään joskus harvoin salille tekee VAIN aerobisia harjoitteita, ettei lihakset vain kasvaisi. On keskivartalolihava. Hän nimittäin pitää näitä lihaskimppuja pinnallisina, eikä halua olla pinnallinen. Hän ei ole koskaan huomannut, että on siellä salilla muunkinlaisia harjoittelijoita. Ehkä hän kuvittelee, että kyllä niistä muistakin tulee ajan mittaan niitä steroidimöykkyjä.
Hassu juttu, mutta minusta HÄN on meistä pinnallisempi, koska hän menee töihin AINA silitetyssä kauluspaidassa ja siisteissä housuissa. Vaatteet ovat hänelle tärkeämpiä kuin minulle. Eli olipa pinnallinen tai ei, niin kyllä sillä ulkonäöllä ON väliä.
Millaista sitten on syvällisyys, pinnallisuuden vastakohta? Miksi pinnallisuus on pahasta, jos se tekee itse pinnallisen ihmisen onnelliseksi? Ei kaikilla ihmisillä ole samaa lempiväriäkään, joten ehkä eri asiat tekee eri ihmisiä onnelliseksi. Toisten onni tai onnellisuus ei ole keneltäkään muulta pois.
Janoat siis muilta hyväksyntää, ihailua ja kenties kateuttakin muiden määrittämillä normeilla. Minulle kuulostaa vieraalta ja ahdistavalta, mutta kuten sanoit, jokainen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole pinnallista ollenkaan. Kyse on itsestään huolehtimisesta. Pinnallisena sitä pitää laiskat/läskit jotka eivät viitsi pitää huolta edes itsestään. Kateutta siis.
Joo me kaikki kadehditaan ankkahuulisia gorillapersehousuisia tampioita. 🤪
Joo. Minä 52v opettajatar olen ankkahuulinen gorillapersehousuinen tampio, kun käyn salilla. Tai sitten olen vahva ja ryhdikäs, enkä taaperra ympäriinsä kankeasti niska lysyssä, kuten ikätoverit, tai joudu ottamaan tukea päästäkseni sohvalta ylös. Tuo on se todellisuus sitten varsinkin vaihdevuosien jälkeen.
Jos ei pidä lihaskunnosta huolta, lihaskato on puoli kiloa joka vuosi kuukautisten loppumisen jälkeen. Jos jo lähtötaso on huono, aika pian alkaa olla arjen toimintakyky koetuksella ja esimerkiksi kaatuilu lisääntyy.
Niin? En ole kateellinen vaikka olet.
Käytkö esim. kaupassa niissä gorillapersehousuissa, jotka on syvällä siellä pyllyvaossa ja erottelee pakarat itään ja länteen? Toivoisi että ton ikäisellä edes olisi vähän enemmän käytöstapoja.
Minä pukeudun aina tilanteen mukaan. Käytän salivaatteita salilla.
Minusta kyllä vaikuttaa usein siltä, että eniten salipöksyjä kaupassa käyttävät eivät ole ollenkaan samoja ihmisiä, jotka siellä salilla oikeasti käyvät.
Kuulostat kyllä kummallisen katkeralta ihmiseltä. Puhut kuin olisin sinulle henkilökohtaisesti jotain pahaa tehnyt. Yleensä ihmisellä, joka on itseensä tyytyväinen, ei ole tarvetta hyökkäillä ja ilkeillä tuntemattomille.
Vierailija kirjoitti:
Vain läskikasat pitävät hyvässä kunnossa olevia narsisteina. Heiltä kun ei löydy mitään noita ap:n mainitsemia positiivisisia ominaisuuksia. Läskikasat joutuvat läskinsä kantavaa, ja kun ihmistä ei ole tarkotettu luonnottomaksi läskiksi, niin onhan se kropalle raskasta, kuten myös mielelle samalla. Läskit eivät tiedosta sitä kropan ja mielen hyvää oloa, mikä on kun on hyvässä kunnossa. He häpeilevät läskejään, ja kun heiltä tosiaan puuttuu tuo kaikki mielen lujuus, pitkäjänteisyys jne, niin lohduttavat itseään sitten arvioimalla hyvässä kunnossa olevat narsisteiksi. Samalla kun syyttävät läskeistänsä geenejä ja mitä kaikkea.
En minä pidä hyvässä kunnossa olevia narsisteina. Voi olla hyvässä kunnossa ja lisäksi empaattinen ja hyväkäytöksinen. Eikä vain tuijotella sitä omaa napaa, persettä ja turbohuulia peilistä ollen kiinnostunut vain omasta itsestään ja ulkonäöstään.
Toki väittäisin, että hyväkroppaisissa on enemmän narsisteja kuin lihavemmissa. Narsistit ovat niin kiinnostuneita omasta ulkonäöstään ja olemuksestaan, että monikaan heistä ei kestä ajatusta, että heitä pidettäisiin jotenkin rumana tai läskinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se poista sitä että toiminta on pinnallista, jos sen eteen joutuu näkemään vaivaa?
SE että näkee toisissa vain ulkonän on pinnallista. Se että sattuu itse olemaan hyvännäköinen ei tee kenestäkään pinnallista!
Mutta se tekee sinusta pinnallisen jos näet muissa vain heidän ulkonäön. Etkö todellakaan tajua että persoonalla ei ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä???
Ei pidä paikkaansa. Ulkoinen olemus heijastelee sisäistä. Jos näet spurgun tai silikonibimbon, vedät todennäköisesti jotain johtopäätöksiä myös henkilöstä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole pinnallista ollenkaan. Kyse on itsestään huolehtimisesta. Pinnallisena sitä pitää laiskat/läskit jotka eivät viitsi pitää huolta edes itsestään. Kateutta siis.
Joo me kaikki kadehditaan ankkahuulisia gorillapersehousuisia tampioita. 🤪
Joo. Minä 52v opettajatar olen ankkahuulinen gorillapersehousuinen tampio, kun käyn salilla. Tai sitten olen vahva ja ryhdikäs, enkä taaperra ympäriinsä kankeasti niska lysyssä, kuten ikätoverit, tai joudu ottamaan tukea päästäkseni sohvalta ylös. Tuo on se todellisuus sitten varsinkin vaihdevuosien jälkeen.
Jos ei pidä lihaskunnosta huolta, lihaskato on puoli kiloa joka vuosi kuukautisten loppumisen jälkeen. Jos jo lähtötaso on huono, aika pian alkaa olla arjen toimintakyky koetuksella ja esimerkiksi kaatuilu lisääntyy.
Tällainen itsensä kontrollointi ja ruumiin muokkaaminen ovat tyypillisiä keskiluokan piirteitä. Itse olen onneksi päässyt eroon tästä ajattelusta, vaikka keskiluokkaan synnyinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvien välissäkin kannattaa olla jotain...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole pinnallista ollenkaan. Kyse on itsestään huolehtimisesta. Pinnallisena sitä pitää laiskat/läskit jotka eivät viitsi pitää huolta edes itsestään. Kateutta siis.
Joo me kaikki kadehditaan ankkahuulisia gorillapersehousuisia tampioita. 🤪
Joo. Minä 52v opettajatar olen ankkahuulinen gorillapersehousuinen tampio, kun käyn salilla. Tai sitten olen vahva ja ryhdikäs, enkä taaperra ympäriinsä kankeasti niska lysyssä, kuten ikätoverit, tai joudu ottamaan tukea päästäkseni sohvalta ylös. Tuo on se todellisuus sitten varsinkin vaihdevuosien jälkeen.
Jos ei pidä lihaskunnosta huolta, lihaskato on puoli kiloa joka vuosi kuukautisten loppumisen jälkeen. Jos jo lähtötaso on huono, aika pian alkaa olla arjen toimintakyky koetuksella ja esimerkiksi kaatuilu lisääntyy.
Tällainen itsensä kontrollointi ja ruumiin muokkaaminen ovat tyypillisiä keskiluokan piirteitä. Itse olen onneksi päässyt eroon tästä ajattelusta, vaikka keskiluokkaan synnyinkin.
Oletko koskaan edes käynyt salilla? Se on hyvin yleinen harrastus esimerkiksi mamumiehillä ja työväenluokalla. Ja hyvä niin.
Liikunnan harrastaminen on vain liikunnan harrastamista. Kontrollointi ja kehon muokkaus sen sijaan ovat ääri-ilmiöitä, jotka koskevat salilla käyvistä ehkä prosenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaan ulkonäköön keskittyminen on minäkeskeistä ja siten pinnallista.
Itsekurista kannattaa puhua vasta, jos osaa hillitä itsensä konfliktitilanteessa vaikka on luonteeltaan impulsiivinen, tai lukee esimerkiksi paksuja painettuja kirjoja tai tekee tutkimusta. Oman itsen ympärille kiertyminen on pahimmillaan narsismia, ei mitään itsekuria.
No huh huh. Mielestäsi ei ole itsekuria jos henkilö kykenee hallitsemaan lyhytjänteiset mielihalunsa jotka uhkaavat pitkäjänteisiä tavoitteita? Tai se, että henkilö kykenee toistuvasti asettamaan itsensä siihen henkiseen ja fyysiseen rääkkiin säästä, päiväohjelmasta tai yleisestä fiiliksestä huolimatta, mitä tavoitteellinen liikunta edellyttää?
Mun on erittäin vaikeaa laihtua kilpirauhassairaana, pysyä kunnossa ja kyetä käymään töissä. Kuitenkin olen siihen kyennyt, itseni normaalipainoon laihduttanut ja töissä jaksanut käydä. Mulle laihdutus ja treenaus on suoraan itseni rääkkäämistä. Haluan olla hoikka ja hyvännäköinen. Jos se on pinnallista niin huihai, ei voisi vähempää kiinnostaa. Olet täysin oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn salilla 2-3 kertaa viikossa. Haluan, että saan mielestäni hyvännäköisen ja terveen vartalon tyyliin kiinteät allit, litteä maha ja kaunis perä. Haluan näyttää omasta mielestäni seksikkäältäkin. Olen näet nuorena ollut siro ja hoikka jne jne kuten varmasti moni muukin. Sain nuorempana kuulla, että peräni keinuu aivan liikaa kävellessäni -> ei saa olla hekumallinrn/ seksikäs jne jne. Nyt lopun elämääni haluan olla, mitä haluan olla muista välittämättä.
Poikaystäväni eksyessään joskus harvoin salille tekee VAIN aerobisia harjoitteita, ettei lihakset vain kasvaisi. On keskivartalolihava. Hän nimittäin pitää näitä lihaskimppuja pinnallisina, eikä halua olla pinnallinen. Hän ei ole koskaan huomannut, että on siellä salilla muunkinlaisia harjoittelijoita. Ehkä hän kuvittelee, että kyllä niistä muistakin tulee ajan mittaan niitä steroidimöykkyjä.
Hassu juttu, mutta minusta HÄN on meistä pinnallisempi, koska hän menee töihin AINA silitetyssä kauluspaidassa ja siisteissä housuissa. Vaatteet ovat hänelle tärkeämpiä kuin minulle. Eli olipa pinnallinen tai ei, niin kyllä sillä ulkonäöllä ON väliä.
Millaista sitten on syvällisyys, pinnallisuuden vastakohta? Miksi pinnallisuus on pahasta, jos se tekee itse pinnallisen ihmisen onnelliseksi? Ei kaikilla ihmisillä ole samaa lempiväriäkään, joten ehkä eri asiat tekee eri ihmisiä onnelliseksi. Toisten onni tai onnellisuus ei ole keneltäkään muulta pois.
Tärkeintä on tietenkin huomioida, saavutetaanko oma onni muiden hyvinvoinnin kustannuksella.
Normaalia ja kohtuullista terveydestä huolehtimista tai yleistä siisteydestä ja puhtaudesta huolehtimista ei pidä sekoittaa pinnallisuuteen.
Syvällisyys on sitä, että ihmisen tekeminen ja ajatteleminen suuntautuu omasta itsestä ja materiaalisista aiheista vaikkapa filosofisiin, henkisiin tai altruistisiin teemoihin.
Siinä missä pinnallisempi ihminen selaa sisustuskuvastoa, syvällisempi pohdiskelee miten maailmasta lakkautettaisin nälänhätä. Siinä missä pinnallisemman ihmisen huomio keskittyy lähinnä omaan onneen, syvällisempi suuntaa huomiotaan enemmän kaikkien muiden onneen. Pinnalllisempi keskittyy enemmän ulkokohtaisiin asioihin, syvällisempi sisäisiin asioihin.
Kehitysmielessä syvällisyys on sisäisen itsensä (luonne, ajattelu, jne) kaunistamista, siinä missä pinnallisuus taas on ulkokohtaisen itsensä ja ympäristönsä kaunistamista (pukeutuminen, ulkonäkö, kodin sisustus, jne).
Ei pidä täysin paikkaansa, etteikö yhden onni olisi toisten onnesta pois, mikäli tarkoitamme tällä "onnella" puhtaasti taloudellista hyvinvointia. Jos yksi kahmii itselleen enemmän kuin olisi kohtuullista, monelle muulle jää vastavuoroisesti vähemmän jaettavaksi. Jaettava kakku ei ole rajaton ja liika materian haaliminen on syvällisestä tarkastelukulmasta katsoen valitettava ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tekee elämällään niin kuin tahtoo, mutta kannattaa se silti käyttää mahd monipuolisesti hyödykseen, eikä vaan salilla pumpata.
Niin kuin joku sanoi, jos nämä kaikki aloittajan mainitsemat paljon työtä, itsekuria, ahkeruutta, määrätietoisuutta, pitkäjänteisyyttä ja mielenlujuutta käyttäisikin vaikka hyväntekeväisyyteen niin kuinka paljon hyvää voisikaan saada aikaan.
Ns. normaali ruokavalio ja tunti päivässä liikuntaa plus jumppa kerran viikossa periaatteessa riittää hyvään terveyteen. Ruokavalion viilaus ja kropan muokkaus ulkonäöllisen ihanteen mukaiseksi on aikaa vievempää ja ns. turhaa ja ekstraa siinä mielessä, että sitä ei tarvita normaaliin tasapainoiseen elämään. Saako niin elää? Kyllä. Onko se pinnallista? On se pinnallista. Ihmiset, jotka käyttävät vapaa-aikansa vaikka ihmissuhteiden ylläpitämiseen sen sijaan, että ajatus pyörii oman navan ja ulkonäön ympärillä, ovat vähän erioloisia, rauhallisia ja tyytyväisiä. Usein se ulkonäöstä ylenmääräisesti huolehtiminen liittyy huonoon itsetuntoon, kontrollin tarpeeseen ja perfektionismiin. Ja itse olen tällainen melko pinnallinen. Olen monesti miettinyt, että mitä jos menisin johonkin tapahtumaan ja koittaisin ottaa rennosti sen sijaan, että menen salille. Mutta valitsen yksinäisyyden ja treenaamisen, koska tulokset tuo tyydytystä enemmän.
Virtahepoja v i tuttaa kun jotkut viihtyvät omassa vartalossaan. Ja saavat hyvää seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Kropastaan ja terveydestään huolta pitäminen on kaikkea muuta kuin pinnallista.
Mutta jos siihen lisätään ruiskurusketukset, hiuslisäkkeet, huulitäytteet ja tekoripset...?
Liika on liikaa.
Minkä takia se on sitten tuomittavaa, jos tykkää feikistä ulkonäöstä?
Voi olla, sori. Näin mielessäni sellaisen kumihuulibimbon pk-seudulta, käsipuolessa vittouni jne. 😂.
Anteeksi. Meen takasi petiin, en oo heränny viel.