Lue keskustelun säännöt.
Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"
Kommentit (580)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Siitähän kompromisseissa on kyse, että molemmat joustavat, jos kummankin toiveita ei voi toteuttaa 100 % samaan aikaan. Jos toinen esim haluaa olla koko loman yhdessä ulkomaille ja toinen mökillä, voidaan miettiä mikä on paras vaihtoehto: mennääkö ensin ulkomaille ja sitten mökille, vai päästääkö toinen sinne minne tämä haluaa ja menee itse sinne minne itse haluaa tms.
Minä näen jouston juuri sellaisena, että ne toisen toiveet toteutetaan 100%. Tänään joustan minä ja huomenna mies. Vaikka me olemme hyvinkin erilaisia suurissa kuviossa meillä on se yhteinen sävel. Otetaan tuo sinun esimerkki myös ihan vain esimerkiksi, se olisi ulkomaille, kun kumpikaan ei ole mökki ihmisiä.
Missä tuossa esimerkissäsi oli se jousto? Kumpikin haluaa paikkaan A, koska kumpaakaan ei kiinnosta paikka B.
Iroitit yksitäisen lauseen asia yhteydestä. Luulen, että esimerkillä viitatiin siitä, että ollaan kumppanin kanssa jonka kanssa se arvomaailma kohtaa. Silloin joutuu esim joustamaan vähemmän.
Näin minäkin ymmärrän toimivan parisuhteen, mutta tuo lainaamani nimenomaa kertoi, että joustetaan vuoronperää, jotta toinen on 100 % tyytyväinen, vaikka ovatkin isoissa linjoissa hyvin erilaisia. Ja esimerkkinä oli tosiaan tilanne, missä ei kuitenkaan tarvita lainkaan joustoa.
Tämän takia näin vastauksen hieman outona. Ja muutenkin tuon, että toimitaan siten, että vain toinen on 100 % tyytyväinen. Itse näen, että jo ympäröivä arki antaa niitä rajoitteita ja vaatimuksia, jotka vaativat kummaltakin joustoa.
Miten esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa ratkaistaan oikeasti isot asiat kuten vaikka yhteisen talon hankkiminen, jos ollaan niissä isoissa linjoissa erimieltä ja asiat ratkokaat vuoronperää toisen mukaan? Toinen haluaa unelmatalon paikasta X ja toinen taas haluaisi vähemmän unelmatalon paikasta Y, koska paikassa X olevaan taloon muuttaminen tarkoittaisi hänelle työmatkan tuplaantumista. Kumpi tässä tilanteessa tehdään 100 % tyytyväiseksi?
Minä ostin unelma taloni ja kysyin mieheltä haluaako hän muuttaa mukana. :D Hän halusi. Arvaa miksi uskalsin ottaa riskin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä. Työ on tässä vain kielikuva, joka tarkoittaa sitä, että otetaan puoliso huomioon ja ollaan valmiita selvittämään myös eteen tulevat ongelmat.
Itse taas ajattelen, että tuo kuuluu normaaliin kanssakäymiseen. Ihan jo esim. naapurin tai tuttavankin kanssa ja ilman muuta sen maailman rakkaimmankin kanssa.
Meillä ei ole "tehty töitä" suhteen eteen. Olemme keskustelleet aiheesta ja miehenikin kokee näin. Yhteiselo sujuu hyvin vuosikymmenien kokemuksella enkä allekirjoita tuotakaan, että vastoinkäymisten kohdalla tulisi heti ero. Meillä oli muutama vuosi sitten mieletön suru kun lapsenlapsi kuoli. Se hitsasi meitä vielä enemmän yhteen kun itkimme toistemme olkaa vasten.
Emme juurikaan riitele vaan keskustelemme asiat halki jos olemme jostain asiasta eri mieltä, kaikesta olemme saaneet kompromissin aikaiseksi. Kohtelemme toisiamme kunnioittavasti, vyön alle ei lyödä eikä muistella menneitä erimielisyyksiä.
Meillä on myös samanlainen huumorintaju ja sitä muistetaan viljellä. Meillä puhutaan ja pussataan! Ja muistetaan kehua toista, sekin on tärkeää. Enkä tarkoita mitään astianpesukoneen tyhjennystä vaan esim. kuinka hienosti toinen hoiti jonkun tilanteen.
Nuo edellä mainitut tulevat kummaltakin luonnostaan eli niitä ei tehdä vain siksi, että suhde pysyisi kasassa. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatukselta, että suhdetta pitäisi työstää, onko silloin oikean ihmisen rinnalla?
Vierailija kirjoitti:
Jos on noin vaikeaa, ei kannata edes yrittää olla parisuhteessa. Siinä joutuu joskus tekemään kompromissia, ihan molemminpuolin, millä nimellä siitä sitten halutaan puhua. Voihan siitäkin jankata vaikka tämän ketjun verran. Toisen huomioon ottaminen tulee luonnostaan, omasta halusta, jos rakastaa, on käytöstavat ja haluaa toiselle hyvää.
Ihmiset jotka kuvittelevat että parisuhde on joka ikinen päivä alkuhuumaa jossa se toinen ihailee ja palvelee joka ikistä tarvetta joka ikinen hetki eivät pysty elämässään aitoihin kestäviin parisuhteisiin vaan sarjasuhteilevat läpi elämänsä.
Parisuhteen syvyys ja leveys tulevat myös sen pituuden kautta.
Samaa mieltä aloittajan kanssa. Työksi en tätä sanoisi koska olen lähes joka päivä onnellinen miehestäni ja tulemme hyvin toimeen. Ennemminkin parisuhde on ollut etu kuin työ.
Sen sijaan yli 20 v yhdessä on vaatinut sitä että olemme päättäneet olla yhdessä ja uskollisia toisillemme vaikka joskus ruoho on näyttänyt vihreämmältä aidan takana. Ja on tuntunut että olisipa hienoa olla vapaa. Ne hetket menee kuitenki ohi jos vain kestää ajoittaisen tylsyyden ja kyllästymisen. Kaikkea kun ei voi saada, pitää valita. Luulen että se on kuitenkin nukyään monelle kompastuskivi: mulle kaikki hauska mitä mä haluan.
Mutta seksi on työtä. Kysy vaikka huorulilta jos et usko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Siitähän kompromisseissa on kyse, että molemmat joustavat, jos kummankin toiveita ei voi toteuttaa 100 % samaan aikaan. Jos toinen esim haluaa olla koko loman yhdessä ulkomaille ja toinen mökillä, voidaan miettiä mikä on paras vaihtoehto: mennääkö ensin ulkomaille ja sitten mökille, vai päästääkö toinen sinne minne tämä haluaa ja menee itse sinne minne itse haluaa tms.
Minä näen jouston juuri sellaisena, että ne toisen toiveet toteutetaan 100%. Tänään joustan minä ja huomenna mies. Vaikka me olemme hyvinkin erilaisia suurissa kuviossa meillä on se yhteinen sävel. Otetaan tuo sinun esimerkki myös ihan vain esimerkiksi, se olisi ulkomaille, kun kumpikaan ei ole mökki ihmisiä.
Missä tuossa esimerkissäsi oli se jousto? Kumpikin haluaa paikkaan A, koska kumpaakaan ei kiinnosta paikka B.
Iroitit yksitäisen lauseen asia yhteydestä. Luulen, että esimerkillä viitatiin siitä, että ollaan kumppanin kanssa jonka kanssa se arvomaailma kohtaa. Silloin joutuu esim joustamaan vähemmän.
Näin minäkin ymmärrän toimivan parisuhteen, mutta tuo lainaamani nimenomaa kertoi, että joustetaan vuoronperää, jotta toinen on 100 % tyytyväinen, vaikka ovatkin isoissa linjoissa hyvin erilaisia. Ja esimerkkinä oli tosiaan tilanne, missä ei kuitenkaan tarvita lainkaan joustoa.
Tämän takia näin vastauksen hieman outona. Ja muutenkin tuon, että toimitaan siten, että vain toinen on 100 % tyytyväinen. Itse näen, että jo ympäröivä arki antaa niitä rajoitteita ja vaatimuksia, jotka vaativat kummaltakin joustoa.
Miten esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa ratkaistaan oikeasti isot asiat kuten vaikka yhteisen talon hankkiminen, jos ollaan niissä isoissa linjoissa erimieltä ja asiat ratkokaat vuoronperää toisen mukaan? Toinen haluaa unelmatalon paikasta X ja toinen taas haluaisi vähemmän unelmatalon paikasta Y, koska paikassa X olevaan taloon muuttaminen tarkoittaisi hänelle työmatkan tuplaantumista. Kumpi tässä tilanteessa tehdään 100 % tyytyväiseksi?
Silloin ollaan isoissa linjoissa valovuosien päässä toisistaan eli ollaan väärässä suhteessa. Kannattaa ihan oikeasti keskustella, kuunnella, opetellaan tuntemaan se toinen jo siinä seurustelun alkuvaiheessa. "Kyllä se miehen haave muuttaa maalle kaatuu, kun minä..."
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset taitavat vain ymmärtää termin eri tavalla. Joillekin työ tarkoittaa sitä, että niska limassa tehdään jotain kauheaa. Joillekin vain sitä, että tekee parisuhteen yhteisen hyvän vuoksi asioita, joiden tietää ilahduttavan toista.
Jos toisen ilahduttaminen on pienimässäkään määrin, edes ajatuksen tasolla, "työtä" niin silloin kannattaa katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen ei kuulu olla työtä. Minun eka avioliittoni oli. Siinä suoritettiin parisuhdetta ja väännettiin rautalangasta omia ajatuksia toiselle.
Nykyinen avioliittoni ei ole työtä, vaikka vastoinkäymisiä ja kriisitilanteita on ollut. Meitä kannattalee se, että hyväksymme toisen sellaisena kun hän on. Meillä asiat riitelee, ei ihmiset. Ajamme meidän, tiimin, etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset taitavat vain ymmärtää termin eri tavalla. Joillekin työ tarkoittaa sitä, että niska limassa tehdään jotain kauheaa. Joillekin vain sitä, että tekee parisuhteen yhteisen hyvän vuoksi asioita, joiden tietää ilahduttavan toista.
Jos toisen ilahduttaminen on pienimässäkään määrin, edes ajatuksen tasolla, "työtä" niin silloin kannattaa katsoa peiliin.
Peiliin katsominen on monella vaikeaa koska sieltähän voisi näkyä asioita mitä ei halua nähdä. Siksi on helpompaa vain syyttää kaikesta sitä toista ja hyppiä suhteesta toiseen jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä. Työ on tässä vain kielikuva, joka tarkoittaa sitä, että otetaan puoliso huomioon ja ollaan valmiita selvittämään myös eteen tulevat ongelmat.
Itse taas ajattelen, että tuo kuuluu normaaliin kanssakäymiseen. Ihan jo esim. naapurin tai tuttavankin kanssa ja ilman muuta sen maailman rakkaimmankin kanssa.
Meillä ei ole "tehty töitä" suhteen eteen. Olemme keskustelleet aiheesta ja miehenikin kokee näin. Yhteiselo sujuu hyvin vuosikymmenien kokemuksella enkä allekirjoita tuotakaan, että vastoinkäymisten kohdalla tulisi heti ero. Meillä oli muutama vuosi sitten mieletön suru kun lapsenlapsi kuoli. Se hitsasi meitä vielä enemmän yhteen kun itkimme toistemme olkaa vasten.
Emme juurikaan riitele vaan keskustelemme asiat halki jos olemme jostain asiasta eri mieltä, kaikesta olemme saaneet kompromissin aikaiseksi. Kohtelemme toisiamme kunnioittavasti, vyön alle ei lyödä eikä muistella menneitä erimielisyyksiä.
Meillä on myös samanlainen huumorintaju ja sitä muistetaan viljellä. Meillä puhutaan ja pussataan! Ja muistetaan kehua toista, sekin on tärkeää. Enkä tarkoita mitään astianpesukoneen tyhjennystä vaan esim. kuinka hienosti toinen hoiti jonkun tilanteen.
Nuo edellä mainitut tulevat kummaltakin luonnostaan eli niitä ei tehdä vain siksi, että suhde pysyisi kasassa. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatukselta, että suhdetta pitäisi työstää, onko silloin oikean ihmisen rinnalla?
Ihmiset, jotka sanovat tekevänsä töitä suhteen eteen eivät yleensä tarkoita, että tarkoitus on pitää hajoamassa oleva suhde kasassa. He tarkoittavat tekoja, joilla jo hyvästä suhteesta saadaan vielä parempi.
Tarkoittaako sana työ kaikille ap:n kanssa samaa mieltä oleville todella niin epämiellyttäviä juttuja? Eikö työ tarkoita teille asioita, joiden tekeminen on antoisaa ja ilahduttavaa? Eikä teillä ole mitään intohimoa, jonka vuoksi olette valmiita näkemään vaivaa ja käyttämään vapaa-aikaa vain siksi, että siitä tulee niin hyvä fiilis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Siitähän kompromisseissa on kyse, että molemmat joustavat, jos kummankin toiveita ei voi toteuttaa 100 % samaan aikaan. Jos toinen esim haluaa olla koko loman yhdessä ulkomaille ja toinen mökillä, voidaan miettiä mikä on paras vaihtoehto: mennääkö ensin ulkomaille ja sitten mökille, vai päästääkö toinen sinne minne tämä haluaa ja menee itse sinne minne itse haluaa tms.
Minä näen jouston juuri sellaisena, että ne toisen toiveet toteutetaan 100%. Tänään joustan minä ja huomenna mies. Vaikka me olemme hyvinkin erilaisia suurissa kuviossa meillä on se yhteinen sävel. Otetaan tuo sinun esimerkki myös ihan vain esimerkiksi, se olisi ulkomaille, kun kumpikaan ei ole mökki ihmisiä.
Missä tuossa esimerkissäsi oli se jousto? Kumpikin haluaa paikkaan A, koska kumpaakaan ei kiinnosta paikka B.
Iroitit yksitäisen lauseen asia yhteydestä. Luulen, että esimerkillä viitatiin siitä, että ollaan kumppanin kanssa jonka kanssa se arvomaailma kohtaa. Silloin joutuu esim joustamaan vähemmän.
Näin minäkin ymmärrän toimivan parisuhteen, mutta tuo lainaamani nimenomaa kertoi, että joustetaan vuoronperää, jotta toinen on 100 % tyytyväinen, vaikka ovatkin isoissa linjoissa hyvin erilaisia. Ja esimerkkinä oli tosiaan tilanne, missä ei kuitenkaan tarvita lainkaan joustoa.
Tämän takia näin vastauksen hieman outona. Ja muutenkin tuon, että toimitaan siten, että vain toinen on 100 % tyytyväinen. Itse näen, että jo ympäröivä arki antaa niitä rajoitteita ja vaatimuksia, jotka vaativat kummaltakin joustoa.
Miten esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa ratkaistaan oikeasti isot asiat kuten vaikka yhteisen talon hankkiminen, jos ollaan niissä isoissa linjoissa erimieltä ja asiat ratkokaat vuoronperää toisen mukaan? Toinen haluaa unelmatalon paikasta X ja toinen taas haluaisi vähemmän unelmatalon paikasta Y, koska paikassa X olevaan taloon muuttaminen tarkoittaisi hänelle työmatkan tuplaantumista. Kumpi tässä tilanteessa tehdään 100 % tyytyväiseksi?
Silloin ollaan isoissa linjoissa valovuosien päässä toisistaan eli ollaan väärässä suhteessa. Kannattaa ihan oikeasti keskustella, kuunnella, opetellaan tuntemaan se toinen jo siinä seurustelun alkuvaiheessa. "Kyllä se miehen haave muuttaa maalle kaatuu, kun minä..."
Tämänkin ymmärrän, mutta kun tuo henkilö nimenomaa sanoi, että he ovat isoissa linjoissa kaukana toisistaan ja sen takia ihmettelenkin miten noista lähtökohdista onnistuu suhte jossa vuoron perää tehdään toinen 100 % onnelliseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset taitavat vain ymmärtää termin eri tavalla. Joillekin työ tarkoittaa sitä, että niska limassa tehdään jotain kauheaa. Joillekin vain sitä, että tekee parisuhteen yhteisen hyvän vuoksi asioita, joiden tietää ilahduttavan toista.
Jos toisen ilahduttaminen on pienimässäkään määrin, edes ajatuksen tasolla, "työtä" niin silloin kannattaa katsoa peiliin.
Ostin miehelle syntymäpäivälahjan, mutta mies ei koskaan osta...miksi se lahja ostetaan? Koska niin kuuluu tehdä vai siksi, että toinen on oikeasti tärkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Siitähän kompromisseissa on kyse, että molemmat joustavat, jos kummankin toiveita ei voi toteuttaa 100 % samaan aikaan. Jos toinen esim haluaa olla koko loman yhdessä ulkomaille ja toinen mökillä, voidaan miettiä mikä on paras vaihtoehto: mennääkö ensin ulkomaille ja sitten mökille, vai päästääkö toinen sinne minne tämä haluaa ja menee itse sinne minne itse haluaa tms.
Minä näen jouston juuri sellaisena, että ne toisen toiveet toteutetaan 100%. Tänään joustan minä ja huomenna mies. Vaikka me olemme hyvinkin erilaisia suurissa kuviossa meillä on se yhteinen sävel. Otetaan tuo sinun esimerkki myös ihan vain esimerkiksi, se olisi ulkomaille, kun kumpikaan ei ole mökki ihmisiä.
Missä tuossa esimerkissäsi oli se jousto? Kumpikin haluaa paikkaan A, koska kumpaakaan ei kiinnosta paikka B.
Iroitit yksitäisen lauseen asia yhteydestä. Luulen, että esimerkillä viitatiin siitä, että ollaan kumppanin kanssa jonka kanssa se arvomaailma kohtaa. Silloin joutuu esim joustamaan vähemmän.
Näin minäkin ymmärrän toimivan parisuhteen, mutta tuo lainaamani nimenomaa kertoi, että joustetaan vuoronperää, jotta toinen on 100 % tyytyväinen, vaikka ovatkin isoissa linjoissa hyvin erilaisia. Ja esimerkkinä oli tosiaan tilanne, missä ei kuitenkaan tarvita lainkaan joustoa.
Tämän takia näin vastauksen hieman outona. Ja muutenkin tuon, että toimitaan siten, että vain toinen on 100 % tyytyväinen. Itse näen, että jo ympäröivä arki antaa niitä rajoitteita ja vaatimuksia, jotka vaativat kummaltakin joustoa.
Miten esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa ratkaistaan oikeasti isot asiat kuten vaikka yhteisen talon hankkiminen, jos ollaan niissä isoissa linjoissa erimieltä ja asiat ratkokaat vuoronperää toisen mukaan? Toinen haluaa unelmatalon paikasta X ja toinen taas haluaisi vähemmän unelmatalon paikasta Y, koska paikassa X olevaan taloon muuttaminen tarkoittaisi hänelle työmatkan tuplaantumista. Kumpi tässä tilanteessa tehdään 100 % tyytyväiseksi?
Silloin ollaan isoissa linjoissa valovuosien päässä toisistaan eli ollaan väärässä suhteessa. Kannattaa ihan oikeasti keskustella, kuunnella, opetellaan tuntemaan se toinen jo siinä seurustelun alkuvaiheessa. "Kyllä se miehen haave muuttaa maalle kaatuu, kun minä..."
Tämänkin ymmärrän, mutta kun tuo henkilö nimenomaa sanoi, että he ovat isoissa linjoissa kaukana toisistaan ja sen takia ihmettelenkin miten noista lähtökohdista onnistuu suhte jossa vuoron perää tehdään toinen 100 % onnelliseksi?
"Vaikka me olemme hyvinkin erilaisia suurissa kuviossa meillä on se yhteinen sävel."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä parisuhteen työstämisen jne on juuri niitä ikävän luontaisten naisten lässytystermejä jolla perustellaan nalkuttaminen ym.
Haha ihan kun mun ex-vaimon kanssa. Loputtomia keskusteluja parisuhteen työstämisestä eli ainoastaan sitä että miten minun pitää toimia ja elää. Minulla ei ollut niissä keskusteluissa oikeutta sanoa mitään vaimon tekemisistä vaan se oli vain sitä miten minun pitäisi olla parempi mies.
Minäkin vaihdoin tuollaisesta suhteesta. Nykyisen miehen kanssa työtä ei tarvitse.
Enkä sano että sinun olisi pitänyt muuttua tai eksänikään, jotkut parit ei vaan sovi hyvin yhteen vaikka molemmat osapuolet olisi itsekseen kivoja ja työtä tehtäisiin kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset taitavat vain ymmärtää termin eri tavalla. Joillekin työ tarkoittaa sitä, että niska limassa tehdään jotain kauheaa. Joillekin vain sitä, että tekee parisuhteen yhteisen hyvän vuoksi asioita, joiden tietää ilahduttavan toista.
Jos toisen ilahduttaminen on pienimässäkään määrin, edes ajatuksen tasolla, "työtä" niin silloin kannattaa katsoa peiliin.
Ostin miehelle syntymäpäivälahjan, mutta mies ei koskaan osta...miksi se lahja ostetaan? Koska niin kuuluu tehdä vai siksi, että toinen on oikeasti tärkeä?
Jos se toinen on oikeasti tärkeä ei kirjoitettaisi lausetta mies ei koskaan osta vaan se mies hyväksyttäisiin sellaisena kuin hän on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä. Työ on tässä vain kielikuva, joka tarkoittaa sitä, että otetaan puoliso huomioon ja ollaan valmiita selvittämään myös eteen tulevat ongelmat.
Itse taas ajattelen, että tuo kuuluu normaaliin kanssakäymiseen. Ihan jo esim. naapurin tai tuttavankin kanssa ja ilman muuta sen maailman rakkaimmankin kanssa.
Meillä ei ole "tehty töitä" suhteen eteen. Olemme keskustelleet aiheesta ja miehenikin kokee näin. Yhteiselo sujuu hyvin vuosikymmenien kokemuksella enkä allekirjoita tuotakaan, että vastoinkäymisten kohdalla tulisi heti ero. Meillä oli muutama vuosi sitten mieletön suru kun lapsenlapsi kuoli. Se hitsasi meitä vielä enemmän yhteen kun itkimme toistemme olkaa vasten.
Emme juurikaan riitele vaan keskustelemme asiat halki jos olemme jostain asiasta eri mieltä, kaikesta olemme saaneet kompromissin aikaiseksi. Kohtelemme toisiamme kunnioittavasti, vyön alle ei lyödä eikä muistella menneitä erimielisyyksiä.
Meillä on myös samanlainen huumorintaju ja sitä muistetaan viljellä. Meillä puhutaan ja pussataan! Ja muistetaan kehua toista, sekin on tärkeää. Enkä tarkoita mitään astianpesukoneen tyhjennystä vaan esim. kuinka hienosti toinen hoiti jonkun tilanteen.
Nuo edellä mainitut tulevat kummaltakin luonnostaan eli niitä ei tehdä vain siksi, että suhde pysyisi kasassa. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatukselta, että suhdetta pitäisi työstää, onko silloin oikean ihmisen rinnalla?
Ihmiset, jotka sanovat tekevänsä töitä suhteen eteen eivät yleensä tarkoita, että tarkoitus on pitää hajoamassa oleva suhde kasassa. He tarkoittavat tekoja, joilla jo hyvästä suhteesta saadaan vielä parempi.
Me muut emme pidä niitä tekoja työnä. Jos tuon miehelle iltaisin teetä samalla kun haen itsellenikin - jos silitän häntä ohimennen - jos huudan hellittelytekstareita - jos lähden hänen mukaansa sinne, minne hän haluaa mennä.
Ei nämä ole työntekemistä. Eli mitä asioita muut pariskunnat tekevät, jotta hyvästä suhteesta saadaan vielä parempi? Mitä en siis tiedä?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Siitähän kompromisseissa on kyse, että molemmat joustavat, jos kummankin toiveita ei voi toteuttaa 100 % samaan aikaan. Jos toinen esim haluaa olla koko loman yhdessä ulkomaille ja toinen mökillä, voidaan miettiä mikä on paras vaihtoehto: mennääkö ensin ulkomaille ja sitten mökille, vai päästääkö toinen sinne minne tämä haluaa ja menee itse sinne minne itse haluaa tms.
Minä näen jouston juuri sellaisena, että ne toisen toiveet toteutetaan 100%. Tänään joustan minä ja huomenna mies. Vaikka me olemme hyvinkin erilaisia suurissa kuviossa meillä on se yhteinen sävel. Otetaan tuo sinun esimerkki myös ihan vain esimerkiksi, se olisi ulkomaille, kun kumpikaan ei ole mökki ihmisiä.
Missä tuossa esimerkissäsi oli se jousto? Kumpikin haluaa paikkaan A, koska kumpaakaan ei kiinnosta paikka B.
Iroitit yksitäisen lauseen asia yhteydestä. Luulen, että esimerkillä viitatiin siitä, että ollaan kumppanin kanssa jonka kanssa se arvomaailma kohtaa. Silloin joutuu esim joustamaan vähemmän.
Näin minäkin ymmärrän toimivan parisuhteen, mutta tuo lainaamani nimenomaa kertoi, että joustetaan vuoronperää, jotta toinen on 100 % tyytyväinen, vaikka ovatkin isoissa linjoissa hyvin erilaisia. Ja esimerkkinä oli tosiaan tilanne, missä ei kuitenkaan tarvita lainkaan joustoa.
Tämän takia näin vastauksen hieman outona. Ja muutenkin tuon, että toimitaan siten, että vain toinen on 100 % tyytyväinen. Itse näen, että jo ympäröivä arki antaa niitä rajoitteita ja vaatimuksia, jotka vaativat kummaltakin joustoa.
Miten esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa ratkaistaan oikeasti isot asiat kuten vaikka yhteisen talon hankkiminen, jos ollaan niissä isoissa linjoissa erimieltä ja asiat ratkokaat vuoronperää toisen mukaan? Toinen haluaa unelmatalon paikasta X ja toinen taas haluaisi vähemmän unelmatalon paikasta Y, koska paikassa X olevaan taloon muuttaminen tarkoittaisi hänelle työmatkan tuplaantumista. Kumpi tässä tilanteessa tehdään 100 % tyytyväiseksi?
Silloin ollaan isoissa linjoissa valovuosien päässä toisistaan eli ollaan väärässä suhteessa. Kannattaa ihan oikeasti keskustella, kuunnella, opetellaan tuntemaan se toinen jo siinä seurustelun alkuvaiheessa. "Kyllä se miehen haave muuttaa maalle kaatuu, kun minä..."
Toisaalta, se ihminen haaveineen jonka kanssa olet päätynyt yhteen ei ole muuttumaton ihminen. Haaveet ja halut muuttuvat, eli seurustelusuhteen alkuvaiheen kartoitus ei välttämättä päde enää siihe tilanteeseen missä ollaan 15 vuoden päässä.
Itse halusin 20 vuotiaana asua kaupungin keskustassa, enkä koskaan haaveillut esim. maalaiselämästä. Nyt, 15 vuotta myöhemmin toteutin myöhemmin syntyneen haaveeni omasta mummonmökistä maaseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä ei vaadi: mitä te luulette näiden töiden tarkoittavan, siis ihan konkreettisina esimerkkeinä?
Minä nimittäin luulen, että osa puhuu aidasta ja osa aidanseipäästä, koska osa luulee tuon työ-sanan vuoksi, että tässä puhutaan jostain itsensä uhraamisesta ja raatamisesta.
En tiedä. Olen täältä yrittänyt opiskella, että mitä sen työn pitäisi olla.
Tähän asti en ole löytänyt vastausta kysymykseesi. Tuntuu oudolta jos se "työ" on sitä mikä kuuluu ihan normaaliin kanssakäymiseen puolison, ystävän, äidin, tuttavan, naapurin, kaupan kassan, työkaverin yms. kanssa.
Minä olen suhteessa se sinua parempi ihminen.