Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"
Kommentit (580)
Vierailija kirjoitti:
Tänne on nyt pesiytynyt riidanhastaja, joka sarjapeukuttaa omia viestejään. Noloa.
Joka tekee aloituksia milloin mistäkin parisuhdeasiasta, kun ei osaa itse päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Tämä on juuri loistava kuvaus siitä, miten suhteen eteen tehdään työtä, ja mitä sillä työnteolla voi saavuttaa.
Kun tämä tulee luonnostaan ilman ponnisteluja tietää olevansa oikean ihmisen kanssa. Kun haluaa tehdä joka päivä toiselle jotain hyvää vain siksi, että tämä on hyvä tyyppi sitä ei tarvitse miettiä ja suunnitella meneekö kaikki nyt varmasti tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
Eihän se, että joku asia tulee luonnostaan, ilman ponnisteluja, tarkoita sitä etteikö se olisi myös työtä. Joku on siinä työssä vaan parempi kuin toiset ja sen takia työ ei tunnu työltä.
Ja eihän työstäminen muutenkaan tarkoita sitä, että seurattaisiin jonkun ohjekirjan esimerkkejä. Jokainen parisuhde on täysin uniikki, koska siinä kaksi erillistä yksilöä on löytänyt/löytämässä itselleen sopivan tavan olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso sanoisi ettei parisuhde saa vaatia töitä ajattelisin ettei hän arvosta parisuhdettamme kovinkaan korkealle. Minulle työn tekeminen ei ole negatiivinen asia, vaan tarkoittaa sitä, että olen valmis satsaamaan tärkeään asiaan. Teen töitä myös muiden intohimonkohteiden eteen, esim harrastusten.
Eli parisuhde on suoritus?
Naisille on.
Olen tämän monista naispuolisista ystävistäni huomannut. He käsikirjoittaa myös sen parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Tämä on juuri loistava kuvaus siitä, miten suhteen eteen tehdään työtä, ja mitä sillä työnteolla voi saavuttaa.
Kun tämä tulee luonnostaan ilman ponnisteluja tietää olevansa oikean ihmisen kanssa. Kun haluaa tehdä joka päivä toiselle jotain hyvää vain siksi, että tämä on hyvä tyyppi sitä ei tarvitse miettiä ja suunnitella meneekö kaikki nyt varmasti tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
Olen täysin samaa mieltä. Minulle tuo "haluaa tehdä toiselle jotain hyvää" on juurikin sitä työn tekemistä parisuhteen hyväksi. Toinen on minulle tärkeä, joten haluan tehdä hänelle hyvää. Sinulle on vain tapana nimittää tätä eri tavalla kuin minulla.
Ja lisään, että työn tekeminen ei näyttäydy minulle ikävänä asiana tai velvollisuutena. Se varmaan hämää montaa tässä keskustelussa. Minulle työn tekeminen tarkoittaa sitä, että teen asioita, joissa otan toisen huomioon. Samalla tavalla teen työtä myös perhesuhteissa ja ystävyyssuhteissa, enkä koe sitä ikäväksi vaan kivaksi: laitan viestejä, kyselen kuulumisia, kutsun syömään jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Luepa vähän tarkemmin. Lainaamassasi viestissä käytettiin monikkoa, ei yksikköä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Tämä on juuri loistava kuvaus siitä, miten suhteen eteen tehdään työtä, ja mitä sillä työnteolla voi saavuttaa.
Kun tämä tulee luonnostaan ilman ponnisteluja tietää olevansa oikean ihmisen kanssa. Kun haluaa tehdä joka päivä toiselle jotain hyvää vain siksi, että tämä on hyvä tyyppi sitä ei tarvitse miettiä ja suunnitella meneekö kaikki nyt varmasti tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
Eihän se, että joku asia tulee luonnostaan, ilman ponnisteluja, tarkoita sitä etteikö se olisi myös työtä. Joku on siinä työssä vaan parempi kuin toiset ja sen takia työ ei tunnu työltä.
Ja eihän työstäminen muutenkaan tarkoita sitä, että seurattaisiin jonkun ohjekirjan esimerkkejä. Jokainen parisuhde on täysin uniikki, koska siinä kaksi erillistä yksilöä on löytänyt/löytämässä itselleen sopivan tavan olla yhdessä.
#metatyöt
Rakastan puolisoani ja olemme olleet yhdessä kohta 20 vuotta, toisin kuin kaikki tuttavat ajalta, kun menimme yhteen. Syy? Olemme tehneet töitä suhteen eteen. Ei se ole ollut vastenmielistä vaan välttämätöntä ja syynä siihen on sydämestä tuleva halu ymmärtää toista.
Olemme olleet yhdessäolon aikana ajoittain työttömiä, molemmilla puhjennut kroonisia sairauksia, on ollut stressiä uuden ammatin opiskelusta ja sen vaatimasta muutosta toiselle puolelle maata ja sitten takaisin, vanhempien sairastumista ja omaishoitoa, päihdeongelmani jne. Ikävä kyllä stressi purkautuu joskus lähimpään ihmiseen, vaikka yrittäisi olla miten pyhimys. Lisäksi alavireisenä on tullut ihmeteltyä, kuinka tuo oikein jaksaa minua.
Jos emme olisi keskustelleet ristiriidoista ja käyneet vaikeimpana aikana pariterapiassa, emme ehkä olisi yhdessä enää. Vain yhtenä iltana olemme menneet nukkumaan riidoissa. Jokainen muu ilta päättyy suudelmaan ja aamu alkaa suudelmalla. Jopa kauppareissulle lähtijä saa aina suukon. Sekin on kai sitä työtä parisuhteen eteen, vaikkei työltä tunnu.
Naiset suorittavat
-suhteen
-harrastukset
-työn
-jopa oman kuolemansa
Eikös se parisuhteen ylläpito ja sen eteen tehtävät työt tarkoita aina sitä että miestä muovataan naisen tapoja miellyttäväksi? Silloin kun mieheltä on saatu karsittua omat mielipiteet ja ajatukset pois, tilalle asetettu naisen mielipiteet ja toiveet on toteutettu, parisuhde toimii hyvin ja silloin on yhteinen päämäärä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Siitähän kompromisseissa on kyse, että molemmat joustavat, jos kummankin toiveita ei voi toteuttaa 100 % samaan aikaan. Jos toinen esim haluaa olla koko loman yhdessä ulkomaille ja toinen mökillä, voidaan miettiä mikä on paras vaihtoehto: mennääkö ensin ulkomaille ja sitten mökille, vai päästääkö toinen sinne minne tämä haluaa ja menee itse sinne minne itse haluaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Eikös se parisuhteen ylläpito ja sen eteen tehtävät työt tarkoita aina sitä että miestä muovataan naisen tapoja miellyttäväksi? Silloin kun mieheltä on saatu karsittua omat mielipiteet ja ajatukset pois, tilalle asetettu naisen mielipiteet ja toiveet on toteutettu, parisuhde toimii hyvin ja silloin on yhteinen päämäärä?
Ei. Se tarkoittaa sitä, että miehen toiveet ja ajatukset otetaan huomioon päätöksiä tehdessä. Kuten mieskin ottaa naisen toiveet ja ajatukset huomioon. Jos nämä eroavat toisistaan, pyritään molempia tyydyttävään kompromissiin.
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Ei VAADI työtä - eri kuin että kumpikaan ei HALUA tehdä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Luepa vähän tarkemmin. Lainaamassasi viestissä käytettiin monikkoa, ei yksikköä.
Anteeksi, olisi pitänyt olla tarkempi sanavalinnoissa. Vaalitte parisuhdetta, että teillä on mahdollisemman hyvä olla? Me emme ole niin parisuhde riippuvaisia, että tyytyisimme puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä me tekisimme kumppanilla joka ei jousta toisen eteen, että toisilla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
(joko nyt osaat vastata jotain aiemmin sanottuun?)
Riippuu parisuhteesta. Meillä on vaatinut työtä se että kumpikin on kehittynyt ihmisenä. Ollaan melko erilaisia (toinen liian perfektionistinen, toinen sen vastakohta) joten ollaan jouduttu opettelemaan omien luonteiden sovittamista yhteen. Ja samalla ollaan onnistuttu pehmentämään niitä omien luonteiden ääripiirteitä. Aiemmin tuli arjessa riitaa helpommin mutta nykyään harvoin. Eli koen että teimme melko paljonkin työtä mutta nykyisin meillä menee loistavasti :)
Samaa mieltä. Ilmeisesti työllä tarkoitetaan tuossa yhteydessä toisen huomiointia ja ristiriitojen ratkaisemista rakentavasti. Nämä asiat tulevat mielestäni hyvässä suhteessa automaattisesti. Totta kai haluan että rakkaalla ihmisellä on kaikki hyvin ja huomioin hänen toiveensa ja tarpeensa. En sanoisi sitä työnteoksi.
Te joiden mielestä ei vaadi: mitä te luulette näiden töiden tarkoittavan, siis ihan konkreettisina esimerkkeinä?
Minä nimittäin luulen, että osa puhuu aidasta ja osa aidanseipäästä, koska osa luulee tuon työ-sanan vuoksi, että tässä puhutaan jostain itsensä uhraamisesta ja raatamisesta.
Jos on noin vaikeaa, ei kannata edes yrittää olla parisuhteessa. Siinä joutuu joskus tekemään kompromissia, ihan molemminpuolin, millä nimellä siitä sitten halutaan puhua. Voihan siitäkin jankata vaikka tämän ketjun verran. Toisen huomioon ottaminen tulee luonnostaan, omasta halusta, jos rakastaa, on käytöstavat ja haluaa toiselle hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Määrittele vastoinkäyminen?
Tässä yhteydessä oikeastaan mikä tahansa tilanne, joka muuttaa suhteen dynamiikkaa niin, ettei kaikki ole enää ihanaa ja ruusuilla tanssimista vaan pitää joutua tekemään kompromisseja. Lapsen syntyminen, toisen sairastuminen, työttömäksi jääminen. Tai ihan vain ensimmäinen riita, joka pitäisi selvittää kommunikoimalla ja ehkä tehdä asiassa jonkinlainen kompromissi.
Suhteessa jossa on toimiva keskusteluyhteys tilanteet ei etene riitaan asti. Myös se, että tuntee ja hyväksyy itsensä ja toisen vikoineen ja puutteineen päivineen luo suhteelle harmoniaa, jossa ei tarvitse yrittää muuttaa sitä toista riitelemällä oman tahtonsa läpi. Meidän suhteessa ei tehdä kompromisseja, silloinhan kumpikin jää onnettomaksi. Meidän kummakin vahvuus on kyky joustaa.
Keskusteluyhteyden ylläpito ja joustaminen ovat juurikin sitä työtä, jonka tarkoituksena on luoda suhteeseen harmoniaa ja estää tilanteen kehittyminen riitaan asti.
lässyn lässyn
Keskustelu ei ole suorittamista. Se on perusarjen taito.
Eihän tässä suorittamisesta olla puhuttukaan. Minulle työn tekeminen parisuhteessa tarkoittaa sitä, että parisuhdetta vaalitaan ja ratkaisut tehdään niin, että ne olisivat kummallekin mahdollisimman hyviä.
Mahdollisemman hyviä? Vaalit parisuhdetta, että sinulla on mahdollisemman hyvä olla? Minä en ole niin parisuhde riippuvainen, että tyytyisin puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä minä tekisin miehellä joka ei jousta minun eteen, että minulla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
Luepa vähän tarkemmin. Lainaamassasi viestissä käytettiin monikkoa, ei yksikköä.
Anteeksi, olisi pitänyt olla tarkempi sanavalinnoissa. Vaalitte parisuhdetta, että teillä on mahdollisemman hyvä olla? Me emme ole niin parisuhde riippuvaisia, että tyytyisimme puolikkaaseen hyvään oloon. Mitä me tekisimme kumppanilla joka ei jousta toisen eteen, että toisilla on hyvä olla, huom ei sanaa mahdollisemman.
(joko nyt osaat vastata jotain aiemmin sanottuun?)
Mitä ihmettä? Tuossa viestissähän nimenomaa puhuttiin siitä, kuinka kumpikin vaalii suhdetta niin, että molemmilla on hyvä olla. Ei kukaan muu kuin sinä ole puhunut mistään puolikkaista hyvistä oloista.
Jos kaksi ihmistä on päättänyt jämähtää yhdessä paikoilleen, se ei välttämättä vaadi työtä. Elämä tuo kuitenkin yleensä muutoksia sellaiseenkin tilanteeseen ja uusien haasteiden kohtaaminen yleensä vaatii työtä: itsetutkiskelua, keskustelua, tunteiden kohtaamista.