Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-aikaa se on kirjoitti:

Kyllä meillä parisuhde on vapaa-aikaa, ei työtä. Kertaakaan ei ole tarvinnut 25v aikana eri sänkyyn iltaisin asettua. Jos suhde olisi työtä, niin kuka sitä jaksaisi. On tykätty naida ensi tapaamisesta saakka toistemme kanssa ja edelleen maistuu. Naapurissa avioliitto on ilmeisesti työtä, ihan hemmetin kovia ovat riitelemään, ihmetellään kuinka jotkut ihmiset jaksavat tuollaista.

Trolli?

Onhan se teille äo60 vajakeille vaikeaa ymmärtää, että mitä on normaali parisuhde ja pyyteetön rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-aikaa se on kirjoitti:

Kyllä meillä parisuhde on vapaa-aikaa, ei työtä. Kertaakaan ei ole tarvinnut 25v aikana eri sänkyyn iltaisin asettua. Jos suhde olisi työtä, niin kuka sitä jaksaisi. On tykätty naida ensi tapaamisesta saakka toistemme kanssa ja edelleen maistuu. Naapurissa avioliitto on ilmeisesti työtä, ihan hemmetin kovia ovat riitelemään, ihmetellään kuinka jotkut ihmiset jaksavat tuollaista.

Trolli?

Onhan se teille äo60 vajakeille vaikeaa ymmärtää, että mitä on normaali parisuhde ja pyyteetön rakkaus.

No, jos tuolle tielle lähdet niin on paljon aivan sekaisin olevia ihmisiä jotka luulevat tietävänsä yhtään mitään normaaleista parisuhteista. Eivät he tiedä. Koska he ovat kykenemättömiä itse sellaiseen vaan näyttelevät rakkautta. Ihmiskuoria siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-aikaa se on kirjoitti:

Kyllä meillä parisuhde on vapaa-aikaa, ei työtä. Kertaakaan ei ole tarvinnut 25v aikana eri sänkyyn iltaisin asettua. Jos suhde olisi työtä, niin kuka sitä jaksaisi. On tykätty naida ensi tapaamisesta saakka toistemme kanssa ja edelleen maistuu. Naapurissa avioliitto on ilmeisesti työtä, ihan hemmetin kovia ovat riitelemään, ihmetellään kuinka jotkut ihmiset jaksavat tuollaista.

Trolli?

Onhan se teille äo60 vajakeille vaikeaa ymmärtää, että mitä on normaali parisuhde ja pyyteetön rakkaus.

No, jos tuolle tielle lähdet niin on paljon aivan sekaisin olevia ihmisiä jotka luulevat tietävänsä yhtään mitään normaaleista parisuhteista. Eivät he tiedä. Koska he ovat kykenemättömiä itse sellaiseen vaan näyttelevät rakkautta. Ihmiskuoria siis.

Aa, nuo tyypit joo. Puhuvat puhumasta päästyään jrakkaudesta. Se puhe vaan on aina fantasian omaista, maalataan mielikuvia jostain mitä ei ole oikeassa elämässä olemassa. Varsinkaan normaalissa arjessa yhteisen katon alla.

Push and pull dynamiikan taitajia. Yhtäältä suunnaton pelko että heidän ns vapaus menee parisuhteessa, mutta samaan aikaan vaativat jatkuvaa huomiointia ja ovat siinä tilassa hyvin takertuvia.

Tunnetilojen epätavanomainen heittelehtiminen tyypillistä. Yhtenä hetkenä olet maailman rakkain ja palvotuin ihminen koko universumissa ja seuraavassa hetkessä sut voikin hylätä vaikka keskellä yötä kaukana kotoasi olevalle parkkipaikalle.

Joku voi haluta tällaista mutta minä en. Ja mitä oon ymmärtänyt niin ei nää muutu ikinä. Ei ne pysty kasvuun ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaa-aikaa se on kirjoitti:

Kyllä meillä parisuhde on vapaa-aikaa, ei työtä. Kertaakaan ei ole tarvinnut 25v aikana eri sänkyyn iltaisin asettua. Jos suhde olisi työtä, niin kuka sitä jaksaisi. On tykätty naida ensi tapaamisesta saakka toistemme kanssa ja edelleen maistuu. Naapurissa avioliitto on ilmeisesti työtä, ihan hemmetin kovia ovat riitelemään, ihmetellään kuinka jotkut ihmiset jaksavat tuollaista.

Trolli?

Onhan se teille äo60 vajakeille vaikeaa ymmärtää, että mitä on normaali parisuhde ja pyyteetön rakkaus.

No, jos tuolle tielle lähdet niin on paljon aivan sekaisin olevia ihmisiä jotka luulevat tietävänsä yhtään mitään normaaleista parisuhteista. Eivät he tiedä. Koska he ovat kykenemättömiä itse sellaiseen vaan näyttelevät rakkautta. Ihmiskuoria siis.

Niin. Suurin osa nyt on tuollaisia, ei minua kiinnosta. Niile rakkaus on jokin mielikuvituksen tuote ja käsitys, minkä ne on rakentanu jostakin salatuista elämistä, eikä mikää oikea kiintymyksen ja välittämisen tunne.

Ei ole olemassa hyvää parisuhdetta. Ihmisen on paras olla yksin. Minä en ainakaa tarvitse ketään. Miksi eivät ihmiset osaa olla yksin? Sitten ollaankin ihan hukassa kun toinen jättää tai suhde loppuu. Tai ainakin tarvitaan toinen rinnalle kaikkeen tai VÄHINTÄÄN tieto siitä jos jotain yksin tekeekin, että kotona on oma hanipöökultapuppelimussukkaliinimurunen odottamassa. Yök. Ikinä en yhtään miestä nurkkiin ottaisi ja onneksi osaan asian sanoa myös suoraan heille jotka erehtyy ehdottelemaan, etteivät turhia kuvittele. Mies nurkissa vain pilaisi elämäni. En näe ainuttakaan hyvää puolta siinä että elåmässäni olisi mies. Vihaan heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellinen avaus. Kukaan ei synny valmiina ihmisenä ja etenkin parisuhteessa tulee esiin niitä omia kipupisteitä joita kannattaa työstää jotta elämä muuttuu tasapainoisemmaksi. Toista ei voi muuttaa mutta itseään voi. Parisuhde on oikein hyvä ihmisen koulu.

Sinusta tuon kirjoittajasta huomaa selvästi, että sinulta on jäänyt tuo elämänkoulu käymättä, tai olet lintsannut kaikesta. Hyvä parisuhde ei vaadi jokaisen "kipupisteen" hillittömän raskasta kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja moneen kertaan edes-takas-jyystämistä, mitä tuossa kirjoituksessasi esität muka totuutena. Hyvässä parisuhteessa asiat selviävät vähemmälläkin keskustelulla, jousto kummankin osapuolen taholta on hyväksi, tapauksesta riippuen.

Tuokin on vielä täyttä hömppää, että joka ikinen suhde, siis muka hyväkin parisuhde, olisi epätasapainoinen ilman sitä asioiden hillittömän raskasta kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja asioiden edes-takas-jyystämistä.

Hyvä parisuhde on ja pysyy tasapainoisena muutenkin, paljon kevyemmällä yhteistoiminnalla. Hyvä parisuhde onkin juuri sellainen, missä ei tarvita sitä hillittömän raskasta joka asian kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja edes-takas-jyystämistä, mitä "työstöksi" jotkut nimittävät.

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei hyvässä parisuhteessa tarvita sitä järjettömän raskasta soutamista ja huopaamista joka pikkuasiastakin, raskasta vääntökääntämistä, mitä parisuhteen "työstöksi" kutsutaan.

HIENO ALOITUS JA HYVÄÄ ASIAA, AP!!!

Paljonkos sinulla on vuosia samassa parisuhteessa takana? Itsellä sellaiset 22v ja siinä 5-7 vuoden paikkeilla oli sellainen vaihe jossa tajusimme aika paljon parisuhteesta ja siitä mitä siihen kasvamiseen kuuluu jne jne.. ei se aina mitään vääntöä ole mutta kyllä niitäkin vaiheita tulee joskus että ihan kunnolla pohditaan keitä ollaan ja mihin menossa. Ja suhde on parantunut noiden "vääntöjen" jälkeen koko ajan ja monesta oikeasti pahasta paikasta elämässä menty yli yhdessä.

Ensimmäisessä pitkässä liitossa todellakin väännettiin ja töitä olisi pitänyt tehdä urakalla, jotta liiton olisi saanut paremmaksi. Ei kumpikaan sellaista jaksanut, vaan annettiin olla ja luovutettiin. Suhteesta tuli myrkyllinen, seksi loppui eikä kummallakaan ollut enää hyvä olla.

Toinen liitto on kestänyt viisi vuotta ja huomaa selkeästi eron, kuinka helppoa on, kun on itselleen sopivan ihmisen kanssa. Ei tarvitse riidellä turhanpäiväisistä asioista, toisen kunnioittaminen ja arvostaminen on itsestäänselvyys, suhteessa keskustellaan paljon, arvomaailman ja tulevaisuuden toiveet kohtaavat, näiden seurauksena olo on kummallakin hyvä ja seksielämä aktiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Kyllä se parisuhde vaatii pidemmällä ajalla työtä. Ihminen muuttuu ajan myötä ja yhteiset kiinnostuksen kohteet saattavat muuttua, joka vaatii tietyissä tilanteissa kompromisseja eli sitä työtä ettei heti olla laittamassa hanskoja tiskiin.

Tuo kommenttisi on todella typerää höpöhöpöä, hyvässä parisuhteessa tehdään koko ajan hyviä kompromisseja keskustellen, ilman että niitä pitää erikseen jollain hullunraskaalla tavalla työstää ja jyystää. Jos suhde vaatii joka uudessa asiassa sitä raskasta ihmissuhdejäystöä ja -jyystöä, niin parisuhde on hyvin sairaalla pohjalla. Hyvässä parisuhteessa ei todellakaan tarvitse työstöhinkata jokaista uutta eteentulevaa asiaa.

Tuokin on sinulta vielä todella typerää höpöhöpöä, että hyvässä parisuhteessa oltaisiin muka "heti laittamassa hanskoja tiskiin", siis MUKA HETI laittamassa hanskat tiskiin heti ensimmäisen kompromissia vaativan tilanteen sattuessa kohdalle. Hyvässä parisuhteessa asiat hoituvat soljuvasti keskustellen, ilman sitä raskasta ihmissuhdejyystöä joka asiassa.

Sinulla tuon kommentin kirjoittajalla ei todellakaan ole mitään edes alkeellisia ihmissuhdetaitoja, varsinkin tuohan sen jo todistaa, kun väitteesi mukaan MUKA HETI oltaisiin heittämässä hanskat tiskiin ensimmäisellä kompromissia vaativalla kerralla, siis todellakin muka HETI ensimmäisellä kerralla. Mistähän pystyisit edes vähän opettelemaan sosiaalisia taitoja, rassukka.

Mitä ovat hullunraskasjyystö tai ihmissuhdejyystö? Nuo ovat sanoja vain mutta mitä ne sinulle tarkottaivat? Mitä sellainen on?

Kuulostaa sellaiselta, että asiat jää aina vaivaamaan, ne ei mene oman pään mukaan, ja sitten niitä tekemisiä/tunteita/puheita/suunnitelmia/yhteiselämää vatvotaan, käännetään, väännetään, ei päästä yhteisymmärrykseen eikä edes molempia tyydyttävään kompromissiin,  toisen asemaan asettuminen puuttuu molemmilta tai ainakin toiselta kokonaan, kumpikin on lopulta onneton.

Tai sellainen että toinen vaatii huomioimista ekstrapaljon, tyyliin amerikkalaisissa tv-sarjoissa, jos on merkkipäivä niin pitää olla lahja, kukat, kortti, juhla, ohjelma, yhteinen hotelliyö tai lomakohde. Sellaisen järjestäminen joka synttäri, hääpäivä, kihlajaispäivä ja ystävänpäivä, se tuntuisi aivan hirveästi työltä. Onneksi ei puolisokaan kaipaa mitään grand gestures rakkauden osoitukseksi. Olen monena vuonna sanonut etten halua äitienpäivälahjaksi kuin kukkia pihalta, lasten tai miehen ei tarvi stressata että mistähän mä tykkäisin ja onko nyt hyvä paketti jne. No kahvit voi keittää. ;)

Mun ei tarvi puolison kanssa vääntää oikein mistään, ollaan suurimmasta osasta asioita vaan samaa meltä. Ollaan hyvin samantyyppiset. Ei jäädä vellomaan tai kantamaan kaunaa, jos toinen joskus on ärsyttänyt. 

- eri 

Eihän se vaadikaan, muuta ku idioottien keskuudessa

Vierailija kirjoitti:

Olen! Jos kovasti täytyy pinnistellä ja panostaa, niin... sorry mutta olette väärän kumppanin kanssa. Oikean kanssa elämä soljuu, ristiriidat ratkeavat ja parisuhteen muuttuminen ja erilaiset vaiheet eivät muodostu ongelmiksi, vaan ovat osa elämää.

Toisen tai molemman puoliskon terveyden menetys esim. krooninen sairaus tms. , toisen tai molemman puoliskon työttömyys ja monet muut itsestä riippumattomat kohtalon oikut saattavat muuttaa avioliittoa niin, että se konkreettisesti vaatii työtä.

Totta on että erilaiset vaiheet ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään.

Vaikean kriisin keskellä ei rakastavinkaan liitto "solju" itsestään, vaan ihan tavalliset arkiset asiat vaativat työtä sujuakseen.

Sairauden, vakavan onnettomuuden tai muun vaikean vastoinkäymisen osuessa omaan elämään sen vasta ymmärtää.

Avioliittomme on kestänyt 36-v ja siitä viimeiset 28-v puolison vakavien sairauksien sävyttämänä.

Alkaa tässä itselläkin ikää jo olla ja monenlaista kremppaa. Jatkamme "taistelua" niin myötä kuin vastamäessä.

Ja ei- emme ole väärän ihmisen kanssa naimisissa vaan meidän liittoomme on vain osunut kohtuuttoman paljon vastoinkäymisiä- niiden kanssa pärjääminen todellakin vaatii työtä, joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä pitkässä liitossa todellakin väännettiin ja töitä olisi pitänyt tehdä urakalla, jotta liiton olisi saanut paremmaksi. Ei kumpikaan sellaista jaksanut, vaan annettiin olla ja luovutettiin. Suhteesta tuli myrkyllinen, seksi loppui eikä kummallakaan ollut enää hyvä olla.

Toinen liitto on kestänyt viisi vuotta ja huomaa selkeästi eron, kuinka helppoa on, kun on itselleen sopivan ihmisen kanssa. Ei tarvitse riidellä turhanpäiväisistä asioista, toisen kunnioittaminen ja arvostaminen on itsestäänselvyys, suhteessa keskustellaan paljon, arvomaailman ja tulevaisuuden toiveet kohtaavat, näiden seurauksena olo on kummallakin hyvä ja seksielämä aktiivista.

Ihan kysymyksenä. Mitä itse teit tuossa ensimmäisessä liitossasi sen eteen että siinä olisi keskusteltu, kunnoitettu ja arvostettu toista, keskusteltu arvonmaalimoista ja tulevaisuuden toiveista? Mikä oli sinun osuutesi tässä?

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Kyllä se parisuhde vaatii pidemmällä ajalla työtä. Ihminen muuttuu ajan myötä ja yhteiset kiinnostuksen kohteet saattavat muuttua, joka vaatii tietyissä tilanteissa kompromisseja eli sitä työtä ettei heti olla laittamassa hanskoja tiskiin.

No mitä pidemmälle tässä on menty, sen vähemmän tuntuu työltä. Alkuun on ollut monenlaista keskustelua ja toisen opettelua. Mutta mitä vanhemmaksi itse tulee sen tasaisempaa elämä. 

Kohta 20 vuotta takana, josta 18 naimisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Joka väittää, että parisuhde ei vaadi työtä, joko määrittelee "työn" eri tavalla, tai ei elä reaalimaailmassa.

Mitä se työ sitten on? Itse ole ollut jo vuosia parisuhteessa, jossa ollaan todella samanlaisia ja parhaita ystäviä. Erimielisyyksiä ei ole, koska emme koskaan asettaudu toisiamme vastaan vaan katsomme samaan suuntaan ja pohdimme asioita rauhassa. Tykkäämme samoista asioista, joten yhteiset jutut ja menot tulevat automaattisesti. Ei ole mitään, mitä toinen voisi olla tai tehdä enemmän tai vähemmän, koska kaikki on tasapainossa. Ei tarvitse vaatia toiselta mitään. Ei ole kertaakaan ollut tilannetta, jossa mies vaikka pyytää multa jotain ja mulle tulisi olo, että äh ei huvittaisi/en haluaisi/ärsyttää. Emme juurikaan pyydä edes mitään, koska kaikki tavallaan on jo, mitä kaipaammekin.

Toista se oli entisen kanssa. Aivan loputon vaatimustulva. Piti osallistua hänen asioihin, jotka ei ollut yhtään mun juttuja ja joihin mulla ei olisi ollut aikaa. Rankkaa tylyttämistä, jos kieltäydyin mistä tahansa. Hän halusi määrätä kaikesta, jopa siitä milloin menen nukkumaan. Tasa-arvosta ei tietoakaan. Lapset, ruoka ja siivous oli minun tehtävät, vaikka kävin töissäkin. Mikään ei riittänyt, aina oli huono. Kaikki vika minussa, hänessä ei mitään. Vuosikausia pelkkää työtä ilman tulosta. Tiesin, että näin sen ei kuulu olla. Eikä ollutkaan. Nykyisen mielestä olen maailman ihanin ihminen eikä hän haluaisi muuttaa mussa mitään (kun oikein yritin kysellä ja etsiä kehityskohteita).

Olen samaa mieltä. Kun löytää oikean ihmisen, kaikki toisen huomioiminen tulee luonnostaan, eikä tunnu työltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä pitkässä liitossa todellakin väännettiin ja töitä olisi pitänyt tehdä urakalla, jotta liiton olisi saanut paremmaksi. Ei kumpikaan sellaista jaksanut, vaan annettiin olla ja luovutettiin. Suhteesta tuli myrkyllinen, seksi loppui eikä kummallakaan ollut enää hyvä olla.

Toinen liitto on kestänyt viisi vuotta ja huomaa selkeästi eron, kuinka helppoa on, kun on itselleen sopivan ihmisen kanssa. Ei tarvitse riidellä turhanpäiväisistä asioista, toisen kunnioittaminen ja arvostaminen on itsestäänselvyys, suhteessa keskustellaan paljon, arvomaailman ja tulevaisuuden toiveet kohtaavat, näiden seurauksena olo on kummallakin hyvä ja seksielämä aktiivista.

Ihan kysymyksenä. Mitä itse teit tuossa ensimmäisessä liitossasi sen eteen että siinä olisi keskusteltu, kunnoitettu ja arvostettu toista, keskusteltu arvonmaalimoista ja tulevaisuuden toiveista? Mikä oli sinun osuutesi tässä?

Miksi pitäisi väkisin hampaat irvessä yrittää kaikkensa, kun kerran oli selkeästi väärät ihmiset yhdessä? Ei rakkauden kuulu sellaista olla. Nyt oikeat ihmiset löysivät toisensa, niin tilanne on aivan eri. Ja se on hienoa.

Eri

Eihän naiset suostu eikö tarvitse työskennellä nykypäivänä parisuhteen eteen, nykypäivän voimautuneen naiset jättävät miehen heti jos kaikki ei mene niin kuin nainen haluaa että mies tekee kaiken naisen eteen ja nainen vaan oleilee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellinen avaus. Kukaan ei synny valmiina ihmisenä ja etenkin parisuhteessa tulee esiin niitä omia kipupisteitä joita kannattaa työstää jotta elämä muuttuu tasapainoisemmaksi. Toista ei voi muuttaa mutta itseään voi. Parisuhde on oikein hyvä ihmisen koulu.

Sinusta tuon kirjoittajasta huomaa selvästi, että sinulta on jäänyt tuo elämänkoulu käymättä, tai olet lintsannut kaikesta. Hyvä parisuhde ei vaadi jokaisen "kipupisteen" hillittömän raskasta kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja moneen kertaan edes-takas-jyystämistä, mitä tuossa kirjoituksessasi esität muka totuutena. Hyvässä parisuhteessa asiat selviävät vähemmälläkin keskustelulla, jousto kummankin osapuolen taholta on hyväksi, tapauksesta riippuen.

Tuokin on vielä täyttä hömppää, että joka ikinen suhde, siis muka hyväkin parisuhde, olisi epätasapainoinen ilman sitä asioiden hillittömän raskasta kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja asioiden edes-takas-jyystämistä.

Hyvä parisuhde on ja pysyy tasapainoisena muutenkin, paljon kevyemmällä yhteistoiminnalla. Hyvä parisuhde onkin juuri sellainen, missä ei tarvita sitä hillittömän raskasta joka asian kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja edes-takas-jyystämistä, mitä "työstöksi" jotkut nimittävät.

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei hyvässä parisuhteessa tarvita sitä järjettömän raskasta soutamista ja huopaamista joka pikkuasiastakin, raskasta vääntökääntämistä, mitä parisuhteen "työstöksi" kutsutaan.

HIENO ALOITUS JA HYVÄÄ ASIAA, AP!!!

Toi käsitys raskaasta kääntämisestä, ees taas jyystämisestä yms yms jne jne, taitaa olla ihan sun oma käsitys siitä mitä se työ parisuhteen eteen on. Vähän vinksahtanut käsitys. Se työ parisuhteen eteen voi olla suurimalta osin just sitä kevyttä yhteistoimintaa. Ja toimivassa suhteessa usein onkin. Toimivassa suhteessakin voi, silloin kun se kestää pitkään, tulla kuitenkin niitä oikeesti vaikeita aikoja, jolloin asioita pitää puida kyllästymiseen asti. Ei kai se silloin voi yhtäkkiä maagisesti lakata olemasta hyvä parisuhde?

Muutenkin tuntuu tässä keskustelussa, kuten useissa muissakin, aiheesta kuin aiheesta, että ihmiset asettauttuu voimakkaasti leireihin joissa ollaan vahvasti eri mieltä ihan vain sen takia kun ei kiistan aiheella edes tarkoiteta samaa asiaa. Niin kuin tässäkin on aiheena työ parisuhteen vuoksi, mutta ei ole vaivauduttu määrittelemään, että mikä on työtä ja mikä ei. Aloitus on heikko, koska aloittaja ei määrittele ollenkaan mitä tarkoittaa. 

Ja joo, ihan kohta joku alkaa mellastaa, että "kyllä kaikkien pitäisi tietää että mitä tässä tarkoitetaan". Eikä pitäisi, jos ei sitä määritellä. Ei voi mitenkään tietää, mitä joku tuiki tuntematon ihminen tarkoittaa, kun toisten ajatusten lukeminen on niin hitsin vaikeaa. :)

"If it is too much work, it does not work." Tämä on paras ja viisain neuvo parisuhteeseen yhdeltä viisaalta ihmiseltä. Eli suomeksi, jos suhde teettää liikaa töitä, niin suhde ei toimi.

Kyllä hyvässä suhteessa on sellainen helppous, eikä sen eteen tarvitse tehdä töitä koko ajan. Suhde sen väärän kanssa on taas suhdetyöleiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka väittää, että parisuhde ei vaadi työtä, joko määrittelee "työn" eri tavalla, tai ei elä reaalimaailmassa.

Mitä se työ sitten on? Itse ole ollut jo vuosia parisuhteessa, jossa ollaan todella samanlaisia ja parhaita ystäviä. Erimielisyyksiä ei ole, koska emme koskaan asettaudu toisiamme vastaan vaan katsomme samaan suuntaan ja pohdimme asioita rauhassa. Tykkäämme samoista asioista, joten yhteiset jutut ja menot tulevat automaattisesti. Ei ole mitään, mitä toinen voisi olla tai tehdä enemmän tai vähemmän, koska kaikki on tasapainossa. Ei tarvitse vaatia toiselta mitään. Ei ole kertaakaan ollut tilannetta, jossa mies vaikka pyytää multa jotain ja mulle tulisi olo, että äh ei huvittaisi/en haluaisi/ärsyttää. Emme juurikaan pyydä edes mitään, koska kaikki tavallaan on jo, mitä kaipaammekin.

Toista se oli entisen kanssa. Aivan loputon vaatimustulva. Piti osallistua hänen asioihin, jotka ei ollut yhtään mun juttuja ja joihin mulla ei olisi ollut aikaa. Rankkaa tylyttämistä, jos kieltäydyin mistä tahansa. Hän halusi määrätä kaikesta, jopa siitä milloin menen nukkumaan. Tasa-arvosta ei tietoakaan. Lapset, ruoka ja siivous oli minun tehtävät, vaikka kävin töissäkin. Mikään ei riittänyt, aina oli huono. Kaikki vika minussa, hänessä ei mitään. Vuosikausia pelkkää työtä ilman tulosta. Tiesin, että näin sen ei kuulu olla. Eikä ollutkaan. Nykyisen mielestä olen maailman ihanin ihminen eikä hän haluaisi muuttaa mussa mitään (kun oikein yritin kysellä ja etsiä kehityskohteita).

"Itse ole ollut jo vuosia parisuhteessa"  Mitä tarkalleen tarkoittaa kun sanot vuosia? Se kun voi olla vaikka 2 vuotta, tai 30. 

Vierailija kirjoitti:

"If it is too much work, it does not work." Tämä on paras ja viisain neuvo parisuhteeseen yhdeltä viisaalta ihmiseltä. Eli suomeksi, jos suhde teettää liikaa töitä, niin suhde ei toimi.

Kyllä hyvässä suhteessa on sellainen helppous, eikä sen eteen tarvitse tehdä töitä koko ajan. Suhde sen väärän kanssa on taas suhdetyöleiri.

Toi pätee osittain ihan hyvin. Ja etenkin niin, että jos siinä suhteessa on alusta asti paljon työtä mitä pitäisi tehdä, niin ehkä se suhde ei silloin tule toimimaan koskaan. Mutta entäs jos se suhde ensin toimii, vaikka useamman vuoden, ja sitten tulee niitä vastoinkäymisiä. Pitääkö silloinkin luovuttaa melko heti, jos tuntuu että on liikaa töitä suhteessa? Tulee mieleen, että miksi alunperinkään alkaa pidempään suhteeseen, jos ei voi ollenkaan luottaa siihen, että tuetaan toisiaan jos/kun tulee vaikeita aikoja.