Lue keskustelun säännöt.
Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"
Kommentit (580)
En pidä työtä negatiivisena asiana. En vihaa päivätyötäni vaikka en olekaan unelma-ammatissa vaan työskentelen ainoastaan rahan takia. Silti en vihaa sitä. Työskentelen myös harrastusteni eteen, työskentelen itseni kanssa ja työstän itseäni. Näen vaivaa kaikkien tärkeiden ihmissuhteideni eteen ja todellakin jouduimme tekemään pariskuntana töitä, kun nukuin vauvan unihaasteiden ja omien uniongelmieni takia keskimäärin kaksi tuntia yössä ja kumppanini oli myös todella väsynyt. Olimme molemmat aika uupuneita. Ja uusperheenä olemme joutuneet tekemään töitä parisuhteen dynamiikan eteen. Uusperheissä asiat eivät solju omalla painollaan vaan asioista pitää sopia ja kommunikoida. Ja lapset tulee huomioida ja heidänkin eteensä nähdä vaivaa eli tehdä työtä. Äitipuolena oman pään kanssa saa tehdä töitä ihan joka ikinen päivä, sillä arjen haasteet näkyvät eri tavalla bonuslasten kuin oman kanssa. Onko tämä kamalaa ja negatiivista? Ei, vaan ihanaa ja rakkaudellista.
Ihmiset käsittävät sanan työ todella monella tapaa, jotkut selvästi jopa vihaavat sitä vaikka itselle se on positiivinen ja hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vihata työtä? Jos vihaa ja vieroksuu oikeita töitä niin ei kai suhdehommatkaan sitten onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vihata työtä? Jos vihaa ja vieroksuu oikeita töitä niin ei kai suhdehommatkaan sitten onnistu.
Kaikille suhteessa tehtävät asiat eivät vain ole työtä. Täällä oli tosiaan jo aiemmin aiheesta ketju, jossa jopa kumppanille puhumista ja tämän koskettamista pidettiin työnä. On vain tyystin vieras ajatus, että nuo suhteen perusasiat olisivat "työtä", "vaivannäköä", että "pitää muistaa huomioida" kumppania. Ei ole kyse työn vihaamisesta eikä sitäkään tarvitse vihata, ettei kaikilta parisuhde vaadi työtä, vaan asiat soljuvat omalla painollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vihata työtä? Jos vihaa ja vieroksuu oikeita töitä niin ei kai suhdehommatkaan sitten onnistu.
Kaikille suhteessa tehtävät asiat eivät vain ole työtä. Täällä oli tosiaan jo aiemmin aiheesta ketju, jossa jopa kumppanille puhumista ja tämän koskettamista pidettiin työnä. On vain tyystin vieras ajatus, että nuo suhteen perusasiat olisivat "työtä", "vaivannäköä", että "pitää muistaa huomioida" kumppania. Ei ole kyse työn vihaamisesta eikä sitäkään tarvitse vihata, ettei kaikilta parisuhde vaadi työtä, vaan asiat soljuvat omalla painollaan.
Se kultainen keskitie kun kaikilla olisi takaraivossa parisuhteissakin niin lapsillammekin koko yhteiskunnan tasolla olisi turvallinen lapsuus. Se iso vastuu kun lapsia hankkii.
Vierailija kirjoitti:
Nämä parisuhteen työstämisen jne on juuri niitä ikävän luontaisten naisten lässytystermejä jolla perustellaan nalkuttaminen ym.
Sitten on niitä miehiä joiden mielestä aivan kaikki mitä nainen sanoo jopa rauhallisella äänensävyllä on nalkuttamista. Ei tarvitse kuin sanoa hiljaa että pitäisi käydä kaupassa. Jo huudetaan nalkuttamisesta. Kyllä miehet on outoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät ihmissuhteet vaativat aina työtä itsensä kanssa. Siitä se lähtee!
Tai sitten padotaan se kaikki paha olo vuosikausia ja räjäytetään se kerralla naisen eteen. Reilua kun ei puhu oikeista tunteistaan? Ei minusta ainakaan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle tuo sanaa työ tuntuu olevan punainen vaate. Mutta kyllä elämässä oikeastaan kaikki vaatii työtä. Kuntoa pidetään yllä syömällä terveellisesti ja liikkumalla, omasta terveydestä huolehditaan ostamalla tarvittavat lääkkeet, hygieniatarvikkeet yms ja käyttämällä niitä. Lapsista huolehditaan, koti pidetään kunnossa... lista on loputon. Moni näistä jutuista sujuu lähes automaattisesti sen enempiä ajattelematta ja monista voi myös satunnaisesti lintsata, mutta jos asian eteen ei ikinä tee mitään (eli sitä työtä), ei siitä mitään kovin hyvää seuraa. Tästä katsoen parisuhteen eteen tehdään paljonkin työtä, mutta oikean ihmisen kanssa siitä työnteosta nauttii. Niinkuin varmaan siitäkin, jos työskentelee unelma-ammatissaan. Ikävässä työssä tai huonossa parisuhteessa työnteko sen sijaan kuormittaa, ei tarjoa iloa.
Tai sitten tuo vain on joillekin meistä outoa retoriikkaa. "Vaatii vaivannäköä", "pitää tehdä työtä". Ei ole mikään pakko eikä kukaan vaadi, täysin vapaaehtoista on. Ja vain normaalia olemista ja elämistä, huomioida toinen. Miksi sitä muuten ihmissuhteessa olisikaan.
Juuri niin... ihmisten kanssa olemista, miten se voi vertaantua työhön. Eihän kaverisuhteestakaan sanota että se suhteen ylläpito vaatii työtä, vai sanotaanko. Kaverin ja puolison kanssa ollaan vapaaehtoisesti. Sukulaisistaan voisikin jo sanoa, että "Alma-täti vaatii paljon työtä että sitä jaksaa"
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten padotaan se kaikki paha olo vuosikausia ja räjäytetään se kerralla naisen eteen. Reilua kun ei puhu oikeista tunteistaan? Ei minusta ainakaan normaalia.
En mä kyllä katselisi vuosikausia miestä, joka ei ilmaise tunteitaan. Jokaisella on vastuu itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten padotaan se kaikki paha olo vuosikausia ja räjäytetään se kerralla naisen eteen. Reilua kun ei puhu oikeista tunteistaan? Ei minusta ainakaan normaalia.
En mä kyllä katselisi vuosikausia miestä, joka ei ilmaise tunteitaan. Jokaisella on vastuu itsestään.
Mut mies joka feikkaa niitä oikeita tunteitaan on se vaarallisin. Et aavista mitään koska mies valehtelee vuodesta toiseen. Lopulta pannu poksahtaa ja hirviö kaikkien maskien takaa tulee esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten padotaan se kaikki paha olo vuosikausia ja räjäytetään se kerralla naisen eteen. Reilua kun ei puhu oikeista tunteistaan? Ei minusta ainakaan normaalia.
En mä kyllä katselisi vuosikausia miestä, joka ei ilmaise tunteitaan. Jokaisella on vastuu itsestään.
Mut mies joka feikkaa niitä oikeita tunteitaan on se vaarallisin. Et aavista mitään koska mies valehtelee vuodesta toiseen. Lopulta pannu poksahtaa ja hirviö kaikkien maskien takaa tulee esiin.
Onni onnettomuudessa, että kasvoin tuollaisen miehen lapsena. Tunnistan teeskentelyn kilometrien päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten padotaan se kaikki paha olo vuosikausia ja räjäytetään se kerralla naisen eteen. Reilua kun ei puhu oikeista tunteistaan? Ei minusta ainakaan normaalia.
En mä kyllä katselisi vuosikausia miestä, joka ei ilmaise tunteitaan. Jokaisella on vastuu itsestään.
Mut mies joka feikkaa niitä oikeita tunteitaan on se vaarallisin. Et aavista mitään koska mies valehtelee vuodesta toiseen. Lopulta pannu poksahtaa ja hirviö kaikkien maskien takaa tulee esiin.
Onni onnettomuudessa, että kasvoin tuollaisen miehen lapsena. Tunnistan teeskentelyn kilometrien päästä.
Eli sentään jotain hyvää jäi mukaan otettavaksi. On se vaan käsittämätöntä mihin ihminen kykenee läheisimpiään kohtaan vain siksi että omat asiat päänsä sisällä sekaisin kuin seinäkello.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle tuo sanaa työ tuntuu olevan punainen vaate. Mutta kyllä elämässä oikeastaan kaikki vaatii työtä. Kuntoa pidetään yllä syömällä terveellisesti ja liikkumalla, omasta terveydestä huolehditaan ostamalla tarvittavat lääkkeet, hygieniatarvikkeet yms ja käyttämällä niitä. Lapsista huolehditaan, koti pidetään kunnossa... lista on loputon. Moni näistä jutuista sujuu lähes automaattisesti sen enempiä ajattelematta ja monista voi myös satunnaisesti lintsata, mutta jos asian eteen ei ikinä tee mitään (eli sitä työtä), ei siitä mitään kovin hyvää seuraa. Tästä katsoen parisuhteen eteen tehdään paljonkin työtä, mutta oikean ihmisen kanssa siitä työnteosta nauttii. Niinkuin varmaan siitäkin, jos työskentelee unelma-ammatissaan. Ikävässä työssä tai huonossa parisuhteessa työnteko sen sijaan kuormittaa, ei tarjoa iloa.
Tai sitten tuo vain on joillekin meistä outoa retoriikkaa. "Vaatii vaivannäköä", "pitää tehdä työtä". Ei ole mikään pakko eikä kukaan vaadi, täysin vapaaehtoista on. Ja vain normaalia olemista ja elämistä, huomioida toinen. Miksi sitä muuten ihmissuhteessa olisikaan.
Juuri niin... ihmisten kanssa olemista, miten se voi vertaantua työhön. Eihän kaverisuhteestakaan sanota että se suhteen ylläpito vaatii työtä, vai sanotaanko. Kaverin ja puolison kanssa ollaan vapaaehtoisesti. Sukulaisistaan voisikin jo sanoa, että "Alma-täti vaatii paljon työtä että sitä jaksaa"
No kyllä mä koen että myös kaverisuhteet vaativat itseltäni työtä. Etenkin kaikki läheiset, vaikka vapaaehtoisia ovat. Kuuntelen myös ystäväni murheet, vaikka olisin todella väsynyt ja itselläkin olisi vaikeaa, ei niin tärkeitä ihmissuhteita taasen välttelen jos en jaksa ylimääräistä. Eräs ystäväni on vaativa persoonallisuus ja hänen reagointimallinsa ovat välistä raskaita, mutta samanaikaisesti hän on rakas ystävä ja monin tavoin ihana ihminen. Kaikissa ihmisissä on raskaita ja vaikeita ominaisuuksia, näiden vaikeiden puolien ymmärtäminen ja huomioon ottaminen vaatii sitä työtä etenkin jos ne kolahtavat johonkin omaan hankalaan kohtaan. En ajattele tätä negatiivisena työnä vaan ihan vain elämänä: kaikissa meissä on hyvää ja huonoa ja kaikki ihmissuhteet kuormittavat omalla tavallaan joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelle tuo sanaa työ tuntuu olevan punainen vaate. Mutta kyllä elämässä oikeastaan kaikki vaatii työtä. Kuntoa pidetään yllä syömällä terveellisesti ja liikkumalla, omasta terveydestä huolehditaan ostamalla tarvittavat lääkkeet, hygieniatarvikkeet yms ja käyttämällä niitä. Lapsista huolehditaan, koti pidetään kunnossa... lista on loputon. Moni näistä jutuista sujuu lähes automaattisesti sen enempiä ajattelematta ja monista voi myös satunnaisesti lintsata, mutta jos asian eteen ei ikinä tee mitään (eli sitä työtä), ei siitä mitään kovin hyvää seuraa. Tästä katsoen parisuhteen eteen tehdään paljonkin työtä, mutta oikean ihmisen kanssa siitä työnteosta nauttii. Niinkuin varmaan siitäkin, jos työskentelee unelma-ammatissaan. Ikävässä työssä tai huonossa parisuhteessa työnteko sen sijaan kuormittaa, ei tarjoa iloa.
Tai sitten tuo vain on joillekin meistä outoa retoriikkaa. "Vaatii vaivannäköä", "pitää tehdä työtä". Ei ole mikään pakko eikä kukaan vaadi, täysin vapaaehtoista on. Ja vain normaalia olemista ja elämistä, huomioida toinen. Miksi sitä muuten ihmissuhteessa olisikaan.
Juuri niin... ihmisten kanssa olemista, miten se voi vertaantua työhön. Eihän kaverisuhteestakaan sanota että se suhteen ylläpito vaatii työtä, vai sanotaanko. Kaverin ja puolison kanssa ollaan vapaaehtoisesti. Sukulaisistaan voisikin jo sanoa, että "Alma-täti vaatii paljon työtä että sitä jaksaa"
No kyllä mä koen että myös kaverisuhteet vaativat itseltäni työtä. Etenkin kaikki läheiset, vaikka vapaaehtoisia ovat. Kuuntelen myös ystäväni murheet, vaikka olisin todella väsynyt ja itselläkin olisi vaikeaa, ei niin tärkeitä ihmissuhteita taasen välttelen jos en jaksa ylimääräistä. Eräs ystäväni on vaativa persoonallisuus ja hänen reagointimallinsa ovat välistä raskaita, mutta samanaikaisesti hän on rakas ystävä ja monin tavoin ihana ihminen. Kaikissa ihmisissä on raskaita ja vaikeita ominaisuuksia, näiden vaikeiden puolien ymmärtäminen ja huomioon ottaminen vaatii sitä työtä etenkin jos ne kolahtavat johonkin omaan hankalaan kohtaan. En ajattele tätä negatiivisena työnä vaan ihan vain elämänä: kaikissa meissä on hyvää ja huonoa ja kaikki ihmissuhteet kuormittavat omalla tavallaan joskus.
Inhimillisyys ja kypsyys näkyy tekstistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten padotaan se kaikki paha olo vuosikausia ja räjäytetään se kerralla naisen eteen. Reilua kun ei puhu oikeista tunteistaan? Ei minusta ainakaan normaalia.
Jotkut eivät vain halua olla aitoja. Jännä olisi tietää että mikä siinä aitoudessa on niin vaikeaa ettei tuolla tavalla toimisi. Ei se sen toisen syy koskaan ole. Vaan oma.
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Tolla sun kommentillas ei ole mitään tekemistä ap:n esittämän kysymyksen kanssa, miten sun on niin vaikeaa kommentoida asiallisesti. AP:n kysymys oli, vaatiiko hyvä parisuhde työtä, hänestä ei, ja ovatko lukijat samaa mieltä hänen kanssaan.
Häiriköintivastauksessasi viittaat täysin muuhun asiaan, eli suhteeseen jossa kumpikaan "ei HALUA tehdä töitä", ei tässä ketjussa ole kysymys töiden teon halukkuudesta suhteessa, helkuttia tommoset sun kaltaset häirikköpostaajat. Lisäksi kun vielä vedät itse ne tähän ketjuun täysin liittymättömät johtopäätöksesi, että suhteessa kumpikaan olisi halukas tekemään töitä jne.
Halukkuudella tehdä suhteessa töitä ei ole mitään tekemistä sen kysytyn seikan kanssa, että vaatiiko hyvä parisuhde töitä. Jos olet kantasuomalainen ja vieläpä ehkä äidinkieleltäsi suomenkielinen, niin sinun olisi syytä palata peruskoulun penkille opettelemaan tätä suomenkieltämme.
Omasta mielestäni hyvä parisuhde ei "vaadi työtä" sen suhteen eteen. Hyvän parisuhteen vahvin ilmenemismuoto onkin sen suhteen sujuvuus, jos parisuhde ei suju hyvin, niin ei se mikään hyvä suhde silloin olekaan. Huonoa parisuhdetta ei saa hyväksi vaikka siitä jankkaisi loputtomiin vaikka kuinka paljon.
Asialla ei ole mitään tekemistä sen seikan kanssa, ovatko parisuhteen osapuolet halukkaita tekemään töitä sen suhteensa puolesta vai ei. Kummallinen tuo lisäkommenttisi, että jos parisuhteen osapuolet eivät olisi halukkaita tekemään töitä suhteensa puolesta, niin se johtaisi eroon heti ensimmäisen vastoinkäymisen vuoksi. Vastoinkäymiset johtuvat usein seikoista, joihin parisuhteen osapuolet eivät itse voi suoraan vaikuttaa, jolloin tilanne riippuu niistä ulkoisista tekijöistä, esim. väärinkäsitykset yhdestä jos toisesta asiasta, jolloin vastoinkäyminen raukeaa tilanteen tullessa ilmi ja esille ilman mitään erityistä parisuhteen työstämistä.
Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse alkaa jahkaamaan ja jankkaamaan niistä vastoinkäymisistä. Vastoinkäymiset kuuluvat ihmiselämäään, niin sinkuilla kuin parisuhteessakin elävillä. Mielestäni on hyvin kummallinen tuo näkökulmasi, että jokaisesta pienestäkin vastoinkäymisestä pitäisi alkaa maailmaloppua enteilevä jankkaaminen ja työstöjahkaaminen.
Hyvässä parisuhteessa asiat hoituvat avoimilla keskusteluilla ja toisen hyväksymisellä sellaisena kuin hän on, jos ei hyväksy, niin silloin parisuhde on jo lähtökohtaisesti huonolla pohjalla, eikä siitä saa hyvää millään loputtomalla jänkytystyöstöllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Tolla sun kommentillas ei ole mitään tekemistä ap:n esittämän kysymyksen kanssa, miten sun on niin vaikeaa kommentoida asiallisesti. AP:n kysymys oli, vaatiiko hyvä parisuhde työtä, hänestä ei, ja ovatko lukijat samaa mieltä hänen kanssaan.
Häiriköintivastauksessasi viittaat täysin muuhun asiaan, eli suhteeseen jossa kumpikaan "ei HALUA tehdä töitä", ei tässä ketjussa ole kysymys töiden teon halukkuudesta suhteessa, helkuttia tommoset sun kaltaset häirikköpostaajat. Lisäksi kun vielä vedät itse ne tähän ketjuun täysin liittymättömät johtopäätöksesi, että suhteessa kumpikaan olisi halukas tekemään töitä jne.
Halukkuudella tehdä suhteessa töitä ei ole mitään tekemistä sen kysytyn seikan kanssa, että vaatiiko hyvä parisuhde töitä. Jos olet kantasuomalainen ja vieläpä ehkä äidinkieleltäsi suomenkielinen, niin sinun olisi syytä palata peruskoulun penkille opettelemaan tätä suomenkieltämme.
Omasta mielestäni hyvä parisuhde ei "vaadi työtä" sen suhteen eteen. Hyvän parisuhteen vahvin ilmenemismuoto onkin sen suhteen sujuvuus, jos parisuhde ei suju hyvin, niin ei se mikään hyvä suhde silloin olekaan. Huonoa parisuhdetta ei saa hyväksi vaikka siitä jankkaisi loputtomiin vaikka kuinka paljon.
Asialla ei ole mitään tekemistä sen seikan kanssa, ovatko parisuhteen osapuolet halukkaita tekemään töitä sen suhteensa puolesta vai ei. Kummallinen tuo lisäkommenttisi, että jos parisuhteen osapuolet eivät olisi halukkaita tekemään töitä suhteensa puolesta, niin se johtaisi eroon heti ensimmäisen vastoinkäymisen vuoksi. Vastoinkäymiset johtuvat usein seikoista, joihin parisuhteen osapuolet eivät itse voi suoraan vaikuttaa, jolloin tilanne riippuu niistä ulkoisista tekijöistä, esim. väärinkäsitykset yhdestä jos toisesta asiasta, jolloin vastoinkäyminen raukeaa tilanteen tullessa ilmi ja esille ilman mitään erityistä parisuhteen työstämistä.
Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse alkaa jahkaamaan ja jankkaamaan niistä vastoinkäymisistä. Vastoinkäymiset kuuluvat ihmiselämäään, niin sinkuilla kuin parisuhteessakin elävillä. Mielestäni on hyvin kummallinen tuo näkökulmasi, että jokaisesta pienestäkin vastoinkäymisestä pitäisi alkaa maailmaloppua enteilevä jankkaaminen ja työstöjahkaaminen.
Hyvässä parisuhteessa asiat hoituvat avoimilla keskusteluilla ja toisen hyväksymisellä sellaisena kuin hän on, jos ei hyväksy, niin silloin parisuhde on jo lähtökohtaisesti huonolla pohjalla, eikä siitä saa hyvää millään loputtomalla jänkytystyöstöllä.
Onpa kummallinen kommentti. Ei kai tällä palstalla ole tarkoitus kirjoittaa mitään äidinkielen ainekirjoitusta vastaavia vastauksia? Tai sitten olen ymmärtänyt ihan väärin sanan "keskustelu".
Mitä hyvä parisuhde mielestäsi on? Kuuluuko siihen esimerkiksi
- sopia suheen rajoista heti alkuun selkeästi puhumalla ja sopimalla
- puhua molemminpuolin vaikeaksi kokemista tunteistaan ja yleisesti siitä mitä suhteelta haluaa?
- tuki toiselle myös hänen vaikeina aikoina (sairaudet, läheisten poismenot jnejne
- kyky empatiaan ja toisen ymmärtämiseen itsenäisenä ihmisenä
Ihan vaan mielenkiinnosta nämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Suhde jossa kumpikaan ei halua tehdä töitä on joko suhde josta lähdetään ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen. Tietysti jonkun mielestä tällainenkin suhde voi olla hyvä.
Tolla sun kommentillas ei ole mitään tekemistä ap:n esittämän kysymyksen kanssa, miten sun on niin vaikeaa kommentoida asiallisesti. AP:n kysymys oli, vaatiiko hyvä parisuhde työtä, hänestä ei, ja ovatko lukijat samaa mieltä hänen kanssaan.
Häiriköintivastauksessasi viittaat täysin muuhun asiaan, eli suhteeseen jossa kumpikaan "ei HALUA tehdä töitä", ei tässä ketjussa ole kysymys töiden teon halukkuudesta suhteessa, helkuttia tommoset sun kaltaset häirikköpostaajat. Lisäksi kun vielä vedät itse ne tähän ketjuun täysin liittymättömät johtopäätöksesi, että suhteessa kumpikaan olisi halukas tekemään töitä jne.
Halukkuudella tehdä suhteessa töitä ei ole mitään tekemistä sen kysytyn seikan kanssa, että vaatiiko hyvä parisuhde töitä. Jos olet kantasuomalainen ja vieläpä ehkä äidinkieleltäsi suomenkielinen, niin sinun olisi syytä palata peruskoulun penkille opettelemaan tätä suomenkieltämme.
Omasta mielestäni hyvä parisuhde ei "vaadi työtä" sen suhteen eteen. Hyvän parisuhteen vahvin ilmenemismuoto onkin sen suhteen sujuvuus, jos parisuhde ei suju hyvin, niin ei se mikään hyvä suhde silloin olekaan. Huonoa parisuhdetta ei saa hyväksi vaikka siitä jankkaisi loputtomiin vaikka kuinka paljon.
Asialla ei ole mitään tekemistä sen seikan kanssa, ovatko parisuhteen osapuolet halukkaita tekemään töitä sen suhteensa puolesta vai ei. Kummallinen tuo lisäkommenttisi, että jos parisuhteen osapuolet eivät olisi halukkaita tekemään töitä suhteensa puolesta, niin se johtaisi eroon heti ensimmäisen vastoinkäymisen vuoksi. Vastoinkäymiset johtuvat usein seikoista, joihin parisuhteen osapuolet eivät itse voi suoraan vaikuttaa, jolloin tilanne riippuu niistä ulkoisista tekijöistä, esim. väärinkäsitykset yhdestä jos toisesta asiasta, jolloin vastoinkäyminen raukeaa tilanteen tullessa ilmi ja esille ilman mitään erityistä parisuhteen työstämistä.
Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse alkaa jahkaamaan ja jankkaamaan niistä vastoinkäymisistä. Vastoinkäymiset kuuluvat ihmiselämäään, niin sinkuilla kuin parisuhteessakin elävillä. Mielestäni on hyvin kummallinen tuo näkökulmasi, että jokaisesta pienestäkin vastoinkäymisestä pitäisi alkaa maailmaloppua enteilevä jankkaaminen ja työstöjahkaaminen.
Hyvässä parisuhteessa asiat hoituvat avoimilla keskusteluilla ja toisen hyväksymisellä sellaisena kuin hän on, jos ei hyväksy, niin silloin parisuhde on jo lähtökohtaisesti huonolla pohjalla, eikä siitä saa hyvää millään loputtomalla jänkytystyöstöllä.
Mites muutokset? Onko hyvän parisuhteen ominaisuus että jompikumpi esittää toiselle vuosia jotain sellaista jotain hän ei oikeasti ole ja sitten vuosien jälkeen syyttääkin sitä toista että et ole hyväksynyt minua omana itsenäni? Olisiko silloin kuitenkin siihen huonoksi koettuun suhteeseen syy siinä muuta esittävässä?
Jos molemmat ovat aidosti rakastavia ja huomioivia kumppaneita toisilleen suhde soljuu automaattisesti ilman työtä tai työn tuntua.
Jos taas on mulkumpi luonne, niin sitten pitää kyllä raataa sen suhteen eteen.
Omalla kohdalla ne suhteet, joissa tuota työtä on vaadittu, voi suoraan työntää roskiin. Aidosti oikean kumppanin kanssa kaikki sujuu luontevasti niistä vastoinkäymisistä huolimatta, koska molemmille on selvää, että yhdessä ollaan toisia tukien siihen hamaan loppuun saakka.