Minusta hyvä parisuhde ei "vaadi työtä"

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Tätä aina sanon et jos pitää riidellä ja on vaikeaa ja vaatii työtä niin et ole sen oikean kanssa! Se EI ole normaalia että on vaikeaa. Kaikki muu elämässä voi olla vaikeaa mutta aito rakkaus on helppoa

Kuinka pitkä elämänkokemus, kuinka pitkä parisuhde tässä nyt puhuu? Sitä voi tulla sellainen vaihe elämässä, että on todella vaikeaa vaikka molemmilla itsensä kanssa. Silloin voi oikeesti olla vaikeaa ja pitkään. Vuoden, kaksi, kolme. Mitäs silloin pitäisi tehdä? Päättää että ei tää olekaan nyt rakkautta, kun on niin vaikeaa? Ei ole oikeaa rakkautta, vaikka se olikin sitä just vaikka pari vuotta sitten? Oikea rakkaus (huom. rakkaus ja rakastuminen ei ole sama asia) kun on just sitä, että yritetään, ja välitetään, vaikka tulee se vaihe että ei jaksais mitään, ei edes hetkittäin sitä toisen naamaa. Ne vaikeudet kun kuitenkin melko varmasti tulee jossain kohtaa. Syystä tai toisesta. Sitten ku niistä vaikeuksista pääsee yli, niin yllätys yllätys kaikille alkuhuumaa jatkuvasti hakeville, se rakkaus on jotain vielä enemmän kuin ennen. 

Ja kun nyt kerran mainitsit "aidon rakkauden", niin mitä se aito rakkaus sitten on? Miten se määritellään?

Höpö höpö. Kyllä se parisuhde vaatii pidemmällä ajalla työtä. Ihminen muuttuu ajan myötä ja yhteiset kiinnostuksen kohteet saattavat muuttua, joka vaatii tietyissä tilanteissa kompromisseja eli sitä työtä ettei heti olla laittamassa hanskoja tiskiin.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Kyllä se parisuhde vaatii pidemmällä ajalla työtä. Ihminen muuttuu ajan myötä ja yhteiset kiinnostuksen kohteet saattavat muuttua, joka vaatii tietyissä tilanteissa kompromisseja eli sitä työtä ettei heti olla laittamassa hanskoja tiskiin.

Parisuhde toimiakseen vaatii ihmisyyttä ymmärtäviä ihmisiä todella. Tuo on juuri sitä mitä sanoit, ihmisyyttä ja ymmärrystä eikä pakenemista ihmisyyden edessä.

Olin nuorena tuota mieltä. Nyt pitkässä parisuhteessa eri mieltä, varsinkin lapsiarjen keskellä toinen unohtuu helposti hyvässäkin suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena tuota mieltä. Nyt pitkässä parisuhteessa eri mieltä, varsinkin lapsiarjen keskellä toinen unohtuu helposti hyvässäkin suhteessa.

Ja se ei ole yksinään huonon suhteen merkki. Vaan inhimillistä. Tärkeintä on kuten sinulla että tunnistaa asian ja tekee sitten jotain sen takia. Kauheinta olisi että syntysi vallalle ajattelu jossa parisuhteessa oleva ihminen ei voisi olla sellainen että hetkeksi unohtuu jotain.

Toki tietyt rajat on oltava, esimerkiksi uskottomuus ei ole vain jokin ihmisessä oleva pieni virhe. Se on tietoista puolisoa loukkavaa ja satuttavaa toimintaa ellei sitten ole avoin suhde. Eli puhutaan näistäkin ikävistä asioista niiden oikeilla nimillä eikä piiloteta niitä maton alle.

Onpa lapsellinen avaus. Kukaan ei synny valmiina ihmisenä ja etenkin parisuhteessa tulee esiin niitä omia kipupisteitä joita kannattaa työstää jotta elämä muuttuu tasapainoisemmaksi. Toista ei voi muuttaa mutta itseään voi. Parisuhde on oikein hyvä ihmisen koulu.

AP on vähän laiska? Kaikki mulle heti nyt?

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyvä parisuhde mielestäsi on? Kuuluuko siihen esimerkiksi

- sopia suheen rajoista heti alkuun selkeästi puhumalla ja sopimalla

- puhua molemminpuolin vaikeaksi kokemista tunteistaan ja yleisesti siitä mitä suhteelta haluaa?

- tuki toiselle myös hänen vaikeina aikoina (sairaudet, läheisten poismenot jnejne

- kyky empatiaan ja toisen ymmärtämiseen itsenäisenä ihmisenä

Ihan vaan mielenkiinnosta nämä.

Vieraan kuuloista itselleni tuo "puhua ja sopia suhteen rajoista". Ehkä se on enemmän nykyajan juttuja, jolloin monenmoisia ja moneen suuntaan kurkottavia suhdeviritelmiä yritetään luoda ja ylläpitää.

Meidän sopimus silloin 21 vuotta sitten oli ja edelleen on tämä: Tahdon. (Rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä).

Pinnallinen suhde toimii vahingossa ilman työtä - ensimmäiseen isoon ongelmaan asti jolloin erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Pinnallinen suhde toimii vahingossa ilman työtä - ensimmäiseen isoon ongelmaan asti jolloin erotaan.

Näinhän tuo menee noissa tuon tyyppisissä suhteissa. Ei niitä rakkaudelliseksi voi kutsua juuri kukaan.

Ei ihme että suhteet kestää vuoden pari kun ap:n avaus saa noin paljon yläpeukkua.

Vierailija kirjoitti:

AP on vähän laiska? Kaikki mulle heti nyt?

Laiskuutta itsensä kanssa. Toiselta tietenkin odotetaan ihailua ja muuta kivaa täysillä mutta itse olla mukana aidosti vain sen verran että näytelmä pysyy yllä. Hormonihöyry riittää sen ajan kun kroppa niitä buustaa. Sitten onkin ero edessä ja seuraavan buustin haku.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Kyllä se parisuhde vaatii pidemmällä ajalla työtä. Ihminen muuttuu ajan myötä ja yhteiset kiinnostuksen kohteet saattavat muuttua, joka vaatii tietyissä tilanteissa kompromisseja eli sitä työtä ettei heti olla laittamassa hanskoja tiskiin.

Tuo kommenttisi on todella typerää höpöhöpöä, hyvässä parisuhteessa tehdään koko ajan hyviä kompromisseja keskustellen, ilman että niitä pitää erikseen jollain hullunraskaalla tavalla työstää ja jyystää. Jos suhde vaatii joka uudessa asiassa sitä raskasta ihmissuhdejäystöä ja -jyystöä, niin parisuhde on hyvin sairaalla pohjalla. Hyvässä parisuhteessa ei todellakaan tarvitse työstöhinkata jokaista uutta eteentulevaa asiaa.

Tuokin on sinulta vielä todella typerää höpöhöpöä, että hyvässä parisuhteessa oltaisiin muka "heti laittamassa hanskoja tiskiin", siis MUKA HETI laittamassa hanskat tiskiin heti ensimmäisen kompromissia vaativan tilanteen sattuessa kohdalle. Hyvässä parisuhteessa asiat hoituvat soljuvasti keskustellen, ilman sitä raskasta ihmissuhdejyystöä joka asiassa.

Sinulla tuon kommentin kirjoittajalla ei todellakaan ole mitään edes alkeellisia ihmissuhdetaitoja, varsinkin tuohan sen jo todistaa, kun väitteesi mukaan MUKA HETI oltaisiin heittämässä hanskat tiskiin ensimmäisellä kompromissia vaativalla kerralla, siis todellakin muka HETI ensimmäisellä kerralla. Mistähän pystyisit edes vähän opettelemaan sosiaalisia taitoja, rassukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Kyllä se parisuhde vaatii pidemmällä ajalla työtä. Ihminen muuttuu ajan myötä ja yhteiset kiinnostuksen kohteet saattavat muuttua, joka vaatii tietyissä tilanteissa kompromisseja eli sitä työtä ettei heti olla laittamassa hanskoja tiskiin.

Tuo kommenttisi on todella typerää höpöhöpöä, hyvässä parisuhteessa tehdään koko ajan hyviä kompromisseja keskustellen, ilman että niitä pitää erikseen jollain hullunraskaalla tavalla työstää ja jyystää. Jos suhde vaatii joka uudessa asiassa sitä raskasta ihmissuhdejäystöä ja -jyystöä, niin parisuhde on hyvin sairaalla pohjalla. Hyvässä parisuhteessa ei todellakaan tarvitse työstöhinkata jokaista uutta eteentulevaa asiaa.

Tuokin on sinulta vielä todella typerää höpöhöpöä, että hyvässä parisuhteessa oltaisiin muka "heti laittamassa hanskoja tiskiin", siis MUKA HETI laittamassa hanskat tiskiin heti ensimmäisen kompromissia vaativan tilanteen sattuessa kohdalle. Hyvässä parisuhteessa asiat hoituvat soljuvasti keskustellen, ilman sitä raskasta ihmissuhdejyystöä joka asiassa.

Sinulla tuon kommentin kirjoittajalla ei todellakaan ole mitään edes alkeellisia ihmissuhdetaitoja, varsinkin tuohan sen jo todistaa, kun väitteesi mukaan MUKA HETI oltaisiin heittämässä hanskat tiskiin ensimmäisellä kompromissia vaativalla kerralla, siis todellakin muka HETI ensimmäisellä kerralla. Mistähän pystyisit edes vähän opettelemaan sosiaalisia taitoja, rassukka.

Mitä ovat hullunraskasjyystö tai ihmissuhdejyystö? Nuo ovat sanoja vain mutta mitä ne sinulle tarkottaivat? Mitä sellainen on?

Jos löytää työn, josta nauttii, niin ei tee eläessään päivääkään työtä.

Sama parisuhteessa. Oikean ihmisen kanssa parisuhde on vain elämää, ei mitään työtä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellinen avaus. Kukaan ei synny valmiina ihmisenä ja etenkin parisuhteessa tulee esiin niitä omia kipupisteitä joita kannattaa työstää jotta elämä muuttuu tasapainoisemmaksi. Toista ei voi muuttaa mutta itseään voi. Parisuhde on oikein hyvä ihmisen koulu.

Sinusta tuon kirjoittajasta huomaa selvästi, että sinulta on jäänyt tuo elämänkoulu käymättä, tai olet lintsannut kaikesta. Hyvä parisuhde ei vaadi jokaisen "kipupisteen" hillittömän raskasta kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja moneen kertaan edes-takas-jyystämistä, mitä tuossa kirjoituksessasi esität muka totuutena. Hyvässä parisuhteessa asiat selviävät vähemmälläkin keskustelulla, jousto kummankin osapuolen taholta on hyväksi, tapauksesta riippuen.

Tuokin on vielä täyttä hömppää, että joka ikinen suhde, siis muka hyväkin parisuhde, olisi epätasapainoinen ilman sitä asioiden hillittömän raskasta kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja asioiden edes-takas-jyystämistä.

Hyvä parisuhde on ja pysyy tasapainoisena muutenkin, paljon kevyemmällä yhteistoiminnalla. Hyvä parisuhde onkin juuri sellainen, missä ei tarvita sitä hillittömän raskasta joka asian kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja edes-takas-jyystämistä, mitä "työstöksi" jotkut nimittävät.

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei hyvässä parisuhteessa tarvita sitä järjettömän raskasta soutamista ja huopaamista joka pikkuasiastakin, raskasta vääntökääntämistä, mitä parisuhteen "työstöksi" kutsutaan.

HIENO ALOITUS JA HYVÄÄ ASIAA, AP!!!

Ei se työtä vaadi, mutta molempien on panostettava omaan, toisen ja yhteiseen hyvinvointiin, että suhde toimisi. Kompromisseja on tehtävä, pitää pyytää ja antaa anteeksi ja selvittävä yhdessä mahdollisista ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa lapsellinen avaus. Kukaan ei synny valmiina ihmisenä ja etenkin parisuhteessa tulee esiin niitä omia kipupisteitä joita kannattaa työstää jotta elämä muuttuu tasapainoisemmaksi. Toista ei voi muuttaa mutta itseään voi. Parisuhde on oikein hyvä ihmisen koulu.

Sinusta tuon kirjoittajasta huomaa selvästi, että sinulta on jäänyt tuo elämänkoulu käymättä, tai olet lintsannut kaikesta. Hyvä parisuhde ei vaadi jokaisen "kipupisteen" hillittömän raskasta kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja moneen kertaan edes-takas-jyystämistä, mitä tuossa kirjoituksessasi esität muka totuutena. Hyvässä parisuhteessa asiat selviävät vähemmälläkin keskustelulla, jousto kummankin osapuolen taholta on hyväksi, tapauksesta riippuen.

Tuokin on vielä täyttä hömppää, että joka ikinen suhde, siis muka hyväkin parisuhde, olisi epätasapainoinen ilman sitä asioiden hillittömän raskasta kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja asioiden edes-takas-jyystämistä.

Hyvä parisuhde on ja pysyy tasapainoisena muutenkin, paljon kevyemmällä yhteistoiminnalla. Hyvä parisuhde onkin juuri sellainen, missä ei tarvita sitä hillittömän raskasta joka asian kääntämistä ja joka suuntaan vääntämistä ja edes-takas-jyystämistä, mitä "työstöksi" jotkut nimittävät.

Olen vahvasti sitä mieltä, ettei hyvässä parisuhteessa tarvita sitä järjettömän raskasta soutamista ja huopaamista joka pikkuasiastakin, raskasta vääntökääntämistä, mitä parisuhteen "työstöksi" kutsutaan.

HIENO ALOITUS JA HYVÄÄ ASIAA, AP!!!

I feel you. Ei tietenkään mikään parisuhde voi olla liiallista pienten asioiden kanssa veivaamista. Vakaus ja selkeys ovat hemmetin hot sukupuolesta riippumatta.

Kyllä meillä parisuhde on vapaa-aikaa, ei työtä. Kertaakaan ei ole tarvinnut 25v aikana eri sänkyyn iltaisin asettua. Jos suhde olisi työtä, niin kuka sitä jaksaisi. On tykätty naida ensi tapaamisesta saakka toistemme kanssa ja edelleen maistuu. Naapurissa avioliitto on ilmeisesti työtä, ihan hemmetin kovia ovat riitelemään, ihmetellään kuinka jotkut ihmiset jaksavat tuollaista.

Vapaa-aikaa se on kirjoitti:

Kyllä meillä parisuhde on vapaa-aikaa, ei työtä. Kertaakaan ei ole tarvinnut 25v aikana eri sänkyyn iltaisin asettua. Jos suhde olisi työtä, niin kuka sitä jaksaisi. On tykätty naida ensi tapaamisesta saakka toistemme kanssa ja edelleen maistuu. Naapurissa avioliitto on ilmeisesti työtä, ihan hemmetin kovia ovat riitelemään, ihmetellään kuinka jotkut ihmiset jaksavat tuollaista.

Trolli?