Pitihän se arvata: omilla vanhemmilla lapsensa hoidattaneet isovanhemmat eivät auta meitä ollenkaan
En ole katkera, vaan tämä meidän tilanne suorastaan naurattaa, kun on niin klisee.
Saimme viime vuonna esikoislapsemme, joka on samalla appivanhempien ensimmäinen lapsenlapsi. Anoppi on vuosia puhunut siitä, kuinka hän odottaa lapsenlapsia ja raskauden aikana hän jauhoi kaikille tutuille ja sukulaisille, kuinka hänestä tulee mummo. Kaikki into hävisi, kun lapsi syntyi.
Appivanhemmat itse käyttivät häikäilemättömästi anopin vanhempia lastensa toisina vanhempina. Lapset menivät mummolaan täyspäivähoitoon jo muutaman kuukauden iässä, kun anoppi ei enää kestänyt olla kotona lasten kanssa. Koulujen lomilla lapset lähetettiin mummolaan viikoiksi tai jopa kuukausiksi, kun appivanhempien piti saada omaa aikaa. Ilmeisesti myös anoppia ovat isovanhemmat hoitaneet hyvin paljon, eli heidän suvussaan tämä on ollut yleinen tapa. Perinne nyt vaan katkeaa meihin.
Jokikiseen avunpyyntöömme on vastattu kielteisesti. Appivanhemmat asuvat muutaman kilometrin päässä ja ovat molemmat eläkkeellä, mutta edes parin tunnin hoitokeikka ei sovi. Kun joskus sanomme epäsuoraan, että olisi hauskaa mennä vaikka ravintolaan syömään, niin appivanhemmat vetoavat, että kyllähän minun vanhempani (eli lapsen toiset isovanhemmat) voivat varmasti auttaa. Jotenkin heillä on aina muuta tekemistä, kun kysymme suoraan.
Onko tämä nyt sitä boomereiden kuuluisaa minä olen työni tehnyt -asennetta?
Kommentit (62)
Olen aina ihmetellyt, että keitä ovat nämä, jotka väittävät boomereiden hoidattaneen lapsensa omilla vanhemmillaan. Joitakin maalaisia/maalaislähtöisiä vai elämäntapatyöttömien samat arvot omaavia jälkeläisiä? Ainakin meidän (siis boomereiden) vanhempamme olivat palkkatyössä, ei heillä ollut mahdollisuutta hoitaa kenenkään lapsia. Lapsemme olivat päivisin päiväkodissa/koulussa ja sen jälkeen vanhempien valvonnassa kotona/ulkona/wherever. Ei ole koskaan tarvittu isovanhempia lastenhoitoon. On eletty omien mahdollisuuksiemme mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama. Minut ja siskot laitettiin koko kesäksi p-karjalaan mummolaan hoitoon.
Nyt kun olisi takaisin maksun aika, niin ei lapsenlapset kelpaa koko kesäksi...
Mikä ihmeen takaisinmaksun aika? Silloinhan isovanhempien tulisi hoitaa omia vanhempiaan, eikä lapsiensa lapsia.
Vanhempasi eivät ole sinulle mitään velkaa.
Miksi ajatella, että ne vanhemmat, jotka eivät viitsineet hoitaa edes omia lapsiaan, hoitaisivat lapsenlapsiaan? Minusta on ilmeistä, että lastenlasten hoito ei kiinnosta, jos ei edes omien lasten hoito kiinnostanut aikoinaan.
Samaa trollia kirjoittelette jatkuvasti.
Kyllästyttää tuo valehtelu.
Olin aina kesät ja muut lomat mummolassa. Mummo saattoi olla töissä päivät ja keksittiin siskon kanssa tekemistä. Sitten lähettiinkin mummon mökille kun loma alkoi hänellä. Uskoisin että kuukausikin oltiin yhtä soittoa. Vanhemmat kyllä töissä tänä aikana etteivät sentään lomailleet. Ekan lapsen lapsen saattoivat ottaa yökylään ehkä 3 kertaa mutta muita ei sitten enään laisinkaan. On kuulemma niin vaivaa kun pitäs sirkushuveja olla järjestämässä koko ajan. Just
Jos isovanhemmat kehtaavat sanoa, että jokainen hoitakoot omansa, he varmaankaan eivät sitten odota myöskään lapsilta tai lastenlapsilta apua ikääntyessään. Koska jokainen hoitaa omansa ja ei ole teidän lapsia. Oikeastaan sen ikäihmisen oletuksen tulevasta avusta voinee ajatella jatkossa ihan samassa suhteessa miten on itse apua tarjonnut. Jos lastenhoidon voi ostaa muualta, voi varmasti kotihoidon, pihatyöt, seuran ja lääkärireissut hoitaa ostopalveluna. Jos itse auttaa lasten kanssa pitkin hampain ehkä kerran vuodessa, ei tarvitse hoitokodissa haaveilla vierailijoista myöskään kovin usein.
Vierailija kirjoitti:
Jos isovanhemmat kehtaavat sanoa, että jokainen hoitakoot omansa, he varmaankaan eivät sitten odota myöskään lapsilta tai lastenlapsilta apua ikääntyessään. Koska jokainen hoitaa omansa ja ei ole teidän lapsia. Oikeastaan sen ikäihmisen oletuksen tulevasta avusta voinee ajatella jatkossa ihan samassa suhteessa miten on itse apua tarjonnut. Jos lastenhoidon voi ostaa muualta, voi varmasti kotihoidon, pihatyöt, seuran ja lääkärireissut hoitaa ostopalveluna. Jos itse auttaa lasten kanssa pitkin hampain ehkä kerran vuodessa, ei tarvitse hoitokodissa haaveilla vierailijoista myöskään kovin usein.
Ap hoidata vaan ne kakaras isovanhemmilla, kun susta ei siihen vissiin ole. Syytät isovanhempia siitä mitä itse yrität tehdä.
ANOPPIVIHA on syytä lopettaa tällä palstalla, kun miniät on näin rajattomia.
Onko vanhemmilla nykyisin joku odotus, että isovanhemmat _hoitaisivat_ lapsenlapsia? Kun tuntuu tästä tulevan usein palstalle aloituksia.
Meillä oli selkeä kuvio, että hoidamme lapsemme itse. Isovanhempien luona tietenkin kyläiltiin, että lapsi pääsee tutustumaan heihin ja he lapseen. Toki siellä isovanhempien luona (tai heidän mökillään) sitten oli niitä hetkiä, jolloin lapsi puuhasi isoäidin tai isoisän kanssa, mutta ei koskaan niin, että heillä olisi ollut hoitovastuu. Se oli sellaista leikkiä, satujen lukemista, myöhemmin lapsen kasvaessa saattoivat leipoa pullaa isoäidin kanssa tai mennä kalaan isoisän kanssa.
Sitten kun lapsi oli jo sen ikäinen, että häntä ei niinkään tarvitse hoitaa (koululainen), niin muutaman kerran oli kyläilemässä isovanhempien mökillä ilman meitä vanhempia.
Silti nuo kyläilyt ovat jääneet mukavina mieleen. Mikäs sen parempaa kuin isovanhemmat, jotka ovat innoissaan lapsenlapsensa tapaamisesta ja jaksavat kuunnella hänen loputtomia juttujaan ja kertoa omia tarinoitaan.
Mikä oletus yleensä että jonkun pitäisi vanhempiaan hoitaa? Jotain marttyrointia?
Minä oletan että lapseni ovat eläkeikään töissä, minut hoitaa vanhuspalvelu ja sitten hoitokoti.
Tietysti jää ne perukirjat ja periminen, voi voi.
Mutta heillä työikää viekä yli 10 vuotta , minulla elinikää vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhemmilla nykyisin joku odotus, että isovanhemmat _hoitaisivat_ lapsenlapsia? Kun tuntuu tästä tulevan usein palstalle aloituksia.
Meillä oli selkeä kuvio, että hoidamme lapsemme itse. Isovanhempien luona tietenkin kyläiltiin, että lapsi pääsee tutustumaan heihin ja he lapseen. Toki siellä isovanhempien luona (tai heidän mökillään) sitten oli niitä hetkiä, jolloin lapsi puuhasi isoäidin tai isoisän kanssa, mutta ei koskaan niin, että heillä olisi ollut hoitovastuu. Se oli sellaista leikkiä, satujen lukemista, myöhemmin lapsen kasvaessa saattoivat leipoa pullaa isoäidin kanssa tai mennä kalaan isoisän kanssa.
Sitten kun lapsi oli jo sen ikäinen, että häntä ei niinkään tarvitse hoitaa (koululainen), niin muutaman kerran oli kyläilemässä isovanhempien mökillä ilman meitä vanhempia.
Silti nuo kyläilyt ovat jääneet mukavina mieleen. Mikäs sen parempaa kuin isovanhemmat, jotka ovat innoissaan lapsenlapsensa tapaamisesta ja jaksavat kuunnella hänen loputtomia juttujaan ja kertoa omia tarinoitaan.
Eikähän se ole ihan normaali odotus, että tukiverkko löytyisi ja välillä saisi apua ja pienen hengähdystauon. Kautta aikojen, siis vuosisatojen, on sukupolvet auttaneet toisiaan. Nimenomaan niin, että isovanhemmat ensin olleet lastensa tukena pikkulapsivaiheessa. Ja toisaalta taas sitten saaneet itse ikääntyvissään apua ja hoivaa. Näinhän on edelleen monissa maissa. Suomessa nykyajan isovanhemmat huinivat omissa menoissaan, mutta valittavat kyllä katkerana kun kukaan ei käy sitten kun eivät omille menoilleen enää jaksa raahautua. Niin. Ei pidä olettaa saavansa ruuhkavuosia elävältä apua kun jalka ei enää nousekaan entiseen malliin, jos ei itse ole tikkua ristiin laittanut helpottaakseen lapsiperheen taakkaa raskaimpina aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oletus yleensä että jonkun pitäisi vanhempiaan hoitaa? Jotain marttyrointia?
Minä oletan että lapseni ovat eläkeikään töissä, minut hoitaa vanhuspalvelu ja sitten hoitokoti.
Tietysti jää ne perukirjat ja periminen, voi voi.
Mutta heillä työikää viekä yli 10 vuotta , minulla elinikää vähemmän.
Olen työurani tehnyt liki 20 vuotta kotihoidossa ja palvelutalossa. Kuulisitpa sen katkeruuden ja toisaalta ihmettelyn määrän kun lapset ja lapsenlapset ei käy. On varmasti tilanteita ettei etäisyyden vuoksi onnistu vaikka kovasti haluttaisiin tulla, mutta aika moni voisi kyllä myös mennä vähän itseensä ja tutkiskella löytyisikö se syy ihan omasta toiminnasta.
Katkera venäjän trolli taasen laittamassa ajatuksia ihmisten päähän.
Sinut on paljastettu.
Nyt sit paljon löpinää, että tämä huomio jää jalkoihin.
Minun äitini on hoitanut 7 omaa lastaan ja minä 2 omaani.
Olisipa se nyt jos en kahta lasta jaksaisi huolehtia aikuiseksi.
Lopettakaa valitus ja tehkää lapsia vaan sen verran kun omat rahkeet kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä oletus yleensä että jonkun pitäisi vanhempiaan hoitaa? Jotain marttyrointia?
Minä oletan että lapseni ovat eläkeikään töissä, minut hoitaa vanhuspalvelu ja sitten hoitokoti.
Tietysti jää ne perukirjat ja periminen, voi voi.
Mutta heillä työikää viekä yli 10 vuotta , minulla elinikää vähemmän.Olen työurani tehnyt liki 20 vuotta kotihoidossa ja palvelutalossa. Kuulisitpa sen katkeruuden ja toisaalta ihmettelyn määrän kun lapset ja lapsenlapset ei käy. On varmasti tilanteita ettei etäisyyden vuoksi onnistu vaikka kovasti haluttaisiin tulla, mutta aika moni voisi kyllä myös mennä vähän itseensä ja tutkiskella löytyisikö se syy ihan omasta toiminnasta.
Ilman muutahan se löytyy syy vanhuksesta itsestään, mitäs ovat niin juntteja ja tyhmiä. Me helsinkiläiset jupit emme kehtaa mennä duunari-isää tai siivooja-äitiä katsomaan. Opintovelkaa saatiin tehdä eikä rahaa saatu kurjilta koskaan, onneks vuokra-asunyo voitiin jo tyhjätä romuistaan kun ei koskasn sinne enää palaa.
Ja mitä sitä nyt dementikon kanssa puhuukaan, eihän se mitään ymmärrä.
(Mitä olen viime vuosina hoitoloissa käynyt ei siellä ainutta tolkuissaan olevaa ole, omissa oloissaan jokainen kyhjäsi kälynkin hoitolan ruokalassa. Käly hiplasi vaatteitasn ja oli niitä virkkaavinaan. Ja he olivat sentään ne hyväkuntoiset jotka työnnettiin ruokalaan. Loput syötettiin sänkyyn.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä oletus yleensä että jonkun pitäisi vanhempiaan hoitaa? Jotain marttyrointia?
Minä oletan että lapseni ovat eläkeikään töissä, minut hoitaa vanhuspalvelu ja sitten hoitokoti.
Tietysti jää ne perukirjat ja periminen, voi voi.
Mutta heillä työikää viekä yli 10 vuotta , minulla elinikää vähemmän.Olen työurani tehnyt liki 20 vuotta kotihoidossa ja palvelutalossa. Kuulisitpa sen katkeruuden ja toisaalta ihmettelyn määrän kun lapset ja lapsenlapset ei käy. On varmasti tilanteita ettei etäisyyden vuoksi onnistu vaikka kovasti haluttaisiin tulla, mutta aika moni voisi kyllä myös mennä vähän itseensä ja tutkiskella löytyisikö se syy ihan omasta toiminnasta.
Itsekin olen työskennellyt kymmenen vuoden urani aikana n. kymmenessä hoitokodissa+kahdessa kotihoidossa. Ainoastaan about viidellä asukkaalla/asiakkaalla vieraili lapsia/lapsenlapsia säännöllisesti. En mä ainakaan usko, että kaikki nämä loput sadat vanhukset olisivat omalla toiminnallaan tätä aiheuttanut.
Omassa kodissa riittävästi töitä kirjoitti:
Meillä on yksi lapsi mitä appivanhemmat eivät ole ikinä hoitaneet (5v), mutta minun pitäisi auttaa anoppia anopin taloustöissä. Kylään eivät ikinä tule, mutta meidän pitäisi mennä appivanhempien luokse. Kylään lue -> töihin!
Olen sanonut miehelleni, että saa hoitaa omat vanhempansa niinkuin parhaaksi näkee veljensä kanssa. Minä en siihen lusikkaani työnnä ja, jos välttämättä vaaditaan, että välillä pitää käydä appivanhemmilla niin minä en siellä siivoa toisten nurkkia.
Omalla äidilläni on myös tämmöinen kuvitelma, että minä menen lasteni kanssa heille ja teen töitä puutarhassa ja sisällä että hän voi viettää aikaa lasteni kanssa. Meille ei voi tulla edes siksi aikaa että pääsisin hammaslääkäriin, kun ei hän oiiein viihdy meidän kaupunkiasunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä oletus yleensä että jonkun pitäisi vanhempiaan hoitaa? Jotain marttyrointia?
Minä oletan että lapseni ovat eläkeikään töissä, minut hoitaa vanhuspalvelu ja sitten hoitokoti.
Tietysti jää ne perukirjat ja periminen, voi voi.
Mutta heillä työikää viekä yli 10 vuotta , minulla elinikää vähemmän.
Sitähän tässäkin ryhmässä veloille paukutetaan. "Kuka sinut vanhana hoitaa kun et tee lapsia?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista sitten että kun he vanhenevat et ehdi heitä auttamaan. Niin sitä makaa kuin petaa.
Joo, ja muistakaa, että jos kuolette emme hoida penikoitanne. Miniäni oli juuri kuin ap, aina vaatimassa, nyt se on onneksi kuollut. Penskat on lastenkodissa, ovat niin huonosti kasvatettuja ettei isänsäkään niitä ottanut, lähti ulkomaille kun sitä hullusta akasta pääsi.
Kannattaa AINA muistaa, että lähtöjärjestystä meistä ei tiedä kukaan.
Olettepa hienon pojan kasvattaneet, kun hylkää huonosti kasvattamansa lapset.
Ei ole vanhemmat auttaneet minunkaan lapsien hoidossa. Tasan 2 h hoitivat joskus kun oli tosi hätä. No, en aio minäkään hoidella heitä kun vanhuus koittaa. Hyvällä mielellä kieltäydyn kaikista pyynnöistä.
Ihan hirveää😥 Miten aikuinen ihminen kehtaa?!