Parisuhdemarkkinoilla kukaan ei ole niin nirso kuin 40-50 vuotias mies.

Vierailija kirjoitti:

Yli nelikymppisen olisi syytä jo tietää, että mitä elämältään ja arjeltaan haluaa. En kutsuisi sitä nirsoiluksi miehillä tai naisillakaan. Tervettä itsekunnioitusta, jonka perään tälläkin palstalla on kuulutettu ketju toisensa jälkeen. Jos halutun kumppanin fyysisyys ja ulkomuoto on tärkeä asia parisuhteessa, niin silloin huomio kiinnittyy helposti reilusti itseään nuorempiin. Onnellista, jos oikeat ihmiset näin mätsäävät.

Miten voi mätsätä pariskunta jossa molemmat haluavat nuoremman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain naisilla on varaa nirsoilla. Miessukupuolella nirsoilu on harvojen etuoikeus.

Nuorilla naisilla on varaa nirsoilla. Tuossa jossain 40 ikävuoden paikkeilla vaaka kallistuu toiseen suuntaan. Naiselle kauneus ja nuoruus on tosi vahvoja valttikortteja. Niillä on vain valitettava taipumus olla ajan kanssa katoavaisia ominaisuuksia. Miehelle taas ikä ja ulkonäkö ei ole ollenkaan samalla tavalla ratkaisevan tärkeitä juttuja pariutumisen kannalta.

Fakta kuitenkin on, että mies ei parane vanhetessaan vaan on parhaimmillaan alle kolmekymppisenä.

N32

Pöh, mieshän on mies vasta nelikymppisenä ja silloin ollaan yleensä myös uran kannalta huipulla. Moni tulee siinä vaiheessa vasta ulos kuorestaan miehenä.

Nosto

Miksi kukaan haluaisi ottaa vaivoikseen jotain rupsahtanutta 45+ ukkelia?

Olen 41v mies ja näin ajatusleikkinä, jos joutuisin sinkuksi niin aikalailla viimeinen ajatus olisi lähteä etsimään parisuhdetta. Nuorempaa naista en halua, koska ovat erilaisessa elämänvaiheessa. Sitten taas oman ikäisistä naisista todella moni alkaa olla ulkoisesti ei haluttavis, että ei kiitos. Tavallinen nätti ja hoikka nainen kyllä ulkoisesti kelpaisi. Ikänsä huomioiden. On se omakin naamani alkanut menemään huonompaan. Näin se menee. Ei tässä kaunistuta. Luonnekin ja muut olosuhteet naisella pitäisi olla sellainet, että hänen kanssa sopisi olla sovussa ja rennosti ilman draamaa. Koen, että aika vaikeaa olisi löytää. Parempi olisi käyttää aikansa ja elämänsä johonkin muuhun.

Palstamiehen draaman kaari:

Teininä itketään miksi ei tulla hakemaan kotoa.

Parikymppisenä itketään kun naisilla on sosiaalinen elämä eivätkä huoli lapasta ilman sosiaalisia taitoja.

Kolmekymppisenä julistetaan ettei halutakaan niitä naisia joilla on ollut normaali elämä parikymppisenä, vaikkei kyllä saataiskaan.

Nelikymppisenä tyrmistytään siitä ettei ole tarjolla lapsetonta neitsyttä enää edes teoriassa.

Viiskymppisenä ruvetaan jankkaamaan siitä että naiselle sopii 20 vuotta vanhempi kumppani.

Kuuskymppisenä kuollaan päihteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Sehän on hyvä jos on oppinut menneistä virheistä. Liian usein pariutuvat lähinnä kiimasta, vailla mitään järkeä.

Viimeisin suhde oli just lähinnä kiimasta pariutuminen. Kesti silti noin 9 vuotta. Tietenkin seksi väheni vuosien myötä. Missään vaiheessa ei edes suunniteltu yhteen muuttamista. Pisin alkuhuuma ikinä. Yli kaksi kesää ja tavattiin tammi-helmikuussa niin saamarin kännissä ettei kumpikaan muista. 

Kyllä omassa tuttavapiirissäni myös 40+ naiset ovat pariutuneet ja löytäneet suhteita. Ja toisaalta enpä taida tuntea keski-ikäisiä miehiä, jotka olisivat löytäneet kumppaneita huomattavasti nuoremmista naisista. Jos mies jotain paljon nuorempaa etsii, niin se on tietenkin täysin sallittua, enkä oikeastaan edes näe, että se olisi keneltäkään pois - paitsi ehkä siltä mieheltä, koska onnistumisen todennäköisyys noissa pariutumispyrkimyksissä lähentelee nollaa. Kyllä ne nuoremmatkin naiset haluavat mieluiten suunnilleen samaa ikäluokaa olevan miehen, ja mitkään yli 10 vuodet ikäerot eivät kiinnosta.

Mitä sitä tekisi jos ero tulisi vaimosta. Luultavasti eläisin rennosti jossain pienessä kaupunkiasunnossa. Ehkä vielä muuttaisin pikkukaupunkiin. Sisustaisin melko tylsästi ja vähänlaisesti. Kävisin salilla, pelailisin pelejä ja katsoisin leffoja. Elelisin rennosti. Töissäkin olisi varmaan edelleen pakko käydä. Polkupyörällä varmaan, ettei menisi turhaa rahaa kulkemiseen. Naisseikkailuja tuskin olisi paljon tarjolla ja ehkä sellaiset ei edes kiinnostaisi. Netistä löytäisi helpotusta siihen. Voisihan sitä joskus käydä yksin kahvilla tai kävelyllä. Tylsältä kuulostaa mut realistiselta samaan aikaan.

Jaa, että mitä lisäarvoa nainen tuo vapaan, menestyneen, varakkaan miehen elämään?

Vierailija kirjoitti:

Jaa, että mitä lisäarvoa nainen tuo vapaan, menestyneen, varakkaan miehen elämään?

Jokainen saa päättää ne lisäarvot ihan itse omalta kohdaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tullut nyt muutama sellainen 40+ mies vastaan jotka on kokeilleet jo sitä nuorempaa ja todenneet että ei se toimi. Ovatkin tajunneet haluavansa naisen joka on samassa elämäntilanteessa. Kai sitä kasvamiseksikin kutsutaan.

niin -ei sitä vauvan yövalvomista oikein 60-vuotiaana enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, että mitä lisäarvoa nainen tuo vapaan, menestyneen, varakkaan miehen elämään?

Ei ole menestynyt, jos ei pysty parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tullut nyt muutama sellainen 40+ mies vastaan jotka on kokeilleet jo sitä nuorempaa ja todenneet että ei se toimi. Ovatkin tajunneet haluavansa naisen joka on samassa elämäntilanteessa. Kai sitä kasvamiseksikin kutsutaan.

Näin se on. Kllä reijille pitää myös pystyä juttelemaan ja saada muutakin vastaukseksi kuin AAAH AAAH AAAAAHHHH tai EMMÄTIIÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tullut nyt muutama sellainen 40+ mies vastaan jotka on kokeilleet jo sitä nuorempaa ja todenneet että ei se toimi. Ovatkin tajunneet haluavansa naisen joka on samassa elämäntilanteessa. Kai sitä kasvamiseksikin kutsutaan.

niin -ei sitä vauvan yövalvomista oikein 60-vuotiaana enää jaksa.

Tuohan se on paras rangaistus näille vaihdoin nuorempaan henkselien paukuttelijoille. Pulla on uunissa puolen vuoden sisään ja oman ikäisen kanssa elävät kaverit lähettelee viestejä aikuisten etelänlomilta samalla kun ite saa työntää vaunuja räntäsateessa ja aloittaa ihan kaiken alusta. Kun edellinen kierros on juuri saatu aikuisiksi tai sen partaalle. Naisena oikeasti vetäisi varmaan ranteet auki tuossa tilanteessa :D.

Miesten ja naisten markkina-arvo risteää juuri tuossa 30-40 v ikkunassa. Yleisesti ottaen naisten ulkonäkö on parhaimmillaan jossain 20-30 v korvilla ja miehillä vastaavasti 30-40 v ikkunassa. Jos siis puhutaan ulkonäöllisesti samantasoisista tyypeistä niin jossain tuossa 30 v kohdalla ollaan tasoissa ja muodostuu pariutumista samantasoisten välillä. Jos taas pariudutaan tuota nuorempina niin ukon on oltava keskimääräistä kovempi playeri, perittyä varallisuutta tai status-ammatti. Korkeastikoulutetut hyvännäköiset naiset saavat parikymppisenä seksiä niin paljon kun haluavat, mutta perheenperustamiseen kelpaavien miesten "pooli" on aika kapea, koska miehen pitää olla sekä hyvännäköinen että tuleva menestyjä (esim. vastavalmistunut lääkäri) että kohtuullisen supliikki. Iän suhteen miehillä on tarjolla hyvin kapea ikkuna, koska itseään selvästi vanhemmille ei kelpaa ja selvästi nuoremmat taas eivät taas tule kysymykseen, koska eivät ole aikuisia. Naisilla haarukka taasen ulottuu laajalti itseään hieman nuoremmista yli kolmikymppisiin.

Sitten kun ikä lähestyy 30-40 v niin naisilla iskee paniikki perustaa perhettä, joka pakottaa laskemaan rimaa. Osalla kolmikymppisillä miehillä ja naisilla alkaa jo ulkonäkökin rupsahtaa esim. ylipainon vuoksi, jolloin markkina-arvo laskee kuin lehmänhäntä. Toisaalta joillakin alkaa olla tässä kohden jo ammatillista menestystä, joten se kompensoi erityisesti miehillä. Menestys saattaa tuoda myös sosiaalista karismaa.

Sitten kun ollaan yli neljänkympin, lapset on monesti jo hankittu ja ollaan toisella kierroksella. Koska vanhemmuus ja ammatit ovat perinteisesti olleet aika sukupuolittuneita, miesten työurat usein ovat tässä kohden jo erkaantuneet aikalailla naisten vastaavista. Nelikymppisissä oikein vetävännäköisiä naisia alkaa olla jo tosi harvassa ja miehilläkin on enemmistöllä jo mahaa ja merkkejä huonoista elämäntavoista. Jos kuitenkin sattuu olemaan yksi niistä harvoista miehistä, jotka ovat pitäneet terveydestään huolta ja on pärjännyt ammatillisestikin mukavasti niin parisuhdemarkkinat ovat tässä kohdalla yhtä vinksallaan miehen eduksi kuin ne ovat kaksikymppisenä naisten eduksi. Lisäksi miehen on helppo kelpuuttaa naisia laajemmassa ikäikkunassa, kun taas naisten ikäikkunaa kaventaa ensi kertaa haluttomuus pariutua itseään merkittävästi vanhempien kanssa.

Väärin.

Kyse ei ole siitä, että miehet olisivat tulleet nirsommiksi. Kyse on siitä että naisten taso on laskenut niissä asioissa jotka miehiä kiinnostavat.

20v mies ei ole nirso koska suurin osa tuon ikäisistä naisista näyttää viehättäviltä. Ennen lihavuusepidemiaa, helposti 90%.

40v mies havaitsee että 10% naisista on viehättäviä. Lopuilla on jääkaappi-, tai rantapallokroppa (tukeva keskeltä ja ylhäältä, mutta lattana perse). Ylipainoisia on aina vain enemmän, mitä vanhemmista naisista on kyse.

Koska naiset ovat tottuneet elämänsä ajan että miehet tavoittelevat heitä eikä toisin päin, harva on panostanut luonteeseen. Mies on saatu olemalla nuori nainen, siitä sitten ruuhkavuosien arkisuorittamiseen.

Miehelle voi silti kelvata seksi, koska siinä rima ei ole korkealla. Mutta omanikäinen tavallinen nainen ei herätä ajatusta "huh huh tämän naisen minä haluan parisuhteeseen". Tunne on enemmänkin "noh voisihan tuota panna".

Saa alapeukuttaa. Mutta voin taata että näin tyypillinen 40v sinkkumies ajattelee, vaikkei sitä ääneen sanokaan. Ja te naiset ette ole yhtään parempia. Jos miehet olsiivat vanhetessaan esimerkiksi lyhyempiä ja köyhempiä, olisitte aivan yhtä pinnallisia. Biologia nyt vain menee niin että miehet katsovat enemmän nuoruutta ja naiset genetiikkaa/statusta.

Vierailija kirjoitti:

Miesten ja naisten markkina-arvo risteää juuri tuossa 30-40 v ikkunassa. Yleisesti ottaen naisten ulkonäkö on parhaimmillaan jossain 20-30 v korvilla ja miehillä vastaavasti 30-40 v ikkunassa. Jos siis puhutaan ulkonäöllisesti samantasoisista tyypeistä niin jossain tuossa 30 v kohdalla ollaan tasoissa ja muodostuu pariutumista samantasoisten välillä. Jos taas pariudutaan tuota nuorempina niin ukon on oltava keskimääräistä kovempi playeri, perittyä varallisuutta tai status-ammatti. Korkeastikoulutetut hyvännäköiset naiset saavat parikymppisenä seksiä niin paljon kun haluavat, mutta perheenperustamiseen kelpaavien miesten "pooli" on aika kapea, koska miehen pitää olla sekä hyvännäköinen että tuleva menestyjä (esim. vastavalmistunut lääkäri) että kohtuullisen supliikki. Iän suhteen miehillä on tarjolla hyvin kapea ikkuna, koska itseään selvästi vanhemmille ei kelpaa ja selvästi nuoremmat taas eivät taas tule kysymykseen, koska eivät ole aikuisia. Naisilla haarukka taasen ulottuu laajalti itseään hieman nuoremmista yli kolmikymppisiin.

Sitten kun ikä lähestyy 30-40 v niin naisilla iskee paniikki perustaa perhettä, joka pakottaa laskemaan rimaa. Osalla kolmikymppisillä miehillä ja naisilla alkaa jo ulkonäkökin rupsahtaa esim. ylipainon vuoksi, jolloin markkina-arvo laskee kuin lehmänhäntä. Toisaalta joillakin alkaa olla tässä kohden jo ammatillista menestystä, joten se kompensoi erityisesti miehillä. Menestys saattaa tuoda myös sosiaalista karismaa.

Sitten kun ollaan yli neljänkympin, lapset on monesti jo hankittu ja ollaan toisella kierroksella. Koska vanhemmuus ja ammatit ovat perinteisesti olleet aika sukupuolittuneita, miesten työurat usein ovat tässä kohden jo erkaantuneet aikalailla naisten vastaavista. Nelikymppisissä oikein vetävännäköisiä naisia alkaa olla jo tosi harvassa ja miehilläkin on enemmistöllä jo mahaa ja merkkejä huonoista elämäntavoista. Jos kuitenkin sattuu olemaan yksi niistä harvoista miehistä, jotka ovat pitäneet terveydestään huolta ja on pärjännyt ammatillisestikin mukavasti niin parisuhdemarkkinat ovat tässä kohdalla yhtä vinksallaan miehen eduksi kuin ne ovat kaksikymppisenä naisten eduksi. Lisäksi miehen on helppo kelpuuttaa naisia laajemmassa ikäikkunassa, kun taas naisten ikäikkunaa kaventaa ensi kertaa haluttomuus pariutua itseään merkittävästi vanhempien kanssa.

Tämä pitää paikkansa, ja on todistettu yliopistotasoisissa tutkimuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 41v mies ja näin ajatusleikkinä, jos joutuisin sinkuksi niin aikalailla viimeinen ajatus olisi lähteä etsimään parisuhdetta. Nuorempaa naista en halua, koska ovat erilaisessa elämänvaiheessa. Sitten taas oman ikäisistä naisista todella moni alkaa olla ulkoisesti ei haluttavis, että ei kiitos. Tavallinen nätti ja hoikka nainen kyllä ulkoisesti kelpaisi. Ikänsä huomioiden. On se omakin naamani alkanut menemään huonompaan. Näin se menee. Ei tässä kaunistuta. Luonnekin ja muut olosuhteet naisella pitäisi olla sellainet, että hänen kanssa sopisi olla sovussa ja rennosti ilman draamaa. Koen, että aika vaikeaa olisi löytää. Parempi olisi käyttää aikansa ja elämänsä johonkin muuhun.

Tämä oli kuin minun kynästä. Olin kahdessa pitkässä suhteessa ikävuosina 20-40. Erosin 41v ja nyt eletty muutama vuosi sinkkuna. Kyllä rima on noussut niin korkealle että pitäisi olla todellinen helmi, että enää ottaisin palloa jalkaan. Toisaalta ei olisi edes enää aikaa parisuhteelle kun on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. Vauva-arki ja ruuhkavuodet on nähty ja eletty. Ei ole ikävä.

Nyt voi viettää mökillä aikaa niin paljon kuin haluaa, eikä siitä tule hellasäröä. On aikaa entisöidä kopitonta traktoria ja kunnostaa moottoripyörää autotallissa. Näitä ei voinut ennen tehdä ollenkaan. Kaikki äijäjutut oli parisuhteen takia pannassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 41v mies ja näin ajatusleikkinä, jos joutuisin sinkuksi niin aikalailla viimeinen ajatus olisi lähteä etsimään parisuhdetta. Nuorempaa naista en halua, koska ovat erilaisessa elämänvaiheessa. Sitten taas oman ikäisistä naisista todella moni alkaa olla ulkoisesti ei haluttavis, että ei kiitos. Tavallinen nätti ja hoikka nainen kyllä ulkoisesti kelpaisi. Ikänsä huomioiden. On se omakin naamani alkanut menemään huonompaan. Näin se menee. Ei tässä kaunistuta. Luonnekin ja muut olosuhteet naisella pitäisi olla sellainet, että hänen kanssa sopisi olla sovussa ja rennosti ilman draamaa. Koen, että aika vaikeaa olisi löytää. Parempi olisi käyttää aikansa ja elämänsä johonkin muuhun.

Tämä oli kuin minun kynästä. Olin kahdessa pitkässä suhteessa ikävuosina 20-40. Erosin 41v ja nyt eletty muutama vuosi sinkkuna. Kyllä rima on noussut niin korkealle että pitäisi olla todellinen helmi, että enää ottaisin palloa jalkaan. Toisaalta ei olisi edes enää aikaa parisuhteelle kun on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. Vauva-arki ja ruuhkavuodet on nähty ja eletty. Ei ole ikävä.

Nyt voi viettää mökillä aikaa niin paljon kuin haluaa, eikä siitä tule hellasäröä. On aikaa entisöidä kopitonta traktoria ja kunnostaa moottoripyörää autotallissa. Näitä ei voinut ennen tehdä ollenkaan. Kaikki äijäjutut oli parisuhteen takia pannassa.

Vain mies ajattelee että on kokenut vääryyttä ja uhri jos ei voi viettää mökillä niin paljon aikaa kuin haluaa. Mitä sä olisit ollu siitä mieltä että asetelma olisi ollut toisin päin? Vaimos olis jättänyt sinut hoitamaan perheen samalla kun olisi häipynyt mökille sydämensä kyllyydestä? Ajatellen että joo nää yhteisesti sovitut jäkkeläiset ei kuulu mun vastuulle?