Onko muita jotka asuvat vuokralla vasten tahtoaan? Siis tekisi mieli päästä oikeaan omistusasuntoon, mutta ei saa lainaa tai säästettyä omaa osuutta?
Tuntuu ikävälle ajatella, että joka vuosi menee yli 10 000 euroa "hukkaan" siis vuokraisännän sijoitusasunnon maksamiseen. Minä maksan asunnon ja hän omistaa sen. Hiljalleen ja huomaamatta summa on jo 100 000 euroa ja sitten 200 000 euroa....
Samalla asuntojen hinnat ovat viimeisen 14 vuoden aikana ampuneet pilviin. Nyt asuntolainrahakin on härskin paljon kalliimpaa kuin ennen. Ja vuodesta toiseen kallistuva vuokra vie viimeisetkin säästömahdollisuudet.
Kyllä nyt jo itkettää.... Onko muita?
Kommentit (85)
Minä. Olen 52-v nainen, suhteellisen pienipalkkainen ja olin tässä välillä pitkällä sairauslomallakin. Talouteni romahti eron jälkeen about 12 vuotta sitten, kun jouduin maksamaan ex-puolison tekemiä velkoja eikä yhteinen talo mennyt kaupaksi. Talo saatiin lopulta myytyä niin, että myyntihinnalla saatiin maksettua lainaosuus, mutta ei muuta. Säästöt on huvenneet exän taloudellisiin kupruihin mutta luojalle kiitos säästöjä oli niin pystyin 2 lasta elättämään. Nyt lapsetkin on tulleet täysikäisiksi jo. 50-vuotiaana olin siinä tilanteessa, että vaikka exän tekemät velat oli maksettu, niin minulla ei kuitenkaan ollut yhtään mitään. Olin ajatellut että olisin jotain pystynyt säästämään ja minulla olisi siinä kohtaa käsiraha omistusasuntoa varten kasassa. Aikaisemmin se oli ihan mahdottomuus vaikka elettiin lasten kanssa tosi vaatimattomasti. Kun käsirahaa tai muuta omaisuutta ei ole eikä takaajaakaan niin en saa asuntolainaa. Lainanantajalle olen iso riski: yli 50 v yksineläjä, pienet tulot ja takana yli vuosi työkyvyttömyyttä, työpaikka vakituinen (jos sellaisia nykyään edes on) mutta riskialalla. Siksi asun vastentahtoisesti edelleen vuokralla, mikä ei tietenkään paranna mahdollisuuksiani säästää rahaa, koska vuokrat nousevat koko ajan muista elinkustannuksista puhumattakaan.
Ei harmita yhtään asua vuokralla. Kela maksaa yli puolet vuosivuokrasta mutta ei maksaisi senttiäkään omistusasunnon kuluista. Saan hyvin säästettyä rahaa muuhun kuin talon seiniin jotka eivät mua oo ikinä kiinnostanu.
Vierailija kirjoitti:
Olen pian 40 v. ja sain elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan vasta viime vuonna. Sitä ennen elämäni oli pelkkää pätkää ja osa-aikaisuutta, vaikka alalla on huutava työvoimapula. Palkkani on lisäksi huono, joten lainaa ei myönnetä, vaikka säästössä on tarvittava rahakin. Pelkään olevani myös liian vanha.
Alat säästämään ASP-tilille. Siirrät vain säästössä olevat varat sinne sallituissa puitteissa. Kun säästökuukaudet on täynnä, niin laina on lähes varma, koska asunnon hinnasta sulla on säästettynä 10%, valtion takaus kattaa 20% ja asunto itsessään 70%, joten vakuudet on kunnossa. Lisäksi toki pitää säästää vielä varainsiirtoveron suuruinen summa.
Voit neuvotteluissa todistaa tiliotteillasi, että pystyt maksamaan lyhennykset yms. mikäli olet nyt pystynyt suurin piirtein tulevien asumiskulujen suuruisesta vuokrasta säästämään rahaa.
ASP-tilin avaamisen ikäraja on nykyään 44 vuotta.
Me muutimme muutamaksi vuodeksi halpaan asuntoon vähän syrjempään ja säästimme kasaan asuntolainan saamiseen tarvittavan rahasumman. No tämä oli silloin, kun vuokrat ja asunnot olivat vielä halpoja verrattuna tämän päivän hintatasoon.
Kyllä kannatti pihistellä muutama vuosi. Ei matkusteltu eikä leikitty rikasta ja saatiin rahaa muutama kymppitonni kasaan! Se on saatu nyt moninverroin takaisin, kun ollaan saatu asua oikeassa omistusasunnossa rauhallisessa omistusasuntotalossa.
Ei sovi kaikki heti mulle nyt -ihmisille.