Onko muita jotka asuvat vuokralla vasten tahtoaan? Siis tekisi mieli päästä oikeaan omistusasuntoon, mutta ei saa lainaa tai säästettyä omaa osuutta?
Tuntuu ikävälle ajatella, että joka vuosi menee yli 10 000 euroa "hukkaan" siis vuokraisännän sijoitusasunnon maksamiseen. Minä maksan asunnon ja hän omistaa sen. Hiljalleen ja huomaamatta summa on jo 100 000 euroa ja sitten 200 000 euroa....
Samalla asuntojen hinnat ovat viimeisen 14 vuoden aikana ampuneet pilviin. Nyt asuntolainrahakin on härskin paljon kalliimpaa kuin ennen. Ja vuodesta toiseen kallistuva vuokra vie viimeisetkin säästömahdollisuudet.
Kyllä nyt jo itkettää.... Onko muita?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia mietteitä oli minulla parikymppisenä sinkkuna. Tein osa-aikaisia pätkätöitä ja asuin vuokralla. Kaveri osti upean rivarikaksion, minulle sellainen oli vain kaukainen haave.
Tein laskelmia ja aina päädyin lopputulokseen etten koskaan saa sitä asuntoa ostettua.
sitten eräänä päivänä vain totesin, että aina voi yrittää. Päätin että voisin yrittää ostaa jonkun halvan kerrostalo kämpän.Aloin tekemään pitkiä kävelylenkkejä ja kävin samalla hakemassa kaupoista hyvät ruokatarjoukset ja säästin siinä rahaa. Tein edullisia ruokia ja jaoin valmiit annokset, tyyliin tämä riittää 4 päivää.
Avasin ASP-tilin ja pidin ruutuvihkossa kirjanpitoa siitä paljonko sain rahaa säästöön.
kävelylenkeillä tuli mietittyä paljon asioita ja tein hyviä ratkaisuja. Aloin tekemään järjestyksenvalvoja keikkoja , niistä sain vähän extrarahaa. Hain uutta työpaikkaa ja sainkin kokopäi
Vaikeaa luottaa itseensä kun jokainen mies minut aina hylkää. Toiset yhden yön jälkeen, toiset viikon, ehkä kuukauden sisällä. Miehissä on vikaa kun ovat tuollaisia .
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tarvitse miehiä.
Olet itsenäinen nainen.
Tässä minun tapauksessa, omaan asuntoon säästämisen aloittaminen teki positiivisia muutoksia minuun itseeni.
Luulen, että olin jotenkin melankolinen ehkä jopa lievästi masentunutkin. Palkka oli pieni ja tuntui ettei koskaan ollut rahaa mihinkään. Nyhjäsin kotona ja ymmärsin, etten ikinä löytäisi rinnalleni ketään jos en kotoa poistu, mutta kun ei ollut sitä rahaa.
Asuntoon säästämisen aloittaminen, oli jotenkin minulle kasvamisen hetki, että pärjään kyllä yksinkin. Ei ole pakko löytää ketään.
Huomasin, että ilmaisiakin tapahtumia on ja että baarissa voi käydä ihan selvinnpäinkin.
Kun lopetin etsimisen, niin sitten se mies yhtäkkiä siinä edessä olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vapaa kun olet vuokralla.. omistusasuja on pankin orja
Ja vuokralaisena ikuinen renki.
Vuokrahyyryläisen maksaminen ei lopu milloinkaan, mutta pankkilaina ei ole ikuinen. Toisaalta ei lainaa tarvitse ottaa jos ei halua. Itse ostin asuntoni ihan omilla säästöilläni. Aloitin säästämisen jo hyvin pienenä säästämällä kaikki lapsilisäni jotka vanhempani sijoittivat puolestani osakkeisiin ja rahastoihin. Säästäminen kannattaa aina, vaikka olisikin pienituloinen kuten minä olin syntyessäni.
Sinulla hyvät ja rakastavat vanhemmat. Minulla ei ollut niin hyvä tuuri. Äitini oli kolmen lapsen yksinhuoltaja ja jouduimme jakamaan kaiken sisarpuolien kesken. Meillä kaikilla oli eri isät joista kaksi oli alkoholistia ja yksi muuten vain työtön.
Ei kuulosta sinunkaan äitisi olevan ihan parasta laatua, jos on tuollaisia miehiä valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia mietteitä oli minulla parikymppisenä sinkkuna. Tein osa-aikaisia pätkätöitä ja asuin vuokralla. Kaveri osti upean rivarikaksion, minulle sellainen oli vain kaukainen haave.
Tein laskelmia ja aina päädyin lopputulokseen etten koskaan saa sitä asuntoa ostettua.
sitten eräänä päivänä vain totesin, että aina voi yrittää. Päätin että voisin yrittää ostaa jonkun halvan kerrostalo kämpän.Aloin tekemään pitkiä kävelylenkkejä ja kävin samalla hakemassa kaupoista hyvät ruokatarjoukset ja säästin siinä rahaa. Tein edullisia ruokia ja jaoin valmiit annokset, tyyliin tämä riittää 4 päivää.
Avasin ASP-tilin ja pidin ruutuvihkossa kirjanpitoa siitä paljonko sain rahaa säästöön.
kävelylenkeillä tuli mietittyä paljon asioita ja tein hyviä ratkaisuja. Aloin tekemään järjestyksenvalvoja keikkoja , niistä sain vähän ex
Oletko koskaan miettinyt ja selvittänyt, että mitähän sinussa on vikana, kun miehet jättävät sinut noin nopeasti?
Vierailija kirjoitti:
Juu, tervetuloa omistusasujaksi. Meillä vaimon kanssa menee tällä hetkellä 35 k€ korkoihin vuodessa. Onneksi on hyvät tulot 😂😂
Olisi kannattanut ottaa kiinteä tasaerälaina, eikä annuiteettia. Miksi ihmiset ei ole kilpailuttaneet lainoja?
Vierailija kirjoitti:
Hommaatte vaan hyvätuloisen miehen.
Joutuisi antamaan pillua ja siivoamaan sen jälkiä.
On se kumma, ettei viitsi omaa tulevaisuutta varten säästää, mutta vuokraisännälle kyllä irtoaa joka kuukausi iso osa tuloista... :O
Kyllä oman osuuden saa säästettyä, kunhan vain tarpeeksi paljon sitä tahtoo!
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, ettei viitsi omaa tulevaisuutta varten säästää, mutta vuokraisännälle kyllä irtoaa joka kuukausi iso osa tuloista... :O
Kyllä oman osuuden saa säästettyä, kunhan vain tarpeeksi paljon sitä tahtoo!
Olet aivan oikeassa.
Itsekin nuorempana vuokralla asuin useammassakin asunnossa.
Sitten päätin ostaa asunnon -> myin voitolla parin vuoden päästä -> sama homma uusiksi.
Nyt asun omakotitalossa ja kolme sijoitusasuntoa.
Toki kaikista velkaa, mutta vuokralaiset maksavat sijoiskämppien kulut ja itse selviän helposti oman kodin lainastani.
Valintojahan nämä tietenkin on.
No ei. Omistusasuminen tarkoittaa jatkuvaa säästämistä putkiremonttiin ja asunnon hinta laskee joka sekunti, kun sitä asutat. Vastikkeet eivät ole sosiaaliturvan alaisuudessa, eli sinun on pakko tienata joka kuukausi tietty määrä rahaa, toisin kuin jos olet vuokralla
Vierailija kirjoitti:
No ei. Omistusasuminen tarkoittaa jatkuvaa säästämistä putkiremonttiin ja asunnon hinta laskee joka sekunti, kun sitä asutat. Vastikkeet eivät ole sosiaaliturvan alaisuudessa, eli sinun on pakko tienata joka kuukausi tietty määrä rahaa, toisin kuin jos olet vuokralla
Näin valehtelevat itselleen ne, joilla ei ole varaa omaan ja joutuvat tuhlaamaan elämänsä aikana ihan järjettömän ison summan vuokraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei. Omistusasuminen tarkoittaa jatkuvaa säästämistä putkiremonttiin ja asunnon hinta laskee joka sekunti, kun sitä asutat. Vastikkeet eivät ole sosiaaliturvan alaisuudessa, eli sinun on pakko tienata joka kuukausi tietty määrä rahaa, toisin kuin jos olet vuokralla
Näin valehtelevat itselleen ne, joilla ei ole varaa omaan ja joutuvat tuhlaamaan elämänsä aikana ihan järjettömän ison summan vuokraan.
Jos maksaisin vuokran omasta pussistani, omistaisin todennäköisesti jotakin. omistaminen kannattaa sitten, kun on riittävästi passiivista tuloa tai kiinnostusta vaikkapa pitää niitä vuokralaisia, mikä sekin on omanlaistaan sitovaa työtä. elämää voi elää myös mukavasti ja helposti
Vierailija kirjoitti:
No ei. Omistusasuminen tarkoittaa jatkuvaa säästämistä putkiremonttiin ja asunnon hinta laskee joka sekunti, kun sitä asutat. Vastikkeet eivät ole sosiaaliturvan alaisuudessa, eli sinun on pakko tienata joka kuukausi tietty määrä rahaa, toisin kuin jos olet vuokralla
Huomaa, että elät vastikkeettomilla tuilla.
Reaalielämästä ei minkäänlaista käsitystä.
Kaikkea ei voi mitata rahassa, mutta jos on keskituloinen, voi miettiä vaihtoehtokustannuksia. Jos sijoituksista saa parempaa tuottoa kuin omistusasumisen tuoma säästö, ei halvasta vuokra-asunnosta kannata luopua. En ole päässyt tähän pisteeseen yhtenä kesänä vaan tehnyt työtä systemaattisesti tavoitteeni eteen jo 15 v. Pystyn ostamaan kolmion ilman pankkilainaa, mutta toistaiseksi ei ole mitään syytä muuttaa tästä tilavasta yksiöstä.
Ei Helsingissä pysty ostamaan asuntoa. Kaksi keskituloista opettajaa. Kummallakin yksi lapsi ex- liitosta ja 2 yhteistä. Tavattu 30+ iässä eli oltais heti tarvittu iso asunto. Ei mahdollisuutta ottaa niin isoa lainaa, ei mitenkään eikä olisi edes saatu. Ei perintöjä, ei takaajia.
Vuokralla asumisessa on se etu, kun/jos joudut tai haluat vaihtaa paikkakuntaa (esim. työn perässä), niin sinua ei sido mikään. Ei tarvitse miettiä asunnon myymistä ym. Tämä on vanhan kansan ajattelutapa, että et ole mitään, jos sinulla ei ole omistusasuntoa ja velkaa suut ja korvat täynnä.
Saada laina=pankki kokee sinut tarpeeksi hyödylliseksi riistettäväksi. Onpa suuri kunnia. :D
Vierailija kirjoitti:
Vuokralla asumisessa on se etu, kun/jos joudut tai haluat vaihtaa paikkakuntaa (esim. työn perässä), niin sinua ei sido mikään. Ei tarvitse miettiä asunnon myymistä ym. Tämä on vanhan kansan ajattelutapa, että et ole mitään, jos sinulla ei ole omistusasuntoa ja velkaa suut ja korvat täynnä.
Oma asunto tai talo on köyhän ja keskiluokkaisen elämänkatsomuksen ytimessä. Rikas välittää tällaisista omistuksista vain jos saa niistä vuokratuloja tai ne voi pian jo myydä eteenpäin, ei asumisen takia. Todelliset sijoitukset ja omaisuudet ovat aivan muualla.
"Tuossa omassa, jossa velkaa oli 100 000 euroa, nyt maksettaisiin juoksevia kuluja eli vastike, vesi, taloyhtiön remppa yht. 500€ ja korkoja 400 €. Nämähän ei tule itselle varallisuutena."
Tuo koron osuushan laskee koko ajan. Jokusen vuoden päästä maksat korkoja enää 200e/kk jalainan lopussa tosi vähän. Olethan huomioinut tämän laskuissasi?
"Nyt asutaan 1100 € vuokra-asunnossa, ilman velkaa ja sijoitukset päälle ( jotka hankittiin asunnon myyntirahoilla). Tosin säästetään sijoituksiin kuukausittain,koska nyt vuokralla rahaa jää enemmän käteen kuin omassa."
Sinun pitää kuitenkin ehtiä sijoittaa niin paljon että se tuottaa sitten enemmän kuin mitä saisit etua asuntolainen loputtua siitä eteenpäin elämän loppuun.
Vierailija kirjoitti:
"Tuossa omassa, jossa velkaa oli 100 000 euroa, nyt maksettaisiin juoksevia kuluja eli vastike, vesi, taloyhtiön remppa yht. 500€ ja korkoja 400 €. Nämähän ei tule itselle varallisuutena."
Tuo koron osuushan laskee koko ajan. Jokusen vuoden päästä maksat korkoja enää 200e/kk jalainan lopussa tosi vähän. Olethan huomioinut tämän laskuissasi?
"Nyt asutaan 1100 € vuokra-asunnossa, ilman velkaa ja sijoitukset päälle ( jotka hankittiin asunnon myyntirahoilla). Tosin säästetään sijoituksiin kuukausittain,koska nyt vuokralla rahaa jää enemmän käteen kuin omassa."
Sinun pitää kuitenkin ehtiä sijoittaa niin paljon että se tuottaa sitten enemmän kuin mitä saisit etua asuntolainen loputtua siitä eteenpäin elämän loppuun.
Ei taida kannattaa puhua, kun toinen on niin putkinäköinen.
Samanlaisia mietteitä oli minulla parikymppisenä sinkkuna. Tein osa-aikaisia pätkätöitä ja asuin vuokralla. Kaveri osti upean rivarikaksion, minulle sellainen oli vain kaukainen haave.
Tein laskelmia ja aina päädyin lopputulokseen etten koskaan saa sitä asuntoa ostettua.
sitten eräänä päivänä vain totesin, että aina voi yrittää. Päätin että voisin yrittää ostaa jonkun halvan kerrostalo kämpän.
Aloin tekemään pitkiä kävelylenkkejä ja kävin samalla hakemassa kaupoista hyvät ruokatarjoukset ja säästin siinä rahaa. Tein edullisia ruokia ja jaoin valmiit annokset, tyyliin tämä riittää 4 päivää.
Avasin ASP-tilin ja pidin ruutuvihkossa kirjanpitoa siitä paljonko sain rahaa säästöön.
kävelylenkeillä tuli mietittyä paljon asioita ja tein hyviä ratkaisuja. Aloin tekemään järjestyksenvalvoja keikkoja , niistä sain vähän extrarahaa. Hain uutta työpaikkaa ja sainkin kokopäiväisen työn, palkka ei kyllä ollut kummoinen, mutta oli säännöllinen.
Jotenkin elämään tuli muutenkin siinä ryhtiliikettä. Löysin nykyisen aviomieheni. Ostimme asunnon yhdessä, omarahoitusosuus oli ne minun ASP-tilille säästämäni rahat. Ostamamme asunto oli upea rivari kolmio. En ikinä olisi uskonut, että saisin säästettyä sellaiseen rahat.
Asuimme asunnossa 3-4 vuotta ja myimme sen hyvällä voitolla pois ja rakensimme omakotitalon.
Vielä 1,5 vuotta on asuntolainaa jäljellä.
Luota itseesi, kaikki on mahdollista. Pitää vain aloittaa jostakin.