Mistä ihmeestä löydän vanhanaikaisia kavereita?? Sellaisia, jotka löytää aikaa tavata
Olen jostain syystä tutustunut, Helsingissä, sellaisiin 30-40v naisiin, joiden kanssa ei voi sopia yhtään mitään. Laskelmoivia, paskantärkeitä ihmisiä. Kun uskaltaudut lähettämään viestiä että sopisiko tapaaminen, ja siihen esim pari vaihtoehtoa, tulee ylimielisiä luetteloja heidän omista menoistaan😞🥺
Pari kaveria on luotettavaa, jotka tulevat kylään, ja kutsuvat kylään🙄
Keheenkään ei voi yhtään luottaa. Ei siis yhtään.
Kommentit (17)
Tuu tyttö maaseudulle.täällä meillä on aikaa. Voisin siinä samassa vähän kosketellaakki.
T: reinosetä55
AIka paljon rajoittaa elämää työt ja sitten jos on joku harrastus, plus perhettä niin pakko kaivaa kalenteri, että
millon on aikaa. Todella rasittavaa, minustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuu tyttö maaseudulle.täällä meillä on aikaa. Voisin siinä samassa vähän kosketellaakki.
T: reinosetä55Onko se Fatim Diarrhea siellä?
No eipä se oo tuon nimisiä meidän kylillä. Ainoa, Kaisaa, Pekkaa ja Tuomasta löytyypi. Mikä on fatim diarrehea kun kuulostaa ihan ruuansulatus ongelmalle.
Vierailija kirjoitti:
AIka paljon rajoittaa elämää työt ja sitten jos on joku harrastus, plus perhettä niin pakko kaivaa kalenteri, että
millon on aikaa. Todella rasittavaa, minustakin.
Miks alapeukku? Teen kahta työtä esim. Koska on pakko. Ei riitä muuten rahat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka paljon rajoittaa elämää työt ja sitten jos on joku harrastus, plus perhettä niin pakko kaivaa kalenteri, että
millon on aikaa. Todella rasittavaa, minustakin.
Miks alapeukku? Teen kahta työtä esim. Koska on pakko. Ei riitä muuten rahat
Sama ite sinkku ja teen kolmea työtä . Asunnon annoin pois ku on helpompi ajaa autolla seuraavan työpaikan viereen ja nukkua autossa 3 tuntia. Näin menty jo 2 vuotta. Ihanaa stadikka elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka paljon rajoittaa elämää työt ja sitten jos on joku harrastus, plus perhettä niin pakko kaivaa kalenteri, että
millon on aikaa. Todella rasittavaa, minustakin.
Miks alapeukku? Teen kahta työtä esim. Koska on pakko. Ei riitä muuten rahat
Sama ite sinkku ja teen kolmea työtä . Asunnon annoin pois ku on helpompi ajaa autolla seuraavan työpaikan viereen ja nukkua autossa 3 tuntia. Näin menty jo 2 vuotta. Ihanaa stadikka elämää.[/quote
Minä en oo sinkku. Ja on perhettä. ]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AIka paljon rajoittaa elämää työt ja sitten jos on joku harrastus, plus perhettä niin pakko kaivaa kalenteri, että
millon on aikaa. Todella rasittavaa, minustakin.
Miks alapeukku? Teen kahta työtä esim. Koska on pakko. Ei riitä muuten rahat
Sama ite sinkku ja teen kolmea työtä . Asunnon annoin pois ku on helpompi ajaa autolla seuraavan työpaikan viereen ja nukkua autossa 3 tuntia. Näin menty jo 2 vuotta. Ihanaa stadikka elämää.[/quote
Minä en oo sinkku. Ja on perhettä. ]
Ne voi aina hyljätä. kyllä se on työ kun pitää toivoa yllä eikä mikään vinkuva lapsikatras. Nyt jätät miehesi ja tänne vaan töitä tekemään ni kyllä se mieli siitä taas suttaantuu.
Löydät kaipaamiasi kavereita lapsuudesta. Ajasta jolloin vapaa-aika oli kaikilla samaan aikaan eli koulun jälkeen.
Minusta on erikoista, että koet "epäluotettavana" ja "ylimielisenä" sen, että jollakulla ei ole rajattomasti aikaa sinulle ja spontaaneihin näkemisiin. Aikuisen elämä nyt on sitä, että pitää käydä töissä, monella on vuorotyö, joillain on epäsäännöllinen työ jota on hankala ennustaa seuraavaa viikkoa pidemmälle. Lisäksi aikuisena välimatkat ovat pitkiä, pelkkään matkustamiseen kaveria näkemään voi mennä yli tunti suuntaansa.
Ja sitten on se, että et ole ainoa ihminen toisten elämässä. Se, että jollain on muitakin ystäviä, perhettä, sukulaisia, parisuhde jne ei tee heistä "paskantärkeitä". Jotkut haluavat jopa harrastaa jotain ja silloin on pidettävä kiinni siitä. Jos minä peruisin treenit (2x vko) joka kerta kun joku ehdottaa sille illalle jotain, niin treenaisin ehkä kerran kahdessa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa. Kaikki vaikuttaa olevan niin "kiireisiä" nykyään.
Nykypäivä vaatii aika paljon meiltä ruuhkavuosia eläviltä naisilta.
On omat työt, lapset, lasten harrastukset ja koulu. Omat (mahdolliset)
harrastukset, ystävät ja vielä oma perhe ja jaksaminen.
Lasua pukkaa jos vähänkään on tukea tarvitsevia lapsia ja jätät huomiotta. Siis koulun osalta. Itse ainakin kokenut välilöä suoranaista syyttelyä yhdeltä lapsen opelta kun en aiba töiden jälkeen jaksa käyttää tunteja lasten koulujuttuihin. Kyllä, menisi tunteja koska lapsia neljä.
Yhtä lasta kuljetan treeneihin 2 kertaa viikossa eli töistä suoraan lähden viemään. Siihen reissuun menee melkein 3 tuntia. Välillä tapaan vanhoja ystäviä treenien aikana mutta usein vain istun autossa sen aikaa ja lepään.
Omia harrastuksia en jaksa edes miettiä. Ei tuo iloa vaan lisästressiä eli ei tässä elämäntilanteessa.
Lasten lääkärit ja säännöllinen viikottainen fysioterapia yhdellä. Kerran unohdin yhden lapsen suuhygienistin 2 kertaa peräkkäin ja sormet ristissä toivoin ettei lasua tule kun olen kullut että tuollaisesta saatetaan tehdä lasu.
Viikonloput menee pitkälti levätessä enkä jaksa mitään ylimääräistä.
Mulla on tällä hetkellä niin hirveä stressi että leuat ja itse asiassa koko kroppa aivan jumissa ja päätä särkee useina päivinä viikossa.
Sain omalta fyssarilta ohjeen harjoitella rentoutumista ja sitä tässä nyt koitetaan ja koitan olla ottamatta stressiä siitäkin.
Minullakaan ei hirveästi riitä aikaa uusille tuttavuuksille tämän "kiireisen" ja "ylimielisen" elämäni keskellä. Onneksi suurin osa ihmisistä elää samanlaista elämää niin ymmärtää ja ystävyyssuhteet kantaa vaikkei yhtä paljon pidetäkään yhteyttä kuin ennen perheiden perustamista. Ystäviä on paljon niin säännöllinen yhteydenpito on melko mahdotonta kaikkien kanssa.
Yksi uusi ystävä on joka jäänyt elämääni mutta hän elää sananlaista elämää kuin minä ja ollaan niin sanan henkisiä introvertteja että uskon että ystävyys kantaa vaikkei koko ajan ollakaan yhteydessä.
Sitten kun lapset ovat isoja niin ehkä aikaa sitten taas riittää enemmän muillekin.
Mulla oli muuten yksi pitkäaikaistyötön ja lapseton sinkku ystävänä. Varmaan loukkaantui kun ei ollut aikaa puhua tuntien maratonpuheluita ja välillä niitä puheluita olisi pitänyt puhua työpäivän aikana. Hänellä oli aikaa ja tylsää. Kaipasi seuraa baariin ja muutenkin kyläilyseuraa.
Elämäntilanteet oli niin erilaiset ettei vaan kohdattu enää yhtään ja suoraan sanottuna on nyt helpompi olla kun on yksi velvollisuus vähemmän. Kyllä, koin velvollisuutena olla aikuisen ihmisen seuraneiti.
Pitkä teksti mutta sanon vielä että ihmiset elää niin eti elämäntilanteissa mitä vaikka parikymppisinä opiskelijoina oltiin. Ei voi olettaa että perheellisillä olisi aikaa juosta omissa menoissa jatkuvasti. Niitä aikaa vaativia ystäviä ja ihmisiä kun saattaa olla useampikin kuin yksi tai kaksi.
Minä en haluaisikaan tavata henkilöä, joka nimittää paskantärkeäksi, ylimieliseksi ja epäluotettavaksi vain, koska minulla ei olisi kalenterissa aina tyhjää silloin, kun hän haluaa nähdä.
Sumplimistahan tämä on aikuisen (perheellisen) elämässä, mutta aina on tapaamisille saatu järjestettyä aikaa ystävien kesken. Onneksi minun ystäväni eivät vedä noin kovasti herneitä nenään, vaikka joutuu ajankohtaa usein kalenteroimaan.
Voitko keskittyä niihin pariin mukavaan ja luotettavaan ystävääsi kuin hajottaa ajatuksesi sellaisiin tyyppeihin, jotka edustavat ihan erilaista arvomaailmaa kuin sinä?
Joillakin on pitkästyttävän puuduttava tapa luetella tekemisiään yksinkertaiseen kysymykseen ehtiikö tavata. Oletan sen johtuvan heidän omista tunteistaan, että pitää olla miljoona selitystä miksi ei ehdi tai halua tavata. Suosittelen joskus kokeilemaan heille yhden tavun eitä tai joota, niin saat tilanteen hallintaasi heidän hämmentyessään mitä nyt tapahtuu.
Jos luettelisi niitä VAPAITA kohtia kalenterista, en ole kiinnostunut listasta miksi mikäkin päivä ei käy.
Ystävysty työttömien kanssa. Heillä on voimia ja aikaa seurusteluun.
Siis vitsin cool stadis eiku hesas on siis gäng siis lol cool mä meen doraa ja jokaa eiku miten se meni siis ihquuu