Lapsettomat ja lapselliset ystävinä

Onko ap:lla kruunukin pään päällä, joka loistaa kauas ja kirkkaasti?

-_-

Ilmainen neuvo:

Ota pari aktiviteettia lisää, kyllä se siitä....

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lla kruunukin pään päällä, joka loistaa kauas ja kirkkaasti?

-_-

Ilmainen neuvo:

Ota pari aktiviteettia lisää, kyllä se siitä....

Kyllä minä sitä iltaisin kiillottelen.

Nyt en ihan saa kiinni, mitä ajat takaa aloituksellasi? Eli lapsettomien pitäisi jatkuvasti kuunnella lapsellisten aikataulukiireitä ja joustaa niiden mukaan.. Onkohan nyt niin, että kun kaverisi pyytäisi koska näkisitte niin sinä uhriudut etkä ehdi (halua löytää aikaa) viettää aikaa kaverisi kanssa. No hän on kohta entinen kaveri... Olen lapseton ja minulla on kavereita ja jopa ystävä, joilla on lapsia. Meillä on sanaton sopimus, että kaverini ilmoittavat milloin heille tapaaminen sopisi ja minä sitten kerron käykö vai ei, yleensä käy. Olen vapaaehtoisesti lapseton ja sinkku juuri siitä syystä, että halua pitää vapaa-aikani mahdollisimman avoimena kaikelle. Ettei kaikki ole toisten mukaan aikataulutettua. Ymmärrän myös, että kaverini ovat valinneet toisin ja se varmasti sopii heille paremmin. Emme kuitenkaan kehuskele tai valita omalla vapaa-ajalla tai sen puutteella. Olemme molemmat tehneet omat valintamme. Juttelemme ihan muista asioista.

Miten sen kaverin pitäisi monipuolisesti miettiä sinun jaksamista? Jos pyytää sinua tapaamiseen niin sanot, että nyt ei ehdi. Jos pyytää uudestaan myöhemmin, sano ettet ehdi. Ei se kauaa jaksa sinua pyydellä tapaamisiin niin pääset häiritsevästä ystävästä eroon. Vai haluaisitko, että kaverisi tulisi kotiorjaksesi hoitamaan taloutta, kun miehestä ei nyt ole apua?

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ihan saa kiinni, mitä ajat takaa aloituksellasi? Eli lapsettomien pitäisi jatkuvasti kuunnella lapsellisten aikataulukiireitä ja joustaa niiden mukaan.. Onkohan nyt niin, että kun kaverisi pyytäisi koska näkisitte niin sinä uhriudut etkä ehdi (halua löytää aikaa) viettää aikaa kaverisi kanssa. No hän on kohta entinen kaveri... Olen lapseton ja minulla on kavereita ja jopa ystävä, joilla on lapsia. Meillä on sanaton sopimus, että kaverini ilmoittavat milloin heille tapaaminen sopisi ja minä sitten kerron käykö vai ei, yleensä käy. Olen vapaaehtoisesti lapseton ja sinkku juuri siitä syystä, että halua pitää vapaa-aikani mahdollisimman avoimena kaikelle. Ettei kaikki ole toisten mukaan aikataulutettua. Ymmärrän myös, että kaverini ovat valinneet toisin ja se varmasti sopii heille paremmin. Emme kuitenkaan kehuskele tai valita omalla vapaa-ajalla tai sen puutteella. Olemme molemmat tehneet omat valintamme. Juttelemme ihan muista asioista.

Ystäväni vaatii minua osallistumaan samoihin menoihin mihin hän itsekin eli monta kertaa viikossa milloin mihinkin ja kun sanon etten pysty, niin sanoo jotta kerkeäähän hänkin.

On alkanut muuttua jotenkin itsekkääksi ja hänellä on mies jota myös nykyään komentelee monessa asiassa eikä anna miehen päättää menoista.

Näen tämän nyt lähtökohtaisesti, että on koko ikänsä saanut tehdä kuten itse haluaa eli ei ole oppinut joustamaan kuten lapsiperheissä pakko.

Vierailija kirjoitti:

Miten sen kaverin pitäisi monipuolisesti miettiä sinun jaksamista? Jos pyytää sinua tapaamiseen niin sanot, että nyt ei ehdi. Jos pyytää uudestaan myöhemmin, sano ettet ehdi. Ei se kauaa jaksa sinua pyydellä tapaamisiin niin pääset häiritsevästä ystävästä eroon. Vai haluaisitko, että kaverisi tulisi kotiorjaksesi hoitamaan taloutta, kun miehestä ei nyt ole apua?

Haluan ettei vertaa meidän elämää samanlaisena tekemisen määrässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ihan saa kiinni, mitä ajat takaa aloituksellasi? Eli lapsettomien pitäisi jatkuvasti kuunnella lapsellisten aikataulukiireitä ja joustaa niiden mukaan.. Onkohan nyt niin, että kun kaverisi pyytäisi koska näkisitte niin sinä uhriudut etkä ehdi (halua löytää aikaa) viettää aikaa kaverisi kanssa. No hän on kohta entinen kaveri... Olen lapseton ja minulla on kavereita ja jopa ystävä, joilla on lapsia. Meillä on sanaton sopimus, että kaverini ilmoittavat milloin heille tapaaminen sopisi ja minä sitten kerron käykö vai ei, yleensä käy. Olen vapaaehtoisesti lapseton ja sinkku juuri siitä syystä, että halua pitää vapaa-aikani mahdollisimman avoimena kaikelle. Ettei kaikki ole toisten mukaan aikataulutettua. Ymmärrän myös, että kaverini ovat valinneet toisin ja se varmasti sopii heille paremmin. Emme kuitenkaan kehuskele tai valita omalla vapaa-ajalla tai sen puutteella. Olemme molemmat tehneet omat valintamme. Juttelemme ihan muista asioista.

Ystäväni vaatii minua osallistumaan samoihin menoihin mihin hän itsekin eli monta kertaa viikossa milloin mihinkin ja kun sanon etten pysty, niin sanoo jotta kerkeäähän hänkin.

On alkanut muuttua jotenkin itsekkääksi ja hänellä on mies jota myös nykyään komentelee monessa asiassa eikä anna miehen päättää menoista.

Näen tämän nyt lähtökohtaisesti, että on koko ikänsä saanut tehdä kuten itse haluaa eli ei ole oppinut joustamaan kuten lapsiperheissä pakko.

Ai kauhea! Ystäväsi haluaa viettää aikaa kanssasi.. Joo olet oikeassa, kyllä sulla on iso ongelma käsillä. Miten hänen pitäisi joustaa? Jättää itse menemättä menoihin ja uhriutua kotona, surkutella sinun tilannetta? Sano kaverillesi, että et ehdi nähdä ja ilmoitat sitten, kun sinulle sopii seuraavan kerran tapaaminen.. Ei se sen vaikeampaa ole. Selkeästi puhut kaveristasi siten, että et edes enää pidä hänestä joten laita vaan välit poikki niin pääsette molemmat helpommalla.

Se on kyllä surullista, kun ystävyyssuhteet katkeaa lasten tulon myötä. Vanhemmaksi tulleet muodostavat oman salaseuransa, johon lapsettomat eivät ole tervetulleita.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yrittäjä ja vuosia pyöritellyt lapsiperheen elämää siinä samalla sekä olen aktiivisesti osallistunut moneen toimintaan.

Mikä on loppupeleissä tärkeämpää toimintaan osallistuminen vai ystävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ihan saa kiinni, mitä ajat takaa aloituksellasi? Eli lapsettomien pitäisi jatkuvasti kuunnella lapsellisten aikataulukiireitä ja joustaa niiden mukaan.. Onkohan nyt niin, että kun kaverisi pyytäisi koska näkisitte niin sinä uhriudut etkä ehdi (halua löytää aikaa) viettää aikaa kaverisi kanssa. No hän on kohta entinen kaveri... Olen lapseton ja minulla on kavereita ja jopa ystävä, joilla on lapsia. Meillä on sanaton sopimus, että kaverini ilmoittavat milloin heille tapaaminen sopisi ja minä sitten kerron käykö vai ei, yleensä käy. Olen vapaaehtoisesti lapseton ja sinkku juuri siitä syystä, että halua pitää vapaa-aikani mahdollisimman avoimena kaikelle. Ettei kaikki ole toisten mukaan aikataulutettua. Ymmärrän myös, että kaverini ovat valinneet toisin ja se varmasti sopii heille paremmin. Emme kuitenkaan kehuskele tai valita omalla vapaa-ajalla tai sen puutteella. Olemme molemmat tehneet omat valintamme. Juttelemme ihan muista asioista.

Ystäväni vaatii minua osallistumaan samoihin menoihin mihin hän itsekin eli monta kertaa viikossa milloin mihinkin ja kun sanon etten pysty, niin sanoo jotta kerkeäähän hänkin.

On alkanut muuttua jotenkin itsekkääksi ja hänellä on mies jota myös nykyään komentelee monessa asiassa eikä anna miehen päättää menoista.

Näen tämän nyt lähtökohtaisesti, että on koko ikänsä saanut tehdä kuten itse haluaa eli ei ole oppinut joustamaan kuten lapsiperheissä pakko.

Ai kauhea! Ystäväsi haluaa viettää aikaa kanssasi.. Joo olet oikeassa, kyllä sulla on iso ongelma käsillä. Miten hänen pitäisi joustaa? Jättää itse menemättä menoihin ja uhriutua kotona, surkutella sinun tilannetta? Sano kaverillesi, että et ehdi nähdä ja ilmoitat sitten, kun sinulle sopii seuraavan kerran tapaaminen.. Ei se sen vaikeampaa ole. Selkeästi puhut kaveristasi siten, että et edes enää pidä hänestä joten laita vaan välit poikki niin pääsette molemmat helpommalla.

Kyllä onkin alkanut ärsyttää ystäväni käytös jossain määrin ja sen takiahan kirjoitinkin.

Onko mielestäsi oikein, että aikuinen olettaa minun pystyvän osallistumaan perheen kustsnnuksella monta kertaa viikossa menoihin missä menee päivä tai ilta vähintään.

Oon lapseton ja ystäviä löytyy laidasta laitaan eri elämäntilanteissa olevia, osalla on lapsia osalla ei, osa on sinkkuja, osa parisuhteessa jne. Ihan yhtä lailla lapsettomillakin on tilanteita että ei vaan jaksa tai kerkiä näkemään. Silloin ollaan sovittu että nähdään joku toinen kerta. Juuri tuossa erään lapsellisen ystävän kanssa siirrettiin tapaamista toiselle päivälle kun hän jäikin tekemään ylitöitä jne. Eli ei mene hermo siihen että joskus suunnitelmat jopa muuttuu tai ei osu aikataulut yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yrittäjä ja vuosia pyöritellyt lapsiperheen elämää siinä samalla sekä olen aktiivisesti osallistunut moneen toimintaan.

Mikä on loppupeleissä tärkeämpää toimintaan osallistuminen vai ystävät?

Perhe ja oma jakaminen menee mielestäni ohi kaikesta, mutta,se näköjään monesta on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Oon lapseton ja ystäviä löytyy laidasta laitaan eri elämäntilanteissa olevia, osalla on lapsia osalla ei, osa on sinkkuja, osa parisuhteessa jne. Ihan yhtä lailla lapsettomillakin on tilanteita että ei vaan jaksa tai kerkiä näkemään. Silloin ollaan sovittu että nähdään joku toinen kerta. Juuri tuossa erään lapsellisen ystävän kanssa siirrettiin tapaamista toiselle päivälle kun hän jäikin tekemään ylitöitä jne. Eli ei mene hermo siihen että joskus suunnitelmat jopa muuttuu tai ei osu aikataulut yhteen.

Näinhän se pitääkin olla, että ymmärrystä riittää.

Olen hivuttanut ap:n kaltaisia ystäviä pois elämästäni. En jaksa tuollaista  uhriutumista.

mulla on yh äiti facekaverina jolla pari tenavaa. näistä saa kuulla kaiken aikaa miten he juoksevat milloin missäkin ilman äitiä. kylläpä kiinnostaa....pitää vaan teeskennellä olevansa kiinnostunut ja kehua kun äiti kehuu omiaan ja plaah plaah. 

eipä tule ikävä omia lapsia kun saa kuulla päivästä toiseen tai lukea noita facekirjoituksia mitä omat pikku pallerot on tehneet. onneksi ei ole omia! 

Ap, huomaatko kuinka uhriudut tässä? Ei se ole kaverisi vika vaan sinun pään sisällä. Siis kaverisi pyytää sinua jonnekin etkä pääse, sitten kieltäydyt ja teet niitä muita juttujasi. Ei se sen kummempaa ole. Mutta samalla myös täytyy ymmärtää, että kaverisuhteet toimivat niin, että välillä tavataan ja tehdään aikaa sille kaverillesikin. Jos aktiivisesti olet liian monessa toiminnassa mukana ja kuormitut siitä, ei se ole kaverisi vika. Ehkä kannattaisi katsoa peiliin ja luopua niistä muista aktiviteeteistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten sen kaverin pitäisi monipuolisesti miettiä sinun jaksamista? Jos pyytää sinua tapaamiseen niin sanot, että nyt ei ehdi. Jos pyytää uudestaan myöhemmin, sano ettet ehdi. Ei se kauaa jaksa sinua pyydellä tapaamisiin niin pääset häiritsevästä ystävästä eroon. Vai haluaisitko, että kaverisi tulisi kotiorjaksesi hoitamaan taloutta, kun miehestä ei nyt ole apua?

Näin! Entinen ystäväni hommasi itselleen Mielenkiintoisia ja Tärkeitä Tekemisiä(ja ihmisiä) niin paljon ettei hänellä enää ollut aikaa, halua eikä viitsimistä olla ystäväni. Kiva että hänellä on varmasti nyt haluamansa kiireinen ja vilkas Elämä+seuraelämä valitsemiensa toimien ja ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sen kaverin pitäisi monipuolisesti miettiä sinun jaksamista? Jos pyytää sinua tapaamiseen niin sanot, että nyt ei ehdi. Jos pyytää uudestaan myöhemmin, sano ettet ehdi. Ei se kauaa jaksa sinua pyydellä tapaamisiin niin pääset häiritsevästä ystävästä eroon. Vai haluaisitko, että kaverisi tulisi kotiorjaksesi hoitamaan taloutta, kun miehestä ei nyt ole apua?

Näin! Entinen ystäväni hommasi itselleen Mielenkiintoisia ja Tärkeitä Tekemisiä(ja ihmisiä) niin paljon ettei hänellä enää ollut aikaa, halua eikä viitsimistä olla ystäväni. Kiva että hänellä on varmasti nyt haluamansa kiireinen ja vilkas Elämä+seuraelämä valitsemiensa toimien ja ihmisten kanssa.

Eli olit huono ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, huomaatko kuinka uhriudut tässä? Ei se ole kaverisi vika vaan sinun pään sisällä. Siis kaverisi pyytää sinua jonnekin etkä pääse, sitten kieltäydyt ja teet niitä muita juttujasi. Ei se sen kummempaa ole. Mutta samalla myös täytyy ymmärtää, että kaverisuhteet toimivat niin, että välillä tavataan ja tehdään aikaa sille kaverillesikin. Jos aktiivisesti olet liian monessa toiminnassa mukana ja kuormitut siitä, ei se ole kaverisi vika. Ehkä kannattaisi katsoa peiliin ja luopua niistä muista aktiviteeteistä.

Onko uhriutumista, mikäli toinen ei ymmärrä ettei perheellinen voi lennellä ihan samalla tavalla kuin perheetön?

Ymmärrän sinua ap. Itse koen että minulla ei ole riittävää samaistumispintaa lapsettomiin ystäviini. Heillä ei ole yhtä paljon eikä samanlaisia stressitekijöitä kuin minulla. Varsinkin viime vuosina kun lasten kanssa on ollut kovia haasteita en koe tulleeni kuulluksi ja nähdyksi heidän taholtaan. Heidän juttunsa pyörivät lähinnä heidän itsensä ympärillä ja se tuntuu usein rasittavalta ja turhauttavalta.

Kun itse miettii lasten ongelmia, lapseton miettii itseään. Painopiste on eri. Lapseton ei voi tietää millaista on kantaa jatkuvasti huolta toisesta ihmisestä ja olla tästä vastuussa. He eivät kykene ymmärtämään kuinka paljon lisätaakkaa lapset ja heidän ongelmansa tuovat elämään vaan vertaavat juuri noin että "kyllä hekin sitä ja tätä". En edes enää puhu heille juurikaan lasteni asioista kun se todellinen ymmärrys ja omakohtainen kokemus puuttuu heiltä. Eikä sille mitään voi, maailmamme eroavat toisistaan liikaa ja se pitää vaan hyväksyä.