Lapsettomat ja lapselliset ystävinä

Tämä on valitettava ikuisuusaihe. Lapsettomien odotetaan joustavan loputtomiin kiireisten lapsiperheiden vuoksi.

Minä olen velanainen, mutta en voi aikatauluttaa elämääni lapsellisten kavereideni tahtiin. Minulla on kokopäivätyön lisäksi toiminimi mille teen töitä iltaisin. Molemmat työt on minulle mieleisiä ja tärkeitä. Lisäksi käyn auttelemassa yhtä yli 80-vuotiasta toisella paikkakunnalla asuvaa sukulaistani viikonloppuisin.

Jostain kumman syystä lapsiperheelliset pitää omia menojaan aina tärkeämpinä kuin lapsettomien menoja. Lapsettomilla on kuulemma enemmän aikaa ja vähemmän vastuuta, ovat pelkkiä bilettäjiä jne..

Vierailija kirjoitti:

Tämä on valitettava ikuisuusaihe. Lapsettomien odotetaan joustavan loputtomiin kiireisten lapsiperheiden vuoksi.

Minä olen velanainen, mutta en voi aikatauluttaa elämääni lapsellisten kavereideni tahtiin. Minulla on kokopäivätyön lisäksi toiminimi mille teen töitä iltaisin. Molemmat työt on minulle mieleisiä ja tärkeitä. Lisäksi käyn auttelemassa yhtä yli 80-vuotiasta toisella paikkakunnalla asuvaa sukulaistani viikonloppuisin.

Jostain kumman syystä lapsiperheelliset pitää omia menojaan aina tärkeämpinä kuin lapsettomien menoja. Lapsettomilla on kuulemma enemmän aikaa ja vähemmän vastuuta, ovat pelkkiä bilettäjiä jne..

Nyt et ymmärtänyt vaan teit juuri kuten lapseton ystäväni eli kuvittelet, että te joustatte.

Se venymään ja joustamaan joutunut olen minä meidän ystävyydessä eli ystäväni olettaa, että pystyn lähettämään milloin tahansa vaikka päiväksi shoppailemaan hänen lomallaan.

"Karahtaako pinna!?

Pinna katkeaa?

Itsellä karahti takavuosina purjevene rantakivikkoon. En vaan osannut rantautua oikein.

Hyvä esimerkki on, että pitkään lapseton ystävä sai 40v lapsen ja sen jälkeen hän ei ole kerennyt osallistua mihinkään, mutta aiemmin oli aktiivisti mukana kaikessa.

Enkä sano tätä pahalla vaan elämä on oikeasti erilaista lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kun itse miettii lasten ongelmia, lapseton miettii itseään..

Ihan itseäsi mietit itsekin eli olet ihan yhtä "itsekäs" kuten lapseton ystäväsi.

Aiheet vaan on eri ja yhtälailla sinkku voi olla vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse miettii lasten ongelmia, lapseton miettii itseään..

Ihan itseäsi mietit itsekin eli olet ihan yhtä "itsekäs" kuten lapseton ystäväsi.

Aiheet vaan on eri ja yhtälailla sinkku voi olla vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista. 

Höpöhöpö, sinkku ei ikinä ole samalla tavalla sidoksissa kuin perheellinen ja tämä oletus vain kertoo ettei sinkku ymmärrä perheellisen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse miettii lasten ongelmia, lapseton miettii itseään..

Ihan itseäsi mietit itsekin eli olet ihan yhtä "itsekäs" kuten lapseton ystäväsi.

Aiheet vaan on eri ja yhtälailla sinkku voi olla vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista. 

Höpöhöpö, sinkku ei ikinä ole samalla tavalla sidoksissa kuin perheellinen ja tämä oletus vain kertoo ettei sinkku ymmärrä perheellisen elämää.

Minulla ei ole lapsia, mutta olen ollut 15 vuotta naimisissa ja huolehdin omista ikääntyvistä vanhemmistani sekä appivanhemmista kun lapsellisilla sisaruksillani ja miehen sisaruksilla ei ole aikaa. Se että on lapseton ei tarkoita sitä että on sinkku ja perheetön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse miettii lasten ongelmia, lapseton miettii itseään..

Ihan itseäsi mietit itsekin eli olet ihan yhtä "itsekäs" kuten lapseton ystäväsi.

Aiheet vaan on eri ja yhtälailla sinkku voi olla vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista. 

Höpöhöpö, sinkku ei ikinä ole samalla tavalla sidoksissa kuin perheellinen ja tämä oletus vain kertoo ettei sinkku ymmärrä perheellisen elämää.

Moneen asiaan ja ihmiseen voi olla sidoksissa kuin vain lapsiin. Itselläni on lapsia enkä yhtää väheksy lapsettomien sidoksia, menoja, stressiä tai huolia. Kaikilla meillä on omat haasteet, ongelmat ja onnet eikä kenenkään ole parempia kuin toisen. Tämä valitettavasti äideiltä usein unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse miettii lasten ongelmia, lapseton miettii itseään..

Ihan itseäsi mietit itsekin eli olet ihan yhtä "itsekäs" kuten lapseton ystäväsi.

Aiheet vaan on eri ja yhtälailla sinkku voi olla vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista. 

Höpöhöpö, sinkku ei ikinä ole samalla tavalla sidoksissa kuin perheellinen ja tämä oletus vain kertoo ettei sinkku ymmärrä perheellisen elämää.

Moneen asiaan ja ihmiseen voi olla sidoksissa kuin vain lapsiin. Itselläni on lapsia enkä yhtää väheksy lapsettomien sidoksia, menoja, stressiä tai huolia. Kaikilla meillä on omat haasteet, ongelmat ja onnet eikä kenenkään ole parempia kuin toisen. Tämä valitettavasti äideiltä usein unohtuu.

Olipa hyvin tiivistetty. Ei elämä ole kilpailua, kenen arki on kovempaa ja pystyy sillä eniten sääliä keräämään. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Itse koen että minulla ei ole riittävää samaistumispintaa lapsettomiin ystäviini. Heillä ei ole yhtä paljon eikä samanlaisia stressitekijöitä kuin minulla. Varsinkin viime vuosina kun lasten kanssa on ollut kovia haasteita en koe tulleeni kuulluksi ja nähdyksi heidän taholtaan. Heidän juttunsa pyörivät lähinnä heidän itsensä ympärillä ja se tuntuu usein rasittavalta ja turhauttavalta.

Kun itse miettii lasten ongelmia, lapseton miettii itseään. Painopiste on eri. Lapseton ei voi tietää millaista on kantaa jatkuvasti huolta toisesta ihmisestä ja olla tästä vastuussa. He eivät kykene ymmärtämään kuinka paljon lisätaakkaa lapset ja heidän ongelmansa tuovat elämään vaan vertaavat juuri noin että "kyllä hekin sitä ja tätä". En edes enää puhu heille juurikaan lasteni asioista kun se todellinen ymmärrys ja omakohtainen kokemus puuttuu heiltä. Eikä sille mitään voi, maailmamme eroavat toisistaan liikaa ja se pitää vaan hyväksyä.

Minäkin toivoisin, että perheelliset ystäväni hakisivat vertaistukea muilta perheellisiltä. Mutta ei, se aiheuttaa ilmeisesti liikaa keskinäistä kilpailua ja vertailua, eikä perheellinen koe tulevansa nähdyksi ja kuulluksi.

Mikä neuvoksi? Ehkäpä tosiaan ongelmanne ovat täysin uniikkeja tai voisiko sittenkin olla niin, että te uhriutujat korotatte itsenne korkeuksiin, jolloin oikea kohtaaminen jää haaveeksi ihan kenen tahansa kanssa.

Minä kuten me kaikki muutkin lapselliset olemme itse valinneet lisääntymisen vaihtoehdon. Jokainen täysin tietoisena ettei sitä omaa aikaa enää ole samalla lailla kuin ennen. En minä näe lapsettomien ystävieni puheissa tai käytöksessä ongelmia. Eihän se heidän vastuullaan että minun elämäni nykyään toisenlaista

Olen aiemmin itsekin ollut tietenkin lapseton aikuinen ja käytökseni sen mukaista. Elämän valintoja. Toisaalta eräs ystäväni valittaa lapsiperhearjen raskautta ja neljäs lapsi tulossa. Mies reissutyössä viikot. Se on heidän valintansa ja jos ei ehdi kaikkeen mukaan mihin lapseton ystävänsä tai edes minä pyydämme niin eihän se meidän vika ole.

Enemmän kyllä omassa ystäväpiirissä haasteita aiheuttaa työt ja muut vastuut kuin lapset. Käytännössä ystävänpiirin näkemiset määrittää lapsettoman kaverin kalenteri. Toki ei olla yh:ta, joten lasten harrastukset ja muut voi hoitaa kumpi tahansa vanhemmista.

Yksi lapseton sinkkuystävä löytyy ja häneltä ei löydy ymmärrystä mihinkään. Parisuhde kun jollain kariutuu, niin ei osaa kuin tuiskia, että miehiä ei tarvita mihinkään. Ei ymmärrä, että lapsia kun on, niin aina ei ole rahaa tai aikaa lähteä jonnekin bilettämään/reissuu jne. Kauhea vänkääminen ja haukkuminen alkaa. 

Jotkut äidit nauttivat perhe-elämästä eivätkä valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse miettii lasten ongelmia, lapseton miettii itseään..

Ihan itseäsi mietit itsekin eli olet ihan yhtä "itsekäs" kuten lapseton ystäväsi.

Aiheet vaan on eri ja yhtälailla sinkku voi olla vastuussa toisen ihmisen hyvinvoinnista. 

Höpöhöpö, sinkku ei ikinä ole samalla tavalla sidoksissa kuin perheellinen ja tämä oletus vain kertoo ettei sinkku ymmärrä perheellisen elämää.

Tässä vertaillaan kahden todellisen henkilön tilannetta ja ainakin minulla on tällä hetkellä paljon enemmän sovittuja vastuita kuin lapsillisilla ystävillä, joten näkemiset sovitella ensin minun kalenterin mukaan. Eikä tästä kyllä kukaan mitään ihmettelyä tee.

Olen nuorehko äiti, saanut lapset hyvin nuorena parikymppisenä eikä minulla muita ystäviä olekaan kuin lapsettomia. En ole tutustunut niin läheisesti muihin äiteihin, että ystäviksi nimittäisin. Lasten väkivaltaisesta isästäkin tuli ero ja treffailemani miehetkin olivat lapsettomia. Koen että miehille toisen huomioon ottaminen ja asioiden hahmottaminen olisi vaikeampaa kuin lapsettomille naisille yleensä, tunnen veloja ja niitä jotka odottavat oikeaa miestä tai aikaa. Vaikka mitään isoja ongelmia en ajanut aikaiseksi kenenkään kanssa, miestenkään. Nyt miesystäväni, joka tuntuu aivan siltä oikealta, on hänkin lapseton eikä edes tahdo lapsia. Ei meillä ole mitään ongelmia. En tajua miten ihmiset saavat siitäkin ongelman että kaveri on opettaja, hänellä on se kesäloma eikä lapsia...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Itse koen että minulla ei ole riittävää samaistumispintaa lapsettomiin ystäviini. Heillä ei ole yhtä paljon eikä samanlaisia stressitekijöitä kuin minulla. Varsinkin viime vuosina kun lasten kanssa on ollut kovia haasteita en koe tulleeni kuulluksi ja nähdyksi heidän taholtaan. Heidän juttunsa pyörivät lähinnä heidän itsensä ympärillä ja se tuntuu usein rasittavalta ja turhauttavalta.

Kun itse miettii lasten ongelmia, lapseton miettii itseään. Painopiste on eri. Lapseton ei voi tietää millaista on kantaa jatkuvasti huolta toisesta ihmisestä ja olla tästä vastuussa. He eivät kykene ymmärtämään kuinka paljon lisätaakkaa lapset ja heidän ongelmansa tuovat elämään vaan vertaavat juuri noin että "kyllä hekin sitä ja tätä". En edes enää puhu heille juurikaan lasteni asioista kun se todellinen ymmärrys ja omakohtainen kokemus puuttuu heiltä. Eikä sille mitään voi, maailmamme eroavat toisistaan liikaa ja se pitää vaan hyväksyä.

Enemmän kyllä itseäni stressaa erittäin vastuullinen työ kuin omat lapset.. Tätä ei valitettavasti lapsellinen ystävä ymmärrä ollenkaan, mutta onneksi yksi lapseton kaveri puolestaan on todella hyvä vertaistuki tässä.

Jos ystävyyssuhde ei enää toimi ja olette kasvaneet erilleen, niin kannattaako sitä suhdetta enää tekohengittää? Hyvin harva ystävyys säilyy läpi elämän.

Minä olen ainakin vaan vähitellen lopettanut yhteydenpidon niihin kavereihin joiden kanssa ei löydy enää yhteistä. Jotkut naiset kun tulee äidiksi niin ne häviää sinne äitikuplaan ja heille se äitiys on kaikki kaikessa. Ei heitä enää kiinnosta lapsettoman kaverin elämä, sillä ei ole merkitystä vaan oma perhe menee kaiken edelle. Lapsettomana en halua olla sellaisten kanssa tekemisissä, haluan että ystävyyssuhde on tasavertainen ja että minunkin tekemisistäni ollaan kiinnostuneita ja niilläkin on väliä. Eli olen varmaankin lapsellisten mielestä itsekäs kun en pyöritä omaa elämääni heidän menojen mukaan.

Olen perheellinen ja mulla on lapsettomia ystäviä. Ehkä eniten ero näkyy siinä, kun sovitaan menemisiä ja näkemisiä, että mä joudun ottamaan aina koko perheeni huomioon kun päätän omista aikatauluistani. Tämä tekee musta joskus epäspontaanin ja tylsän. Lapsettomat ystävät tuntuvat ottavan henkilökohtaisesti, jos en aina ja sillä hetkellä voi priorisoida aikaani heitä varten. Ehkä se, että mun aika ei oikeastaan ole mun omaa aikaa, on se vaikea juttu heidän käsittää. Tähän saakka on selvitty, ystävyydessä plussat on voittaneet miinukset.

Vierailija kirjoitti:

Olen perheellinen ja mulla on lapsettomia ystäviä. Ehkä eniten ero näkyy siinä, kun sovitaan menemisiä ja näkemisiä, että mä joudun ottamaan aina koko perheeni huomioon kun päätän omista aikatauluistani. Tämä tekee musta joskus epäspontaanin ja tylsän. Lapsettomat ystävät tuntuvat ottavan henkilökohtaisesti, jos en aina ja sillä hetkellä voi priorisoida aikaani heitä varten. Ehkä se, että mun aika ei oikeastaan ole mun omaa aikaa, on se vaikea juttu heidän käsittää. Tähän saakka on selvitty, ystävyydessä plussat on voittaneet miinukset.

Tämäpä juuri ja sitä ei tässäkään ketjussa monikaan ymmärrä.