Lue keskustelun säännöt.
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Vierailija kirjoitti:
Luonnehäiriöisiä on todella paljon nykyisissä n. 70+ ihmisissä. Sellaisia jotka ajattelevat olevansa aina oikeassa ja luulevat että on ok määräillä ja hallinnoida muita, etenkin nuorempia ihmisiä. Anteeksi pyytäminen on täysin vieras sana, sitä ei sanota vaikka miten törkeästi olisi itse käyttäydytty. Ikävistä asioista ei osata puhua rakentavasti, selän takana kyllä sitäkin enemmän. Eivät nuo enää muuksi edes muutu, joten turha olla tekemisissä.
Suurin osa on luultavasti itsekin kasvatettu niin, mutta ei se silti oikeuta itse käyttäytymään törkeästi. Ja aina pitäisi osata pyytää anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä juuri että kun vältetään omien vanhempien virheet , saatetaan heittäytyä toiseen laitaan ja tehdään uudet virheet. Tätä näin oman äitini perheessä selvästi.
Tai sitten katkaistaan ne välit, on voimia keskittyä omiin asioihin ja tehdään maltillisesti ilman häiriötekijöitä.
Ja jos tulee virhe, PYYDETÄÄN ANTEEKSI, eikä aleta selittää talvisodista ja kyynel.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ihan oikeasti ymmärrä, että nuo ovat lähes ainoita keinoja, joilla hän kykenee olemaan osallinen näissä asioissa. Teille sillä ei ole mitään merkitystä. Hänelle, jolla elämä on enää vain telkun katsomista ja se mitä te teette, se on keinoa tuntea osallisuutta. Te näette neuvot ilkeytenä, hän keinona kommunikoida edes jotenkin teidän kanssaan.
Niin. Myös ulkomaille matkustaessa hyvä keino on vain puhua suomea kovemmalla äänellä, koska muiden pitää kommunikoida minun kielelläni, minulla ei ole mitään velvollisuutta edes yrittää mitään muuta.
Jokaisella on ehdot siihen, miten hänen elämässään olevien ihmisten tulee käyttäytyä. Jos kaksi ihmistä joiden ehdot eivät toistensa kanssa täyty kohtaavat, he vain eivät ole sitten tekemisissä. Näin se menee yleensä ihmissuhteissa. Sukulaisuussuhde ei velvoita mihinkään sen kummempaan.
Vierailija kirjoitti:
Katso nyt tätä tilannetta ihan oikeasti? Onko näillä tiukat rajat pitävillä ihmisillä ne vanhemmat ja sukulaiset elämässä? Ehkä minunlaisiin katkaistaan välit, mutta se ei koskaan ole yksipuolista. Jokaiseen katkaistuun, löytyy myös se katkaisija ja molemmat ovat ihan yhtä ilman sitä toista. En olisi yhtään sen yksinäisempiä kun nämä katkaisijat itsekään.
Molemmat ovat ihan yhtä ilman sitä toista. Ihan kuin tämä olisi jotenkin huono asia. Minulle on ihan sama onko kyseessä työkaveri, kaveri, puoliso, vanhempi, serkku, kissan kummin kaima, tai joku muu, jos se toinen ihminen ei tee elämässäni mitään muuta kuin heikentää hyvinvointiani, minä lopetan yhteydenpidon. Eikä se ole silloin minulle menetys, vienhän minä roskatkin jätekeräykseen, enkä pidä niitä lopun ikää heikentämässä elämänlaatuani hajullaan. Miksi elämänlaatua heikentävistä asioista ei saisi hankkiutua eroon?
Vierailija kirjoitti:
Katso nyt tätä tilannetta ihan oikeasti? Onko näillä tiukat rajat pitävillä ihmisillä ne vanhemmat ja sukulaiset elämässä? Ehkä minunlaisiin katkaistaan välit, mutta se ei koskaan ole yksipuolista. Jokaiseen katkaistuun, löytyy myös se katkaisija ja molemmat ovat ihan yhtä ilman sitä toista. En olisi yhtään sen yksinäisempiä kun nämä katkaisijat itsekään.
Iso osa näistä kaikentietäjistä on hyvin yksinäisiä koska se kaikentietävyys karkottaa ihmiset.
Se on muös yksi syy siihen että niihin ns omiin lapsiin takerrutaan ja käyttäydytään törkeästi koska kuvitellaan että näiden on pakko vain kestää.
Ei minunkaan äidilläni ole ketään käytännössä. Isä kuollut, ei sukulaisia muuta kuin enon leski joskus joulukorttitasolla ja naapurit tietty joita piinaa heippalapuillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ole ollenkaan yksin vaikken enää paskan äitini kanssa olekaan tekemisissä.
Päinvastoin. Kun voimia ei enää kuku hukkaan hänen kanssaan, minulla on paljon enemmän muita ihmisiä joiden kanssa olla.
Vierailija kirjoitti:
Sinne män monta sivua pelkästään yhden puolen täysin asiallisia argumentteja.
Lasta ei saa puolustaa vanhemman väkivallalta edes sanallisesti tai nousee paskamyrsky!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallisen vanhemman lapsi ei katkaise välejä.
Miksi viestini siitä kuinka nämä vanhemmat vähättelevät lastensa kokemusta ikäänkuin mitään henkistä väkivaltaa ei olisi tapahtunut, poistettiin?
Esim vanhempi voi käyttäytyä miten törkeästi tahansa, mutta mitään vastuuta ei tarvitse ottaa teoistaan, koska jos toinen loukkaantuu, niin se on vaan hänen oma kokemus asioista. Vanhemmalla on toinen.
Ikäänkuin ihmiset eläisivät kaikki jossain erillisissä todellisuuksissa, eikä mitään tapahdu koskaan, kaikki vaan kokee ja elää itsenäisesti, muista erillisinä jotain omaa satua?? Ihan mitä tahansa hävyttömyyksiä vanhempi tekeekään, niin aina voidaan vedota tähän. Meillä on eri kokemus? Oksettavaa suoraan sanottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistinen vanhempi ei pysty irrotautumaan teinistä ja nuoresta aikuisesta normaalisti ja antaa tämän aikuistua. Lapsi pysyy vanhemman "jatkeena" palvellen vanhemman omia tarpeita. Lapsella ei saa olla omaa elämää, omia mielipiteitä ja päätöksiä. Ne ovat loukkaus narsistivanhempaa kohtaan, kun "hän on uhrannut kaikkensa lasten eteen ja niin paljon heidän eteen tehnyt". Tällainen vanhempi pyrkii katkaisemaan siivet kasvavalta lapselta, jotta tämä ei uskoisi itseensä ja että pärjää itsekseen. Lapsi koukutetaan tarkoituksella sairaaseen riippuvuussuhteeseen, josta hän voi onneksi havahtua myöhemmällä iällä, mikä kuvio on.
Hyvässä itsenäistymisessä aikuisen lapsen kanssa muodostuu terve, tasa-arvoinen ja puolin ja toisin kunnioittava ihmissuhde. On tilaa hengittää ja elää omanlaista elämää ilman kritisointia, kontrollia, lannistamista ja jatkuvaa arvioivaa katsetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kypsää keskustelua vanhemman kanssa, joka jättää keskusteluun näkyviin vain oman näkökantansa 👍
Juu, tosi tervettä!
Lapsensa on varmaan tosi mielisairas kun ei viihdy sen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ovat lapsen ensimmäiset 10 vuotta tämän rakkaimmat ihmiset ja koko maailma.
Jos vanhemmat eivät ymmärrä panostaa lapsiinsa tätä aikaa ja antaa kaikkensa, tulee näitä etäisiä aikuisia lapsia.
Jos vanhemmat ovat aidosti välittäneet ja olleet normaalin epäitsekkäitä, eivät välit katkea.
Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat lapsen ensimmäiset 10 vuotta tämän rakkaimmat ihmiset ja koko maailma.
Jos vanhemmat eivät ymmärrä panostaa lapsiinsa tätä aikaa ja antaa kaikkensa, tulee näitä etäisiä aikuisia lapsia.
Jos vanhemmat ovat aidosti välittäneet ja olleet normaalin epäitsekkäitä, eivät välit katkea.
Piste.
Olkoon lapsuus miten täydellinen vain, niin harvempi aikuinen haluaa päivittäisiä tenttaus- ja kasvatuspuheluita, joita osa etenkin äideistä harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva kuulla apn näkiksiä, miten meni noin niinkun omasta mielestä tän ketjun kans.
Lapsi on SAIRAS, ymmärrätkö? MieliSAIRAS, siksi hän ei siedä minua vaikka nälvisin ja repisin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen kynnysmatto? Kynnysmattona oleminen on aina oma valinta.
Minulla on selkästi niin erilainen asenne ihmisiä ja sukulaisia kohtaan kuin teillä. En jotenkin osaa ottaa sitä henkilökohtaisen loukkauksena ja holhouksena, jos joku kysyy olenko maksanut jonkun laskun. Enkä edes kello 8 aamusoittoa. Ja ihan oikeasti minulle voisi sanoa minun hiuksistani joka kerta ja minä vastaisin ihan joka kerta analysoimalla sen toisen hiukset tasapuolisuuden nimissä. Mutta ehkä siihen on syynsä miksen minä ajaudu näihin tilanteisiin, joissa toiset näyttävät viettävän vuosikymmeniä.
Sinä selkeästi et ymmärrä lainkaan. Sinä selkeästi et ole joutunut jo pienestä lapsesta saakka taistelemaan saadaksesi tilaa olla oma itsesi. Sinulta ei ole kielletty jo alle kouluikäsenä omia mielipiteitä, toiveita, ja haluja. Sinä et ole joutunut kynsin hampain taistelemaan joka millimetristä tilaa kasvaa aikuiseksi. Minä jaksoin taistella, minä selvisin. Sisareni ei, hän otti oman henkensä. Minä olin meistä aina se kovempi, sisareni oli aina se liian kiltti ja tottelevainen. Hän ei jaksanut. Mutta kiitos tästä vähättelevästä suhtautumisestasi, kyllähän se oli ihan meidän oma vika ettei jo pikkulapsina osattu henkisesti irrottautua rajattomista vanhemmistamme ja pitää puoliamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
??
Koska ihmiset ovat ihmisiä. Eikö teille vieläkään ole tullut selväksi, että näitä täydellisyyksiä, jotka osaavat sanoa luonnostaan ne oikeat sanat, oikeaan aikaan, oikealla äänensävyllä, oikeasta aiheesta on äärettömän harvoin.
Vanhemmat ovat myös ihmisiä, heille on aikoinaan opetettu määrättyjä asioita, heidän aikakaudella ehkä piti kysyä, piti antaa neuvoja, piti soittaa ja lähettää joulukortti.
He ovat tulleet ehkä vanhemmiksi 20- vuotiaana ja toiset lukeneet lapsenhoidosta parhaimmillaan, ehkä muutaman opaskirjan.
**** Sinäkin pääset heti tilanteesta, kun lopetat ottamasta kaiken niin vakavasti ja henkilökohtaisesti. Hyväksyt sen toisen sellaisena kun on. ****
Monelle tässäkin ketjussa kirjoittaneelle ongelma näyttää olevan se, että ne vanhemmat välittävät. Haluavat osallistua, ovat kiinnostuneita, tahtoisivat nähdä. Mutta se ei nykymaailmassa ole enää soveltuvaa. Kohta kai joku vetää herneet nenään siitä joulukortistakin.
Minä luen näitä juttuja niin, että minusta monet näistä valittajista ovat oikeasti sekä itsekkäitä ja äärettömän manipuloivia. Se toinen, siis nyt se vanhempi, pitää saada muokattua sopivaksi. Hän ei kelpaa omana itsenään.Joku aiemmin kirjoitti, että hänen äitinsä käyttää lausetta, ettei tämä enää tiedä miten olla. Ja sekin lause oli tietenkin väärin. Jopa turhautumisen ilmaiseminen on niin väärin.
Todennäköisesti tämä äiti on yrittänyt vaikka mitä, mutta selkeästi aina väärin ja siitä napsahtaa sitten se tuttu rangaistus. Se yhteyden katkaiseminen. Uskotteko, että tämän äidin käytöksen takana on viha ja inho vai rakkaus ja välittäminen? Rangaistus annetaan suhteessa, kun se olisi inho ja viha.Pitäisikö tätä äitiä kouluttaa vielä vähän lisää? Muuttaa hänet vähän paremmaksi? Ehkä oppii sanomaan ne oikeat sanat ja tekemään ne oikeat jutut?
Odotatte kyllä itse kelpaavanne juuri sellaisena kun olette, jopa, että sitä kannustettaisiin, mutta äitiemme kohdalla, ette halua muuta kuin muokata näitä mieleisemmiksi itsellenne.
Maailma on kaikin tavoin monimuotoinen. Hyväksykää nyt jo se, että sitä ovat myös ihmiset ja siinä missä teillä on oikeus olla oma itsenne, niin myös vanhemmilla pitäisi olla se, ilman sitä ainaista teidän langettamaan rangaistuksen pelkoa.Varsinkin, kun kyseessä on vain lähinnä mielipiteen tai neuvojen tai yleisesti juttujen liittyvä asia. Monelle voisi tosiaan toivoa muutamaa vuotta sellaisten perheenjäsenten seurassa, jotka oikeasti vihaavat ja haluavat pahaa. Ehkä moni ymmärtäisi paljon paremmin, että se mikä heille nyt näyttäytyy inhottavan asiana, on jotain ihan muuta.
Tämä!!
Kiitos sinulle tämän kirjoittaja. Osasit niin hyvin sanoittaa samat asiat mitä itsekin ajattelen.
Pohjimmaltaan se on just näin.
Ongelman ydin näyttää olevan siinä, että joku kuvittelee aikuisen jatkuvan neuvomisen ja valintojen kommentoinnin olevan välittämistä.
No ei todellakaan ole.
Yrität alistaa aikuista omilla aivoillaan ajattelevaa ihmistä oman tahtosi toteuttajaksi... sellaista aikuisten nukkeleikkiä. Kukaan ei vain itse halua olla tuo vailla omaa tahtoa oleva nukke.
Rajat ja niiden kunnioittaminen on ihan tuntematon käsite.
Jos sinua neuvotaan vaikka laittamaan auto yöksi talliin, koska yöksi on luvattu rakeita, niin en vaan näe mitään syytä miksi tästä pitäisi suuttua, ottaa itseensä ja ryhtyä marttyyriksi. Enkä näe edes siinä mitään ongelmaa, jos joku sanoo, että kannattaa hakea Helsingin yliopistoon eikä Lapin yliopistoon. Neuvo on neuvo, eikö pakottaminen mihinkään tai sitten kirjoittakaa, että teitä pakotetaan tekemään asioita.
Ei enkä näe miksei aikuisen ihmisen ego kestä omien valintojen arviointia tai jopa arvostelua? Monesti se on vain asia mitä kymmenet muutkin ajattelee, mutta vain niillä omilla vanhemmilla on rohkeutta sanoa se ääneen teille. Kun ne valkoiset housut näyttävät äidin mielestä ei imartelevilta päällä, ne näyttävät todennäköiset siltä myös kaikkien muiden mielestä.
Mites tuntuu, että sinä et oikein kritiikkiä valinnoistasi kestä? Siitä, että olet valinnut käyttäytyä tietyin tavoin ja muut ovat tästä eri mieltä, tai kävelevät pois? Eihän se ole kuin heidän mielipide. Miksi yrität muuttaa sitä, etkä anna olla? Ego tiellä?
Nämä ohjeistajat eivät myöskään tule ajatelleeksi, ettei muiden mieltymyksen tarvitse määrittää pukeutumis- tai hiustyyliä. Miksi housujen pitäisi miellyttää äitiä ja muita? Heitä vartenko sitä ollaan vaikutusta tekemässä? Niinhän he luulevat ja siksi neuvovat. Ja kun ei noudata neuvoa, raivo tulee siitä, että tulee vahingossa samalla puhkaisseeksi heidän ylipaisuneen egonsa. Että he määrittävät tavat ja trendit, heidän mielipide asioista merkitsee yli muun. Kun joku onkin että että "ei kiinnosta", he eivät edes ymmärrä mitä tapahtuu, mutta se on uhka.
Neuvomisessa on myös se ongelma, ettei neuvoja joudu itse elämään neuvon seurausten kanssa. Jos neuvo ei näyttäydykään niin toimivana kuin paremmintietäjä ennusti, voi hän aina nostaa kädet pystyyn ja todeta, että mistä hän olisi voinut tietää. Ei mua olisi tarvinnut kuunnella jne. Vaikka noudattamatta jättämisestä olisi kehitetty ihan kunnon draama. Eli ääni muuttuu kellossa aina tilanteeseen sopien, mistään tarkoituksesta on turha puhua. Aito tarkoitus heijastuu aina myös suhtautumisessa ja vastuunotossa, siinä viimeistään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen kynnysmatto? Kynnysmattona oleminen on aina oma valinta.
Minulla on selkästi niin erilainen asenne ihmisiä ja sukulaisia kohtaan kuin teillä. En jotenkin osaa ottaa sitä henkilökohtaisen loukkauksena ja holhouksena, jos joku kysyy olenko maksanut jonkun laskun. Enkä edes kello 8 aamusoittoa. Ja ihan oikeasti minulle voisi sanoa minun hiuksistani joka kerta ja minä vastaisin ihan joka kerta analysoimalla sen toisen hiukset tasapuolisuuden nimissä. Mutta ehkä siihen on syynsä miksen minä ajaudu näihin tilanteisiin, joissa toiset näyttävät viettävän vuosikymmeniä.
Tästä olen kanssasi samaa mieltä. Jostain syystä et kuitenkaan sulata, jos joku lakkaa olemasta kynnysmatto ja alkaa aiempaa määrätietoisemmin ja tarkemmin säädellä yhteydenpitoaan ja vuorovaikutustaan vanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksen olisi kiitollinen neuvoista? Varsinkin, jos ne säästävät rahaa? Tuovat iloa tai johtavat parempaan lopputulokseen? Minulla ei ole mitään, pakko tehdä kaikki itse periaatetta? Kyllä, minua saa neuvoa, minulle saa kertoa mielipiteitä ja saatan olla jopa todella kiitollinen niistä. Ja kyllä minusta se juuri on normaalia. Ei toisinpäin.
Niin paitsi että kun se neuvoja ei tiedä yhtään mitään. Just peruskoulun läpäissyt kotirouvamummeli paasaa työelämässä olevalle aineenopettajalle loputtomiin koulunkäynnistä ja kielivalinnoista. Kun kieliä ei osaa ja siitä omastakin koulunkäynnistä on 50-60 vuotta.
Mistä siinä pitää olla kiitollinen???? Oikeasti.
Tai siitä että jatkuvasti sekaantuu raha-asioihin vaikka itse on velkajärjestelyssä kuten appeni.
Miksi sitä pitäisi kuunnella?
Tämmöset ketjut on kyl taivaanlahja meille kaikille paskoille lapsille.
Törky esiin ettei jää kenellekkään epäselväks minkä sortin hirviöitä nää meidän tavalliset vanhemmat on.
tarviiko lapsen olla jotain velkaa lopun elämäänsä. se että pidät ittees ihan jees tyyppinä ei tarkota sitä että joku muu edes sietäs sua. kasvata lapsesi niin että tahdot viettää aikaa niitten kanssa ja päin vastoin.