Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tavalliselle vanhemmalle on kauheaa jos aikuinen lapsi laittaa välit yhtäkkiä poikki ja katoaa elämästä
09.07.2023 |
Tälläkin palstalla peukutetaan ihmisiä jotka ovat kadonneet vanhempiensa elämästä täysin, tai ovat suunnittelemassa sitä. Oikein kannustetaan siihen.
En hetkeäkään epäile etteikö olisi olemassa hirviövanhempia jotka tietentahtoen ovat halunneet tuhota lapsensa elämän. Vanhempia jotka ovat ilkeitä, fyysisesti ja henkisesti väkivaltaisia, petollisia, myrkyllisiä, päihteileviä, ailahtelevia, välinpitämättömiä, kiristäviä, hyväksikäyttäviä, arvostelevia, kateellisia, etäisiä, tunkeilevia, painostavia, vähätteleviä jne. Ei sellaisen kanssa halua eikä tarvitse olla tekemisissä.
Sitten on ne vanhemmat joiden lasta on rakastettu, kannustettu, oltu tukena elämän ylä- ja alamäissä. Oltu ihan tavallisia vanhempia, jotka ovat halunneet olla tietoisia kasvattajia. On yritetty tietoisesti välttää niitä virheitä mitä esimerkiksi omassa suvussa on tehty ja mikä on aiheuttanut vahinkoa.
Sitten yhtenä päivänä lapsi ei vain enää ota yhteyttä eikä vastaa puhelimeen. Vanhemmalle tulee tunne että kaikki ei ole kunnossa. Kysytään varovasti että onko kaikki hyvin. Huoli herää. Ei vastausta, vaikka viestit luettu. Muutaman viikon päästä lapselta tulee katkera viesti että kokee vanhempiensa pilanneen hänen elämänsä eikä halua enää olla väleissä. Asiaa ei suostu sen kummemmin avaamaan että saisi edes jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Hämmennys iskee, alkaa loputon miettiminen ja kelaaminen. Oliko syynä kenties muutto toiselle paikkakunnalle kun lapsi oli 10-vuotias? Oliko syynä äidin hetkellinen työttömyys ja huonompi rahatilanne? Mitään selkeästi vahingollista tapahtumaa ei tule mieleen historiasta.
Tätä tilannetta voisi verrata oman lapsen katoamiseen. Ei selityksiä tai vastauksia. Kyse ei ole siitä etteikö vanhempi pystyisi näkemään virheitään, päinvastoin hän etsii niitä itsestään ja historiasta, etsii vertaistukea ja puhuu ammattilaisten kanssa.
Sureva äiti
Kommentit (1125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella tilannetta?
Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.
Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??
Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset
Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.
Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.
Eli heti yksi ymmärsi väärin!
En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.
Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??
Sama asia
Jep. Ja sama asia kun vanhemman ääneen sanoma hiusten värin sureminen on, on se kun vanhempi sanoo surevansa lapsen ammatinvalintaa, puolisonvalintaa, sillä perusteella että hänen kuvitelmissaan lapsesta olisi tullut ihana eläinlääkäri tai naapurin suunnistusta harrastava Jouko olisi ollut kunnollisempi puoliso lapselle. Se, että lapsellasi on luonnostaaan mielestäsi kaunis hiusväri, ei ole hänen itsensä ansiota, eikä siksi kuvaa hänen persoonaansa. Sen sijaan hänen itsensä valitsema sävy on se mikä kuvaa häntä ihmisenä, ja se on se mitä sinun tulee rakastaa, se tarkoittaa sitä että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ei mikään luonnollinen hiusväri. Tuollainen suremisesta puhuminen on henkistä manipulointia ja raastavaa marttyyrimäisyyttä, sillä aiheutat sillä lapsellesi tahallaan huonoa omatuntoa siitä että pahoitti äidin mielen (vain olemalla oma itsensä).
Eiköhän tuo ole 20 vuodessa toipunut siitä että sanoin hänen hiusten väriä niin kauniiksi ettei sitä olisi kannattanut peittää.
Tuskinpa se hiustenväri on ollut ainoa asia josta olet huomautellut ja josta olet saanut massiivisen marttyyripiehtaroinnin aikaiseksi.
Enpä haluaisi olla äitisi! Hän varmaan tekee kaiken väärin vain olemassaolollaan!
Jos hymyilee sinulle - varmaan vittuilee mielessään, jos tekee possua ruuaksi ei ajattele ollenkaan sinua kun olisit halunnut kanaa, jos ei soita viikkoon on hylännyt paskiainen ja jos soittaa 2x viikossa on kyylä! Marttyyri selvästi kun kysyy mitä sinulle kuuluu ja kehtaa vielä odottaa että olisit kiinnostunut hänen voinnistaan!
Tiesätkö, sinua ei voi saada onnelliseksi ja hyväksytyksi lapseksi mitenkään ja ihan omaa syytäsi. Sori, peiliin voisit katsoa joskus.
Onneksi omat lapseni ovat normaaleja onnellisia aikuisia🥰
Onko sinulla jotain ongelmia omassa vanhemmuudessasi, kun reagoit noin kiihkeästi niiden avauksiin, joilla on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
-ohisJos ihmisillä on ongelmia muiden kanssa, häntä pyydetään katsomaan peiliin. Se koskee myös aikuisia lapsia, joilla on ongelmia niiden omien vanhempiensa kanssa. Ihmisuhteet ovat aina molemminsuuntaisia,
Eihän lapsella enää ongelmaa ole. Ei hän aloittanut tätä valitusketjua, hänellä pyyhkii hyvin 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioita vanhempiaan, niin että saisit pitkään elää.. Tai jotain sellaista se oli.
Miksi vanhempiaan ei voi sietää? Katkaista välit, jos ei ole kasvatettu akateemisesti yliopistomaailmaan, esim???
Lapselle ja nuorelle voi olla vaikeaa sietää, jos vanhempi laittaa rajoja. Rajat on kuitenkin tärkeitä. Merkityksen voi joskus ymmärtää vasta myöhään, 30-40 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika voi olla vanhemmissa tai lapsessa. Ei sitä voi nyt tietää. Tai yleisimmin varmaan molemmissa, keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Ei tuo kyllä lapseltakaan kypsää käytöstä ole. Kyllä olisi oikein edes kertoa toiselle, mistä tätä syyttää. Ja ap:n pitää nyt vaan antaa tilaa ja aikaa, vaikka olisi kuinka hämmentynyt.
Meillä mielisairas vanhempi alkoi huutamaan: "MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!", kun toinen vanhempi luetteli ilmiselviä välien katkaisun syitä. Ainoa asia mitä sai tehdä oli juoruilla siitä kuinka lapsi on mielisairas. Se sai hänet rauhoittumaan kuin taikaiskusta.
Meillä taas toinen vanhempi asettui kontrolloivan ja manipuloivan vanhemman tueksi, kun ensimmäisiä kertoja uskalsin sanoa suoraan, että minua ei saa enää jatkossa kohdella niin. Olin kuulemma hullu ja sairas ihminen. Tällaiset reaktiot ovat yksi syy siihen, miksi jotkut katkaisevat lopulta välit syytä kertomatta. Siitä syyn kertomisesta kun saa vähintään henkistä väkivaltaa palkkioksi.
Aina kun huomaat jonkun ihmisen välttelevän seuraasi, kannattaa kysyä mikä käytöksessäsi on sellaista, ettei tuo ihminen koe oloaan hyväksi lähelläsi. Erityisesti jos välttelijä on läheinen, kuten oma lapsi. Silloin siihen välttelyyn on melko varmasti hyvä syy.
Oletko koskaan miettinyt miksi sinun vanhempasi kokivat sinut hulluksi ja sairaaksi? Mitä se oikeasti oli mitä teit, joka aiheutti nämä sanat?
Miten sinua sitten kohdeltiin?
En kerro yksityiskohtia koska en halua tulla tunnistetuksi, mutta kieltäydyin noudattamasta rajusti yksityisyyttäni loukkaavaa käskyä. Olin yli 30-vuotias. Kyseinen toimenpide olisi myös alaikäiseen kohdistettuna lainvastainen, vaikka tekijä olisi lapsen huoltaja.
Mulla ei oo yhtään ikävä sua. Jännä juttu, vaikka nälvit ja mustamaalasit, karkasit päälle ja kontrolloit. En edes tiennytkään että elämä voi olla näin mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella tilannetta?
Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.
Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??
Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset
Minua kauhistutti ne myrkyt, joita hiusväreissä on. Nehän on kiellettyjäkin tietyn iän alittaville nuorille allergiareaktiovaaran takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ilman syytä katkaise välejä vanhempiinsa. Monesti vain esim. persoonallisuushäiriöinen vanhempi ei usko olevansa itse ongelma ja syyttää välien katkeamisesta lastaan.
(Miksi tämäkin viesti oli poistettu?)
Koska lapsi on kiittämätön 💩 jos välit katkaisee.
Ei 💩 kauas perslävestä putoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä aihe. Arvostan, että AP uskalsi nostaa esille tällä palstalla. Odotetusti sai vastauksia viisaita ihmisiltä, jotka tietävät täsmälleen miten huono vanhempi AP on ollut.
Haloo, herätkää! Ei näissä tapauksissa AINA ole selkeitä huono vanhemmuus signaaleja. Lumihiutale vain haluaa syyttää vanhempiaan pahasta olostaan. Surullista.
Sinä se näet lumihiutaleita joka paikassa. Olet varmaan jäätävä ihminen.
Koska niitä alkaa olla niin jäätävän paljon. Uhrautuminen on aikamme vitsaus. Eikä näillä kaksinaismoraalin ilmentymillä ole rajaa. Vastustetaan väkivaltaa ja samalla uhkailla saunantaakse viemisellä. Jauhetaan henkisestä väkivallasta ja ghoustataan sen mikä ehditään. Jauhetaan lapsuuden ruoka-ajoista ja pakkosyömisestä, vaikka itse napsitaan huumeita.
Nyt trendi on tämä omien vanhempien analysointi ja tuomitseminen. Itse tietysti ollaan niin viattomia. Aina oltu, niin täydellisiä lapsia.
Näitä joiden vanhempina olisi pitänyt kyteä olemaan täydellinen, (jopa sen vähän huonommillakin eväillä varustettu aikanaan avainkaulassa lapsuuden viettäneen ja eläneen henkilön.)
Monet vanhemmat ovat ehkä olleet huonoja, mutta millä nämä lumihiutaleet perustelevat omaa käytöstään? Koska jos ei nämä vanhemmat saa asettaa syytä omille vanhemmilleen, niin miksi nämä lumihiutaleet sen saisivat tehdä?Onko lapsi viallinen? Et voi oikeasti todeta noin. Menepä lapsesi alle 18 vuotiaan kanssa vaikka lääkäriin ja sano tämä on viallinen. Ihan kuin joku tavara. Itsehän vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja tehneet. Se on heidän kasvatuksen näköinen. Jos on viallinen, on kasvatus ollut vioittavaa.
En tiedä missä todellisuudessa elät, mutta mene ihan vaikka vaan sinne koulun pihalle näkemään se totuus millaisia lapsia maailmassa on. Lapset viettävät nykyisin suurimman osan ajastaan ihan jonkun muun kun omien vanhempiensa kanssa. Erolapset vielä huomattavasti vähemmän. Teinit puhuvat vanhemmilleen varmaan minuuteissa laskettavissa olevassa ajassa per viikko. Tämä on se todellisuus.
Ei ole mitään kotikouluja. Kotiäitejä. Isät lounaalla kotona ja kello 16 koko perhe lautapelien ääressä ja viikonloput mummolassa.
Herää nyt tähän nykymaailmaan, jossa koulut, kaverit ja telkku/netti kasvattavat nämä nykylapset. Ja näin on ollut jo vuosikymmeniä kohta.
He eivät voi syyttää tiktokia tai instaa, mutta äitiä tai isää voi aina syyttää kun menestystä ei tullut, eikä itsetunto ole kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä aihe. Arvostan, että AP uskalsi nostaa esille tällä palstalla. Odotetusti sai vastauksia viisaita ihmisiltä, jotka tietävät täsmälleen miten huono vanhempi AP on ollut.
Haloo, herätkää! Ei näissä tapauksissa AINA ole selkeitä huono vanhemmuus signaaleja. Lumihiutale vain haluaa syyttää vanhempiaan pahasta olostaan. Surullista.
Sinä se näet lumihiutaleita joka paikassa. Olet varmaan jäätävä ihminen.
Koska niitä alkaa olla niin jäätävän paljon. Uhrautuminen on aikamme vitsaus. Eikä näillä kaksinaismoraalin ilmentymillä ole rajaa. Vastustetaan väkivaltaa ja samalla uhkailla saunantaakse viemisellä. Jauhetaan henkisestä väkivallasta ja ghoustataan sen mikä ehditään. Jauhetaan lapsuuden ruoka-ajoista ja pakkosyömisestä, vaikka itse napsitaan huumeita.
Nyt trendi on tämä omien vanhempien analysointi ja tuomitseminen. Itse tietysti ollaan niin viattomia. Aina oltu, niin täydellisiä lapsia.
Näitä joiden vanhempina olisi pitänyt kyteä olemaan täydellinen, (jopa sen vähän huonommillakin eväillä varustettu aikanaan avainkaulassa lapsuuden viettäneen ja eläneen henkilön.)
Monet vanhemmat ovat ehkä olleet huonoja, mutta millä nämä lumihiutaleet perustelevat omaa käytöstään? Koska jos ei nämä vanhemmat saa asettaa syytä omille vanhemmilleen, niin miksi nämä lumihiutaleet sen saisivat tehdä?Onko lapsi viallinen? Et voi oikeasti todeta noin. Menepä lapsesi alle 18 vuotiaan kanssa vaikka lääkäriin ja sano tämä on viallinen. Ihan kuin joku tavara. Itsehän vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja tehneet. Se on heidän kasvatuksen näköinen. Jos on viallinen, on kasvatus ollut vioittavaa.
En tiedä missä todellisuudessa elät, mutta mene ihan vaikka vaan sinne koulun pihalle näkemään se totuus millaisia lapsia maailmassa on. Lapset viettävät nykyisin suurimman osan ajastaan ihan jonkun muun kun omien vanhempiensa kanssa. Erolapset vielä huomattavasti vähemmän. Teinit puhuvat vanhemmilleen varmaan minuuteissa laskettavissa olevassa ajassa per viikko. Tämä on se todellisuus.
Ei ole mitään kotikouluja. Kotiäitejä. Isät lounaalla kotona ja kello 16 koko perhe lautapelien ääressä ja viikonloput mummolassa.
Herää nyt tähän nykymaailmaan, jossa koulut, kaverit ja telkku/netti kasvattavat nämä nykylapset. Ja näin on ollut jo vuosikymmeniä kohta.
He eivät voi syyttää tiktokia tai instaa, mutta äitiä tai isää voi aina syyttää kun menestystä ei tullut, eikä itsetunto ole kohdalla.
Olen siellä koulussa joka päivä:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä aihe. Arvostan, että AP uskalsi nostaa esille tällä palstalla. Odotetusti sai vastauksia viisaita ihmisiltä, jotka tietävät täsmälleen miten huono vanhempi AP on ollut.
Haloo, herätkää! Ei näissä tapauksissa AINA ole selkeitä huono vanhemmuus signaaleja. Lumihiutale vain haluaa syyttää vanhempiaan pahasta olostaan. Surullista.
Kuka sen "lumihiutaleen" onkaan kasvattanut?
Ja kenen geenit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä aihe. Arvostan, että AP uskalsi nostaa esille tällä palstalla. Odotetusti sai vastauksia viisaita ihmisiltä, jotka tietävät täsmälleen miten huono vanhempi AP on ollut.
Haloo, herätkää! Ei näissä tapauksissa AINA ole selkeitä huono vanhemmuus signaaleja. Lumihiutale vain haluaa syyttää vanhempiaan pahasta olostaan. Surullista.
Sinä se näet lumihiutaleita joka paikassa. Olet varmaan jäätävä ihminen.
Koska niitä alkaa olla niin jäätävän paljon. Uhrautuminen on aikamme vitsaus. Eikä näillä kaksinaismoraalin ilmentymillä ole rajaa. Vastustetaan väkivaltaa ja samalla uhkailla saunantaakse viemisellä. Jauhetaan henkisestä väkivallasta ja ghoustataan sen mikä ehditään. Jauhetaan lapsuuden ruoka-ajoista ja pakkosyömisestä, vaikka itse napsitaan huumeita.
Nyt trendi on tämä omien vanhempien analysointi ja tuomitseminen. Itse tietysti ollaan niin viattomia. Aina oltu, niin täydellisiä lapsia.
Näitä joiden vanhempina olisi pitänyt kyteä olemaan täydellinen, (jopa sen vähän huonommillakin eväillä varustettu aikanaan avainkaulassa lapsuuden viettäneen ja eläneen henkilön.)
Monet vanhemmat ovat ehkä olleet huonoja, mutta millä nämä lumihiutaleet perustelevat omaa käytöstään? Koska jos ei nämä vanhemmat saa asettaa syytä omille vanhemmilleen, niin miksi nämä lumihiutaleet sen saisivat tehdä?Onko lapsi viallinen? Et voi oikeasti todeta noin. Menepä lapsesi alle 18 vuotiaan kanssa vaikka lääkäriin ja sano tämä on viallinen. Ihan kuin joku tavara. Itsehän vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja tehneet. Se on heidän kasvatuksen näköinen. Jos on viallinen, on kasvatus ollut vioittavaa.
En tiedä missä todellisuudessa elät, mutta mene ihan vaikka vaan sinne koulun pihalle näkemään se totuus millaisia lapsia maailmassa on. Lapset viettävät nykyisin suurimman osan ajastaan ihan jonkun muun kun omien vanhempiensa kanssa. Erolapset vielä huomattavasti vähemmän. Teinit puhuvat vanhemmilleen varmaan minuuteissa laskettavissa olevassa ajassa per viikko. Tämä on se todellisuus.
Ei ole mitään kotikouluja. Kotiäitejä. Isät lounaalla kotona ja kello 16 koko perhe lautapelien ääressä ja viikonloput mummolassa.
Herää nyt tähän nykymaailmaan, jossa koulut, kaverit ja telkku/netti kasvattavat nämä nykylapset. Ja näin on ollut jo vuosikymmeniä kohta.
He eivät voi syyttää tiktokia tai instaa, mutta äitiä tai isää voi aina syyttää kun menestystä ei tullut, eikä itsetunto ole kohdalla.
Nykyvanhemmat ovat tutkimusten mukaan läsnä lastensa kanssa huomattavasti enemmän kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika voi olla vanhemmissa tai lapsessa. Ei sitä voi nyt tietää. Tai yleisimmin varmaan molemmissa, keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Ei tuo kyllä lapseltakaan kypsää käytöstä ole. Kyllä olisi oikein edes kertoa toiselle, mistä tätä syyttää. Ja ap:n pitää nyt vaan antaa tilaa ja aikaa, vaikka olisi kuinka hämmentynyt.
Meillä mielisairas vanhempi alkoi huutamaan: "MIKS SÄ PUOLUSTAT SITÄ?!", kun toinen vanhempi luetteli ilmiselviä välien katkaisun syitä. Ainoa asia mitä sai tehdä oli juoruilla siitä kuinka lapsi on mielisairas. Se sai hänet rauhoittumaan kuin taikaiskusta.
Meillä taas toinen vanhempi asettui kontrolloivan ja manipuloivan vanhemman tueksi, kun ensimmäisiä kertoja uskalsin sanoa suoraan, että minua ei saa enää jatkossa kohdella niin. Olin kuulemma hullu ja sairas ihminen. Tällaiset reaktiot ovat yksi syy siihen, miksi jotkut katkaisevat lopulta välit syytä kertomatta. Siitä syyn kertomisesta kun saa vähintään henkistä väkivaltaa palkkioksi.
Aina kun huomaat jonkun ihmisen välttelevän seuraasi, kannattaa kysyä mikä käytöksessäsi on sellaista, ettei tuo ihminen koe oloaan hyväksi lähelläsi. Erityisesti jos välttelijä on läheinen, kuten oma lapsi. Silloin siihen välttelyyn on melko varmasti hyvä syy.
Oletko koskaan miettinyt miksi sinun vanhempasi kokivat sinut hulluksi ja sairaaksi? Mitä se oikeasti oli mitä teit, joka aiheutti nämä sanat?
Miten sinua sitten kohdeltiin?En kerro yksityiskohtia koska en halua tulla tunnistetuksi, mutta kieltäydyin noudattamasta rajusti yksityisyyttäni loukkaavaa käskyä. Olin yli 30-vuotias. Kyseinen toimenpide olisi myös alaikäiseen kohdistettuna lainvastainen, vaikka tekijä olisi lapsen huoltaja.
Eli jos olisit jatkanut yhteyttä heidän kanssaan sinut olisi pakkoraahattu johonkin toimenpiteeseen? Minun on vaikea kuvitella mitä tuo voisi olla, mutta esimerkiksi joku ympärileikkaus tai sterilisaatio? En oikein kyllä ymmärrä miten joku 30- vuotias mies on ajautunut tuollaiseen tilanteeseen, jossa ainoa vaihtoehto on katkaista välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn.
Ei niitä välejä mitättömistä syistä lopeteta.
Tätä juuri tarkoitan tekstissäni. On olemassa vanhempia jotka ovat epäkypsiä ja vahingollisia ihmisiä. Sellaisen kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, itseään tulee suojella. Mutta sitten on ne vanhemmat jotka ovat olleet aivan tavallisia vanhempia, inhimillisine virheineen, mutta lapsi on kadonnut siitä huolimatta. Tästä minä puhun.
Ap
Onko vanhempi ikinä pysähtynyt ajattelemaan vakavasti "inhimillisiä virheitään".
Onko kykyä ajatella asioita laajemmin lisäämättä niihin mitään.
Onko rakastaminen ollut ajatuksissa, teoissa, tai aikomuksissa.
Minusta mielenkiintoisempi kysymys on, että milloin nämä aikuiset lapset alkavat pohtimaan sitä omaa käytöstään ja ottamaan vastuuta itsestään ja virheistään.
Yllättävän moni on vielä kymmenien vuosien päästä osoittamassa vanhempiaan sormella, koska kielsi jälkiruuan, perui huvipuistoreissun tai vaikka unohdetaan miksi se kiellettiin. Ehkä lapsi oli kiusannut luokkakaveria, tuhonnut muurahaispesä tai lyönyt siskoa?
Jokainen meistä tietää näitä inhottavia lapsia. No, he ovat aina olleet jonkun lapsia ja ehkä heitä on pitänyt sekä rangaista, että kasvattaa.
Kun lukee palstaa, niin tuntuu, kun kaikki lapset olisivat niin viattomia ja syyttömiä, eikä heitä olisi koskaan tarvinnut ojentaa, rangaista tai kieltää mistään. Jostain syystä lukemattomat lapset kasvoivat uhriutuviksi aikuisiksi, joista kaikki on aina äidin vika. Ei sanoittanut tunteita, ei huomioinut sitä tai tätä. Ei ollut läsnä oikealla tavalla jne.
Me kaikki, äidit, isät, lapsettomat olemme aina vaan ihmisiä virheidemme kanssa ja se tuntuu joskus toisilta ihan aikuisiksi kasvaneita lapsilta unohtuvan.
Ap: n tapauksessa lapsi valittaa kuinka ap on pilannut hänen elämänsä, mutta ei näe mitään ongelmaa pilata äitinsä elämää ja olla vielä todennäköisesti tyytyväinen kaiken jälkeen. Mitäs jätti tarjoilemana sen jälkiruuan tai ostamatta ne merkkilenkkarit tai valitti siitä 6 englannin numerosta.Eiköhän vähän suuremmista asioista kyse.
Itsellä ainakin väkivalta ja henkinen mitätöinti syynä.
No kirjoita sitten ne vähän suuremmat asiat. Jos luen, että joku kirjoittaa, että katkaisi välit, koska äiti valitti hiusväristä, niin silloin ajattelen, että ne syyt olivat tuota luokkaa.
Jos taas luen, että sairaalassa on pahoinpitelyn takia vietetty kuukausia niin tietysti näen asian aivan eri tavalla. Jos taas et halua keskustella vakavista asioista ole kirjoittamatta tai älä ainakaan laita noita naurettavia syitä siihen.Maailmaan mahtuu vaikka mitä, tiedän sen. Mutta jos joku asia kirjoitetaan määrätyllä tavalla, niin uskon sen, enkä kehittele jokaiselle kirjoittajalle kymmeniä eri kauhutarinoita omassa päässäni. Koska ne voivat tai eivät olla totta ja ovat ihan sattumaa.
Todella kuvaavaa että juuri kerrottiin ne suuremmat asiat ja sinä suoraan sivuutat ne ja tivaat kertomaan niitä, ja jatkat länkyttämistä että ongelma on muka hiusväri.
Tämä ketju ei kertonut sinusta, vaan ap:stä ja hän ei itse tiennyt ainoatakaan suurta syytä, ellet sinä nyt sitten laske työttömyyttä ja rahan vähyyttä sellaiseksi. Minä puhun yleisellä tasolla tai ap:n tapauksesta, koska minua ei oikeastaan kiinnosta jonkun ohiksen yksittäinen elämänkertomus.
Ja jos yleisellä tasolla laitetaan määrättyjä esimerkkejä, kuten vaikka hiusväri tms., niin silloin se kirjoittaja ja hänen selityksensä pääsevät määrättyyn kategoriaan mielessäni.
Sinä kerrot vain sinulle tapahtuneet, sinun suuret asiat, eikä niillä ole suuressa kontekstissa suurempaa merkitystä. Kun, joku kirjoittaa, että hän on kokenut henkistä vähättelyä ja antaa esimerkiksi vaikka sen, ettei vanhemmat hyväksynyt hiusväriä, niin minä vedän siitä johtopäätökset. Kuten sinäkin. Mutta minä vastaan, että kasva noiden asioiden yli. Maailma on täynnä virheitä ja huonoja juttuja. Sinä taas luettemalla omat asiasi.Mitään tällaista ei ole kerrottu. Päinvastoin äiti ylpeilee miten jatkuvasti nälvii vastaavia ja tytär vain nielee.
Ohis
Minä laitan sen esimerkiksi. Maailma on täynnä esimerkkejä. Ei minun tarvitse niitä ketjusta poimia, jotta voin niitä käyttää.
Voin ottaa esimerkiksi vaikka tatuoinnin. Äiti ei hyväksy tatuointia, lapsi taas tykkää. Äiti sanoo asian ääneen ja lapsi laittaa välit poikki. Minä näen tämän tyyppiset asiat turhina ja pikkumaisina loukkantumisina, jos taas kyseessä on väkivalta tai uhkapelaaminen, niin sanon, että irtaudu mahdollisimman nopeastiNiin minustakin on turhaa ja pikkumaista loukkaantumista, jos äiti "ei hyväksy" tatuointia tai vaikka jatkuvasti voivottelee lapsen värjättyjä hiuksia.
Oma äitini on vähän tällainen. Itse joskus parikymppisenä polkaisin lattiaa ja sanoin että hän jatkuvasti sanoo jotain negatiivista ulkonäöstäni enkä jaksa sitä. Äitini osoitti kykyä kuunnella, reflektoida ja kasvaa, sillä kommentointi käytännössä loppui siihen. Jos taas olisi vastannut minulle että loukkaanuun turhista ja jatkanut ulkonäköni nälvimistä, olisin saattanut laittaakin välit poikki jossain vaiheessa.
Aivan, koska olit tarpeeksi kehittynyt sekä puhumaan, että asettamaan rajoja, etkä heti häipynyt paikalta.
Liian moni ratkaisee ne ongelmat ihan vaan häipymällä. Se näkyy parisuhteissa, ystävyyssuhteissa tms. Sitten selitetään asiaa, ettei toinen sitä ja toinen tätä.
Mutta mitä voi odottaa kun yhteyttä pidetään kerran vuodessa ennakoasenteella ja heti loukkaannutaan ja häivytään.
Ihmetellään, kun omat vanhemmat ei muka tunne tai välitä. Mitä muuta voi odottaa, jos keskustelee ihan oikeasti sen toisen kanssa harvoin ja aina loukkaantuu kaikesta?Kukaan lapsi ei kerrasta vain häivy, vaan takana on vuosien, vuosikymmenten yritys saada se toinen osapuoli kuuntelemaan ja olemaan kunnioittava.
Silloin siinä käy sitten niin, että sitä nielee, nielee, nielee, selittää itselleen parhain päin ja yksi kaunis päivä vain tulee se viimeinen niitti.
Minulla se viimeinen niitti oli se, että minun lapselleni nälvittiin sillä samalla pilkallisella äänensävyllä, jota itse olin kuunnellut yli 40 vuotta.
Tämä. Itsehän on jo täysin turta koko jutulle, mutta lapsiaan ei todellakaan halua opettaa samaan kaavaan.
Mikä vaivaa miestä joka silottaa kaiken muijalleen?
Äiti häiriökäyttäytyy myös isää kohtaan, riehuu ja raivoaa ja isä pyytelee sitä anteeksi (?). Äiti haukkuu isää, että olisi saanut paremmankin kuin jonkun duunarin. On itsekin duunari, tyhmempi ja tienaa vähemmän. Nälvii ja puhuu pahaa muista. Isä menee mukaan kun äiti keksii diagnooseja muille, koska muiden viat selittävät äidin jälleen virheettömäksi ja muuten hän suuttuisi. “Juu juu, lapsemme/naapurimme/sukulaiseni/työkaverisi on sairas”.
Isä pelkää ja itkee usein että mitä äiti nyt tekee hänelle, jos kaikki ei mene äidin mielen mukaisesti. Yrittää saada vielä poismuuttanutta jälkeläistä väkisin mukaan selittelemään äidille ettei oikeasti ole katkaissut välejä häneen väkivallasta huolimatta vaan syy käytökseen on siinä että jälkeläinen itse on sairas. Tämä haittaa omaa elämää mutta isälle tärkeintä on ettei äiti suutu. Käytöksellään hän uppoaa syvemmälle suohon vahvistaessaan toisen illuusiota täydellisyydestään. Kun jälkeläinen ei suostu tähän, valehtelee isä suut ja silmät täyteen siitä mitä jälkeläinen on sanonut ja tehnyt, kuinka hän ei oikeasti ole vihainen kaikesta väkivallasta, on vain sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiakas palauttaa nuutuneen kukkasen kukkakauppaan: tässä on jotain vikaa. Kauppias kysyy: noudatitko annettuja hoito-ohjeita? Asiakas: olisiko sitä pitänyt hoitaa jotenkin? 😂 tuskin ottaa kauppias viallista kukkaa palautuksena.
On vanhempia, joille ei voi puhua. Jos yrittää, sieltä tulee uhriutumista, huutoa tai se perinteinen "en kyllä ole ikinä sanonut noin, MUTTA jos olen niin sitten anteeksi" ja sama meno jatkuu tai pahenee. Mulla mitta tuli täyteen kun heidän toimintansa alkoi vaikuttaa mun lapsiin haitallisesti ja siitä olen itselleni vihainen, että en pitänyt lapsiani tarkemmin erossa heistä.
Itse olen ratkaissut tilanteen pitämällä viileähköt ja asialliset välit, en kerro henkilökohtaisista jutuista, vaikeuksista tai tunteista enempää kuin vaikka satunnaiselle tuttavalle. Silloin kun heiltä päin aletaan ylittää sopivuuden rajat, sanon ettei se sovi ja hiljennän yhteydenpidon hetkeksi omalta puoleltani viesteilytasolle. Tavataan harvoin.
Ymmärrän, että heidän käytöksensä johtuu heidän traumoistaan, pettymyksistä ja ties mistä, se ei oikeutta silti huonoa käytöstä. Mutta koska mulla on hyvä puoliso ja olen päässyt pääosin yli lapsuudessa tapahtuneista asioista voi olla tekemisissä tämän verran, jos ei ole omia turvaverkkoja tai ei ole päässyt käsittelemään lapsuuden asioita, ei välttämättä siihen vähäänkään kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä aihe. Arvostan, että AP uskalsi nostaa esille tällä palstalla. Odotetusti sai vastauksia viisaita ihmisiltä, jotka tietävät täsmälleen miten huono vanhempi AP on ollut.
Haloo, herätkää! Ei näissä tapauksissa AINA ole selkeitä huono vanhemmuus signaaleja. Lumihiutale vain haluaa syyttää vanhempiaan pahasta olostaan. Surullista.
Sinä se näet lumihiutaleita joka paikassa. Olet varmaan jäätävä ihminen.
Koska niitä alkaa olla niin jäätävän paljon. Uhrautuminen on aikamme vitsaus. Eikä näillä kaksinaismoraalin ilmentymillä ole rajaa. Vastustetaan väkivaltaa ja samalla uhkailla saunantaakse viemisellä. Jauhetaan henkisestä väkivallasta ja ghoustataan sen mikä ehditään. Jauhetaan lapsuuden ruoka-ajoista ja pakkosyömisestä, vaikka itse napsitaan huumeita.
Nyt trendi on tämä omien vanhempien analysointi ja tuomitseminen. Itse tietysti ollaan niin viattomia. Aina oltu, niin täydellisiä lapsia.
Näitä joiden vanhempina olisi pitänyt kyteä olemaan täydellinen, (jopa sen vähän huonommillakin eväillä varustettu aikanaan avainkaulassa lapsuuden viettäneen ja eläneen henkilön.)
Monet vanhemmat ovat ehkä olleet huonoja, mutta millä nämä lumihiutaleet perustelevat omaa käytöstään? Koska jos ei nämä vanhemmat saa asettaa syytä omille vanhemmilleen, niin miksi nämä lumihiutaleet sen saisivat tehdä?Onko lapsi viallinen? Et voi oikeasti todeta noin. Menepä lapsesi alle 18 vuotiaan kanssa vaikka lääkäriin ja sano tämä on viallinen. Ihan kuin joku tavara. Itsehän vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja tehneet. Se on heidän kasvatuksen näköinen. Jos on viallinen, on kasvatus ollut vioittavaa.
En tiedä missä todellisuudessa elät, mutta mene ihan vaikka vaan sinne koulun pihalle näkemään se totuus millaisia lapsia maailmassa on. Lapset viettävät nykyisin suurimman osan ajastaan ihan jonkun muun kun omien vanhempiensa kanssa. Erolapset vielä huomattavasti vähemmän. Teinit puhuvat vanhemmilleen varmaan minuuteissa laskettavissa olevassa ajassa per viikko. Tämä on se todellisuus.
Ei ole mitään kotikouluja. Kotiäitejä. Isät lounaalla kotona ja kello 16 koko perhe lautapelien ääressä ja viikonloput mummolassa.
Herää nyt tähän nykymaailmaan, jossa koulut, kaverit ja telkku/netti kasvattavat nämä nykylapset. Ja näin on ollut jo vuosikymmeniä kohta.
He eivät voi syyttää tiktokia tai instaa, mutta äitiä tai isää voi aina syyttää kun menestystä ei tullut, eikä itsetunto ole kohdalla.Nykyvanhemmat ovat tutkimusten mukaan läsnä lastensa kanssa huomattavasti enemmän kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä.
Nykylapset käyvät kouluja pidempään kun koskaan aiemmin, viettävät aikaa ruutujen edessä enemmän, harrastavat enemmän ja heidän vanhempansa eroavat yhä useammin. Tutkimukset kertovat nämä tosiasiat. Se, että ennen oltiin 1h ja nyt 1h 10 minsaa ei muuta mitään. Se, että omat vanhemmat kasvattavat lapsensa kokonaan yksin on aika suuri myytti. Sellaista ei ole koskaan ollut. Jos ensimmäisen vuoden kohdalla päästään siihen, se on jo hyvä. Moni laittaa, jos sen jälkeen ne lapset 8-16 tarhaan ja siitä se lähtee, se muiden kasvattajarooli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä aihe. Arvostan, että AP uskalsi nostaa esille tällä palstalla. Odotetusti sai vastauksia viisaita ihmisiltä, jotka tietävät täsmälleen miten huono vanhempi AP on ollut.
Haloo, herätkää! Ei näissä tapauksissa AINA ole selkeitä huono vanhemmuus signaaleja. Lumihiutale vain haluaa syyttää vanhempiaan pahasta olostaan. Surullista.
Sinä se näet lumihiutaleita joka paikassa. Olet varmaan jäätävä ihminen.
Koska niitä alkaa olla niin jäätävän paljon. Uhrautuminen on aikamme vitsaus. Eikä näillä kaksinaismoraalin ilmentymillä ole rajaa. Vastustetaan väkivaltaa ja samalla uhkailla saunantaakse viemisellä. Jauhetaan henkisestä väkivallasta ja ghoustataan sen mikä ehditään. Jauhetaan lapsuuden ruoka-ajoista ja pakkosyömisestä, vaikka itse napsitaan huumeita.
Nyt trendi on tämä omien vanhempien analysointi ja tuomitseminen. Itse tietysti ollaan niin viattomia. Aina oltu, niin täydellisiä lapsia.
Näitä joiden vanhempina olisi pitänyt kyteä olemaan täydellinen, (jopa sen vähän huonommillakin eväillä varustettu aikanaan avainkaulassa lapsuuden viettäneen ja eläneen henkilön.)
Monet vanhemmat ovat ehkä olleet huonoja, mutta millä nämä lumihiutaleet perustelevat omaa käytöstään? Koska jos ei nämä vanhemmat saa asettaa syytä omille vanhemmilleen, niin miksi nämä lumihiutaleet sen saisivat tehdä?Onko lapsi viallinen? Et voi oikeasti todeta noin. Menepä lapsesi alle 18 vuotiaan kanssa vaikka lääkäriin ja sano tämä on viallinen. Ihan kuin joku tavara. Itsehän vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja tehneet. Se on heidän kasvatuksen näköinen. Jos on viallinen, on kasvatus ollut vioittavaa.
En tiedä missä todellisuudessa elät, mutta mene ihan vaikka vaan sinne koulun pihalle näkemään se totuus millaisia lapsia maailmassa on. Lapset viettävät nykyisin suurimman osan ajastaan ihan jonkun muun kun omien vanhempiensa kanssa. Erolapset vielä huomattavasti vähemmän. Teinit puhuvat vanhemmilleen varmaan minuuteissa laskettavissa olevassa ajassa per viikko. Tämä on se todellisuus.
Ei ole mitään kotikouluja. Kotiäitejä. Isät lounaalla kotona ja kello 16 koko perhe lautapelien ääressä ja viikonloput mummolassa.
Herää nyt tähän nykymaailmaan, jossa koulut, kaverit ja telkku/netti kasvattavat nämä nykylapset. Ja näin on ollut jo vuosikymmeniä kohta.
He eivät voi syyttää tiktokia tai instaa, mutta äitiä tai isää voi aina syyttää kun menestystä ei tullut, eikä itsetunto ole kohdalla.Nykyvanhemmat ovat tutkimusten mukaan läsnä lastensa kanssa huomattavasti enemmän kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä.
Paskapuhetta. Suuri osa ei ole. Vain tiedostava osa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeä aihe. Arvostan, että AP uskalsi nostaa esille tällä palstalla. Odotetusti sai vastauksia viisaita ihmisiltä, jotka tietävät täsmälleen miten huono vanhempi AP on ollut.
Haloo, herätkää! Ei näissä tapauksissa AINA ole selkeitä huono vanhemmuus signaaleja. Lumihiutale vain haluaa syyttää vanhempiaan pahasta olostaan. Surullista.
Sinä se näet lumihiutaleita joka paikassa. Olet varmaan jäätävä ihminen.
Koska niitä alkaa olla niin jäätävän paljon. Uhrautuminen on aikamme vitsaus. Eikä näillä kaksinaismoraalin ilmentymillä ole rajaa. Vastustetaan väkivaltaa ja samalla uhkailla saunantaakse viemisellä. Jauhetaan henkisestä väkivallasta ja ghoustataan sen mikä ehditään. Jauhetaan lapsuuden ruoka-ajoista ja pakkosyömisestä, vaikka itse napsitaan huumeita.
Nyt trendi on tämä omien vanhempien analysointi ja tuomitseminen. Itse tietysti ollaan niin viattomia. Aina oltu, niin täydellisiä lapsia.
Näitä joiden vanhempina olisi pitänyt kyteä olemaan täydellinen, (jopa sen vähän huonommillakin eväillä varustettu aikanaan avainkaulassa lapsuuden viettäneen ja eläneen henkilön.)
Monet vanhemmat ovat ehkä olleet huonoja, mutta millä nämä lumihiutaleet perustelevat omaa käytöstään? Koska jos ei nämä vanhemmat saa asettaa syytä omille vanhemmilleen, niin miksi nämä lumihiutaleet sen saisivat tehdä?Onko lapsi viallinen? Et voi oikeasti todeta noin. Menepä lapsesi alle 18 vuotiaan kanssa vaikka lääkäriin ja sano tämä on viallinen. Ihan kuin joku tavara. Itsehän vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja tehneet. Se on heidän kasvatuksen näköinen. Jos on viallinen, on kasvatus ollut vioittavaa.
En tiedä missä todellisuudessa elät, mutta mene ihan vaikka vaan sinne koulun pihalle näkemään se totuus millaisia lapsia maailmassa on. Lapset viettävät nykyisin suurimman osan ajastaan ihan jonkun muun kun omien vanhempiensa kanssa. Erolapset vielä huomattavasti vähemmän. Teinit puhuvat vanhemmilleen varmaan minuuteissa laskettavissa olevassa ajassa per viikko. Tämä on se todellisuus.
Ei ole mitään kotikouluja. Kotiäitejä. Isät lounaalla kotona ja kello 16 koko perhe lautapelien ääressä ja viikonloput mummolassa.
Herää nyt tähän nykymaailmaan, jossa koulut, kaverit ja telkku/netti kasvattavat nämä nykylapset. Ja näin on ollut jo vuosikymmeniä kohta.
He eivät voi syyttää tiktokia tai instaa, mutta äitiä tai isää voi aina syyttää kun menestystä ei tullut, eikä itsetunto ole kohdalla.Nykyvanhemmat ovat tutkimusten mukaan läsnä lastensa kanssa huomattavasti enemmän kuin yksikään vanhempien sukupolvi ennen heitä.
Paskapuhetta. Suuri osa ei ole. Vain tiedostava osa on.
TUTKIMUSTEN MUKAAN.
Mitä et tästä ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa edes kuvitella tilannetta?
Olen taatusti tehnyt paljon asioita väärin omien 4 lapsen kohdalla mutta olisi vaikeaa kuvitella välien katkaista ilman selitystä. Lapsellista mun mielestä ettei sitten ole munaa sanoa mikä mättää. Kaikelle voi olla ihan viaton selitys.
Joku mainitsi tuosta "tuhahtelusta", entä jos vain olet turhan herkkähipiäinen ja tulkitset väärin??
Myönnän että olen "tuhissut" yhden tyttäreni liian voimakkaasta meikistä ja mustiksi värjätyistä hiuksista mutta vain siksi koska mielestäni hän oli todella kaunis kullanruskeissa hiuksissaan ja kevyessä meikissä mikä toi hänen upeat silmänsä ja kadehdittavan suppusuunsa esiin. Hän piilottautuu korostamalla ulkonäköään epäedullisesti?? Se on toki hänen asiansa mutta miksi en saisi ajatella että hän oli ennen kauniimpi? Ei se tee minusta huonoa äitiä eikä hänestä kelvotonta tytärtä. Välimme ovat kuitenkin erittäin läheiset
Ai että toi "tuhina" osaakin sitten olla rasittavaa. Sinä tiedät paremmin, lapsi ei tajua mistään mitään eikä kelpaa sellaisena kuin on ja itse haluaa olla.
Mutta on oikeasti hienoa, että teillä välit ovat silti säilyneet hyvinä.
Eli heti yksi ymmärsi väärin!
En tiedä paremmin mutta minulle hän oli kauniimpi ennen. Kelpaa minulle 120% mutta suren kun ei itse näe kauneuttaan.
Katkaisetko välit mieheesi tai vedät 50 vuoden herneet nenääsi jos kampaajalta tultuasi miehesi tokaisee ihan vilpittömästi: Ai, mä tykäsin enemmän siitä aiemnasta mallista/väristä??
Sama asia
Jep. Ja sama asia kun vanhemman ääneen sanoma hiusten värin sureminen on, on se kun vanhempi sanoo surevansa lapsen ammatinvalintaa, puolisonvalintaa, sillä perusteella että hänen kuvitelmissaan lapsesta olisi tullut ihana eläinlääkäri tai naapurin suunnistusta harrastava Jouko olisi ollut kunnollisempi puoliso lapselle. Se, että lapsellasi on luonnostaaan mielestäsi kaunis hiusväri, ei ole hänen itsensä ansiota, eikä siksi kuvaa hänen persoonaansa. Sen sijaan hänen itsensä valitsema sävy on se mikä kuvaa häntä ihmisenä, ja se on se mitä sinun tulee rakastaa, se tarkoittaa sitä että rakastat häntä sellaisena kuin hän on, ei mikään luonnollinen hiusväri. Tuollainen suremisesta puhuminen on henkistä manipulointia ja raastavaa marttyyrimäisyyttä, sillä aiheutat sillä lapsellesi tahallaan huonoa omatuntoa siitä että pahoitti äidin mielen (vain olemalla oma itsensä).
Eiköhän tuo ole 20 vuodessa toipunut siitä että sanoin hänen hiusten väriä niin kauniiksi ettei sitä olisi kannattanut peittää.
Tuskinpa se hiustenväri on ollut ainoa asia josta olet huomautellut ja josta olet saanut massiivisen marttyyripiehtaroinnin aikaiseksi.
Enpä haluaisi olla äitisi! Hän varmaan tekee kaiken väärin vain olemassaolollaan!
Jos hymyilee sinulle - varmaan vittuilee mielessään, jos tekee possua ruuaksi ei ajattele ollenkaan sinua kun olisit halunnut kanaa, jos ei soita viikkoon on hylännyt paskiainen ja jos soittaa 2x viikossa on kyylä! Marttyyri selvästi kun kysyy mitä sinulle kuuluu ja kehtaa vielä odottaa että olisit kiinnostunut hänen voinnistaan!
Tiesätkö, sinua ei voi saada onnelliseksi ja hyväksytyksi lapseksi mitenkään ja ihan omaa syytäsi. Sori, peiliin voisit katsoa joskus.
Onneksi omat lapseni ovat normaaleja onnellisia aikuisia🥰
Onko sinulla jotain ongelmia omassa vanhemmuudessasi, kun reagoit noin kiihkeästi niiden avauksiin, joilla on vaikeuksia vanhempiensa kanssa.
-ohisJos ihmisillä on ongelmia muiden kanssa, häntä pyydetään katsomaan peiliin. Se koskee myös aikuisia lapsia, joilla on ongelmia niiden omien vanhempiensa kanssa. Ihmisuhteet ovat aina molemminsuuntaisia,
Eihän lapsella enää ongelmaa ole. Ei hän aloittanut tätä valitusketjua, hänellä pyyhkii hyvin 🥰
Nämä 5-kymppiset "lapset" sitten itkevät täällä palstalla päivittäin, miten yksinäisiä he ovat ja miten heillä ei ole tukiverkkoja.
Alue: Aihe vapaa
Eri vastaaja tässä.
Omat vanhempani eivät ole koskaan tunteneet minua, vaikka olen asunut heidän luonaan 18-vuotiaaksi asti ja päivittäin vaihtanut heidän kanssaan vähintäänkin muutaman sanan. Syy: kun kerroin mielenkiinnon kohteistani, haaveistani tai toiveistani, ne lytättiin jos ne eivät sattuneet olemaan vanhemmille mieleen. Jos ei lytätty niin unohdettiin. En muista kummankaan vanhemman koskaan esim. kysyneen millaisia kirjoja olen viime aikoina lukenut ja mitä niistä tykkäsin, vaikka hyvin tiesivät lukemisen olevan minulle tärkeä harrastus. Pahempaa oli silti se, että kun joskus kerroin jostain minulle tärkeästä asiasta, kommentit olivat tasoa "Ei kuulosta hyvältä", "Olen pahoillani puolestasi" jne. Kyllä siinä vuosien ajan tuota kuunnellessa loppui mielenkiinto enää kertoa asioistani näille ihmisille.
Nykyään tosiaan sitten käyn vain harvoin kylässä ja vastailen kysymyksiin ympäripyöreitä. Vanhemmat joskus harmittelevat kun eivät tunne minua. Olen pari kertaa aikuisiällä vielä yrittänyt alkaa tutustua ns. puhtaalta pöydältä, mutta sama negatiivinen roska-asenne sieltä tulee vastaan melko nopeasti. En vain halua kertoa tärkeitä asioitani tällaisille ihmisille. Kerron ne ystävilleni, joita oikeasti kiinnostaa tutustua minuun ja jotka kuuntelevat ja tukevat aidosti - silloinkin kun ovat itse jostain eri mieltä.