Olin uskottuna miehenä pesänjaossa, jossa vainajalla jäi vain haisevat kalsarit. Miten pitää elää, että ei jää mitään perittäväksi?

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka käyttää omaisuutensa omaan hyvinvointiinsa. En tule säästämään mitään vain siksi, että veljenlapset (ei omia lapsia) saisivat perintöä, vaan aion taata omaisuudellani itselleni hyvän loppuelämän.

TÄMÄ!

Olin töissä palvelutalossa, siellä vanha lapseton pariskunta. Joku ilmoitti siskonveljentyttärenpojalle, että nyt...jopa alkoivat ravaaman pariskunnan luona! Oltiin niiiiin rakkaita setiää ja tätiä kohtaan että!

Mutta heh eiköhän kahden ihmisen hoito yksityisellä lie ollut että "Kaik män ja vihelsi männessään"

Onhan niitä sellaisiakin vainajia, joiden jälkeen jää muhkeat laskut, joten eihän tuo nyt pahimmasta päästä ollut ollenkaan. Itseasiassa mainio tapaus siinäkin, että jälkeenjääville ei jäänyt siis siivottavaa, ei hävitettävää, eikä tavaraa josta tapella. 

Luulen kyllä, että aloittaja valehtelee, sillä ei kai kukaan pelkästään yksillä kalsareilla toimeen tule. Varmasti hänelle on jäänyt myös päällysvaatteita johonkin, vaikka olisi asunnotonkin. 

No, vanhempani elivät niin, että lahjoittivat jo eläessään kaiken omaisuutensa meille lapsille. Osan pienissä erissä, osan isompana könttänä, jolloin maksoimme pienen lahjaveron.

Perittävää jäi molemmilta ne haisevat kalsarit ja vähän rahaa tilillä.

Tätä kutsutaan verosuunnitteluksi. Nyt teemme vaimoni kanssa samaa oman omaisuutemme suhteen. Lapset omistavat jo suuren osan kiinteistöistämme ja metsistämme. Loputkin on tarkoitus siirtää heidän nimiinsä mikäli elonpäiviä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Käytti varmaan rahat itseensä, ihan oikein.

Eräs sukulaiseni on itara kitupiikki ollut koko elämänsä. Omaisuus mitataan muutamassa miljoonassa, jos ei ole tapahtunut mitään yllätyksellistä.

Nyt 86-v mittarissa ja syöpädiagnoosi.

Voi olla, että niitä rahoja olisi kannattanut käyttää jo kymmenen vuotta sitten kuin säästää tästä kymmenen vuoden päähän.

Joo kyllä joiltakin vainajilta jää jopa kymmeniä tuhansia velkaa. Lisäksi olisi varmasti tullut vahingonkorvaus vaatimuksia ehkä velkaa enemmänkin, mutta kun kuoli.

Ei vaadi edes paljoa yritystä. Ryssit vaan kunnolla niin, että kuolet samassa onnettomuudessa. Vaikkapa ajat kolarin humalassa ja kuolet. Onnettomuudessa loukkaantuu sivullisia.

Vierailija kirjoitti:

No, vanhempani elivät niin, että lahjoittivat jo eläessään kaiken omaisuutensa meille lapsille. Osan pienissä erissä, osan isompana könttänä, jolloin maksoimme pienen lahjaveron.

Perittävää jäi molemmilta ne haisevat kalsarit ja vähän rahaa tilillä.

Tätä kutsutaan verosuunnitteluksi. Nyt teemme vaimoni kanssa samaa oman omaisuutemme suhteen. Lapset omistavat jo suuren osan kiinteistöistämme ja metsistämme. Loputkin on tarkoitus siirtää heidän nimiinsä mikäli elonpäiviä riittää.

Lisään vielä, että kyllä vanhempani käyttivät rahaa omaan elämänlaatuunsa ja loppuaikoina hoitoihinsa. Matkustelivat paljon niin kauan kuin voimia oli. Loppuvaiheessa eläkkeet riittivät maksuihin. Eli eivät he eläneen vain mammonaa kerätäkseen.

Meitä pienituloisia raatajia on paljon. Ei tuonut opiskelukaan hyviä tuloja eikä varmaa työpaikkaa.

Kädestä suuhun elän ja eläkkeellä tilanne pahenee entisestään. Ei varaa silmälaseihin eikä hammashoitoon. Hautausrahat yritän säästää.

VAITIOLOVELVOLLISUUS?

Miksi pitäisi jättää jotain perittäväksi?

Parasta olisi kuolla ulkomailla kun on saanut omaisuutensa myytyä ja hassattua. Joutuu sukulaiset tuomaan ruumiin suomeen, tai saa itse jäädä reissulle parempiin maisemiin  :D

Tuohon minäkin pyrin, ettei jäisi mitään kuollessa. Myyn asuntoni eläkepäivillä ja alan käyttää rahaa kuin viimeistä päivää. Jos loppuu kesken, niin sitten jonnekin sossuluukulle vaan. 

Ei isältänikään paljoa jäänyt vaikka ikänsä töissä kävi, hänen ja äitini asunto  oli jo aikojen alusta vaan äitini nimissä kun se oli ostettu rahoilla mitkä äitini sai edellisen asuntonsa myynnistä joka oli hänen ja heillä oli avioehto. Isältäni ei jäänyt siis juuri mitään kuin pari tonnia tilille rahaa josta vielä käydään riitaa jatkossa oikeudessä sisarpuoleni kanssa joten nekin vähät rahat menee sitten asianajajalle, mitään ei jää :(

Vierailija kirjoitti:

VAITIOLOVELVOLLISUUS?

Eihän kukaan voi tietää mistä tapauksesta on kyse.

Ei minultakaan tule jäämään omaisuutta. Sitä ei ole. Koko ikäni ollut pienipalkkainen duunari.

Minä en tiedä edes kuka minut sitten aikoinaa perii mutta aion sitten +70 vuotiaana tuhlata rahani matkusteluun ja poltan vaikka omaisuuttani nuotiossa jottei kukaan(etenkään valtio) saa rahojani.

M32

Vierailija kirjoitti:

Tuohon minäkin pyrin, ettei jäisi mitään kuollessa. Myyn asuntoni eläkepäivillä ja alan käyttää rahaa kuin viimeistä päivää. Jos loppuu kesken, niin sitten jonnekin sossuluukulle vaan. 

Ja ihan parasta olisi, jos saisi vielä otettua velkaa vanhoilla päivillä ja sitten kuolee maksamatta niitä velkoja, mutta ehtii kuitenkin käyttää ihan mukavasti. 

kuka ottaa uskotuksi mieheksi hölösuisen lörpöttelijän, joka haistelee vainajan kalsareita? etova tyyppi. varmaan myös +kokoinen sinkku, jolla on rasvainen tukka, ja aina on nenä kiinni toisten kalsareissa. 

Ei minultakaan jää perittävää koska käytän rahat eläessäni itseeni, ei ole mun velvollisuus kerryttää jonkun toisen omaisuutta, mun rahat on mun.

Vierailija kirjoitti:

Ei isältänikään paljoa jäänyt vaikka ikänsä töissä kävi, hänen ja äitini asunto  oli jo aikojen alusta vaan äitini nimissä kun se oli ostettu rahoilla mitkä äitini sai edellisen asuntonsa myynnistä joka oli hänen ja heillä oli avioehto. Isältäni ei jäänyt siis juuri mitään kuin pari tonnia tilille rahaa josta vielä käydään riitaa jatkossa oikeudessä sisarpuoleni kanssa joten nekin vähät rahat menee sitten asianajajalle, mitään ei jää :(

Miksi riitelet parista tonnista? Eikö olisi helpompaa vaan luovuttaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ei isältänikään paljoa jäänyt vaikka ikänsä töissä kävi, hänen ja äitini asunto  oli jo aikojen alusta vaan äitini nimissä kun se oli ostettu rahoilla mitkä äitini sai edellisen asuntonsa myynnistä joka oli hänen ja heillä oli avioehto. Isältäni ei jäänyt siis juuri mitään kuin pari tonnia tilille rahaa josta vielä käydään riitaa jatkossa oikeudessä sisarpuoleni kanssa joten nekin vähät rahat menee sitten asianajajalle, mitään ei jää :(

Ei kukaan mene oikeuteen parin tonnin takia eikä oikeus ottaisi edes tuollaista asiaa käsiteltäväksi

Vierailija kirjoitti:

Ei isältänikään paljoa jäänyt vaikka ikänsä töissä kävi, hänen ja äitini asunto  oli jo aikojen alusta vaan äitini nimissä kun se oli ostettu rahoilla mitkä äitini sai edellisen asuntonsa myynnistä joka oli hänen ja heillä oli avioehto. Isältäni ei jäänyt siis juuri mitään kuin pari tonnia tilille rahaa josta vielä käydään riitaa jatkossa oikeudessä sisarpuoleni kanssa joten nekin vähät rahat menee sitten asianajajalle, mitään ei jää :(

Sanoisin, että pidäs perintösi ja jättäisin riitelyt riitelemättä. Ei jaksais nähdä vaivaa muutaman tonnin takia.