Vähän erikoinen päänvaivaa, naiset vois antaa neuvoa

Loppupeleissä on myös niin, että me jokainen teemme omat virheemme ja kannamme niistä vastuun, joten sinun tulee hyväksyä sekin että naisesi valinnat ja elämä ovat todella lopulta hänen omansa, ja niin kipeää kuin se onkin, voi olla ettet saa sitä keihäänkärkeä hiottua tylsemmäksi, ennen kuin sattuu jotain ikävämpää.

-D

Vierailija kirjoitti:

Miten nää läheltä piti -tilanteet on vaikuttaneet vaimoon? Onko tullut niiden jälkeen sallainen ajatus, että olis kiva jos ei enää tulevaisuudessa joutuis sellaiseen tilanteeseen ja mitähän sille vois tehdä? 

On ollut painajaisia, selvää stressiä. On myöntänyt virheensä näissä tilanteissa jopa ihan itse kysymättä. Sit ne vaan unohtuu ja seuraavalla viikolla sama meno jatkuu.

Huomaan että ap on saanut niin paljon arvostelua täällä. Itse puolestani ymmärrän ap:tä täysin. Onhan uutisetkin täynnä näitä juttuja että jollekin randomille on lähetetty salkkukaupalla rahaa tms. Ihan samasta ilmiöstä kysymys. Oma mieheni on tuollainen. Kaikkia ulkopuolisia pitää yrittää miellyttää, tarjota drinkkejä henkilöille johon on joskus asiakaspalvelutilanteessa törmännyt. Nyt sai huijausviestin siskonsa nimissä ja vastauksena lähti Facebookin tarkastuskoodi. On kyllä saanut informaatiota ja varoittelua vaaroista, mutta jotenkin on vaan sokea. Luulen että on lähettänyt rahaakin randomeille mutta en usko että isoja summia. On iso karski mies joten minulla ei tarvitse raiskausta pelätä, mutta ymmärrän ap:n tuskan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Huomaan että ap on saanut niin paljon arvostelua täällä. Itse puolestani ymmärrän ap:tä täysin. Onhan uutisetkin täynnä näitä juttuja että jollekin randomille on lähetetty salkkukaupalla rahaa tms. Ihan samasta ilmiöstä kysymys. Oma mieheni on tuollainen. Kaikkia ulkopuolisia pitää yrittää miellyttää, tarjota drinkkejä henkilöille johon on joskus asiakaspalvelutilanteessa törmännyt. Nyt sai huijausviestin siskonsa nimissä ja vastauksena lähti Facebookin tarkastuskoodi. On kyllä saanut informaatiota ja varoittelua vaaroista, mutta jotenkin on vaan sokea. Luulen että on lähettänyt rahaakin randomeille mutta en usko että isoja summia. On iso karski mies joten minulla ei tarvitse raiskausta pelätä, mutta ymmärrän ap:n tuskan hyvin.

Moni ei varmasti ymmärrä tätä tilannetta. Kuvittelevat et tää olisi normaali käytöstä ihmiselle ja mä liioittelen ym..

Mut esimerkiksi tälläinen mulle tapahtunut juttu voisi selventää taas. Istuin Bangkokin lentokentän edessä matkalla Suomeen. Mun seuraan tuli suomalainen mies.

Valittelin siinä että hitto kun matkalaukut painaa liikaa et tarvii varmaan maksaa extraa. Tää mies ehdotti heti et ei ongelmaa, hänellä on vaan tää reppu. Hän voi ottaa mun toisen laukun nimiinsä.

Tässä vaiheessa olin jutellut hänen kanssaan minuutin. Tää on just se luotto taso mitä mun vaimolla on.. Tää mies ei tuntenut mua hänellä ei ollut hajuakaan mitä repussa on. Mitä jos siellä olis ollut huumeita?

Tää mies olis pahimmassa tapauksessa istunut Thaimaan vankilassa koko loppu elämän.. Miksi?

Koska hän halusi olla mukava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapeeeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

Vaikutat mieheltä joka on huolissaan naisensa turvallisuudesta. Ymmärsin niin että koet että kauniin puolisosi sinisilmäisyys aiheuttaa pelkoa siitä, että hän (ja sitä kautta varmasti sinäkin) tulee satutetuksi. Hyvin ymmärrettävää.

Oikeastaanhan se on "maailman pahuus" joka sen pelon aiheuttaa, sillä jos voisimme luottaa kaikkiin ihmisiin, ei kauneudella ja sinisilmäisyydellä olisi merkitystä tässä asiassa. Maailma kuitenkin on mitä on, ja me joudumme sopeutumaan ja mukautumaan siihen. Kauneus vetää puoleensa, ja sinisilmäisyys, no, ei varmaan tarvitse enempää sanoa.

Teitä tuntematta on hankala tietysti sanoa, mutta puolisosi vaikuttaa hyväsydämiseltä ihmiseltä, joka näkee toiset aina ensisijaisesti vähintäänkin potentiaalisesti vilpittöminä. Arvioin siis tilannetta sen itselle syntyneen mielikuvan pohjalta. Minun mielipiteeni on, ettei hänen tule muuttua, hänen hyväsydämisyyttään ei siis tule sammuttaa, mutta hänen olisi hyvä ymmärtää ja sisäistää, että kaikki eivät aina ole hyvin aikein liikkeellä, ja muistaa tämä myös käytännön elämässä valinnoissaan.

Maailma tosiaankin tarvitsee hyväsydämisiä ihmisiä, joten näiden hyväsydämisten liekkiä ei saa puhaltaa sammuksiin. Tämä voi kuulostaa ihme höpinältä, mutta en sitä paremminkaan osaa selittää. Konkreettisia apuja minulla ei ole. Terapiassa toki voisitte saada puolueettomalla maaperällä asiaa saada puhuttua auki, kuten tässä ketjussa olikin jo ehdotettu.

Millaisia tuntemuksia ja ajatuksia naisesi herätti sinussa teidän tapailunne alussa? Tuliko sinisilmäisyys esille jotenkin jo heti ensimetreillä? Koetko olevasi hänen arvoisensa? Millä sanoilla olet hänelle sanoittanut tätä huolta hänen turvallisuudestaan? Oletko kysynyt mikä saa hänet kokemaan, että puheeksiottaminen on vittuilua? Mitä tunteita hänellä siellä taustalla piilee? Jotenkin tulee olo, että hän ehkä pelkää että häntä pidetään jotenkin tyhmänä ja sitten tulee vastareaktio.

Hyvä keskustelunavaus. Ikävää että tämä on nähty näin kovin negatiivisessa valossa.

-D

Olen huolissani.. Hän on mailman hyväsydämmisin ihminen. Nää kaikki tapahtumat juontaa juurensa pitkälle siitä että hän ei halua olla tyly tai epäkohtelias kenellekään. Esimerkiksi tuo osoitteen anto, tyyppi kysyi niin miten hän voi olla kertomatta loukkaamatta. Hetkeäkään ajattelematta antoi osoitteen.

Alussa en tajunnut tuon naiviuden olevan niin isoa.. Jälkikäteen muistan paljon keskusteluja suhteen alussa kun mietin miten tälle on sattunut näin paljon hulluja ihmisiä tielle.

Tuo keskustelu loppuu heti, se ei edes pääse alkuun. Uskon että häntä triggeröi se kun hänelle on niin moni tästä jo sanonut.. Uskon myös että hänellä on jotenkin valheellinen turvallisuuden tunne ja hän on ylpeä noista seikkailuista. Tajuamatta vaaraa.

Ymmärrän. Tärkeää keskustelunavauksessa olisi se, ettei hänelle tulisi syytetty tai negatiivinen olo heti ensimmäisenä (tuo pitää minua tyhmänä enkä varmasti ole!), joten jos haluat niin voisit avata millätavalla olet ottanut asiat puheeksi/sanoittanut asiaa hänelle. On tärkeää ymmärtää että vaikka sinä et häntä tarkoittaisi mitenkään syyttää, se voi silti toisesta osapuolesta tuntua siltä.

Huolesi on täysin ymmärrettävä ja inhimillinen. Minusta on ihana että välität rakkaasi turvallisuudesta.

-D

Viimeisimmän tapauksen jälkeen, alotin keskustelun näin..

Kulta, mä tiedän että sä et tykkää tästä aiheesta.

Mut oman mielenterveyteni takia tästä olis hyvä puhua..

Sä säikähdit itsekkin tota tapausta ja varmasti ymmärsit mistä se sai alkunsa.

Keskustelu loppui tuohon ja alkoi selittely..

Vaimo= Nii joo se nyt oli tollanen. Emmä tiedä ehkä vähän ylireagoin ja ei siinä varmaan edes ollut mitään. Mä en halua ajatella enää sitä, puhutaan jostain muusta..

"Varmasti ymmärsit mistä se sai alkunsa". Mistä se siis mielestäsi sai tarkalleen ottaen alkunsa?

-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapeeeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

Vaikutat mieheltä joka on huolissaan naisensa turvallisuudesta. Ymmärsin niin että koet että kauniin puolisosi sinisilmäisyys aiheuttaa pelkoa siitä, että hän (ja sitä kautta varmasti sinäkin) tulee satutetuksi. Hyvin ymmärrettävää.

Oikeastaanhan se on "maailman pahuus" joka sen pelon aiheuttaa, sillä jos voisimme luottaa kaikkiin ihmisiin, ei kauneudella ja sinisilmäisyydellä olisi merkitystä tässä asiassa. Maailma kuitenkin on mitä on, ja me joudumme sopeutumaan ja mukautumaan siihen. Kauneus vetää puoleensa, ja sinisilmäisyys, no, ei varmaan tarvitse enempää sanoa.

Teitä tuntematta on hankala tietysti sanoa, mutta puolisosi vaikuttaa hyväsydämiseltä ihmiseltä, joka näkee toiset aina ensisijaisesti vähintäänkin potentiaalisesti vilpittöminä. Arvioin siis tilannetta sen itselle syntyneen mielikuvan pohjalta. Minun mielipiteeni on, ettei hänen tule muuttua, hänen hyväsydämisyyttään ei siis tule sammuttaa, mutta hänen olisi hyvä ymmärtää ja sisäistää, että kaikki eivät aina ole hyvin aikein liikkeellä, ja muistaa tämä myös käytännön elämässä valinnoissaan.

Maailma tosiaankin tarvitsee hyväsydämisiä ihmisiä, joten näiden hyväsydämisten liekkiä ei saa puhaltaa sammuksiin. Tämä voi kuulostaa ihme höpinältä, mutta en sitä paremminkaan osaa selittää. Konkreettisia apuja minulla ei ole. Terapiassa toki voisitte saada puolueettomalla maaperällä asiaa saada puhuttua auki, kuten tässä ketjussa olikin jo ehdotettu.

Millaisia tuntemuksia ja ajatuksia naisesi herätti sinussa teidän tapailunne alussa? Tuliko sinisilmäisyys esille jotenkin jo heti ensimetreillä? Koetko olevasi hänen arvoisensa? Millä sanoilla olet hänelle sanoittanut tätä huolta hänen turvallisuudestaan? Oletko kysynyt mikä saa hänet kokemaan, että puheeksiottaminen on vittuilua? Mitä tunteita hänellä siellä taustalla piilee? Jotenkin tulee olo, että hän ehkä pelkää että häntä pidetään jotenkin tyhmänä ja sitten tulee vastareaktio.

Hyvä keskustelunavaus. Ikävää että tämä on nähty näin kovin negatiivisessa valossa.

-D

Olen huolissani.. Hän on mailman hyväsydämmisin ihminen. Nää kaikki tapahtumat juontaa juurensa pitkälle siitä että hän ei halua olla tyly tai epäkohtelias kenellekään. Esimerkiksi tuo osoitteen anto, tyyppi kysyi niin miten hän voi olla kertomatta loukkaamatta. Hetkeäkään ajattelematta antoi osoitteen.

Alussa en tajunnut tuon naiviuden olevan niin isoa.. Jälkikäteen muistan paljon keskusteluja suhteen alussa kun mietin miten tälle on sattunut näin paljon hulluja ihmisiä tielle.

Tuo keskustelu loppuu heti, se ei edes pääse alkuun. Uskon että häntä triggeröi se kun hänelle on niin moni tästä jo sanonut.. Uskon myös että hänellä on jotenkin valheellinen turvallisuuden tunne ja hän on ylpeä noista seikkailuista. Tajuamatta vaaraa.

Ymmärrän. Tärkeää keskustelunavauksessa olisi se, ettei hänelle tulisi syytetty tai negatiivinen olo heti ensimmäisenä (tuo pitää minua tyhmänä enkä varmasti ole!), joten jos haluat niin voisit avata millätavalla olet ottanut asiat puheeksi/sanoittanut asiaa hänelle. On tärkeää ymmärtää että vaikka sinä et häntä tarkoittaisi mitenkään syyttää, se voi silti toisesta osapuolesta tuntua siltä.

Huolesi on täysin ymmärrettävä ja inhimillinen. Minusta on ihana että välität rakkaasi turvallisuudesta.

-D

Viimeisimmän tapauksen jälkeen, alotin keskustelun näin..

Kulta, mä tiedän että sä et tykkää tästä aiheesta.

Mut oman mielenterveyteni takia tästä olis hyvä puhua..

Sä säikähdit itsekkin tota tapausta ja varmasti ymmärsit mistä se sai alkunsa.

Keskustelu loppui tuohon ja alkoi selittely..

Vaimo= Nii joo se nyt oli tollanen. Emmä tiedä ehkä vähän ylireagoin ja ei siinä varmaan edes ollut mitään. Mä en halua ajatella enää sitä, puhutaan jostain muusta..

"Varmasti ymmärsit mistä se sai alkunsa". Mistä se siis mielestäsi sai tarkalleen ottaen alkunsa?

-D

Samasta mistä nää melkein kaikki on alkaneet. Tuntematon ihminen lähestyy, vaimo alkaa jutella. Ja kohta tää tuntematon mies aloittaa ahdistelun. Ahdistelua ei olisi tapahtunut jos mies ei tietäisi esim vaimon nimeä, osoitetta, puhelinnumeroa ym.

Viimeisimmässä tapauksessa vaimo joutui lopettamaan lenkkeilyn lempi paikassaan. Koska tämä ahdistelija oli siellä aina vastassa.

Ja tilanteet alkoi muuttua pelottavaksi. Koska tämä mies alkoi selkeästi seurata vaimoa kodin suuntaan.

Tossa lenkkeily tapauksessa. Tää mies pysäytti vaimon jutellakseen säästä ym.. Vaimo kertoi että juoksee joka päivä 16-19 tän lenkin..

Lopputulos oli se että tää mies kaikesta päätellen oli siel pururadalla 16-19 jokapäivä. Ja tiesi jos mun vaimo ei ollut eilen juossut.

Vierailija kirjoitti:

Tossa lenkkeily tapauksessa. Tää mies pysäytti vaimon jutellakseen säästä ym.. Vaimo kertoi että juoksee joka päivä 16-19 tän lenkin..

Lopputulos oli se että tää mies kaikesta päätellen oli siel pururadalla 16-19 jokapäivä. Ja tiesi jos mun vaimo ei ollut eilen juossut.

Juokseeks sun vaimo 3h päivässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tossa lenkkeily tapauksessa. Tää mies pysäytti vaimon jutellakseen säästä ym.. Vaimo kertoi että juoksee joka päivä 16-19 tän lenkin..

Lopputulos oli se että tää mies kaikesta päätellen oli siel pururadalla 16-19 jokapäivä. Ja tiesi jos mun vaimo ei ollut eilen juossut.

Juokseeks sun vaimo 3h päivässä?

Eiiiiii 😂. Kirjoitin epäselvästi. Eli juoksee ton lenkin 16.00-19.00 välisenä aikana joka työpäivä.

Tai juoksi ei juokse enää koska ei uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Aapeeeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

Vaikutat mieheltä joka on huolissaan naisensa turvallisuudesta. Ymmärsin niin että koet että kauniin puolisosi sinisilmäisyys aiheuttaa pelkoa siitä, että hän (ja sitä kautta varmasti sinäkin) tulee satutetuksi. Hyvin ymmärrettävää.

Oikeastaanhan se on "maailman pahuus" joka sen pelon aiheuttaa, sillä jos voisimme luottaa kaikkiin ihmisiin, ei kauneudella ja sinisilmäisyydellä olisi merkitystä tässä asiassa. Maailma kuitenkin on mitä on, ja me joudumme sopeutumaan ja mukautumaan siihen. Kauneus vetää puoleensa, ja sinisilmäisyys, no, ei varmaan tarvitse enempää sanoa.

Teitä tuntematta on hankala tietysti sanoa, mutta puolisosi vaikuttaa hyväsydämiseltä ihmiseltä, joka näkee toiset aina ensisijaisesti vähintäänkin potentiaalisesti vilpittöminä. Arvioin siis tilannetta sen itselle syntyneen mielikuvan pohjalta. Minun mielipiteeni on, ettei hänen tule muuttua, hänen hyväsydämisyyttään ei siis tule sammuttaa, mutta hänen olisi hyvä ymmärtää ja sisäistää, että kaikki eivät aina ole hyvin aikein liikkeellä, ja muistaa tämä myös käytännön elämässä valinnoissaan.

Maailma tosiaankin tarvitsee hyväsydämisiä ihmisiä, joten näiden hyväsydämisten liekkiä ei saa puhaltaa sammuksiin. Tämä voi kuulostaa ihme höpinältä, mutta en sitä paremminkaan osaa selittää. Konkreettisia apuja minulla ei ole. Terapiassa toki voisitte saada puolueettomalla maaperällä asiaa saada puhuttua auki, kuten tässä ketjussa olikin jo ehdotettu.

Millaisia tuntemuksia ja ajatuksia naisesi herätti sinussa teidän tapailunne alussa? Tuliko sinisilmäisyys esille jotenkin jo heti ensimetreillä? Koetko olevasi hänen arvoisensa? Millä sanoilla olet hänelle sanoittanut tätä huolta hänen turvallisuudestaan? Oletko kysynyt mikä saa hänet kokemaan, että puheeksiottaminen on vittuilua? Mitä tunteita hänellä siellä taustalla piilee? Jotenkin tulee olo, että hän ehkä pelkää että häntä pidetään jotenkin tyhmänä ja sitten tulee vastareaktio.

Hyvä keskustelunavaus. Ikävää että tämä on nähty näin kovin negatiivisessa valossa.

-D

Olen huolissani.. Hän on mailman hyväsydämmisin ihminen. Nää kaikki tapahtumat juontaa juurensa pitkälle siitä että hän ei halua olla tyly tai epäkohtelias kenellekään. Esimerkiksi tuo osoitteen anto, tyyppi kysyi niin miten hän voi olla kertomatta loukkaamatta. Hetkeäkään ajattelematta antoi osoitteen.

Alussa en tajunnut tuon naiviuden olevan niin isoa.. Jälkikäteen muistan paljon keskusteluja suhteen alussa kun mietin miten tälle on sattunut näin paljon hulluja ihmisiä tielle.

Tuo keskustelu loppuu heti, se ei edes pääse alkuun. Uskon että häntä triggeröi se kun hänelle on niin moni tästä jo sanonut.. Uskon myös että hänellä on jotenkin valheellinen turvallisuuden tunne ja hän on ylpeä noista seikkailuista. Tajuamatta vaaraa.

Sinä näet ne negatiiviset asiat/ihmiset. Mulla oli aikoinaan miesystävä, joka näki samoin vain minua kohdanneet ikävät/vaikeat asiat eikä ollenkaan sitä, että niistä vaikeista huolimatta juuri minun kyky luovuuteen ja luottamiseen veivätkin minut seurauksiltaan todella hyviin asioihin. Se tuntui minusta pahalta eli eihän minuakaan määrittele se, mitä joku ikävä ihminen on tehnyt minulle. Minuthan määrittelee se, mitä minä teen, arvostan jne.

Te vaikutatte hyvin erilaisilta ihmisiltä. Toinen ylihuolehtiva ja negatiivinen ja toinen huoleton ja optimisti. Vaikeuksia tulee olemaan noin erilaisilla spekseillä olevilla suhteessa. Itse olin suhteessa aikoinaan sellaisen negatiivisen/varautuneen kanssa ja loppupeleissä se oli hän, joka aiheutti ongelmia. Eikä ilmeisesti voinut sietää avoimuuttani, mihin oli ehkä aluksi juuri ihastunut.

Aivan. Temperamenttieroista mielenkiintoista asiaa:

"Tiettyihin temperamenttipiirteisiin, kuten neuroottisuuteen, harmin välttämiseen ja emotionaaliseen reaktiivisuuteen, liittyy taipumus negatiivisiin emootioihin. Nämä temperamenttipiirteet vahvistavat stressiin sinänsä liittyviä negatiivisia emootioita. Toisin sanoen joillakin ihmisillä on temperamenttinsa takia taipumus kokea enemmän negatiivisia emootioita kuin toisenlaisen temperamentin omaavilla ihmisillä."

https://www.katjakiiski.com/l/miksi-oman-temperamentin-tunteminen-on-ta…

Vierailija kirjoitti:

Tossa virolais tapauksessa, mä näin parissa päivässä et tää tyyppi oli ihastumassa.. Sekään ei ole paha tai ongelma tässä.

Mutta se että sä menet naisena itseäsi paljon isomman miehen asuntoon ketä et oikeasti tunne yhtään. On aika vaarallista nykyää.

Eikä tullut mieleenkään edes siinä vaiheessa kun auto oli käynnissä pihalle et aika outoa jos akku oli jo tunti sitten tyhjä.

Mulla on autismi diagnoosi ja lapsenomainen uskominen kaikkeen ja kaikkiin. Aina haluan ajatella hyvää. Mulla on ollut tosi paljon suojelusenkeleitä matkassa , esim kun laitoksesta karkasin ja netissä ilmoitin olevani 14 v ja etaiväni yöpaikkaa (silloin oli käytössä kuvake.net sivusto missä suurin osa aikuisia tai pedofiilejä. Sain samantien yli 100 viestiä aikuisilta miehiltä että tulee hakemaan mut . Vastasin ensimmäiseen ja luojan kiitos tää oli mies jonka oma veli oli ollut koulukodissa ja joka halusi oikeasti auttaa kunhan käytän sen koiraa kun on päivät töissä. Eli haki mut oikeasti ja sain yöpaikan ja antoi avaimet mulle että pääsen koiran kanssa ulos , eli oli silläkin tosi kova luotto vaikka ei tuntenut mua, mutta ainakaan seksiä ei yrittänyt ja veikkaan et noi 99 muuta olis suurin osa voinut olla sellaisia.

Useasti myös pelkään naisia, mutta miesten kanssa ei itsesuojelu vaistoa ja mulle yks mies sanokin kerran et miten sä ees tulit tänne kun tääl on neljä miestä ketä et tunne mutta tiedät et noi kaks on istunut linnassa ja on ihan sekasin. No en mä pelännyt ja taaskaan, ei tehnyt mulle mitään. Pariin tosi pahaan hyväksikäyttö suhteeseen oon joutunut ja muuta pahaa mutta useimmiten ei .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapeeeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

Vaikutat mieheltä joka on huolissaan naisensa turvallisuudesta. Ymmärsin niin että koet että kauniin puolisosi sinisilmäisyys aiheuttaa pelkoa siitä, että hän (ja sitä kautta varmasti sinäkin) tulee satutetuksi. Hyvin ymmärrettävää.

Oikeastaanhan se on "maailman pahuus" joka sen pelon aiheuttaa, sillä jos voisimme luottaa kaikkiin ihmisiin, ei kauneudella ja sinisilmäisyydellä olisi merkitystä tässä asiassa. Maailma kuitenkin on mitä on, ja me joudumme sopeutumaan ja mukautumaan siihen. Kauneus vetää puoleensa, ja sinisilmäisyys, no, ei varmaan tarvitse enempää sanoa.

Teitä tuntematta on hankala tietysti sanoa, mutta puolisosi vaikuttaa hyväsydämiseltä ihmiseltä, joka näkee toiset aina ensisijaisesti vähintäänkin potentiaalisesti vilpittöminä. Arvioin siis tilannetta sen itselle syntyneen mielikuvan pohjalta. Minun mielipiteeni on, ettei hänen tule muuttua, hänen hyväsydämisyyttään ei siis tule sammuttaa, mutta hänen olisi hyvä ymmärtää ja sisäistää, että kaikki eivät aina ole hyvin aikein liikkeellä, ja muistaa tämä myös käytännön elämässä valinnoissaan.

Maailma tosiaankin tarvitsee hyväsydämisiä ihmisiä, joten näiden hyväsydämisten liekkiä ei saa puhaltaa sammuksiin. Tämä voi kuulostaa ihme höpinältä, mutta en sitä paremminkaan osaa selittää. Konkreettisia apuja minulla ei ole. Terapiassa toki voisitte saada puolueettomalla maaperällä asiaa saada puhuttua auki, kuten tässä ketjussa olikin jo ehdotettu.

Millaisia tuntemuksia ja ajatuksia naisesi herätti sinussa teidän tapailunne alussa? Tuliko sinisilmäisyys esille jotenkin jo heti ensimetreillä? Koetko olevasi hänen arvoisensa? Millä sanoilla olet hänelle sanoittanut tätä huolta hänen turvallisuudestaan? Oletko kysynyt mikä saa hänet kokemaan, että puheeksiottaminen on vittuilua? Mitä tunteita hänellä siellä taustalla piilee? Jotenkin tulee olo, että hän ehkä pelkää että häntä pidetään jotenkin tyhmänä ja sitten tulee vastareaktio.

Hyvä keskustelunavaus. Ikävää että tämä on nähty näin kovin negatiivisessa valossa.

-D

Olen huolissani.. Hän on mailman hyväsydämmisin ihminen. Nää kaikki tapahtumat juontaa juurensa pitkälle siitä että hän ei halua olla tyly tai epäkohtelias kenellekään. Esimerkiksi tuo osoitteen anto, tyyppi kysyi niin miten hän voi olla kertomatta loukkaamatta. Hetkeäkään ajattelematta antoi osoitteen.

Alussa en tajunnut tuon naiviuden olevan niin isoa.. Jälkikäteen muistan paljon keskusteluja suhteen alussa kun mietin miten tälle on sattunut näin paljon hulluja ihmisiä tielle.

Tuo keskustelu loppuu heti, se ei edes pääse alkuun. Uskon että häntä triggeröi se kun hänelle on niin moni tästä jo sanonut.. Uskon myös että hänellä on jotenkin valheellinen turvallisuuden tunne ja hän on ylpeä noista seikkailuista. Tajuamatta vaaraa.

Ymmärrän. Tärkeää keskustelunavauksessa olisi se, ettei hänelle tulisi syytetty tai negatiivinen olo heti ensimmäisenä (tuo pitää minua tyhmänä enkä varmasti ole!), joten jos haluat niin voisit avata millätavalla olet ottanut asiat puheeksi/sanoittanut asiaa hänelle. On tärkeää ymmärtää että vaikka sinä et häntä tarkoittaisi mitenkään syyttää, se voi silti toisesta osapuolesta tuntua siltä.

Huolesi on täysin ymmärrettävä ja inhimillinen. Minusta on ihana että välität rakkaasi turvallisuudesta.

-D

Viimeisimmän tapauksen jälkeen, alotin keskustelun näin..

Kulta, mä tiedän että sä et tykkää tästä aiheesta.

Mut oman mielenterveyteni takia tästä olis hyvä puhua..

Sä säikähdit itsekkin tota tapausta ja varmasti ymmärsit mistä se sai alkunsa.

Keskustelu loppui tuohon ja alkoi selittely..

Vaimo= Nii joo se nyt oli tollanen. Emmä tiedä ehkä vähän ylireagoin ja ei siinä varmaan edes ollut mitään. Mä en halua ajatella enää sitä, puhutaan jostain muusta..

"Varmasti ymmärsit mistä se sai alkunsa". Mistä se siis mielestäsi sai tarkalleen ottaen alkunsa?

-D

Samasta mistä nää melkein kaikki on alkaneet. Tuntematon ihminen lähestyy, vaimo alkaa jutella. Ja kohta tää tuntematon mies aloittaa ahdistelun. Ahdistelua ei olisi tapahtunut jos mies ei tietäisi esim vaimon nimeä, osoitetta, puhelinnumeroa ym.

Viimeisimmässä tapauksessa vaimo joutui lopettamaan lenkkeilyn lempi paikassaan. Koska tämä ahdistelija oli siellä aina vastassa.

Ja tilanteet alkoi muuttua pelottavaksi. Koska tämä mies alkoi selkeästi seurata vaimoa kodin suuntaan.

Olisko mahdollista että puolisosi kokisi että sinä tarkoitat että nämä jutut tapahtuvat siksi että hän on sellainen kuin on, siis että vika on hänessä ja hänen tulisi muuttua? Siis että kaikki on hänen omaa syytään (siis toki hän on kaunis ja hyväsydäminen ja siksi valikoituu herkästi kohteeksi, mutta todellinen syypää on kuitenkin aina se ahdistelija). Ja tosiaan, ei kannata arvailla että miten puoliso kokee lähestymisesi asian tiimoilta tai ylipäätään muistakaan asioista, on sinun tulee varmistaa se puolisolta itseltään. Ja joku kirjoittikin jo näistä maailmankatsomuksellisesta eroistakin, toiselle maailma näyttäytyy enemmän positiivisten kuin negatiivisten asioiden kautta ja teillä voi tästäkin kyse, ainakin osaksi.

Jos olisin sinä, aloittaisin rakkaani kanssa keskustelua siitä miten te kumpainenkin todella KOETTE tästä asiasta. Oletko saanut todella sanottua, ilman syyttäviä sävyjä, että olet huolissasi hänen turvallisuudestaan. Tosiaan tärkeää olis päästä siihen tilaan jossa ei syyllistetä ketään, vaan kuunnellaan ja tullaan kuulluksi.

Millainen on ollut rakkaasi lapsuus?

-D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapeeeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

Vaikutat mieheltä joka on huolissaan naisensa turvallisuudesta. Ymmärsin niin että koet että kauniin puolisosi sinisilmäisyys aiheuttaa pelkoa siitä, että hän (ja sitä kautta varmasti sinäkin) tulee satutetuksi. Hyvin ymmärrettävää.

Oikeastaanhan se on "maailman pahuus" joka sen pelon aiheuttaa, sillä jos voisimme luottaa kaikkiin ihmisiin, ei kauneudella ja sinisilmäisyydellä olisi merkitystä tässä asiassa. Maailma kuitenkin on mitä on, ja me joudumme sopeutumaan ja mukautumaan siihen. Kauneus vetää puoleensa, ja sinisilmäisyys, no, ei varmaan tarvitse enempää sanoa.

Teitä tuntematta on hankala tietysti sanoa, mutta puolisosi vaikuttaa hyväsydämiseltä ihmiseltä, joka näkee toiset aina ensisijaisesti vähintäänkin potentiaalisesti vilpittöminä. Arvioin siis tilannetta sen itselle syntyneen mielikuvan pohjalta. Minun mielipiteeni on, ettei hänen tule muuttua, hänen hyväsydämisyyttään ei siis tule sammuttaa, mutta hänen olisi hyvä ymmärtää ja sisäistää, että kaikki eivät aina ole hyvin aikein liikkeellä, ja muistaa tämä myös käytännön elämässä valinnoissaan.

Maailma tosiaankin tarvitsee hyväsydämisiä ihmisiä, joten näiden hyväsydämisten liekkiä ei saa puhaltaa sammuksiin. Tämä voi kuulostaa ihme höpinältä, mutta en sitä paremminkaan osaa selittää. Konkreettisia apuja minulla ei ole. Terapiassa toki voisitte saada puolueettomalla maaperällä asiaa saada puhuttua auki, kuten tässä ketjussa olikin jo ehdotettu.

Millaisia tuntemuksia ja ajatuksia naisesi herätti sinussa teidän tapailunne alussa? Tuliko sinisilmäisyys esille jotenkin jo heti ensimetreillä? Koetko olevasi hänen arvoisensa? Millä sanoilla olet hänelle sanoittanut tätä huolta hänen turvallisuudestaan? Oletko kysynyt mikä saa hänet kokemaan, että puheeksiottaminen on vittuilua? Mitä tunteita hänellä siellä taustalla piilee? Jotenkin tulee olo, että hän ehkä pelkää että häntä pidetään jotenkin tyhmänä ja sitten tulee vastareaktio.

Hyvä keskustelunavaus. Ikävää että tämä on nähty näin kovin negatiivisessa valossa.

-D

Olen huolissani.. Hän on mailman hyväsydämmisin ihminen. Nää kaikki tapahtumat juontaa juurensa pitkälle siitä että hän ei halua olla tyly tai epäkohtelias kenellekään. Esimerkiksi tuo osoitteen anto, tyyppi kysyi niin miten hän voi olla kertomatta loukkaamatta. Hetkeäkään ajattelematta antoi osoitteen.

Alussa en tajunnut tuon naiviuden olevan niin isoa.. Jälkikäteen muistan paljon keskusteluja suhteen alussa kun mietin miten tälle on sattunut näin paljon hulluja ihmisiä tielle.

Tuo keskustelu loppuu heti, se ei edes pääse alkuun. Uskon että häntä triggeröi se kun hänelle on niin moni tästä jo sanonut.. Uskon myös että hänellä on jotenkin valheellinen turvallisuuden tunne ja hän on ylpeä noista seikkailuista. Tajuamatta vaaraa.

Ymmärrän. Tärkeää keskustelunavauksessa olisi se, ettei hänelle tulisi syytetty tai negatiivinen olo heti ensimmäisenä (tuo pitää minua tyhmänä enkä varmasti ole!), joten jos haluat niin voisit avata millätavalla olet ottanut asiat puheeksi/sanoittanut asiaa hänelle. On tärkeää ymmärtää että vaikka sinä et häntä tarkoittaisi mitenkään syyttää, se voi silti toisesta osapuolesta tuntua siltä.

Huolesi on täysin ymmärrettävä ja inhimillinen. Minusta on ihana että välität rakkaasi turvallisuudesta.

-D

Viimeisimmän tapauksen jälkeen, alotin keskustelun näin..

Kulta, mä tiedän että sä et tykkää tästä aiheesta.

Mut oman mielenterveyteni takia tästä olis hyvä puhua..

Sä säikähdit itsekkin tota tapausta ja varmasti ymmärsit mistä se sai alkunsa.

Keskustelu loppui tuohon ja alkoi selittely..

Vaimo= Nii joo se nyt oli tollanen. Emmä tiedä ehkä vähän ylireagoin ja ei siinä varmaan edes ollut mitään. Mä en halua ajatella enää sitä, puhutaan jostain muusta..

"Varmasti ymmärsit mistä se sai alkunsa". Mistä se siis mielestäsi sai tarkalleen ottaen alkunsa?

-D

Samasta mistä nää melkein kaikki on alkaneet. Tuntematon ihminen lähestyy, vaimo alkaa jutella. Ja kohta tää tuntematon mies aloittaa ahdistelun. Ahdistelua ei olisi tapahtunut jos mies ei tietäisi esim vaimon nimeä, osoitetta, puhelinnumeroa ym.

Viimeisimmässä tapauksessa vaimo joutui lopettamaan lenkkeilyn lempi paikassaan. Koska tämä ahdistelija oli siellä aina vastassa.

Ja tilanteet alkoi muuttua pelottavaksi. Koska tämä mies alkoi selkeästi seurata vaimoa kodin suuntaan.

Olisko mahdollista että puolisosi kokisi että sinä tarkoitat että nämä jutut tapahtuvat siksi että hän on sellainen kuin on, siis että vika on hänessä ja hänen tulisi muuttua? Siis että kaikki on hänen omaa syytään (siis toki hän on kaunis ja hyväsydäminen ja siksi valikoituu herkästi kohteeksi, mutta todellinen syypää on kuitenkin aina se ahdistelija). Ja tosiaan, ei kannata arvailla että miten puoliso kokee lähestymisesi asian tiimoilta tai ylipäätään muistakaan asioista, on sinun tulee varmistaa se puolisolta itseltään. Ja joku kirjoittikin jo näistä maailmankatsomuksellisesta eroistakin, toiselle maailma näyttäytyy enemmän positiivisten kuin negatiivisten asioiden kautta ja teillä voi tästäkin kyse, ainakin osaksi.

Jos olisin sinä, aloittaisin rakkaani kanssa keskustelua siitä miten te kumpainenkin todella KOETTE tästä asiasta. Oletko saanut todella sanottua, ilman syyttäviä sävyjä, että olet huolissasi hänen turvallisuudestaan. Tosiaan tärkeää olis päästä siihen tilaan jossa ei syyllistetä ketään, vaan kuunnellaan ja tullaan kuulluksi.

Millainen on ollut rakkaasi lapsuus?

-D

Mä kirjoitin joskus kirjeen jossa kerroin mitä tunnen ja koen. En mennyt näihin tapahtumiin yhtään. Yritin juuri sitä ettei tulis yhtään syyttävää fiilistä.

Hän ymmärtää kyllä et tää turvallisuus on se syy miksi minä ja muut sanovat hänelle asioista. Mutta kun nämä jutut ovat tapahtuneet hän muistaa ne viikon. Sitten ne alkavat muuttua hänen päässään vaarattomiksi pikkujutuiksi.

Eikä hän enää ymmärrä miksi esim hänen äitinsä huutaa hänelle niistä.

Hänen lapsuutensa oli tosi suojattu ja hyvä. Jotain kertoo sekin että hän leikki nukeilla vielä siinä vaiheessa kun ikätoverit korkkailivat kaljapulloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tossa virolais tapauksessa, mä näin parissa päivässä et tää tyyppi oli ihastumassa.. Sekään ei ole paha tai ongelma tässä.

Mutta se että sä menet naisena itseäsi paljon isomman miehen asuntoon ketä et oikeasti tunne yhtään. On aika vaarallista nykyää.

Eikä tullut mieleenkään edes siinä vaiheessa kun auto oli käynnissä pihalle et aika outoa jos akku oli jo tunti sitten tyhjä.

Mulla on autismi diagnoosi ja lapsenomainen uskominen kaikkeen ja kaikkiin. Aina haluan ajatella hyvää. Mulla on ollut tosi paljon suojelusenkeleitä matkassa , esim kun laitoksesta karkasin ja netissä ilmoitin olevani 14 v ja etaiväni yöpaikkaa (silloin oli käytössä kuvake.net sivusto missä suurin osa aikuisia tai pedofiilejä. Sain samantien yli 100 viestiä aikuisilta miehiltä että tulee hakemaan mut . Vastasin ensimmäiseen ja luojan kiitos tää oli mies jonka oma veli oli ollut koulukodissa ja joka halusi oikeasti auttaa kunhan käytän sen koiraa kun on päivät töissä. Eli haki mut oikeasti ja sain yöpaikan ja antoi avaimet mulle että pääsen koiran kanssa ulos , eli oli silläkin tosi kova luotto vaikka ei tuntenut mua, mutta ainakaan seksiä ei yrittänyt ja veikkaan et noi 99 muuta olis suurin osa voinut olla sellaisia.

Useasti myös pelkään naisia, mutta miesten kanssa ei itsesuojelu vaistoa ja mulle yks mies sanokin kerran et miten sä ees tulit tänne kun tääl on neljä miestä ketä et tunne mutta tiedät et noi kaks on istunut linnassa ja on ihan sekasin. No en mä pelännyt ja taaskaan, ei tehnyt mulle mitään. Pariin tosi pahaan hyväksikäyttö suhteeseen oon joutunut ja muuta pahaa mutta useimmiten ei .

Niinpä. Tuokin on muuten mielenkiintoista otit esiin että pelkäät naisia. Mä sanoisin että vaimolla vähän samaa, ei pelkää naisia mutta suhtautuu heidän tarkoitusperiinsä kriittisemmin..

Olen joskus miettinyt johtuuko siitä että vaimollani on veljiä..

Olen myös miettinyt sitä että onko nuo veljet se selittävä tekijä. Nää on ollut tosi suokelevia kun vaimo ollut nuorempi.. onko tästä jäänyt jotenkin ajatus ettei itse tarvitse miettiä turvallisuutta. Koska aina joku mies on hoitanut ongelmat.

Ymmärrän täysin AP:ta. Minulla on hyvin kaunis vaimo joka on myös sinisilmäinen. On ajautunut työpaikoilla tilanteisiin, jossa esimerkiksi neuvoja antaessa mies saattaa alkaa yrittää suutelemaan. Vaimoni katsoo ihmisiä aina suoraan silmiin ja iso osa miehistä tulkitsee sen täysin väärin. Vaimo ei ymmärrä tätä ja jatkaa samalla tavalla. Parisuhteen aikana on tapahtunut ihmeellisyyksiä. Työkaverimiehet pyytävät syömään ja jne. Kaikki haluaa vaan hänen kanssaan sänkyyn. Minulle on tullut minun oma työkaveri, naapuri, yksi tuttu sanomaan, että olisi kiva saada vaimoni sänkyyn jne. Vaimolle soitellaan joskus öisin ja iltaisin, joiltakin vanhoilta työpaikoilta. Myös asiakkaat, joita hän on joskus hoitanut, saattavat soitella.

Vaimo on kaikille ystävällinen, eikä ymmärrä, että hänen käytöksensä saa miehet sekaisin hänen ympärillään. Vaimo on 45 ja alkaa vasta nyt ymmärtämään asioita ja ettei voi tuijottaa ihmisiä silmiin.

Kyllä omaa tyttöystävää ja vaimoa saa opastaa ja suojella.

Tiedoksi naisille, vaikka kuinka joku sinun mieskaveri on muka kaveri, hän odottaa sitä hetkeä, kun pääsee pöksyihin lyhyessä mielessä tai pitkässä mielessä. Jos mies ei ajattele seksiä naisen kanssa, hän on homppeli. Olen työpaikoilla nähnyt monta kertaa, kuinka mieskaveri lopulta pääsee sinne vaikka oltiin vain "kavereita."

Aapeeeeee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tossa virolais tapauksessa, mä näin parissa päivässä et tää tyyppi oli ihastumassa.. Sekään ei ole paha tai ongelma tässä.

Mutta se että sä menet naisena itseäsi paljon isomman miehen asuntoon ketä et oikeasti tunne yhtään. On aika vaarallista nykyää.

Eikä tullut mieleenkään edes siinä vaiheessa kun auto oli käynnissä pihalle et aika outoa jos akku oli jo tunti sitten tyhjä.

Mulla on autismi diagnoosi ja lapsenomainen uskominen kaikkeen ja kaikkiin. Aina haluan ajatella hyvää. Mulla on ollut tosi paljon suojelusenkeleitä matkassa , esim kun laitoksesta karkasin ja netissä ilmoitin olevani 14 v ja etaiväni yöpaikkaa (silloin oli käytössä kuvake.net sivusto missä suurin osa aikuisia tai pedofiilejä. Sain samantien yli 100 viestiä aikuisilta miehiltä että tulee hakemaan mut . Vastasin ensimmäiseen ja luojan kiitos tää oli mies jonka oma veli oli ollut koulukodissa ja joka halusi oikeasti auttaa kunhan käytän sen koiraa kun on päivät töissä. Eli haki mut oikeasti ja sain yöpaikan ja antoi avaimet mulle että pääsen koiran kanssa ulos , eli oli silläkin tosi kova luotto vaikka ei tuntenut mua, mutta ainakaan seksiä ei yrittänyt ja veikkaan et noi 99 muuta olis suurin osa voinut olla sellaisia.

Useasti myös pelkään naisia, mutta miesten kanssa ei itsesuojelu vaistoa ja mulle yks mies sanokin kerran et miten sä ees tulit tänne kun tääl on neljä miestä ketä et tunne mutta tiedät et noi kaks on istunut linnassa ja on ihan sekasin. No en mä pelännyt ja taaskaan, ei tehnyt mulle mitään. Pariin tosi pahaan hyväksikäyttö suhteeseen oon joutunut ja muuta pahaa mutta useimmiten ei .

Niinpä. Tuokin on muuten mielenkiintoista otit esiin että pelkäät naisia. Mä sanoisin että vaimolla vähän samaa, ei pelkää naisia mutta suhtautuu heidän tarkoitusperiinsä kriittisemmin..

Olen joskus miettinyt johtuuko siitä että vaimollani on veljiä..

Olen myös miettinyt sitä että onko nuo veljet se selittävä tekijä. Nää on ollut tosi suokelevia kun vaimo ollut nuorempi.. onko tästä jäänyt jotenkin ajatus ettei itse tarvitse miettiä turvallisuutta. Koska aina joku mies on hoitanut ongelmat.

Tunnistan aikapaljon vaimosi käytöstä itsessäni. Olen pohtinut mistä tämä omalla kohdalla johtuu ja tuo kirjoituksesi veljistä laittoi miettimään.

Minulla oli todella suojeleva isä ja veli. Ajauduin teininä ongelmiin aika usein ikinä ei tarvinnut miettiä mistä apu. Kun isä ja veli olivat heti vetämässä turpaan ahdistelijoita. Vanhempana olen ollut suhteissa joissa haen isäni ja veljeni kaltaisia miehiä. Onkohan vaimosi hölmöily mahdollisesti sitä että haluaa testata oletko valmis. Vai onko vaimo tosiaankin ulkoistanut turvallisuutensa kaikille muille.

Sanna.

Onko tämä nyt keksitty juttu

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt keksitty juttu

Tottakai on. Eihän mailmassa voi olla yhtään liian luottavaista ihmistä.

Ton lenkkiepisodin myötä pitäis jo tajuta, että miksi ei kannata kertoa kaikkea itsestään. 

Mutta joillain on kova miellyttämisen tarve ja on saanut hyväksyntää että kertoo paljon itsestään ja on luottavainen. Rajaton ihminen. Normaalit rajat jostain syystä jääneet kehittymättä, on ehkä kannustettu siihen että niitä ei ole. 

Oon samalla tavalla rajaton ollut lapsena, mutta opin joskus teini-iässä. Edelleen joudun tietoisesti miettimään, mitä kannattaa missäkin sanoa jne. Opin rajattomuuden omilta vanhemmitani, jotka olivat omalla tavallaan rajattomia. 

Nainen ei siis tajua, että hänen käytöksessä olis mitään ongelmaa? Ei näe, että vois omalla käytöksellään vetää rajaa? 

Ongelma on tuo, että uskoo, että pitää miellyttää kaikkia. Se on se ydin.