"Risto", joka maksoi elareita lapsesta, joka ei ole hänen. Miten Risto pystyi hylkäämään lapsen, jota piti omanan 2 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minulle naisena olisi selvinnyt, että lapsi ei olisikaan minun (mieheni olisi lapsettomuushoidoissa junaillut toisen naisen munasolun omani paikalle), niin erohan siinä olisi tullut, mutta olisin tehnyt kaiken mahdollisen, että olisin saanut taaperon mukaani. Siitä siinä olisi tapeltu, ei jostain kurjista euroista. "Risto" on uutisoinnin perusteella vaikuttanut täysin tunnekylmältä, kun jätti lapsen, jota väitetysti on muka rakastanut.

P.S. Miksi useimmat kommentoijat puhuvat elareista, kun aloitus ei käsittele niitä?

Suomessa isä sen lapsen harvemmin erossa mukaansa saa.

Miten tämä kommentti liittyy asiaan? Risto ei edes yrittänyt.

Miksi olisi yrittänyt - h.oranpenikka ei ole hänrn lapsensa..

Niin, eli kommentti siitä, että isä harvemmin saa lapsen erossa, ei liity Riston tilanteeseen.

Kyllä minäkin pystyisin hylkäämään lapsen jos paljastuisi että ei ole minun ja oikeat vanhemmat ovat selvillä ja vieläpä kykeneviä ja halukkaita hoitamaan lapsensa. Voisin jatkaa jonain kummitädin kaltaisena läheisenä sitten vaikka lapselle.

Mikä tämä juttu on, että Risto ei saanut tavata lasta? Olen seurannut juttua vuosia, ja kaikissa on puhuttu, että Risto ei ole HALUNNUT tavata lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka h.oranpenikkaa haluaisi tavatakaan?

Tajuuksä, että sä puhut LAPSESTA?! Kui joku voi olla noin kieroutunut? Mitä pahaa se 9-vuotias lapsi on tehnyt?? Hauku äitiä tai Ristoa ihan kuin paljon haluat, mutta älä viatonta lasta.

Toivottavasti ittelles joskus paljastuu, että olet itse h:n penikka. On siinä naurussa pitelemistä sitten.

Äiti on itse lapsen siihen tilanteeseen saattanut että puhutaan jo netissäkin h.oranpenikasta.

Ai sä olet näitä, "kun muutki kiusaa, sen täytyy olla ok"- ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

On varmastikin kaikenikäisten lasten mukava lukea tätä ketjua. Lapsilla ei ole tässä asiassa mitään väliä, ainoastaan rahalla. Ei ihme, että terapiaa tarvitaan heti alakouluikäisestä vanhuuteen saakka, ja lapset ovat ihan sekaisin ja ryöstävät toisiaan heti kun kävelemään pystyvät. Huumeiden käyttämisestä puhumattakaan.

Miksi vaivaudutte tekemään lapsia, koska näette ne vain euroina ja sentteinä? Olisitte mieluummin ilman niiden tekemistä, minäkin olen ollut.

No, eihän se Risto ollut sen lapsen tekemiseen mitenkään osallisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koska ei saanut enää tavata?

Hänhän oli lapsen juridinen isä. Ei vaan kiinnostanut tapella tapaamisoikeuksista, mutta muuten on jaksanut tapella rahasta julkisuudessa jo vuosikausia. 

Entä sen bioisän oikeudet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan isäpuolikin rakastaa lasta, mutta ei hänen tarvitse maksaa elareita lapsesta jonka puoliso on tehnyt toisen kanssa.

Se on sen biologisen isän tehtävä.

No niin on. Mun mielestä Riston tulisi saada kaikki maksamansa elarit takas, mutta mä kysyinkin, että miten se pystyi hylkäämään sen lapsen, kun ei ole nähnyt 7 vuoteen sitä lasta. En ottanut aloituksessa kantaa elariasiaan, kuten tässä ketjussa vastanneet luulevat. T. Ap

Pidän lähtökohtaisesti aloitustasi hyvin nurinkurisena. Aloituksesi niumittäin sisältää väitteen, että Risto olisi hylännyt lapsen sen jälkeen, kun  hän ei ole tavannut lasta seitsemään vuoteen. Aloituksesi tuntuu myös sisältävän Ristoa syyllistäviä elementtejä, sillä mainitset Riston hylänneen lapsen. Mielestäni  tämän miehen syyllistäminen isyyden purkamisesta on epäasiallista käytöstä ja täysin tarpeetonta. 

Isyyden purkaminen oikeudessa ei ole synonyymi (= samaa tarkoittava sana) lapsen hylkäämiselle. Isyyden purkaminen oikeudessa merkitsee tosiasiallisen tilanteen virallista myöntämistä. 

Jossakin toisessa tilanteessa Risto olisi voinut olla lapsen elämässä koko ajan siitäkin huolimatta, että hänen isyytensä olisi kumottu oikeudessa. Näin ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan. Ristolla ei ole ollut mahdollisuutta tavata lastaan seitsemään vuoteen lapsen äidin käytöksen vuoksi.

Kuvittele itsesi samanlaiseen tilanteeseen, kuvittele, että olet mies ja sinulle on ensin valheellisesti väitetty lapsen olevan sinun, ja sitten avioeron tultua voimaan sinulle kerrottaisiin, että et olekaan lapsen isä. Sinua myös estettäisiin tapaamasta tätä lasta erilaisin keinoin.  Sinä et olisi nähnyt lasta seitsemään vuoteeen. Miltä sinusta silloin tuntuisi?

Risto yritti pitää yhteyttä lapseen, mutta äiti teki tapaamiset hankalaksi, näin olen ymmärtänyt lehtitietojen perusteella.

Naisena minun on hyvin vaikea kuvitella, miltä minusta tuntuisi olla Riston tilanteessa. Naisenahan minä tiedän tarkalleen, ketkä ovat synnyttämiäni lapsia  (eikä minua pystyttäisi huijaamaan tässä muutoin kuin vaihtamalla lapsi synnytysosastolla - mikä sekin olisi ollut todella vaikeaa, sillä vauvani olivat vierihoidossa, jatkuvan valvontani alla).  

Luulen, että Riston tilanteessa tuntisin hyvin paljon erilaisia voimakkaita ja keskenään ristiriitaisia tunteita. Todennäköisesti haluaisin pitää lapseen yhteyttä, mutta koska äiti on omalla käytöksellään estänyt sen melko tehokkaasti, ajattelisin ensisijaisesti lapsen etua - lapsen hyvinvoinnille ei tee hyvää joutua jatkuvan riitelyn kohteeksi - ja väistyisin lapsen elämästä.

Todennäköisesti surisin hyvin paljon ja pitkään kokemaani menetystä, mutta lapsen hyvinvointi menisi kuitenkin kaiken edelle.  En kokisi hylänneeni lasta, sillä muut ihmiset ovat katkaisseet suhteeni lapseen vastoin omaa tahtoani. Pahaa oloa ja suurta surua se kuitenkin aiheuttaisi. 

 

Mielestäni Riston menettely on ollut aikuismaista. Hän on lopultakin saanut oikeutta itselleen. Hän on myös väistynyt lapsen elämästä lapsen oman edun vuoksi. Risto on mahdollistanut omalla menettelyllään lapsen ja biologisen isän lähentymisen, mitä ei kuitenkaan ole tapahtunut. 

Mielestäni olisitkin voinut muotoilla aloituksesi niin, että miltä biologisesta isästä on tuntunut, kun hän on hylännyt oman lapsensa. Esimerkiksi näin: Miten biologinen isä on pystynyt hylkäämään oman lapsensa? 

 

Vierailija kirjoitti:

Samaa mäkin mietin. Eihän tilanne ollut millään tavalla lapsen vika. Mulla ei ole omia lapsia, mutta kovasti olen kiintynyt miesystäväni lapsiin, vaikka eivät ole omiani biologisesti.

Se on varmasti vaikea kuvitella itseään samaan asemaan jos se ei ole itselle edes mahdollinen skenaario. Voi olla että et sinäkään haluaisi kasvattaa miehesi salapanon lasta ja olla koko ajan tekemisissä heidän kanssaan vaikka olisitkin melkein 2vuotta pitänyt lasta omanasi.

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeastiko te naiset olette sitä mieltä, että "Risto" oli hirviö, kun taisteli oikeudestaan purkaa isyys lapseen, joka ei ole hänen ja jota hän ei saa edes tavata? Hän oli lapsen elämässä vain elatusmaksujen maksajana.

Näköjään ketjuun on pesiytynyt trollipeikkoja, jotka näin väittävät.

Olen nainen ja omien lasteni äiti. Oma isäsuhteeni oli ensin hyvin vaikea ja sitten täysin olematon. Myös omille lapsilleni sattui valikoitumaan isä, joka ei ole osannut olla isä omille biologisille lapsilleen, ei avioliiton aikana eikä sen jälkeen. 

Minun mielestäni Risto on toiminut niin kuin selkärankaisen ja oikeudentuntoisen ihmisen kuuluukin toimia. Hän on halunnut oikaista oikeudessa sen väärän tiedon, että olisi ollut tämän lapsen biologinen isä. Samaan aikaan hän on kuitenkin maksanut elatusmaksuja lapsesta, joka ei ole hänen omansa. Lastakin hän olisi ollut halukas tapaamaan, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, se ei onnistunut hänestä riippumattomista syistä.  Hän myös halusi antaa lapsen biologiselle isälle tilaa tutustua lapseensa vetäytymällä syrjään tämän lapsen elämästä. Lapsen oikea isä ei kuitenkaan ole ollut lapsen elämässä, mikä satuttaa minun oikeudentajuani: olisi edes yrittänyt olla isä omalle lapselleen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma miten se on niin vaikea ymmärtää. Olen mies. Tosin sukupuoleni on tässä nyt sivuseikka. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että kummallakin biologisella vanhemmalla on vastuu omasta lapsestaan ja luonnollisesti myös taloudellisesti, koska mikään ei pyöri ilman rahaa. Vieraan miehen rahastaminen ja väittäminen biologiseksi isäksi on yksiselitteisesti moraalisestikin väärin. Enhän minäkään saa ottaa kaupasta mukaan tavaroita maksamatta niitä. Se on varkaus. Rehellisyys kunniaan.

Mitä mieltä olet lapsen tunteista? Osaatko eläytyä lapsen asemaan? Kai sentään joskus lapsi olet ollut? Jos isänä pitämäsi mies olisi hylännyt sinut täysin, olisitko kaivannut terapiaa? Olisitko esimerkiksi tehnyt itsemurhan?

VMP: alle kaksivuotias äidin vieroittama lapsi ei 'valeisäänsä' muista kun vielä oikeakin on tavattavissa.

Eihän kyse ole siitä mitä aktiivisesti muistaa jälkeenpäin, vaan siitä mikä kokemus siitä on syntynyt. Tiedämme varsin hyvin, että varhaislapsuuden kiintymyssuhteilla ja hylkäämiskokemuksilla on lapsen hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta suuri merkitys. Sin et tietenkään tästä välitä, se on selvä.

Meinaatko että lapsen kehityksen kannalta olisi parempi jos lapsella olisi 2kotia 2isää ja 1äiti kuin se että lapsella olisi 1koti biologisten vanhempiensa luona? Ja kaikki 3 aikuista pystyisi olemaan tekemisissä keskenään niin ettei lapsi aisti mitään?