"Risto", joka maksoi elareita lapsesta, joka ei ole hänen. Miten Risto pystyi hylkäämään lapsen, jota piti omanan 2 vuotta?

Se on helppo jälkeenpäin sanoa että vitkutteli asian kanssa. Jos ihminen on vaikka henkisesti tai fyysisesti huonossa kunnossa eikä tunne lainsäädäntöä niin eihän sitä välttämättä osaa toimia ajallaan ja oliko aikaa edes kovin paljon kun oli pitkään valehdeltu.

Lakia pitää muuttaa. Ei saisi olla tälläisissä kysymyksissä mitään tarkkoja päivämääriä. Sehän on ihan lain hengen vastaista että sen avulla voi tehdä laillisen ryöstön ja viedä rahat.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se Risto perustellut asian niin, että halusi väistyä lapsen elämästä myös siksi, että lapsi saisi muodostettua suhteen oikeaa isäänsä.

Ja todellako teihin tällainen selitys menee läpi?

Vierailija kirjoitti:

koska ei saanut enää tavata?

Hänhän oli lapsen juridinen isä. Ei vaan kiinnostanut tapella tapaamisoikeuksista, mutta muuten on jaksanut tapella rahasta julkisuudessa jo vuosikausia. 

Yhdenkään miehen ei tule tuhlata rahoistaan penniäkään toisen miehen äpärän kasvattamineen. Isyys on biologista ja muiden miesten kakaroiden kasvattaminen olkoot heidän ongelmansa. Toivottavasti Risto saa takaisin petollisen akan varastamat rahat. Kai tuollakin lapsella on jotain leluja, tavaroita, pelikonsoleita tms jotka voi nyt ainakin ensialkuun myydä pois.

Kiitos tästä kuuluu lapsen äidille. Lapsi voi sitten kysyä asian laitaa äitiltä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni nainen ottaisi nikottelematta miehensä pitkästä salasuhteesta syntyneen lapsen omakseen? Kuinkahan rakas olisi viimeistään murrosikäisenä, alkaisiko äitipuolta risomaan? Kun täällä selitellään miten tunteet lasta kohtaan on se juttu, oli se lapsi oman tai vieraan miehen siittämä. Entäs kun äiti onkin muu kuin vaimo?

Jos lapsipuolteni isälle tapahtuisi jotain, niin tietenkin ottaisin vastuun heistä. Olemme eläneet perheenä vuosia. Ei siinä biologia enää mitään merkitse. Rakastan heitä.

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo jälkeenpäin sanoa että vitkutteli asian kanssa. Jos ihminen on vaikka henkisesti tai fyysisesti huonossa kunnossa eikä tunne lainsäädäntöä niin eihän sitä välttämättä osaa toimia ajallaan ja oliko aikaa edes kovin paljon kun oli pitkään valehdeltu.

Lakia pitää muuttaa. Ei saisi olla tälläisissä kysymyksissä mitään tarkkoja päivämääriä. Sehän on ihan lain hengen vastaista että sen avulla voi tehdä laillisen ryöstön ja viedä rahat.

Kun rantojensuojeluohjelmasta päätettiin, ihmiset menettivät rantojen rakennusoikeuden, kun oli hankalia elämäntilanteita, joissa ei ollut voimavaroja viedä rantojen jakoa osakkaiden kesken nopeasti eteenpäin. Silti loppuelämää ei käytetä asiasta ulisemiseen vaan elämässä mennään eteenpäin.

Eräs itsesäälissä kieriskellyt mies paljastui kusipääksi. Oli uhannut exän henkeä ja saanut vuoden lähestymiskiellon. Oli myös kiusannut pitkään eron jälkeen. Naisten on syytä karttaa itseään sääliviä miehiä. Se on hälytysmerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma miten se on niin vaikea ymmärtää. Olen mies. Tosin sukupuoleni on tässä nyt sivuseikka. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että kummallakin biologisella vanhemmalla on vastuu omasta lapsestaan ja luonnollisesti myös taloudellisesti, koska mikään ei pyöri ilman rahaa. Vieraan miehen rahastaminen ja väittäminen biologiseksi isäksi on yksiselitteisesti moraalisestikin väärin. Enhän minäkään saa ottaa kaupasta mukaan tavaroita maksamatta niitä. Se on varkaus. Rehellisyys kunniaan.

Mitä mieltä olet lapsen tunteista? Osaatko eläytyä lapsen asemaan? Kai sentään joskus lapsi olet ollut? Jos isänä pitämäsi mies olisi hylännyt sinut täysin, olisitko kaivannut terapiaa? Olisitko esimerkiksi tehnyt itsemurhan?

VMP: alle kaksivuotias äidin vieroittama lapsi ei 'valeisäänsä' muista kun vielä oikeakin on tavattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo jälkeenpäin sanoa että vitkutteli asian kanssa. Jos ihminen on vaikka henkisesti tai fyysisesti huonossa kunnossa eikä tunne lainsäädäntöä niin eihän sitä välttämättä osaa toimia ajallaan ja oliko aikaa edes kovin paljon kun oli pitkään valehdeltu.

Lakia pitää muuttaa. Ei saisi olla tälläisissä kysymyksissä mitään tarkkoja päivämääriä. Sehän on ihan lain hengen vastaista että sen avulla voi tehdä laillisen ryöstön ja viedä rahat.

Kun rantojensuojeluohjelmasta päätettiin, ihmiset menettivät rantojen rakennusoikeuden, kun oli hankalia elämäntilanteita, joissa ei ollut voimavaroja viedä rantojen jakoa osakkaiden kesken nopeasti eteenpäin. Silti loppuelämää ei käytetä asiasta ulisemiseen vaan elämässä mennään eteenpäin.

Eräs itsesäälissä kieriskellyt mies paljastui kusipääksi. Oli uhannut exän henkeä ja saanut vuoden lähestymiskiellon. Oli myös kiusannut pitkään eron jälkeen. Naisten on syytä karttaa itseään sääliviä miehiä. Se on hälytysmerkki.

Kyllä tuommoisen hutsun olisi saanut ihan luvan kanssa päästää päiviltä. Ja jotkut kehtaa vielä puolustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni nainen ottaisi nikottelematta miehensä pitkästä salasuhteesta syntyneen lapsen omakseen? Kuinkahan rakas olisi viimeistään murrosikäisenä, alkaisiko äitipuolta risomaan? Kun täällä selitellään miten tunteet lasta kohtaan on se juttu, oli se lapsi oman tai vieraan miehen siittämä. Entäs kun äiti onkin muu kuin vaimo?

Jos lapsipuolteni isälle tapahtuisi jotain, niin tietenkin ottaisin vastuun heistä. Olemme eläneet perheenä vuosia. Ei siinä biologia enää mitään merkitse. Rakastan heitä.

Miten jos miehesi pettäisi sinua pahasti? Olisitteko enää perhe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma miten se on niin vaikea ymmärtää. Olen mies. Tosin sukupuoleni on tässä nyt sivuseikka. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että kummallakin biologisella vanhemmalla on vastuu omasta lapsestaan ja luonnollisesti myös taloudellisesti, koska mikään ei pyöri ilman rahaa. Vieraan miehen rahastaminen ja väittäminen biologiseksi isäksi on yksiselitteisesti moraalisestikin väärin. Enhän minäkään saa ottaa kaupasta mukaan tavaroita maksamatta niitä. Se on varkaus. Rehellisyys kunniaan.

Mitä mieltä olet lapsen tunteista? Osaatko eläytyä lapsen asemaan? Kai sentään joskus lapsi olet ollut? Jos isänä pitämäsi mies olisi hylännyt sinut täysin, olisitko kaivannut terapiaa? Olisitko esimerkiksi tehnyt itsemurhan?

VMP: alle kaksivuotias äidin vieroittama lapsi ei 'valeisäänsä' muista kun vielä oikeakin on tavattavissa.

Eihän kyse ole siitä mitä aktiivisesti muistaa jälkeenpäin, vaan siitä mikä kokemus siitä on syntynyt. Tiedämme varsin hyvin, että varhaislapsuuden kiintymyssuhteilla ja hylkäämiskokemuksilla on lapsen hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta suuri merkitys. Sin et tietenkään tästä välitä, se on selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koska ei saanut enää tavata?

Hänhän oli lapsen juridinen isä. Ei vaan kiinnostanut tapella tapaamisoikeuksista, mutta muuten on jaksanut tapella rahasta julkisuudessa jo vuosikausia. 

Jos mulle kävisi noin niin ehkä olisin mahdollisimman hankala. Maksajan oikeudella tappelisin kaikesta mahdollisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni nainen ottaisi nikottelematta miehensä pitkästä salasuhteesta syntyneen lapsen omakseen? Kuinkahan rakas olisi viimeistään murrosikäisenä, alkaisiko äitipuolta risomaan? Kun täällä selitellään miten tunteet lasta kohtaan on se juttu, oli se lapsi oman tai vieraan miehen siittämä. Entäs kun äiti onkin muu kuin vaimo?

Jos lapsipuolteni isälle tapahtuisi jotain, niin tietenkin ottaisin vastuun heistä. Olemme eläneet perheenä vuosia. Ei siinä biologia enää mitään merkitse. Rakastan heitä.

Miten jos miehesi pettäisi sinua pahasti? Olisitteko enää perhe?

Emme ehkä olisi perhe, mutta jos se lapsille ja ex-miehelleni sopisi, niin haluaisin tietenkin pitää yhteyttä lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koska ei saanut enää tavata?

Hänhän oli lapsen juridinen isä. Ei vaan kiinnostanut tapella tapaamisoikeuksista, mutta muuten on jaksanut tapella rahasta julkisuudessa jo vuosikausia. 

Jos mulle kävisi noin niin ehkä olisin mahdollisimman hankala. Maksajan oikeudella tappelisin kaikesta mahdollisesta.

Epäilemättä olisit.

Äiti esti Ristoa tapaamasta lasta, koska ei ole biologinen isä. Silloin ei ole lain mulaan syytä järjestää tapaamisia "vieraan miehen" luo.

Samaan aikaa koska merkitty isäksi suomenlaki mahdollisti elatusmaksujen keräyksen.

Laissa on siis vika, jota äiti onnistui käyttää hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Äiti esti Ristoa tapaamasta lasta, koska ei ole biologinen isä. Silloin ei ole lain mulaan syytä järjestää tapaamisia "vieraan miehen" luo.

Samaan aikaa koska merkitty isäksi suomenlaki mahdollisti elatusmaksujen keräyksen.

Laissa on siis vika, jota äiti onnistui käyttää hyväkseen.

Höpö höpö. Laki on kiinnostunut juridisesta isyydestä, ei biologisesta. Vai kuvitteletko, että adoptiolapsenkin tapaamisoikeudet annetaan biologiselle eikä juridiselle isälle eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma miten se on niin vaikea ymmärtää. Olen mies. Tosin sukupuoleni on tässä nyt sivuseikka. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että kummallakin biologisella vanhemmalla on vastuu omasta lapsestaan ja luonnollisesti myös taloudellisesti, koska mikään ei pyöri ilman rahaa. Vieraan miehen rahastaminen ja väittäminen biologiseksi isäksi on yksiselitteisesti moraalisestikin väärin. Enhän minäkään saa ottaa kaupasta mukaan tavaroita maksamatta niitä. Se on varkaus. Rehellisyys kunniaan.

Mitä mieltä olet lapsen tunteista? Osaatko eläytyä lapsen asemaan? Kai sentään joskus lapsi olet ollut? Jos isänä pitämäsi mies olisi hylännyt sinut täysin, olisitko kaivannut terapiaa? Olisitko esimerkiksi tehnyt itsemurhan?

VMP: alle kaksivuotias äidin vieroittama lapsi ei 'valeisäänsä' muista kun vielä oikeakin on tavattavissa.

Eihän kyse ole siitä mitä aktiivisesti muistaa jälkeenpäin, vaan siitä mikä kokemus siitä on syntynyt. Tiedämme varsin hyvin, että varhaislapsuuden kiintymyssuhteilla ja hylkäämiskokemuksilla on lapsen hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta suuri merkitys. Sin et tietenkään tästä välitä, se on selvä.

Samanlainen kokemus syntyy lapselle jonka isä on kuollut kun on ollut alle kaksivuotias. Eiköhän se tuosta selviä niinkuin muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma miten se on niin vaikea ymmärtää. Olen mies. Tosin sukupuoleni on tässä nyt sivuseikka. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että kummallakin biologisella vanhemmalla on vastuu omasta lapsestaan ja luonnollisesti myös taloudellisesti, koska mikään ei pyöri ilman rahaa. Vieraan miehen rahastaminen ja väittäminen biologiseksi isäksi on yksiselitteisesti moraalisestikin väärin. Enhän minäkään saa ottaa kaupasta mukaan tavaroita maksamatta niitä. Se on varkaus. Rehellisyys kunniaan.

Mitä mieltä olet lapsen tunteista? Osaatko eläytyä lapsen asemaan? Kai sentään joskus lapsi olet ollut? Jos isänä pitämäsi mies olisi hylännyt sinut täysin, olisitko kaivannut terapiaa? Olisitko esimerkiksi tehnyt itsemurhan?

VMP: alle kaksivuotias äidin vieroittama lapsi ei 'valeisäänsä' muista kun vielä oikeakin on tavattavissa.

Eihän kyse ole siitä mitä aktiivisesti muistaa jälkeenpäin, vaan siitä mikä kokemus siitä on syntynyt. Tiedämme varsin hyvin, että varhaislapsuuden kiintymyssuhteilla ja hylkäämiskokemuksilla on lapsen hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta suuri merkitys. Sin et tietenkään tästä välitä, se on selvä.

Samanlainen kokemus syntyy lapselle jonka isä on kuollut kun on ollut alle kaksivuotias. Eiköhän se tuosta selviä niinkuin muutkin.

Varmasti yleisesti ottaen ajatellaan, että vanhemman menetys on lapselle aika käänteentekevä tapahtuma elämässä. Mutta ehkäpä Riston menetys oli tosiaan luokkaa mikään-ei-muuttunut. Kaikista ei ole isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Hylkäähän ihmiset ihan biologisia lapsiaankin tietäen, että ne ovat ihan ikiomia lapsia. Jotku vaan on niin karmivia ihmisiä.

Törkeä mielipide. Ihmisen on ajateltava lapsen, ei oman maineensa parasta. Jos tietää, ettei tule voimaan hyvin ollessaan yhteydessä edes lapseen, on paljon parempi jokaiselle osapuolelle, ettei ole. en arvostelisi tuota Ristoa tässä hetkeäkään. Itse olisin kyennyt tekemään aivan samoin ja ajatuksena nimenomaan lapsen ja toki oma parhaani. Ei ole kellekään eduksi, jos pahoinvoiva ihminen hoitaa lasta. 

Lapsi oli alle kaksivuotias, hän ehtii solmia aivan kunnollisen suhteen omaan isäänsä. Jos TÄMÄ ei aio hylätä LASTAAN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma miten se on niin vaikea ymmärtää. Olen mies. Tosin sukupuoleni on tässä nyt sivuseikka. Jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että kummallakin biologisella vanhemmalla on vastuu omasta lapsestaan ja luonnollisesti myös taloudellisesti, koska mikään ei pyöri ilman rahaa. Vieraan miehen rahastaminen ja väittäminen biologiseksi isäksi on yksiselitteisesti moraalisestikin väärin. Enhän minäkään saa ottaa kaupasta mukaan tavaroita maksamatta niitä. Se on varkaus. Rehellisyys kunniaan.

Mitä mieltä olet lapsen tunteista? Osaatko eläytyä lapsen asemaan? Kai sentään joskus lapsi olet ollut? Jos isänä pitämäsi mies olisi hylännyt sinut täysin, olisitko kaivannut terapiaa? Olisitko esimerkiksi tehnyt itsemurhan?

VMP: alle kaksivuotias äidin vieroittama lapsi ei 'valeisäänsä' muista kun vielä oikeakin on tavattavissa.

Eihän kyse ole siitä mitä aktiivisesti muistaa jälkeenpäin, vaan siitä mikä kokemus siitä on syntynyt. Tiedämme varsin hyvin, että varhaislapsuuden kiintymyssuhteilla ja hylkäämiskokemuksilla on lapsen hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta suuri merkitys. Sin et tietenkään tästä välitä, se on selvä.

Samanlainen kokemus syntyy lapselle jonka isä on kuollut kun on ollut alle kaksivuotias. Eiköhän se tuosta selviä niinkuin muutkin.

Varmasti yleisesti ottaen ajatellaan, että vanhemman menetys on lapselle aika käänteentekevä tapahtuma elämässä. Mutta ehkäpä Riston menetys oli tosiaan luokkaa mikään-ei-muuttunut. Kaikista ei ole isäksi.

Alle kaksivuotiaalle ei ole välttämättä mikään juttu. Ja Risto olisi varmasti hyvä isä omalle lapselleen tai lapselle, jonka tietää alkaessaan luoda tunnesidettä, että kenen lapsi se on, tai ainakin, että ei ole hänen.