Hs tänään. Tutkija: Nuorten ahdistuksen aiheuttaa illuusio, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa

Kaikista ihmisistä ei voi tulla rikkaita eikä maailman tähtiä. On löydettävä oma paikkansa osaamisen mukaan. On tehtävä omasta elämästä mielenkiintoista omilla resursseilla. Somen seuranta kannattaa lopettaa kokonaan. Ennen ei ollut tällaista, rikkaat keikistelivät lehtien palstoilla siinäpä se. Lehtiä ei ollut pakko ostaa, eikä ole pakko roikkua somessa katsomassa jonkun keinotekoista elämää.

Itse en seuraa somea ollenkaan, koska tiedän että se ei ole reaali maailmaa vaan höttöä, minua kiinnostaa enemmän sisältö kuin ulkokuori.

Minua suorastaan naurattaa esimerkiksi nämä Kardashianit joita näytettiin myös televisiossa, mainostivat isoja perseitään, kaikki halusivat ison perseen, minusta iso perse näyttää irvokkaalta. Kaikille sopii omanlaisensa peräpeili, ei sitä tarvitse mennä leikkelemään vaan treenaamaan urheilua, sieltä löytyy se terveellinen keho mikä on jokaiselle omanlaisensa. Myös nämä fittness ankkahuulet naurattavat isoine perseineen, älkää seuratko tuollaista höttöä, seuratkaa mieluummin asiaohjelmia sisältöä kuin tälläista höttöä.

Nainen50

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin uskonut siihen ettei minusta voi mitään tulla, olisin varmaan valinnut autonasentajalinjan amiksessa. Onneksi uskoin itseeni.

Provohan tuo on, mutta mitä vikaa autonasentajissa?

Muista hymyillä kun saat laskun kouraasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei omaa kunnolla keskittymiskykyä, ihmisestä ei ainakaan tule yhtään mitään. Työelämässä ei ole käyttöä multiaktiivisille multitaskaajille, vaan ihmisille, joilla on aitoa keskittymiskykyä.

Nykynuorison keskittymiskyvyn ovat tuhonneet älypuhelimet, ja kun älykkyysosamääräkin on keskimäärin heikentynyt, niin sen siitä paremmasta huomisesta.

Lohdullista kuulla kun asperger lapsellani on ilmiöinen kyky keskittyä yhteen asiaan ja sulkea koko muu maailma ulkopuolelle täysin.

Elon Musk on maailman rikkain ihminen. Ja monen mielestä Albert Einstein oli kaikkein älykkäin. Lievästi autistisia molemmat. Lievästi autistisilla ihmisillä on taviksia huomattavasti parempi keskittymiskyky.

Elon Musk on syntyjään miljonääri ja psykopaatti. Perinyt täysin päästään sairaalta isältään luonteensa. Hän on manipuloitsija, muiden ihmisten elämillä leikkijä ja vaikka mitä vastenmielistä. Mikään autisti hän ei ole millään tavalla.

Elon Muskille on virallisesti annettu lievästi autistisen ihmisen diagnoosi. Albert Einsteinilla vain voidaan vahvoin syin olettaa olleen lievä autismi.

Olen samaa mieltä tämän tutkijan kanssa.

Moni varmaan tarkoittaa hyvää ja olla hirmu kannustava hokemalla tuota 'sä voit olla mitä vaan, kun vaan tahdot ja yrität'. Ja moni voikin olla. Mutta ei läheskään kaikki. Ja silloin tulee se tämä hokemisen kääntöpuoli, tsädäm, sillä kaikilla asioilla tuppaa olemaan se varjopuoli. Jos nuori ei ala saadakaan mitä tahtoo tai hänelle herää epäilys, ettei voimat/taidot/eikä oikein tahtokaan riitä maailmanmestaruuteen, oscar-palkintoon ja huippulaulajan uraan, niin ethän sä ole silloin mitään, sähän olet hirveä luuseri, et ole yrittänyt tarpeeksi, et ole tahtonut tarpeeksi. Ja kun media ja some hehkuttaa onnistujia, niin niiden rinnalla voi tavisarki näyttää valjulta, tympeältä, 'mitä tämä oikein kannattaa', ollaan näköalattomia, luullaan että onni löytyy tosiaan ainoastaan rahasta, maineesta ja mammonasta. 

Kun ennen vanhaan toppuuteltiin ja pudotettiin maan tasalle sieltä pilvistä ja kehotettiin esim. hankkimaan ensin ns porvariammatti  - niin ajatteletteko te IHAN oikeasti, että se oli entisiaikojen ihmisten pahuutta pelkästään, että ne vihasi nuoria? Vai olisko siinä taustalla kuitenkin ollut sellainen huoli, että jos liikoja tavoittelee, niin sitten pettyy ja se elämänusko menee. On haluttu suojella keskiverotyyppejä ja kertoa se, miten se että on olemassa myös ihan säällinen vaihtoehto, eikä mikään maailmanloppu. Ehkä on ajateltu myös, että ne joilla on aidosti halu ja taidot vaikkapa huippumuusikoksi tai poliitikoksi, saa niistä irvailuista ja maahanpudottamista vain lisämotivaatiota? Minä prskle teille vielä näytän, saatte vielä katua noita sanojanne! ynnä muuta vastaavaa, joita saa elämäkerroista usein lukea. Moni älyää myös kiittää näitä lyttääjiä - sain teistä lisäpotkua.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä tämän tutkijan kanssa.

Moni varmaan tarkoittaa hyvää ja olla hirmu kannustava hokemalla tuota 'sä voit olla mitä vaan, kun vaan tahdot ja yrität'. Ja moni voikin olla. Mutta ei läheskään kaikki. Ja silloin tulee se tämä hokemisen kääntöpuoli, tsädäm, sillä kaikilla asioilla tuppaa olemaan se varjopuoli. Jos nuori ei ala saadakaan mitä tahtoo tai hänelle herää epäilys, ettei voimat/taidot/eikä oikein tahtokaan riitä maailmanmestaruuteen, oscar-palkintoon ja huippulaulajan uraan, niin ethän sä ole silloin mitään, sähän olet hirveä luuseri, et ole yrittänyt tarpeeksi, et ole tahtonut tarpeeksi. Ja kun media ja some hehkuttaa onnistujia, niin niiden rinnalla voi tavisarki näyttää valjulta, tympeältä, 'mitä tämä oikein kannattaa', ollaan näköalattomia, luullaan että onni löytyy tosiaan ainoastaan rahasta, maineesta ja mammonasta. 

Kun ennen vanhaan toppuuteltiin ja pudotettiin maan tasalle sieltä pilvistä ja kehotettiin esim. hankkimaan ensin ns porvariammatti  - niin ajatteletteko te IHAN oikeasti, että se oli entisiaikojen ihmisten pahuutta pelkästään, että ne vihasi nuoria? Vai olisko siinä taustalla kuitenkin ollut sellainen huoli, että jos liikoja tavoittelee, niin sitten pettyy ja se elämänusko menee. On haluttu suojella keskiverotyyppejä ja kertoa se, miten se että on olemassa myös ihan säällinen vaihtoehto, eikä mikään maailmanloppu. Ehkä on ajateltu myös, että ne joilla on aidosti halu ja taidot vaikkapa huippumuusikoksi tai poliitikoksi, saa niistä irvailuista ja maahanpudottamista vain lisämotivaatiota? Minä prskle teille vielä näytän, saatte vielä katua noita sanojanne! ynnä muuta vastaavaa, joita saa elämäkerroista usein lukea. Moni älyää myös kiittää näitä lyttääjiä - sain teistä lisäpotkua.

Tai vaikka taidot riittäisi, voimat ja tahto ei. Toisekseen kun jotakin oikein haluaa, on valmis kehittämään niitä taitoja kovalla työteolla. Ahkeruus ja kova tahto on useimmiten se, millä päästään koviin tuloksiin. Kaikki eivät sitä halua, jos ovat nähneet läheltä menestyksen kääntöpuolia ja tavallisen elämän helppouden ja mukavuuden.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä tämän tutkijan kanssa.

Moni varmaan tarkoittaa hyvää ja olla hirmu kannustava hokemalla tuota 'sä voit olla mitä vaan, kun vaan tahdot ja yrität'. Ja moni voikin olla. Mutta ei läheskään kaikki. Ja silloin tulee se tämä hokemisen kääntöpuoli, tsädäm, sillä kaikilla asioilla tuppaa olemaan se varjopuoli. Jos nuori ei ala saadakaan mitä tahtoo tai hänelle herää epäilys, ettei voimat/taidot/eikä oikein tahtokaan riitä maailmanmestaruuteen, oscar-palkintoon ja huippulaulajan uraan, niin ethän sä ole silloin mitään, sähän olet hirveä luuseri, et ole yrittänyt tarpeeksi, et ole tahtonut tarpeeksi. Ja kun media ja some hehkuttaa onnistujia, niin niiden rinnalla voi tavisarki näyttää valjulta, tympeältä, 'mitä tämä oikein kannattaa', ollaan näköalattomia, luullaan että onni löytyy tosiaan ainoastaan rahasta, maineesta ja mammonasta. 

Kun ennen vanhaan toppuuteltiin ja pudotettiin maan tasalle sieltä pilvistä ja kehotettiin esim. hankkimaan ensin ns porvariammatti  - niin ajatteletteko te IHAN oikeasti, että se oli entisiaikojen ihmisten pahuutta pelkästään, että ne vihasi nuoria? Vai olisko siinä taustalla kuitenkin ollut sellainen huoli, että jos liikoja tavoittelee, niin sitten pettyy ja se elämänusko menee. On haluttu suojella keskiverotyyppejä ja kertoa se, miten se että on olemassa myös ihan säällinen vaihtoehto, eikä mikään maailmanloppu. Ehkä on ajateltu myös, että ne joilla on aidosti halu ja taidot vaikkapa huippumuusikoksi tai poliitikoksi, saa niistä irvailuista ja maahanpudottamista vain lisämotivaatiota? Minä prskle teille vielä näytän, saatte vielä katua noita sanojanne! ynnä muuta vastaavaa, joita saa elämäkerroista usein lukea. Moni älyää myös kiittää näitä lyttääjiä - sain teistä lisäpotkua.

Toiset esim. urheilussa tai taiteessa huippulahjakkaat ovat valitettavasti luovuttaneet, saatuaan kohdalleen lyttäystä ja vähättelyä.

Minua ei kiinnostanut edes nuorempana maine ja kunnia. Olisi ahdistavaa olla huomion keskipisteenä ja kaikkien tuntema julkkis.

Onhan se selvä, että kun ennen asuttiin pienissä yhteisöissä eikä tiedetty maailmasta paljon mitään, niin oli helppoa olla ja elää vaikka arki fyysisesti oli kovempaa. Töitä oli tarjolla ne tietyt roolit ja kumppaniehdokkaita rajattu määrä, niillä mentiin. Nyt on puhelimessa tarjolla koko maailman Mirkut ja Markut niin tulee olo että saisiko vielä vähän paremman jostakin ja ei pysähdytä oikeasti panostamaan mihinkään.

Meidät tekee sairaaksi yhteiskunta rakenteemme. Elämämme on jo nuoresta pitäen täynnä kilpailua, vertailua, sortamista, itsekeskeistä ahnehtimista, statushakuisuutta, elämyksellisyyttä, näyttämisen halua jne. Näin on kiitos somen, urheiluharrastusten, opintojärjestelmämme ja työelämämme, sanalla sanoen läpi koko sosiaalisen rakenteemme.

Me ajattelemme, että henkilökohtainen materiaalinen menestyksemme ja onnemme olisi ihmiselämän täyttymys tai ulkoinen kauneutemme ja näyttävyytemme ihmiskauneuden ydintä, mutta kuinka väärässä olemmekaan tässä kaikessa.

Monesti ihmiset ovat paljon terveempiä, tasapainoisempia ja onnellisempia yhteiskunnissa, joissa eletään joko vaatimatonta agraari elämää tai mietiskelevämpää ja henkisempää elämää. Poissa loistaa kateus, kilpailu ja turha yksilökohtainen ahnehtiminen.

Tuskinpa meistä kuitenkaan on enää peruuttamaan takaisinpäin mitä kehitykseemme kaupungistuneeksi ja nykyaikaiseksi yhteiskunnaksi tulee (monen hyvän menettämisen kustannuksella). Meidän olisi kuitenkin syytä opetella elämään enemmän yhteishyvän, veljeyden ja tasa-arvon, muille jakamisen sekä auttamisen kulttuurissa.

Meidän tulisi oppia näkemään yksilön arvo enemmänkin sen mukaisesti miten paljon hän kasvattaa koko yhteisönsä hyvinvointia omalla toiminnallaan ja ajattelullaan, kuin sen mukaisesti miten paljon yksilö onnistuu haalimaan itselleen maksimaalista hyötyä omasta yhteisöstään ja usein vieläpä sen muiden jäsenten hyvinvoinnin kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Näen kyllä niistä 10-vuotiaista, kenestä voi tulla lääkäri ja kenenstä ei."

Kyllä. Lahjakkuus ja äly on perittyä. Yleensä molemmat tai ainakin toinen vanhemmista on lahjakas. Muistan omastakin lapsuudesta oppilaat jotka hyvin vaivattomasti saivat kaikesta melkein kiitettäviä. Oli itsestään selvää että heistä tulee lääkäreitä ja niin tulikin. Minä en meinannut millään pysyä perässä ja oppia, keskiarvo jäi alle seitsemään peruskoulusta. Ehkä oppisin lopulta jos saisin rauhassa ja pitkään keskittyä vain yhteen aineeseen Kaikkiin asioihin ei voi itse vaikuttaa joten siitä on turha ahdistua. Sitä on tehnyt parhaansa siltä pohjalta mitä on syntymästään saanut.

Eikä se pelkkä lahjakkuuskaan riitä. Minä olin juuri sellainen lapsi, joka sai lukematta kiitettävän kaikista aineista ja peruskoulun päättärin keskiarvoni oli 9,8. Mt-ongelmat sekä kyvyttömyys pitkäjänteiseen opiskeluun johtivat siihen, että opiskelin lopulta ihan tavallisen amk-tutkinnon ja olen ihan tavallinen työntekijä. Se etu älykkyydestä on sentään ollut, että olen voinut sillä kompensoida ongelmiani ja ilman sitä olisin todennäköisesti pudonnut työelämästä kokonaan.

Et ole ensimmäinen, joka kertoo, et koulussa pärjäsi hyvin tekemättä paljon mitään. Se ei yleensä ole hyvä juttu, kun silloin ei opi opiskelemaan/oppimaan. Useilla jää ne jatko-opinnot sit välistä tai kesken ym.

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutettuja arvostetaan ja yritetään saada lisää ja lisää. He menee töihin joissa palkan maksaa yhteiskunta. Ne todelliset veroeurojen tuojat ovat duunareita, siksi arvostan heitä kovasti.

Eli kunnallisen työntekijät ovat turhia?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon tuo väite perustuu todellisuuteen, vai onko se vain juttu mitä toistellaan aivottomasti. Olen nuori ja en ole kuullut tuollaista väitettä muuten kuin motivaatiopuhujien suusta. Nykyään nimenomaan tiedostetaan ettei kaikista voi tulla mitä tahansa vaan lähtökohdat vaikuttavat siihen mitä mahdollisuuksia on.

Oon kuullut monesti jo seitkyt luvulta alkaen. J jo aikoinaan mietin, et pitäis puhua ihan kaikesta duunista arvostaen, eikä vaan siitä, että kenestä tahansa voi tulla presidentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin uskonut siihen ettei minusta voi mitään tulla, olisin varmaan valinnut autonasentajalinjan amiksessa. Onneksi uskoin itseeni.

Onhan se autonasentajakin jotain. Ei se ole ei mitään. 

No ensinnakin, tuo on hyva ammatti ja palkkakin kohdallaan. Toisekseen, se voi olla unelma-ammatti ihmiselle joka tykkaa tehda kasillaan ja rassata autoja muutenkin. Onhan autot ja niitten korjailu aika yleinen harrastuskin.

Enemman minusta pitaisi painottaa sita etta ihmisen ammatti ja ansiotyo on vain yksi elaman osa -alue eika se kaiken menestyksen ja ihmisen arvon maarittaja. Tyota tehdaan yleensa palkan takia ja se on ihan ok. Harva on kutsumusammatissaan vaikka monet firmat keksivat vaikka mita piirileikkia ja hehkutusta etta kuinka meilla saa toteuttaa itseaan ja menestya. Moni meista tekee tyota joka ei niin kauheasti sytyta mutta joka on tarkeaa ja tarpeellista etta yhteiskunta pyorii.

Tubettaja ja onlyfans ammattilainenkin on hyvä veronmaksaja. Heidän palkkaa ei ainakaan jmakseta verorahoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeakoulutettuja arvostetaan ja yritetään saada lisää ja lisää. He menee töihin joissa palkan maksaa yhteiskunta. Ne todelliset veroeurojen tuojat ovat duunareita, siksi arvostan heitä kovasti.

Eli kunnallisen työntekijät ovat turhia?

Ai onko?

Narsistinen somemaailma. Ahdistuksen kasvu on ollut räjähdysmäistä nimenomaan nuorilla naisilla, vaikka koskaan ennen naisten asema ei ole ollut niin hyvä kuin nyt. Naisille on jopa keksitty etuoikeuksia miehiin nähden.

Idiootit halveksii duunareita. Ne maksaa julkisen puolen palkat.

Vierailija kirjoitti:

by

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tulisi opettaa elämää lapsille. Kertoa, ettei tv ja some ole totta.

Vanhempien tulisi välittää lapsistaan.

Valitettavasti tuo aloittajan kertoma viesti lapsille ja nuorille on tullut ihan valtiotasonkin päättäjiltä sanoin ja päätöksin.

Tämän hetkinen arvomaailma johtaa myös siihen (tai on jo johtanut), etteivät naiset halua enää synnyttää. Koska äitejä ja lapsen oikeutta hyvään lapsuuteen kotihoidossa ei haluta enää arvostaa, koska äideistä täytyy "tulla jotakin". "Susta voi tulla mitä vaan". Uraäitiyttä pidetään ainoana vaihtoehtona. Hintana on lasten ja nuorten hyvinvointi ja joidenkin äitien loppuun palaminen (kaikilla ei ole isovanhemmista ja muista sukulaisista tukiverkkoa). Eikä vähäisimpänä: avioerot.

Tuo on totta. Lisaksi miesten ajattelumalli on vinoutettu sellaiseksi etta naiselta vaaditaan etta maksaa perheen menoista tasan puolet, kotona lapsia hoitaessaankin ja etta kaikilla on omat rahat eika niita kayteta perheen hyvaksi vaan nautitaan niista itse vaikka puoliso ja lapset kituuttaisivat kaurapuurolla. Missa ovat ne perheenisat jotka elattavat perheensa niin etta aidit voisivat sitten rauhallisin mielin omistaa aikansa lasten kasvattamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon rehellisesti ja realistisesti; että ei voi tulla! Ei missään nimessä.

Mutta sopivalla ahkeruudella, kunnianhimolla ja ripauksella onnea voi päästä pitkälle! Mutta mahdollista on ettei pääse sittenkään. 

Tämäpä tämä. Loputtomasti ei kannata kuitenkaan haihatella. Omaa identiteettiä ei ole järkevää rakentaa haaveilun pohjalle.

Some ei tee kyllä ihmiselle hyvää. Kaikki eivät voi olla vaikuttajia, stylistejä, malleja, julkkiksia, fitnestähtiä tms.

 

Some tekee ihmisille hyvää! Moni on työllistynyt somen kautta ja tienaa huikeita summia somen avulla. Ilman somea moni lojuisi kortistossa masentuneena tekemättä yhtään mitään tai tienaisi ne rahat pimeästi rikollisin keinoin.

Ihan samalla tavalla kaikki eivät voi eivätkä halua olla valtion virkamiehiä ei

Kaikki eivät pysty tienaamaan huikeita summia somen avulla. Jokaista onnistujaa kohtaan on kymmeniä epäonnistujia jotka eivät saa tarpeeksi näkyvyyttä. Tämä unohtuu monilta ja luullaan että helppoa rahaa tulee vain tekemällä videoita.

 

Mutta kyllä tubehommissa rahakin liikkuu, Suomessakin. On miljoonien liikevaihtoa ja timanttikoristeisia hampaita.