Lue keskustelun säännöt.
Hs tänään. Tutkija: Nuorten ahdistuksen aiheuttaa illuusio, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa
06.07.2023 |
Valintojen maailma, tai oikeastaan illuusio sellaisesta. Olemme nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmien alkulähteillä.
Nuoret ottavat paineita somesta miljoonilta ihmisiltä. Samalla työelämä on todella paineistettua. Ennen ihminen tiesi paikkansa. Ei tarvinnut kipuilla identiteettinsä kanssa.
Ongelma on kuitenkin, että kyseessä on valheellinen ajatus , että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Ei se ole niin. korkeakouluopinnot eivät tosiaankaan ole kaikkia varten. Kaikenlaisen työn arvostus pitäisi palauttaa ja sallia tavallisemmat elämänpolun. Terapia ei auta, jos pahoinvointi johtuu yhteiskunnan rakenteista. Niin se vain on.
Kommentit (119)
Osa korkeakoulutetuista vanhemmista on myös hullunkiilto silmissä ajamassa lapsiaan oikeikseen ja lääkikseen, koska mikään muu "ei ole mitään".
Lapseni kävivät sattumalta (aluejaon vuoksi) Helsingissä nk eliittialueen ala-astetta ja siellä oli tavallista, että heidän luokkakavereiden kotona seiska matikankokeessa = vanhempien huutoraivarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon rehellisesti ja realistisesti; että ei voi tulla! Ei missään nimessä.
Mutta sopivalla ahkeruudella, kunnianhimolla ja ripauksella onnea voi päästä pitkälle! Mutta mahdollista on ettei pääse sittenkään.
Tämäpä tämä. Loputtomasti ei kannata kuitenkaan haihatella. Omaa identiteettiä ei ole järkevää rakentaa haaveilun pohjalle.
Some ei tee kyllä ihmiselle hyvää. Kaikki eivät voi olla vaikuttajia, stylistejä, malleja, julkkiksia, fitnestähtiä tms.
Onkin piristävä tapaus se kotisiivoojatyttö, mikä hän nyt on nimeltään..jos tuota kautta saadaan nuoria siivousalalle niin huippujuttu. Reipas ja iloinen ote. Ihan aitoa vieläpä. Tämmöiselle omaperäisyydelle pisteet.
Niin, mutta tuokin on tehty jo. Somesta on koko ajan vaikeampaa saada itselleen uraa, kun kilpailijoita on niin paljon. Pitäisi keksiä jotakin tosi omaperäistä ja erottuvaa ja toki olla itsekin persoonana sellainen, että vetoaa yleisöön.
Esim. 2010-luvun alussa suosioon nousseilla oli helpompaa, kun kilpailua ei ollut. Ja tietyt trendit tulevat ja menevät, kuten fitness-buumi, joka oli kuumimmillaan joskus 2013-2015, mutta nyt jo melkeinpä unohdettu.
Ihan totta. Kenestäkään ei voi tulla mitä tahansa. Joistakin harvoista voi tulla jossakin tietyssä asiassa todella hyviä. Itselleen pitää sallia myös se että itsestä ei tule mitään erikoista. Tää on tää nykyajan ylikorostunut individualismi..
Olen joskus miettinyt sitäkin kun nykyään sanotaan, että onneksi tasa-arvossa ollaan menty niin paljon eteepäin.. Tasa-arvo on hyvä asia tietysti, mutta eihän joskus aikoinaan naisilta edes odotettu mitään ihmeellistä. Varmaan oli aika paljon vähemmän paineita, jos kukaan ei edes välttämättä odottanut mitään erikoista. Naisilta saatettiin odottaa paljon kyllä siinä mielessä, että kuinka hyviä perheenäitejä he olivat ym., mutta heiltä ei odotettu ihmeellisiä urasaavutuksia. Nykyään myös naisilta on ruvettu odottanaan paljon enemmän sosiaalisesti myös työuran suhteen.
Mihin perustuu väite, että nuoret tavoittelevat epärealistisia asioita? Esim. OECD:n tutkimuksessa vuodelta 2020 käytännössä kaikki toiveammatit (pl. urheilija) ovat ns. tavallisia.
Vierailija kirjoitti:
Osa korkeakoulutetuista vanhemmista on myös hullunkiilto silmissä ajamassa lapsiaan oikeikseen ja lääkikseen, koska mikään muu "ei ole mitään".
Lapseni kävivät sattumalta (aluejaon vuoksi) Helsingissä nk eliittialueen ala-astetta ja siellä oli tavallista, että heidän luokkakavereiden kotona seiska matikankokeessa = vanhempien huutoraivarit.
Sama juttu harrastuksissa. Vanhemmat hullunkiilto silmissä koittavat tehdä lapsestaan lätkä- tai futistähteä, eikä lapselta ehkä edes kysytä, tahtooko hän harrastaa koko lajia. Tullaan harkkoihin kyttäämään, peleihin raivoamaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeistolainen ideologia on ollut vallalla jo pitkään Suomessa, ja siihen kuuluu juurikin tämä ajatus, että kaikki on valintoja. Ihminen voi siis vain itse päättää tulla miksi tahansa ja toteuttaa sen tekemällä oikeita valintoja. Jos ei onnistu, teki vääriä valintoja joten saa syyttää vain itseään. Tällainen ajatusmaailma on ihan hirveän raskas, jos ei ole syntynyt kultalusikka suussa, jos on vähänkään epäonnea elämässä tai rahkeet eivät vaan yksinkertaisesti riitä kaikkeen. On nuorelle iso taakka olla yksin syyllinen ja vastuussa kaikesta. Jokaisesta päätöksestä tulee koko elämän kokoinen, mikä on omiaan aiheuttamaan suurta ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei omaa kunnolla keskittymiskykyä, ihmisestä ei ainakaan tule yhtään mitään. Työelämässä ei ole käyttöä multiaktiivisille multitaskaajille, vaan ihmisille, joilla on aitoa keskittymiskykyä.
Nykynuorison keskittymiskyvyn ovat tuhonneet älypuhelimet, ja kun älykkyysosamääräkin on keskimäärin heikentynyt, niin sen siitä paremmasta huomisesta.
Tämäpä tämä. Sitten haetaan selityksiä Adhd- ym. diagnooseista, kun ei ole harjoitettu aivoja keskittymiselle kriittisessä iässä. Kun ennen oli pakko hiljentyä koulukirjojen äärelle useaksi tunniksi, on se nykyään ihmisille liian haastavaa. Älykkyystadon lasku yhdistettynä haaveiluun upeasta tulevaisuudesta on mahdoton yhtälö. Siinä ei voi kuin epäonnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu väite, että nuoret tavoittelevat epärealistisia asioita? Esim. OECD:n tutkimuksessa vuodelta 2020 käytännössä kaikki toiveammatit (pl. urheilija) ovat ns. tavallisia.
Luin tuota tilastoa vähän eri tavalla. Oletko oikeasti sitä mieltä että suurimmasta osasta voi tulla lääkäreitä, yritysjohtajia ja psykologeja 30-vuotiaina?
Ei niissä ammateissa mitään kovin ihmeellistä ole, mutta taitaa olla se urheilija tai tubettaja olla helpommin saavutettavissa kuin yritysjohtaja.
Jutussa puhutaan sekavasti mahdollisuuksien tasa-arvosta (meritokratia) ja siitä, että kaikkien yksilölliset kyvyt eivät riitä kaikkiin tehtäviin.
- alemmilla yhteiskuntaluokilla ei ole välttämättä mahdollisuutta edetä kykyjensä mukaisesti
- keskiluokalla on aineelliset resurssit tukea lapsen yksilöllisiä valmiuksia, mutta silti lapsen valmiudet eivät välttämättä riitä haluttuun tehtävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korona-aikana oli helpompaa, kun ajanviettotapoja oli rajallisesti. Ei tarvinnut stressata lukemattomien vaihtoehtojen välillä.
Ja vi........ . Liikuntapaikat ja harrastukset lyötiin lukkoon moneen otteeseen. Nyt maksetaan sitä laskua.
"tulla joksikin" pitäisitarkoittaa, että löytää työn jossa ainakin jotenkin viihtyy, että se tuntuu mielekkäältä. Koska arjesta vietetään niin iso osa työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhemmat ja opettajat sanoi että sinusta ei tule ikinä mitään. Nykyään sanotaan, että voit olla mitä tahansa. Kumpikin on vale.
Ne, joista ei koskaan tule mitään, ovat mieleltään terveempiä.
Mitä tarkoittaa "ei tule mitään"? Millainen ihminen ei sinun mielestäsi ole "mitään"?
On kyllä kamala menetys ihan kaikille tällainen kollektiivinen identiteettikriisi.
Ennen mietittiin nuorena onko homo vai hetero ja meneekö alukseen vai lukioon.
Nykyään nuorilla on paljon enemmän huolenaiheita. Mietitään ollaanko miehiä, naisia, muunsukupuolisia, genderfluideja ym. Mietitään mitä englanninkielisiä pronomineja halutaan itsestä käytettävän. Ei ole enää vain lukio tai amis, virtuaalimaailma ja some ovat monen tavoittelemia urapolkuja, jossa harva menestyy.
Se, että näennäisesti voi valita tulevaisuutensa ja määritellä itsensä kaikilla akseleilla on loputon kierre, jos sille tielle lähtee. Toisaalta se on kamalan ahdistavaa nuorille, jotka haluavat olla kuiten muut mutta samalla jotenkin erityisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt omille lapsille vähän raottaa realitetteja, että toki saa haaveilla mutta menestys vaatii tosi kovaa työtä ja yleensä jonkinlaisia onnenpotkuja. Ja että tavallinen keskiluokkainen elämä on ihan kelpoa elämää jota elää suurin osa ihmisistä tyytyväisinä ja onnellisina.
Kun muistelen omaa nuoruutta ja ns. taivas oli auki, se, että voit tehdä ja olla mitä tahansa oli yleensä enemmän ammattiin liittyvä, ei niinkään statukseen ja menestykseen. Että duunariperheen lapsella oli mahdollisuus opiskella esimerkiksi yliopistossa. Tai soittamisesta kiinnostunut pystyi tekemään siitä ammatin. Harvalle se tarkoitti miljoonia tilillä, vaikka siitä välillä haaveili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu väite, että nuoret tavoittelevat epärealistisia asioita? Esim. OECD:n tutkimuksessa vuodelta 2020 käytännössä kaikki toiveammatit (pl. urheilija) ovat ns. tavallisia.
Luin tuota tilastoa vähän eri tavalla. Oletko oikeasti sitä mieltä että suurimmasta osasta voi tulla lääkäreitä, yritysjohtajia ja psykologeja 30-vuotiaina?
Ei niissä ammateissa mitään kovin ihmeellistä ole, mutta taitaa olla se urheilija tai tubettaja olla helpommin saavutettavissa kuin yritysjohtaja.
Ei varmastikaan, mutta en myöskään tiedä, miksi ja millä tavoin perustelisin 15-vuotiaalle, että ne ovat mahdottomia toiveita, joihin ei kannata tähdätä ("olet liian huono koulussa, ei kannata yrittää?").
Vierailija kirjoitti:
tämähän on vain järjen köyhyyttä
yhtäkään järjellisempi ihminen osaa katsella ympärilleen ja todeta että 99.99% ihmisistä ei koskaan ole mitään erityistä
Tartteeko ollakkaan? Se, että haastaa itseään on ihan riittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä meen näiden asioiden kanssa aina niinkin syvälle kuin koko tämän valheellisen yhteiskuntarakenteen perusteisiin, se on se ongelma mikä aiheuttaa ihmisille mielenterveydellisiä ongelmia. Se on se juurisyy kaikkeen, ihminen on poistettu kokonaan omasta luontasesta perimästään ja elämästään.
Ei kaikkialla maailmassa oo näin, tuolla on vieläkin kyliä missä ihmiset elää samallatavalla kuin tuhansia vuosia sitte. Ei siellä mitään masennusta tai itsemurha halua ole samallatapaa kuin täällä, ne ihmiset elää perheelleen ja rakkaudelle, päivittäin aktiviteetti on ravinnon ja veden hankkiminen. Kylän työt.
Se köyhyydessä perinteisesti elävä jalo villi vaihtaisi osia kanssasi sekunnissa.
Tuskin, ellei nyt ihan nälkää näe. Katsoin dokumentin, jossa alkuasukkaita tuotiin tututstumaan tähän meidän niin hienoon länkkärikulttuuriin. Halusivat äkkiä kotiin. Totesivat, että ihan hirveää, miten täällä voi elää. Usein, kun näitä "villejä" haastatellaan, niin ovat hyvin tyytyväisiä elämäänsä, jos vain ruokaa riittää. Valkoinen ihminen on vain monessa maailman kolkassa ajanut heidät ahtaalle ja hankaloittanut sitä ruuan saantiakin, kun metsää ja luontoa raivataan pois sivistyksen tieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi tulla.Esim Einstein oli suorastaan tyhmä lapsena, eli huono koulussa,samoin Niinistö, Hjallis ja monia muita menestyjiä, joille opettaja tm on sanonut ettei sinusta tule yhtään mitään. Ettekö lue elämänkertoja. Kukapa olisi uskonut Obaman tulevan joskus USAn presidentiksi, mustan pojan. Tai Tarjan tulevan presidentiksi, puhevikaisen naisen.
Mikä näille menestyjille on yhteistä. Asenne. He eivät ole kuunnelleet muiden lyttäämisyrityksiä. He ovat uskoneet itseensä. Tai heillä on onneksi ollut yksi ihminen elämässään joka on uskonut heidän menestykseensä ja siihen, että ihmisestä voi tulla mitä vain hän haluaa.
Se, ettei menesty koulussa ei tarkoita, että on tyhmä. Äly on synnynnäinen ominaisuus, tieto ja osaaminen on se, mitä koulutuksella hankitaan. Älykäskään ihminen ei tiedä tai osaa, ellei opettele.
En olisi loppuvuodesta valmistumassa unelma-ammattiini, jos en olisi uskonut itseeni ja mahdollisuuksiini.
Opsikelin luonnontieteitä maisteriksi ja kävin samaan aikaan duunarihommissa tehtaassa. Luonnontieteellinen ala ei lopulta ollut minun juttuni eikä tehdastyö ollut sellaista, jota olisin halunnut tehdä mahdollisesti eläköitymiseen asti, vaikka siellä viihdyinkin. Kaipasin elämääni enemmän vaihtelua kuin mitä kumpikaan noista olisi pystynyt tarjoamaan. Päätin edes yrittää toteuttaa pitkäaikaisen unelmani, josta en ollut puhunut kenellekään. Hain opiskelemaan kouluun, mutta en vielä juurikaan uskonut mahdollisuuksiini. Edetessäni hakuprosessissa seuraavaan ja seuraavaan vaiheeseen uskoni itseeni alkoi hiljalleen kasvaa. Opiskelupaikan varmistuttua hetken aikaa epäilin prosessissa tapahtuneen virheen, mutta pian osasin jo iloita menestyksestäni. Opintojen aikana on ollut hetkiä, jolloin olen epäillyt itseäni, mutta muilta saamani kannustus ja tuki ovat auttaneet minut noista tilanteista eteenpäin. Noista hetkistä selviäminen on vähentänyt epäilyjäni mahdollisuuksistani oppia kaikki tarvittava. Positiivinen palaute opettajilta auttaa kummasti kasvattamaan uskoa omiin kykyihin. Samoin nykyisen tilanteen vertaaminen esim. 4kk takaiseen paljastaa kehityksen taidoissa ja tiedossa. Eikä tässä koulussa pärjäisi, jos jatkuvasti epäilisi itseään, joten on ollut pakko oppia luottamaan itseensä.
Onkin piristävä tapaus se kotisiivoojatyttö, mikä hän nyt on nimeltään..jos tuota kautta saadaan nuoria siivousalalle niin huippujuttu. Reipas ja iloinen ote. Ihan aitoa vieläpä. Tämmöiselle omaperäisyydelle pisteet.