Hs tänään. Tutkija: Nuorten ahdistuksen aiheuttaa illuusio, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa
Valintojen maailma, tai oikeastaan illuusio sellaisesta. Olemme nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmien alkulähteillä.
Nuoret ottavat paineita somesta miljoonilta ihmisiltä. Samalla työelämä on todella paineistettua. Ennen ihminen tiesi paikkansa. Ei tarvinnut kipuilla identiteettinsä kanssa.
Ongelma on kuitenkin, että kyseessä on valheellinen ajatus , että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Ei se ole niin. korkeakouluopinnot eivät tosiaankaan ole kaikkia varten. Kaikenlaisen työn arvostus pitäisi palauttaa ja sallia tavallisemmat elämänpolun. Terapia ei auta, jos pahoinvointi johtuu yhteiskunnan rakenteista. Niin se vain on.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Korona-aikana oli helpompaa, kun ajanviettotapoja oli rajallisesti. Ei tarvinnut stressata lukemattomien vaihtoehtojen välillä.
Ei niitä vaihtoehtoja nytkään ole yhtään sen enempää kuin koskaan ennenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin uskonut siihen ettei minusta voi mitään tulla, olisin varmaan valinnut autonasentajalinjan amiksessa. Onneksi uskoin itseeni.
Onhan se autonasentajakin jotain. Ei se ole ei mitään.
On, mutta kaipasin enemmän ja otin sen.
Se on hyvä jos rahkeet riittää.
Yksi ongelma on se, että nuorten esikuvana on kaikenmaailman tubettajia ja sometähtiä, jotka ovat päässeet kiinni hyviin tienesteihin ja elintasoon ilman koulutusta. Sitten aletaan haikailla vastaavanlaista elämää/uraa.
Tuntuu myös, että nuorten keskuudessa ihaillaan nykyään liikaa luksusta ja kaikkea kallista eikä ymmärretä, ettei tavallisella ihmisellä sellaiseen ole varaa. Eikä oikeasti moinen ole edes tärkeää. Outoa, kuinka moinen tilanne on edes syntynyt, sillä ei minun kolmevitosen teiniaikoina jengillä ollut kuin maksimissaan jotain Intersportista ostettua Adidasta ja Nikea. Ja luksuksella lesoilusta olisi todennäköisesti vain kiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon rehellisesti ja realistisesti; että ei voi tulla! Ei missään nimessä.
Mutta sopivalla ahkeruudella, kunnianhimolla ja ripauksella onnea voi päästä pitkälle! Mutta mahdollista on ettei pääse sittenkään.
Tämäpä tämä. Loputtomasti ei kannata kuitenkaan haihatella. Omaa identiteettiä ei ole järkevää rakentaa haaveilun pohjalle.
Some ei tee kyllä ihmiselle hyvää. Kaikki eivät voi olla vaikuttajia, stylistejä, malleja, julkkiksia, fitnestähtiä tms.
Sitä pitäisi jotenkin nostaa esiin, että jokaiselle löytyy kuitenkin se paikka maailmasta. Vaikka et olisi se miljoonien seuraama traveller, niin sinä saatat silti menestyä elämässä hienosti vaikkapa rakennustyömaalla laatoittajana, jos sinulla on silmää tasapainolle ja intoa tehdä työtä jossa kädenjälken näkee heti. Tai jos et osaa laulaa, se sinun oma juttu voi olla siivoaminen. Jos et osaa matematiikkaa, saattaa puutarhatöissä löytyä elämän mittainen ura.
En tiedä onko nykynuorilla miten hyvä käsitys työelämästä. Mutta jos vielä 20+ iässä unelmoidaan maailmanmaineesta ilman mitään mahdollisuutta siihen päästä, niin silloin mikään työ ei tunnu mielekkäältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä meen näiden asioiden kanssa aina niinkin syvälle kuin koko tämän valheellisen yhteiskuntarakenteen perusteisiin, se on se ongelma mikä aiheuttaa ihmisille mielenterveydellisiä ongelmia. Se on se juurisyy kaikkeen, ihminen on poistettu kokonaan omasta luontasesta perimästään ja elämästään.
Ei kaikkialla maailmassa oo näin, tuolla on vieläkin kyliä missä ihmiset elää samallatavalla kuin tuhansia vuosia sitte. Ei siellä mitään masennusta tai itsemurha halua ole samallatapaa kuin täällä, ne ihmiset elää perheelleen ja rakkaudelle, päivittäin aktiviteetti on ravinnon ja veden hankkiminen. Kylän työt.
Se köyhyydessä perinteisesti elävä jalo villi vaihtaisi osia kanssasi sekunnissa.
Mikä on sinun mielestäsi köyhyyttä?
Parempi siis lytätä lapsen mielenkiinnot heti alkuunsa. "Ei susta tule mitään kun oon noin p*ska kaikessa"
Kyllä mua ainakin ahdistaa se, että alkaa tuntua ettei kenestäkään voi tulla yhtään mitään jossei ole rikkaasta suvusta jolla on kaikki oikeat kontaktit.
Jos ei omaa kunnolla keskittymiskykyä, ihmisestä ei ainakaan tule yhtään mitään. Työelämässä ei ole käyttöä multiaktiivisille multitaskaajille, vaan ihmisille, joilla on aitoa keskittymiskykyä.
Nykynuorison keskittymiskyvyn ovat tuhonneet älypuhelimet, ja kun älykkyysosamääräkin on keskimäärin heikentynyt, niin sen siitä paremmasta huomisesta.
On ero siinä, että on realistisia unelmia, joiden eteen voi tehdä työtä, ja siinä, että yrittäisi olla jokin yli-ihminen jolla on kaikkea, osaa kaiken, on matkustellut joka paikassa yms.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin uskonut siihen ettei minusta voi mitään tulla, olisin varmaan valinnut autonasentajalinjan amiksessa. Onneksi uskoin itseeni.
Onpa muuten törkeesti sanottu.
Kollektiivisen masentuneisuuden takana on väärät arvot. Periaatteessa raha on nykymaailman jumala. Raha ei vaan jakaannu niin, että jokainen voi haalia merkkituotteita, kalliita autoja, huulitäytteitä ja reissata Malediiveilla. Ja nekin, jotka pääsevät kiinni näihin asioihin, huomaavat usein niiden tyhjyyden. Ihmiset, tekisitte kuten Jeesus kehoitti. Rakastakaa toisianne! Siitä olisi hyvä aloittaa.
Kyllä voi tulla.Esim Einstein oli suorastaan tyhmä lapsena, eli huono koulussa,samoin Niinistö, Hjallis ja monia muita menestyjiä, joille opettaja tm on sanonut ettei sinusta tule yhtään mitään. Ettekö lue elämänkertoja. Kukapa olisi uskonut Obaman tulevan joskus USAn presidentiksi, mustan pojan. Tai Tarjan tulevan presidentiksi, puhevikaisen naisen.
Mikä näille menestyjille on yhteistä. Asenne. He eivät ole kuunnelleet muiden lyttäämisyrityksiä. He ovat uskoneet itseensä. Tai heillä on onneksi ollut yksi ihminen elämässään joka on uskonut heidän menestykseensä ja siihen, että ihmisestä voi tulla mitä vain hän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ongelma on se, että nuorten esikuvana on kaikenmaailman tubettajia ja sometähtiä, jotka ovat päässeet kiinni hyviin tienesteihin ja elintasoon ilman koulutusta. Sitten aletaan haikailla vastaavanlaista elämää/uraa.
Tuntuu myös, että nuorten keskuudessa ihaillaan nykyään liikaa luksusta ja kaikkea kallista eikä ymmärretä, ettei tavallisella ihmisellä sellaiseen ole varaa. Eikä oikeasti moinen ole edes tärkeää. Outoa, kuinka moinen tilanne on edes syntynyt, sillä ei minun kolmevitosen teiniaikoina jengillä ollut kuin maksimissaan jotain Intersportista ostettua Adidasta ja Nikea. Ja luksuksella lesoilusta olisi todennäköisesti vain kiusattu.
Niin, mukamas suomalaisilla tekee tiukkaa ja silti teinit kulkevat tuolla tonnin puhelimet käsissä ja luksusmerkkien vaatteet & kengät päällä. Mun teinivuosina ei kellään, ei edes niiden rikkaiden perheiden lapsilla ollut tuollaisia, vaikka silloin Suomella meni taloudellisesti erittäin hyvin.,
Sit nämä nuorten esikuvat toitottavat, kuinka pitää vain sinnikkäästi uskoa siihen "omaan juttuun", niin sinustakin voi peruskoulupohjalta tulla menestynyt tubetähti tai räppäri. Vaikka oikeasti menestykseen pääsee varmaan yksi yrittäjä tuhannesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi tulla.Esim Einstein oli suorastaan tyhmä lapsena, eli huono koulussa,samoin Niinistö, Hjallis ja monia muita menestyjiä, joille opettaja tm on sanonut ettei sinusta tule yhtään mitään. Ettekö lue elämänkertoja. Kukapa olisi uskonut Obaman tulevan joskus USAn presidentiksi, mustan pojan. Tai Tarjan tulevan presidentiksi, puhevikaisen naisen.
Mikä näille menestyjille on yhteistä. Asenne. He eivät ole kuunnelleet muiden lyttäämisyrityksiä. He ovat uskoneet itseensä. Tai heillä on onneksi ollut yksi ihminen elämässään joka on uskonut heidän menestykseensä ja siihen, että ihmisestä voi tulla mitä vain hän haluaa.
Onhan näitä "hyvän asenteen" omaavia aina yrittämässä läpimurtoa jossain Idols-kilpailuissa ja vastaavissa. On päähänpinttymä siitä poptähteydestä tms., eikä uskota kun tuomarit sanovat, ettei laulutaito/musikaalisuus yksinkertaisesti riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin uskonut siihen ettei minusta voi mitään tulla, olisin varmaan valinnut autonasentajalinjan amiksessa. Onneksi uskoin itseeni.
Onhan se autonasentajakin jotain. Ei se ole ei mitään.
On se kuitenkin 100% enemmän kuin julkisenpuolen konttorirotta jota se autonasentajakin elättää !
Tämä "tulla joksikin" on kummallinen ajatusmalli. Me tulemme joksikin ja olemme jotain jo syntyessämme, arvokkaita joka ikinen. Yleensä tulla joksikin-tapailun yhteydessä puhutaan urasta ja ammattipoluista. Mikäli todella halutaan puhua tulla joksikin-termistöllä, voisi puhetta laajentaa siten että puhuisimme ihmisenä kehittymisestä. Tulla joksikin, esimerkiksi hyväksi vanhemmaksi tai ystäväksi, rehelliseksi ihmiseksi, onnelliseksi ihmiseksi. Enemmän tulisi puhua siitä, että ammatinvalintaa tärkeimpää on muu sisältö elämässä, ihmissuhteet, vapaa-ajan harrasteet ja mielenhyvinvointi esimerkiksi. Työ on yksi osa elämää ja hienoja saavutuksia ovat onnistumiset muilla elämän alueilla myös. Nuoret tuppaavaat nykyisin arvottamaan menestyksen rahassa ja luksusta ihannoidaan. Muistetaan tuoda keskusteluun muitakin sisältöjä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua ainakin ahdistaa se, että alkaa tuntua ettei kenestäkään voi tulla yhtään mitään jossei ole rikkaasta suvusta jolla on kaikki oikeat kontaktit.
Hui. Olenkohan minä jotenkin vinoutunut, kun luin tuon näin: "Kyllä mua ainakin ahdistaa se, että alkaa tuntua ettei kenestäkään voi tulla yhtään mitään jossei ole rikkaasta suvusta jolla on kaikki oikeat konjakit."
Mutta asiaan. Tähän aihepiiriin kuuluu se, että on alettu ottaa somesta ja muualta viihteestä itsestäänselvyytenä se, että esimerkiksi kesällä pitää olla hellettä ja ainakin aina aurinkoista eikä ainakaan sadetta. Ei parkuminen siirrä Suomea yhtään lähemmäksi tropiikkia. Rahakaan ei siirrä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi tulla.Esim Einstein oli suorastaan tyhmä lapsena, eli huono koulussa,samoin Niinistö, Hjallis ja monia muita menestyjiä, joille opettaja tm on sanonut ettei sinusta tule yhtään mitään. Ettekö lue elämänkertoja. Kukapa olisi uskonut Obaman tulevan joskus USAn presidentiksi, mustan pojan. Tai Tarjan tulevan presidentiksi, puhevikaisen naisen.
Mikä näille menestyjille on yhteistä. Asenne. He eivät ole kuunnelleet muiden lyttäämisyrityksiä. He ovat uskoneet itseensä. Tai heillä on onneksi ollut yksi ihminen elämässään joka on uskonut heidän menestykseensä ja siihen, että ihmisestä voi tulla mitä vain hän haluaa.
Ja onnenpotkut.
Lapsiparat. Nykyään joutuvat miettimään, haluavatko olla tyttöjä vai poikia, sekin kun on ikäänkuin valinnan asia. Onhan se rankkaa lapselle.
Niinpä. Yhteisö, välittäminen, perusasioista huolehtiminen, itselleen työn tekeminen ja luonnonrauha. Näillä arvoilla elämä olisi huomattavasti merkityksellisempää kuin mitä se on nyt osana globaalia koneistoa, joka ei välitä yksilöstä pätkääkään.