Nuorten ahdistuksen aiheuttaa illuusio siitä että kaikista voi tulla mitä vain. Se ei ole totta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tehtävä on opettaa lapselle keinot miten nuo tavoitteet saavutetaan, opettaa lasta kokemaan pettymyksiä ja nousemaan niistä ylös. Kertoa ettei mitään saa ilmaiseksi vaan kaikki vaatii ihan helkkaristi työtä.

Silloin voi saavuttaa ihan mitä vaan, Suomessa periaatteessa kaikilla on mahdollisuus samaan

Mä olen halunnut koko elämäni tutkijaksi ja llen aloittanut viisi korkeakoulututkintoa, joista kaksi olen saanut tyydyttävästi päätökseen. Lähestyn neljääkymppiä ja inhoan itseäni, koska pidän itseäni luuserina, koska en ole saavuttanut tavoitteitani. Kolmikymppisenä mulla diagnosoitiin adhd ja olin iloinen, koska ajattelin, että lääkkeiden avulla minusta tulisi ahkera opiskelija. Ei tullut ja ihan helkutisti olen yrittänyt.

Artikkelissa sanottiin kivasti, että nuoria pitäisi auttaa näkemään omat vahvuudet ja auttaa heitä löytämään ura, jossa niitä omia vahvuuksia pääsee hyödyntämään. Ehkä mä olisin välttynyt monelta surulta, jos olisin silloin kaksikymmentä vuotta sitten tutkaillut omia ominaisuuksia ja vahvuuksiani ja etsinyt uraa, joka olisi sopinut sille aidolle minulle enkä jäänyt jumiin unelmaa, josta en oikeasti varmaan edes nauttisi, ja ihmiseen, joka toivoin olevani, mutta en ole.

Lapsia ja nuoria pitää kannustaa löytämään oma polkunsa, mutta on myös viisautta opettaa, että kaikista ei voi tulla mitä tahansa.

Oletko kokeillut meditointia? Parikymmentä minuuttia aamulla ja illalla auttaa rauhoittamaan mieltä ja ajatus kulkee selkeämmin.

Ihmisestä voi tulla mitä vain tiettyjen lääkeaineiden avustuksella,     

 esim arnoldista tuli kun käytti hormooneja.        wolf of walsteet lehvassa ne käytti heroiinia että jaksoi tienata miljoonia.

Monen on noita perusasioita vaikea tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisestä voi tulla mitä vain tiettyjen lääkeaineiden avustuksella,     

 esim arnoldista tuli kun käytti hormooneja.        wolf of walsteet lehvassa ne käytti heroiinia että jaksoi tienata miljoonia.

Monen on noita perusasioita vaikea tajuta.

Niiden avustuksella ja uskolla niiden apuun monesta on kuitenkin tullut vain 'drug addict' , mutta sanottakoon että :

harjoitus tekee mestarin-tai vainajan...

(monen on NÄITÄ perusasioita kuitenkin vaikea (käyttäessään niitä) tajuta.)

Enemmänkin se, että saavat viestiä, että mikään ei riitä, ja vain tietyt urat, ammatit ja ihmiset on arvokkaita. Ja että arvo pitää todistaa työmarkkinoilla menestymisen avulla sen sijaan, että saisi antaa maailmalle omista kyvyistään ja lahjoistaan ja saada arvostusta juuri sellaisena kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi olla tyytyväinen että haluaisi olla siivooja , kaupan kassa tms.  Miksi kaikkien pitäisi olla superjulkkiksia somettajia jne.  ja menestyä eikä tavallinen elämä pienine ympyröineen saa olla se mihin tyytyy ? Kaikista ei ole kaikkeen johtunee perimästä , perheestä , ulkonäöstä jne. Ihmiset vaativat liikoja . Kaikista ei edes harjoittelulla tule mestareita koska se johtuu lahjoista joita on harvoilla. Vaatimaton perustarpeet täyttävä elämä on pannassa ja ihannoidaan kuuta taivaalta. Myös robottien tuleminen vie osalta ihmisistä työt joihin olisivat pystyneet ja olleet siihen tyytyväisiä .

Ei kyse ole välttämättä siitä, että ei saisi olla onnellinen siivojana vaan siitä, että siivojana oleminen ei oikeasti ole mitään haluttavaa hommaa, koska on erittäin raskasta ja palkalla on vaikea tulla toimeen. Harva sellaisesta oikeasti unelmoi.

Olin joskus siivousfirmassa töissä ja työkaverini oli alalle kouluttautunut ja sanoi, ettei hän haluaisi tehdä mitään muuta. Hän oli juuri menossa naimisiin poikaystävänsä kanssa, joka opiskeli lääkäriksi, joten tuskin noin perheenä rahasta teki tiukkaa, mutta joka tapauksessa hän piti siivoamisesta paljon. Sanoikin kyllä, että jotkut ihmettelevät, kun on niin "eriparinen" pariskunta, mutta mitä siitä, mitä muut ajattelevat.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin voi tulla mitä vain, jos opiskelee.

Ei voi. Miksei nykyään enää myönnetä sitä, että toisilla ihmisillä on paremmat lähtökohdat opiskella kovapalkkainen ammatti kuin toisilla? Ihan ihme touhua tämä "jokaisesta voi tulla mitä vain, sinäkin rikastuisit jos vain yrittäisit"

Kaikilla ei ole samat lähtökohdat, tämä on toki totta. Mutta jos aikuinen ihminen koko ajan käyttää huonoja lähtökohtia tekosyynä siihen, että ei ota vastuuta elämästään ja tee yhtään mitää parantaakseen elämäänsä niin siinä vaiheessa se on jo valinta.

Entäs kun aikuinen ihminen tekee vuosikausia vaikka mitä mutta siltikään se elämä ei parannu koskaan mitenkään? Jos tuuri puuttuu niin mikään määrä yrittämistä ei auta mitään. Toisaalta jos tuuria on ihan hemmetisti niin sitten ei välttis tarvitse edes yrittää ja menestyy silti.

Hyvin pitkälti ihminen luo itse oman tuurinsa. Esimerkikkinä se, että joku saa töitä jonkun tutun kautta. Tämä ihminen on kuitenkin aina ollut hyvin sosiaalinen ja tutustunut aina innolla uusiin ihmisiin ja käynyt verkostointitapahtumissa, kun taas toinen ihminen on istunut kaiket illat kotona. Onko se silloin tuuria, että sillä ensimmäisellä ihmisellä on enemmän kontakteja, jotka voivat mahdollisesti häntä auttaa kuin sillä toisella? 

Tavallaan on, koska nykykäsityksen mukaan perusluonteenpiirteet kuten introverttiys vs extroverttiys tai neuroottisuuden taso määräytyvät pääosin geneettisesti. Toiselle verkostoituminen on siis helppoa ja jopa itsestääntapahtuvaa kun toinen joutuu taistelemaan selvitäkseen lyhyestä small tarkista.

Introvertti voi verkostoitua eri tavalla, esim. jos esim kirjoittaminen on sinun haaveesi niin osallistu innokkaasti kaikkiin kirjoituskilpailuihin, aloita blogi, jne. Mitä enemmän tuot itseäsi esille tavalla tai toisella niin sitä todennäköisemmin sinut huomataan.

Ylipäänsä eri ihmisiä kannattaa lähestyä eri tavoin. Jos on introvertti, kannattaa hakeutua alalle, jossa se ei ole rasite vaan hyöty ja ne muut ihmiset tällä alalla, joita kannattaa lähestyä, ovat... no, introvertteja. Itse introverttina esim. inhoan kaikenlaista "aggressiivista" myyntiä kaupoissa ja käännyn aika pian kannoillani ja menen pois. Ja sitten jotkut hössöttää, että juuri näin pitää myydä, niin varmaan joo.

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli joskus jossain baarissa tehdä ihmiskoe jossa sanoisi joka toiselle olevansa siivooja ja joka toiselle lääkäri. Seurata miten vaihtelee reaktiot.

Onhan se nyt ihan selvä, että tosi suuri osa lääkäriksi pyrkivistä hakee myös sitä arvostusta, ja jopa enemmän sitä, kuin mahdollisuutta rokkia mummojen pyllyjä. Siksiköhän lääköripulaakin on, kun harva on oikeasti opiskellut halusta parantaa ja auttaa, ja suuri osa on ollut statuksen ja rahan perässä ja hakeutuu heti tilaisuuden tullen paperihommiin.

Sukulaiseni on johtavassa asemassa oleva lääkäri ja palaveria riittää toisensa perään. Oikeasti siellä ei kilpailla noista paikoista vaan joku aina "joutuu" ylilääkäriksi tms. Itsekin ennen luulin, että kaikki haluavat edetä urallaan, mutta ei se aina mene niin. Kyllä moni lääkäri nimenomaan tykkää kohdata potilaita, eikä vain taistella tietokoneohjelmien ja kaupungin pomojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tehtävä on opettaa lapselle keinot miten nuo tavoitteet saavutetaan, opettaa lasta kokemaan pettymyksiä ja nousemaan niistä ylös. Kertoa ettei mitään saa ilmaiseksi vaan kaikki vaatii ihan helkkaristi työtä.

Silloin voi saavuttaa ihan mitä vaan, Suomessa periaatteessa kaikilla on mahdollisuus samaan

Mä olen halunnut koko elämäni tutkijaksi ja llen aloittanut viisi korkeakoulututkintoa, joista kaksi olen saanut tyydyttävästi päätökseen. Lähestyn neljääkymppiä ja inhoan itseäni, koska pidän itseäni luuserina, koska en ole saavuttanut tavoitteitani. Kolmikymppisenä mulla diagnosoitiin adhd ja olin iloinen, koska ajattelin, että lääkkeiden avulla minusta tulisi ahkera opiskelija. Ei tullut ja ihan helkutisti olen yrittänyt.

Artikkelissa sanottiin kivasti, että nuoria pitäisi auttaa näkemään omat vahvuudet ja auttaa heitä löytämään ura, jossa niitä omia vahvuuksia pääsee hyödyntämään. Ehkä mä olisin välttynyt monelta surulta, jos olisin silloin kaksikymmentä vuotta sitten tutkaillut omia ominaisuuksia ja vahvuuksiani ja etsinyt uraa, joka olisi sopinut sille aidolle minulle enkä jäänyt jumiin unelmaa, josta en oikeasti varmaan edes nauttisi, ja ihmiseen, joka toivoin olevani, mutta en ole.

Lapsia ja nuoria pitää kannustaa löytämään oma polkunsa, mutta on myös viisautta opettaa, että kaikista ei voi tulla mitä tahansa.

Oletko kokeillut meditointia? Parikymmentä minuuttia aamulla ja illalla auttaa rauhoittamaan mieltä ja ajatus kulkee selkeämmin.

 

ADHD:ta ei voi meditoida pois. Typerä ehdotus.

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Tämä on nepotismin ja muun paskan kyllästämä maailma jossa on jo 150 senttisiä huippumalleja kuten Leni ja Lily Rose. Kaikki on subjektiivistä ja lähes kaikki on mahdollista. Jos ei pääse huippuviulistiksi voi olla vammaisten sarjan huippuviulusti tai only fans-huippuviulisti. Presidenttikin periaatteessa voi olla joku äo 70 kallu tai Downin sydroomainen. Jalkapalloa voi pelata vaikka alasti homoille ja saada pakaroilla kulttimaineen.

Jep. Kaikkea on mahdollista tehdä jollain tasolla. Se on sitten asia erikseen, riittääkö se itselle ja maksetaanko siitä. Kaikenlaista on mahdollista kokea, kunhan on avoin elämälle. Huippu-uraa ja julkisuutta siitä ei tosin välttämättä seuraa, mutta onhan meillä valtavan paljon julkkiksia nykyään myös, jotka ovat täysin lahjattomia ja taviksia, kuuluisia vain julkisuuden takia. Mm. kaikki Maisa Tirpat, Henna Kalinaiset, tosi TV tähtöset, somettajat yms.

Minäkin olen kävellyt muotinäytöksessä kerran elämässäni mallina, vaikka olen 165cm. Kaverin tekemästä vaatteesta kyse enkä enää edes muista, miten siihen hommaan päädyin aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vaikkapa Beyoncen tai Christiano Ronaldon vanhemmat eivät olisi kannustaneet heitä unelmissaan? 

Jos on lahjoja ja tulee tulosta, niin tietenkin sellaiseen lajiin pitää kannustaa. Mutta ei pidä elätellä lapselle turhia toiveita sellaisista jutuista mihin kerta kaikkiaan ei ole kykyä, lahjoja tai mahdollisuuksia. Kaikista ei voi tulla huippua missä tahansa lajissa. Aina pitää kannustaa sinne, missä on nuoren vahvuudet.

Idolsissakin oli aikanaan paljon näitä täysin laulutaidottomia nuoria, joita oli aina vaan kehuttu. Sitten tuli taivaalta tiputus, shokki ja masennus, kun joku vieras aikuinen sanoo totuuden, että eipä sinulla laulutaitoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi olla tyytyväinen että haluaisi olla siivooja , kaupan kassa tms.  Miksi kaikkien pitäisi olla superjulkkiksia somettajia jne.  ja menestyä eikä tavallinen elämä pienine ympyröineen saa olla se mihin tyytyy ? Kaikista ei ole kaikkeen johtunee perimästä , perheestä , ulkonäöstä jne. Ihmiset vaativat liikoja . Kaikista ei edes harjoittelulla tule mestareita koska se johtuu lahjoista joita on harvoilla. Vaatimaton perustarpeet täyttävä elämä on pannassa ja ihannoidaan kuuta taivaalta. Myös robottien tuleminen vie osalta ihmisistä työt joihin olisivat pystyneet ja olleet siihen tyytyväisiä .

Ei kyse ole välttämättä siitä, että ei saisi olla onnellinen siivojana vaan siitä, että siivojana oleminen ei oikeasti ole mitään haluttavaa hommaa, koska on erittäin raskasta ja palkalla on vaikea tulla toimeen. Harva sellaisesta oikeasti unelmoi.

Olin joskus siivousfirmassa töissä ja työkaverini oli alalle kouluttautunut ja sanoi, ettei hän haluaisi tehdä mitään muuta. Hän oli juuri menossa naimisiin poikaystävänsä kanssa, joka opiskeli lääkäriksi, joten tuskin noin perheenä rahasta teki tiukkaa, mutta joka tapauksessa hän piti siivoamisesta paljon. Sanoikin kyllä, että jotkut ihmettelevät, kun on niin "eriparinen" pariskunta, mutta mitä siitä, mitä muut ajattelevat.

ohis

Parhaimmillaan siivoaminen on aika itsenäistä ja voi miettiä omiaan tai kuunnella kirjoja, jos ei ole jossain hotellisiivouksessa tms. missä pitää siivota paljon liian tiukalla ajalla. Haittapuoli on myös pieni palkka.

Yksinkertaista. Lakataan yhteiskuntana pitämästä amiksia automaattisesti bimboina tai juntteina niin ehkä joku suostuu amisaloja vielä tekemäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vaikkapa Beyoncen tai Christiano Ronaldon vanhemmat eivät olisi kannustaneet heitä unelmissaan? 

Jos on lahjoja ja tulee tulosta, niin tietenkin sellaiseen lajiin pitää kannustaa. Mutta ei pidä elätellä lapselle turhia toiveita sellaisista jutuista mihin kerta kaikkiaan ei ole kykyä, lahjoja tai mahdollisuuksia. Kaikista ei voi tulla huippua missä tahansa lajissa. Aina pitää kannustaa sinne, missä on nuoren vahvuudet.

Idolsissakin oli aikanaan paljon näitä täysin laulutaidottomia nuoria, joita oli aina vaan kehuttu. Sitten tuli taivaalta tiputus, shokki ja masennus, kun joku vieras aikuinen sanoo totuuden, että eipä sinulla laulutaitoa ole.

Sarjassa nähtiin monia kyyneleitäkin joten enpä tuota nuorten julkista tylyttämistä oikein onnistuneen ohjelmaformaattina pitänyt. Tuli vaan paha mieli heidän puolestaan. Ne tuomariston aikuiset vasta vastenmielisiä olivatkin. (Nikula siellä 'pääinkvisiittorina' heilumassa oikein)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien tehtävä on opettaa lapselle keinot miten nuo tavoitteet saavutetaan, opettaa lasta kokemaan pettymyksiä ja nousemaan niistä ylös. Kertoa ettei mitään saa ilmaiseksi vaan kaikki vaatii ihan helkkaristi työtä.

Silloin voi saavuttaa ihan mitä vaan, Suomessa periaatteessa kaikilla on mahdollisuus samaan

Mä olen halunnut koko elämäni tutkijaksi ja llen aloittanut viisi korkeakoulututkintoa, joista kaksi olen saanut tyydyttävästi päätökseen. Lähestyn neljääkymppiä ja inhoan itseäni, koska pidän itseäni luuserina, koska en ole saavuttanut tavoitteitani. Kolmikymppisenä mulla diagnosoitiin adhd ja olin iloinen, koska ajattelin, että lääkkeiden avulla minusta tulisi ahkera opiskelija. Ei tullut ja ihan helkutisti olen yrittänyt.

Artikkelissa sanottiin kivasti, että nuoria pitäisi auttaa näkemään omat vahvuudet ja auttaa heitä löytämään ura, jossa niitä omia vahvuuksia pääsee hyödyntämään. Ehkä mä olisin välttynyt monelta surulta, jos olisin silloin kaksikymmentä vuotta sitten tutkaillut omia ominaisuuksia ja vahvuuksiani ja etsinyt uraa, joka olisi sopinut sille aidolle minulle enkä jäänyt jumiin unelmaa, josta en oikeasti varmaan edes nauttisi, ja ihmiseen, joka toivoin olevani, mutta en ole.

Lapsia ja nuoria pitää kannustaa löytämään oma polkunsa, mutta on myös viisautta opettaa, että kaikista ei voi tulla mitä tahansa.

Oletko kokeillut meditointia? Parikymmentä minuuttia aamulla ja illalla auttaa rauhoittamaan mieltä ja ajatus kulkee selkeämmin.

 

ADHD:ta ei voi meditoida pois. Typerä ehdotus.

Helpottaa oireita

Meditation is thought to help with ADHD because it thickens your prefrontal cortex, a part of your brain that's involved in focus, planning, and impulse control. It also raises your brain's level of dopamine, which is in short supply in ADHD brains.

https://www.webmd.com/add-adhd/adhd-mindfulness-meditation-yoga#:~:text….

Miksi kalja ei vain leijaile kaupasta käteeni, kun makoilen sohvalla?

Atei stit saavat nyt, mitä kylvävät. Ilman uskoa Juma laan nuorisolla ei ole suuntaa elämässään. Sekulaari ja materialistinen maailma ei tarjoa mitään muuta kuin

katoavan vaurauden tavoittelua, joka johtaa tyhjyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Enemmänkin se, että saavat viestiä, että mikään ei riitä, ja vain tietyt urat, ammatit ja ihmiset on arvokkaita. Ja että arvo pitää todistaa työmarkkinoilla menestymisen avulla sen sijaan, että saisi antaa maailmalle omista kyvyistään ja lahjoistaan ja saada arvostusta juuri sellaisena kuin on.

Juuri näin. Annetaan myös ymmärtää, että kaksi hyvää ja luotettavaa ystävää on luuserin merkki ja oikealla menestyjällä on sata hännystelijää ilman yhtäkään oikeaa ystävää. Pitää olla SUOSITTU.

Vierailija kirjoitti:

Ja Sanna Marin laulaa juuri tuota laulua vaikka ei kyllä lähtenyt mitenkään ghetosta vaan Tamperelaisesta rivitalosta ja äiti on yhä läsnä auttelemassa ja puolue broileroi loput.

Sanna lähti Kruununhaasta. aloitti siellä ala-asteen.

Vierailija kirjoitti:

Ja ennenkaikkea tämä nykynuorten ihmeellinen tahtotila tulla "julkkikseksi" ja itsensä jatkuva kuvaaminen instaan ja huulien naurettava töröttäminen.   Mielestäni mediakin voisi tässä tehdä tärkeän osansa ja kertoa hyviä perusduunaritarinoita.  Esim LVI-alalla voi tienata ihan hyvin , samoin monella muullakin teollisuusalalla, ja elää ihan hyvää elämää.  Omassa lähipiirissä on aivan tavallisia töitä tekeviä tavallisia ihmisiä, myös akateemisissa ammatteissa. Yhdistävä piirre on että ovat sitoutuneita työpaikkoihinsa, tekevät säännöllistä työtä, elävät tavallista perhe-elämää, ovat ihan taviksen näköisiäkin, eivät  ole prinssejä eikä oman elämänsä prinsessoja.  On lihavaa ja laihaa. Suurin osa on ihan tyytyväisiä elämäänsä. Ylistys tavis-elämälle tulisi tarpeeseen.

Just tätä oon itekkin miettinyt, että siitä ihan tavallisesta arjesta puhuttais positiivisesti myös. On iha todella ok olla kaupankassa tai putkimies, ja elää tavallista elämää tavallisine murheineen ja iloineen. Some on kuin syöpä, joo siinä on hyvääkin mutta suurimmilta osin pahaa. Kateutta, vertailua, jokainen voi olla oman elämänsä infulensseri ja siitä ois ansaittava ainakin 100 000 vuodessa, enemmänkin. Sit ostellaan omistusasunto, muutama sijotusasunto. Ulkomaanmatkoja USEIN, kalliit vaatteet, huippu kroppa, oma pt. Ja tietty muutama kirja siitä kuinka menestyt kun heräät 04:00 otat kylmän suihkun ja vihersmoothien. Eihän siinä kyllähän tohon ihmiset pystyy, mutta antaa mielestäni vääristyneen kuvan nuorille elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ennenkaikkea tämä nykynuorten ihmeellinen tahtotila tulla "julkkikseksi" ja itsensä jatkuva kuvaaminen instaan ja huulien naurettava töröttäminen.   Mielestäni mediakin voisi tässä tehdä tärkeän osansa ja kertoa hyviä perusduunaritarinoita.  Esim LVI-alalla voi tienata ihan hyvin , samoin monella muullakin teollisuusalalla, ja elää ihan hyvää elämää.  Omassa lähipiirissä on aivan tavallisia töitä tekeviä tavallisia ihmisiä, myös akateemisissa ammatteissa. Yhdistävä piirre on että ovat sitoutuneita työpaikkoihinsa, tekevät säännöllistä työtä, elävät tavallista perhe-elämää, ovat ihan taviksen näköisiäkin, eivät  ole prinssejä eikä oman elämänsä prinsessoja.  On lihavaa ja laihaa. Suurin osa on ihan tyytyväisiä elämäänsä. Ylistys tavis-elämälle tulisi tarpeeseen.

Tavallisia ihmisiä ne julkkiksetkin ovat. Ei ne ulkomaanmatkat, suosio ja raha poista sitä. Heillä on samalla lailla murheita, stressiä, mielenterveysongelmia, avioeroja yms.