Muita, joille jäänyt SSRI-lääkityksestä pysyviä tai pitkäaikaisia seksuaalihaittoja?

Vierailija kirjoitti:

Masennus aiheutti täydellistä haluttomuutta ja mielihyvän menetyksen. Lääkitys on se mikä sieltä kuopasta nosti. Sain elämäni takaisin, kokonaan. Seksielämä palautui. 

Hyvä, että sinua lääke auttoi. Mutta miksi tulet kertomaan tämän ketjuun, jossa hakevat vertaistukea ja jakavat kokemuksia he, joille lääkitys on aiheuttanut mahdollisesti pysyviä haittoja?

Tämä on tärkeä aihe, josta vasta nyt on alettu puhua julkisuudessa.

On sydäntäraastavaa lukea näitä kokemuksia.

Itselläni ongelmat eivät jääneet pysyviksi. Tosin vaikea sanoa, onko jotain lievää vaikutusta ollut.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli aikanaan SNRI-lääkkeestä orgasmivaikeuksia. Vaikeus jatkui pitempään lopettamisen jälkeen. Ihan hirveä tilanne silloin kun tuntui ettei pärjää millään elämänalueella ja sitten vielä seksuaalisuuskin meni rikki ja intiimiys kumppanin kanssa vaikeutui. Tuon jälkeen en ole noihin mömmöihin koskenut.

Ihme että lääkärit tuputtaa näitä kuin asperiinia ennen vanhaan. Jonkun tutkimuksen mukaan 10% aikuisväestöstä syö näitä, haloo.... Itse kuuluin tähän sakkiin mutta pitkän vieroituksen jälkeen pääsin kuiville. Pikku hiljaa kaikki normalisoitunut zombiudesta. Ei ikinä enää noita myrkkyjä kehoon..

Kyllä.

Kärsin nuorena voimakkaasta ahdistuksesta ja alkoi näyttää siltä, että en kykene edes töihin. Pattitilanteessa aloitin SSRI:n ja lääkäri vakuutteli, että harva saa sivuvaikutuksia ja aina voi lopettaa, jos lääke ei sovi. Siinä mielessä lääke tehosikin, että se leikkasi pahimman ahdistuksen pois ja kykenin työelämään. Samalla hävisi kuitenkin myös kaikki mielihyvän kokemukset ja tunto alapäästä. Lääkäri sanoi, että ne ovat masennuksen oireita ja nosti annosta.

Muutaman vuoden kuluttua ajoin lääkityksen alas ja odottelin ensin viikkoja, sitten kuukausia ja lopulta vuosia. Tunne-elämä ei ole osoittanut mitään palautumisen merkkejä. Alapää on edelleen kuin puudutettu (ei siis kyse pelkästään seksuaalisen mielihyvän puutteesta), lääkäri väittää kaiken olevan psyykkistä alkuperää.

En oikein tiedä mitä ajatella. Yhteiskunnan näkökulmasta kaikki on OK, olenhan nyt kuuliainen veronmaksaja - mutta henkilökohtainen elämä on efektiivisesti pilalla. Sen puitteissa mitä vielä kykenen tuntemaan on kaikista eniten satuttanut terveydenhuollon asenne. Ei sanota edes "ok, en ole kuullut tuosta mutta lääkkeiden vaikutusta ei voida sulkea poiskaan ottaen huomioon oireiden alkamisajankohta jne.", vaan monesti on naurettu päin naamaa ja katsottu kuin idioottia. Joskus on alettu pitämään alentavaan sävyyn luentoa siitä kuinka lääkkeillä on sellainen ominaisuus kuin puoliintumisaika ja ajan X kuluttua sitä ei ole enää elimistössä, joten oireet eivät voi liittyä mitenkään lääkitykseen. Enää en jaksa mainita asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli aikanaan SNRI-lääkkeestä orgasmivaikeuksia. Vaikeus jatkui pitempään lopettamisen jälkeen. Ihan hirveä tilanne silloin kun tuntui ettei pärjää millään elämänalueella ja sitten vielä seksuaalisuuskin meni rikki ja intiimiys kumppanin kanssa vaikeutui. Tuon jälkeen en ole noihin mömmöihin koskenut.

Ihme että lääkärit tuputtaa näitä kuin asperiinia ennen vanhaan. Jonkun tutkimuksen mukaan 10% aikuisväestöstä syö näitä, haloo.... Itse kuuluin tähän sakkiin mutta pitkän vieroituksen jälkeen pääsin kuiville. Pikku hiljaa kaikki normalisoitunut zombiudesta. Ei ikinä enää noita myrkkyjä kehoon..

 

No ei todellakaan tuputa. Mielenterveyden häiriöt ovat lisääntymään päin ja SRI-lääkkeet ovat niihin tutkitusti turvallinen ja tehokas apu, joten miksi niitä ei määrättäisi? Aika monta itsemurhaakin on niillä estetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus aiheutti täydellistä haluttomuutta ja mielihyvän menetyksen. Lääkitys on se mikä sieltä kuopasta nosti. Sain elämäni takaisin, kokonaan. Seksielämä palautui. 

Hyvä, että sinua lääke auttoi. Mutta miksi tulet kertomaan tämän ketjuun, jossa hakevat vertaistukea ja jakavat kokemuksia he, joille lääkitys on aiheuttanut mahdollisesti pysyviä haittoja?

On tärkeää kuulla myös kolikon toinen puoli. Tästä ketjusta saa sellaisen käsityksen, että lääkkeet olisi jotain pahemman luokan kastraatiomyrkkyjä -- vaikka tutkittu totuus on, että 99,9% hyötyy mittavasti.

Ihan järjetöntä tuubaa. Ihminen voi tappaa itsensä myös ilman mielenterveysongelmaa. Jokaisella on oikeus siihen.

Noin 3kk meni ilman libidoa. Sitten alkoi taas tulla vibaa punttiin, mutta orgasmiherkkyys oli kadoksissa noin 2 vuotta. Sen jälkeen homma on pelittänyt normaalisti. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan järjetöntä tuubaa. Ihminen voi tappaa itsensä myös ilman mielenterveysongelmaa. Jokaisella on oikeus siihen.

Sinustako on moraalisesti oikein jättää psyykkinen sairaus hoitamatta ja ajaa ihminen itsemurhaan sen sijaan että sitä hoidettaisiin lääkityksellä, jolloin itsemurhariski pienenee huomattavasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järjetöntä tuubaa. Ihminen voi tappaa itsensä myös ilman mielenterveysongelmaa. Jokaisella on oikeus siihen.

Sinustako on moraalisesti oikein jättää psyykkinen sairaus hoitamatta ja ajaa ihminen itsemurhaan sen sijaan että sitä hoidettaisiin lääkityksellä, jolloin itsemurhariski pienenee huomattavasti?

Kyllä. Olen tätä mieltä. Mikään asia maailmassa ei ole tärkeämpi kuin yksilön oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järjetöntä tuubaa. Ihminen voi tappaa itsensä myös ilman mielenterveysongelmaa. Jokaisella on oikeus siihen.

Sinustako on moraalisesti oikein jättää psyykkinen sairaus hoitamatta ja ajaa ihminen itsemurhaan sen sijaan että sitä hoidettaisiin lääkityksellä, jolloin itsemurhariski pienenee huomattavasti?

Kyllä. Olen tätä mieltä. Mikään asia maailmassa ei ole tärkeämpi kuin yksilön oikeus.

Useimmissa tapauksissa on viime kädessä yksilön oma päätös, aloittaako lääkityksen vai ei.

Olen äärimmäinen länsimainen individualisti. Tulen taistelemaan kuolemaani asti siitä, että jokaisella yksilöllä on oikeus elää ja kuolla haluamallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli aikanaan SNRI-lääkkeestä orgasmivaikeuksia. Vaikeus jatkui pitempään lopettamisen jälkeen. Ihan hirveä tilanne silloin kun tuntui ettei pärjää millään elämänalueella ja sitten vielä seksuaalisuuskin meni rikki ja intiimiys kumppanin kanssa vaikeutui. Tuon jälkeen en ole noihin mömmöihin koskenut.

Ihme että lääkärit tuputtaa näitä kuin asperiinia ennen vanhaan. Jonkun tutkimuksen mukaan 10% aikuisväestöstä syö näitä, haloo.... Itse kuuluin tähän sakkiin mutta pitkän vieroituksen jälkeen pääsin kuiville. Pikku hiljaa kaikki normalisoitunut zombiudesta. Ei ikinä enää noita myrkkyjä kehoon..

Niinpä. Eron huomaa vasta lopettamisen jälkeen. Minulle "masennuslääkkeitä" on nykyään terveellinen ravinto, terapia, lemmikkini, parasympaattisen ja sympaattisen hermoston balanssin tukeminen, ystäväni, riittävä uni ja stressinhallinta, avopuolisoni, se että toimeentulo on tasapainossa  (elin lapsena perheessä mikä kärsi taloudellisista vaikeuksista lama-aikana) jne. Olen tajunnut että itsestä huolenpito on todella kokonaisvaltaista hommaa. SSRI-lääkkeet eivät minulle sitä opettaneet, ne vain sotki pitemmän päälle ymmärrystäni kehostani ja keinoistani parantaa hyvinvointiani. 

Ruokavaliooni kuuluu vihannekset, hedelmät, marjat, oliiviöljy, kookosöljy, voi, avokadot, kala, kana, kasvis ja liha(yritin nuorena kasvissyöntiä tietämättä miten sitä tehdään terveellisesti), kananmunat, palkokasvit pähkinät jne, täysjyvävilja, maitotuotteet ja mahdollisimman vähän prosessoitu ruoka. Pidän rajaa sokerin syömisessä.

On ihan järkyttävää kuinka minulle määrättiin näitä vasta täytettyäni 18 ja jatketiin niin pitkään vain reseptiä uusien. Olin tietämättäni osa ei kontrolloitua lääkekoetta näiden vaikutuksesta aivojen kasvuun ja kehitykseen. Myöhemmin tuli lisää lääkkeitä siinä vaiheessa kun yritin vieroittautua tästä moskasta joka mm. sotki unta.

Mistä tuo väittämä että 99,9 hyötyy näistä. Kannattaisi tutustua NNT lukuihin. Se tarkoittaa number needed to treat tai jotain. Kuinka monta siis saa hyödyn. Ei tosiaankaan 99,9. Itse sain alussa hyötyä mutta ajan saatossa annoksen kohotessa seksuaalihäiriöt pahenivat sille tasolle etten saanut enää orgasmia ja tuli tunne kuin olisi lidokaiinia alakerrassa.

Uskon myös että nämä lääkkeet voi olla yhteydessä itsemurhiinkin. Yksi ajankohta voi olla myös vieroitusoireisto. Minulla meni uni ihan päin prinkkalaa, sain levottomuutta ja pahaa ahdistusta. Olin ihan hukassa itsestäni syötyäni näitä vuosia. Minulle opetettiin nuorena että tunteita käsitellään pillerillä.

Nykyään hahmotan paljon enemmän tapoja huolehtia henkisestä hyvinvoinnistani. Minun on ollut pakko niitä keksiä koska kehoni ei enää siedä näitä lääkkeitä enkä halua niitä enää käyttää pitkän kokemukseni ja haittojen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järjetöntä tuubaa. Ihminen voi tappaa itsensä myös ilman mielenterveysongelmaa. Jokaisella on oikeus siihen.

Sinustako on moraalisesti oikein jättää psyykkinen sairaus hoitamatta ja ajaa ihminen itsemurhaan sen sijaan että sitä hoidettaisiin lääkityksellä, jolloin itsemurhariski pienenee huomattavasti?

Minulla on ollut ihan yhtälailla itsemurha-ajatuksia kun annostani kohotettiin, olin syönyt sitä jo pitemmän aikaa ja alun nousu hävisi ja olin zombi. Minulla on kokemuksia sen zombitilan itsemurha-ajatuksista. Nykyään lääkkeettömänä elämäni on paljon parempaa kuin lääkkeissä. Asia ei ole niin yksinkertaista kuin väität että lääke on kuin joku antibiootti pahalle ololle. Ei ole. 

Ja sekin on eri asia syödä lääkettä vähän aikaa kuin pitemmän aikaa. Ainakin se on kokemukseni. Nämä lääkkeet eivät välttämättä ole pitemmällä käytöllä niin tehokkaita ja osa ylipäätään tehosta voi olla plaseboa. Oma kokemukseni on että nämä tehoaa paremmin ahdistukseen kuin masennukseen.

Eikä ne poista syitä taustalla, ne hoitaa vain oireita. Joka voi estää jopa tekemästä järkeviä muutoksia elämässä jos vain lamaantuu sen lääkkeen vaikutuksen alla eikä ole kytköksissä tunteisiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan järjetöntä tuubaa. Ihminen voi tappaa itsensä myös ilman mielenterveysongelmaa. Jokaisella on oikeus siihen.

Sinustako on moraalisesti oikein jättää psyykkinen sairaus hoitamatta ja ajaa ihminen itsemurhaan sen sijaan että sitä hoidettaisiin lääkityksellä, jolloin itsemurhariski pienenee huomattavasti?

Kyllä. Olen tätä mieltä. Mikään asia maailmassa ei ole tärkeämpi kuin yksilön oikeus.

Useimmissa tapauksissa on viime kädessä yksilön oma päätös, aloittaako lääkityksen vai ei.

Minun mielestäni on ihan anteeksiantamatonta, että psykiatri ei antanut minun tehdä informoitua päätöstä lääkkeen käytöstä. En kuullut nuorena halaistuakaan sanaa seksuaalihäiriöistä, tai kuinka hankala näistä lääkkeistä voi olla pitkän käytön jälkeen päästä irti. Sain ihan täysin naivistisen vaaleanpunaisen kuvan näistä. 

Yksilöllä on oikeus tehdä INFORMOITU PÄÄTÖS ja käyttää tai olla käyttämättä lääkettä sen perusteella. Jotkut lääkärit suhtautuvat siihen niin että parempi suojella heikossa tilassa olevaa ihmistä. Se on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli aikanaan SNRI-lääkkeestä orgasmivaikeuksia. Vaikeus jatkui pitempään lopettamisen jälkeen. Ihan hirveä tilanne silloin kun tuntui ettei pärjää millään elämänalueella ja sitten vielä seksuaalisuuskin meni rikki ja intiimiys kumppanin kanssa vaikeutui. Tuon jälkeen en ole noihin mömmöihin koskenut.

Ihme että lääkärit tuputtaa näitä kuin asperiinia ennen vanhaan. Jonkun tutkimuksen mukaan 10% aikuisväestöstä syö näitä, haloo.... Itse kuuluin tähän sakkiin mutta pitkän vieroituksen jälkeen pääsin kuiville. Pikku hiljaa kaikki normalisoitunut zombiudesta. Ei ikinä enää noita myrkkyjä kehoon..

Niinpä. Eron huomaa vasta lopettamisen jälkeen. Minulle "masennuslääkkeitä" on nykyään terveellinen ravinto, terapia, lemmikkini, parasympaattisen ja sympaattisen hermoston balanssin tukem

Mitä lääkkeitä tuli uneen? Miten pitkään söit niitä? Miten uni? Tiedätkö tapauksia, joissa uni ei kohentunut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli aikanaan SNRI-lääkkeestä orgasmivaikeuksia. Vaikeus jatkui pitempään lopettamisen jälkeen. Ihan hirveä tilanne silloin kun tuntui ettei pärjää millään elämänalueella ja sitten vielä seksuaalisuuskin meni rikki ja intiimiys kumppanin kanssa vaikeutui. Tuon jälkeen en ole noihin mömmöihin koskenut.

Ihme että lääkärit tuputtaa näitä kuin asperiinia ennen vanhaan. Jonkun tutkimuksen mukaan 10% aikuisväestöstä syö näitä, haloo.... Itse kuuluin tähän sakkiin mutta pitkän vieroituksen jälkeen pääsin kuiville. Pikku hiljaa kaikki normalisoitunut zombiudesta. Ei ikinä enää noita myrkkyjä kehoon..

Niinpä. Eron huomaa vasta lopettamisen jälkeen. Minulle "masennuslääkkeitä" on nykyään terveellinen ravinto, terapia, lemmikkini, parasy

 

Mm. mirtazapiinia ja ketipinoria pienellä annoksella. Söin niitä muutaman kuukauden. Meni kauan että uneni oli normaalia SSRI-lääkityksen jälkeen koska keho ylivirittyy herkästi lääkitysten lopettamisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli aikanaan SNRI-lääkkeestä orgasmivaikeuksia. Vaikeus jatkui pitempään lopettamisen jälkeen. Ihan hirveä tilanne silloin kun tuntui ettei pärjää millään elämänalueella ja sitten vielä seksuaalisuuskin meni rikki ja intiimiys kumppanin kanssa vaikeutui. Tuon jälkeen en ole noihin mömmöihin koskenut.

Ihme että lääkärit tuputtaa näitä kuin asperiinia ennen vanhaan. Jonkun tutkimuksen mukaan 10% aikuisväestöstä syö näitä, haloo.... Itse kuuluin tähän sakkiin mutta pitkän vieroituksen jälkeen pääsin kuiville. Pikku hiljaa kaikki normalisoitunut zombiudesta. Ei ikinä enää noita myrkkyjä kehoon..

Niinpä. Eron huomaa vasta lopettamisen jälkeen. Minulle "masennuslääkkeitä" on nykyään terveellinen ravinto, terapia, lemmikkini, parasy

Ymmärrykseni mukaan vieroitukseen liittyvillä palstoilla uni on yleisistä vakio-ongelmista vieroituksessa. Jos aiheeseen perehtyy yhtään enemmän, nämä lääkkeethän vaikuttavat esim unen jaksoihin jo käytön aikana. Esim REM-unen jaksoihin. Kärsin lääkkeen käytön aikana päiväväsymyksestä. Lopetuksessa univaikeuksista (heräilyä sekaviin olotiloihin jatkuvasti koska uni oli niin intensiivistä, jatkuvaa heräilyä, palauttamaton uni jne)

Vaimon käyttämä lääkitys lopetti parisuhteen seksielämä täysin. Ihan kaikilta osa- alueilta. Ei läheisyyttä, ei pussailua, ei seksiä missään muodossa, ei mitään. 

Näin on menty vuosia. Häntä tilanne ei tietenkään haittaa, koska minkäänlaisia haluja ei ole. Itsellä asia aiheuttaa pahenevaa ahdistusta. En tiedä kuinka kauan tätä ihminen kestää.