Miki Liukkonen on kuollut

Miki on yksi tämän maan huonosti toimivan mt-palveluiden uhreista. Ja tunnekylmästä maasta ja sen empatiakyvyttömistä ihmisistä. 

Tiedän omastakin kokemuksesta, että apua ei saa vaikka sitä kuinka hakisi. Minä olen jopa kuullut käytävälle puheen Oulun epävakaiden päiväsairaalassa kun hoitaja keskusteli toisen hoitajan kanssa huoneessa ja sanoi: "Jos joku potilas uhkailee itsemurhalla, niin siihen ei pidä ottaa mitään kantaa.", koska se on kuulemma kiristystä. Olen itsekin kertonut siellä itsetuhoisia juttuja ja mitään en kostunut, oikeastaan menin huonommaksi "hoidossa", kun huomasin, että apu on olematonta. Onneksi voin nykyään tosi hyvin, mut piti nyt ottaa osaa keskusteluun. Koittakaa jotkut nyt vaan hyväksyä se, et ei meil toimi mielenterveyshoito. Rip Miki Liukkonen

Minä, oma vankini, sanon näin:

elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,

eikä hyväily, jonka saamme harvoin,

elämä ei ole päätös lähteä

eikä kaksi valkoista kättä, jotka pidättävät.

Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,

näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,

elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme,

tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan.

Elämä on halveksua itseään

ja maata kaivon pohjalla hievahtamatta

ja tietää, että ylhäällä paistaa aurinko

ja ilmassa lentävät kultaiset linnut

ja nuolennopeat päivät kiitävät ohi.

Elämä on viitata lyhyet hyvästit ja mennä kotiin ja nukkua...

Elämä on olla muukalainen itselleen

ja uusi maa jokaiselle muulle, joka tulee.

Elämä on laiminlyödä oma onnensa

ja työntää luotansa ainoa hetki,

elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia.

-Edith Södergran-

Vierailija kirjoitti:

Tiedän omastakin kokemuksesta, että apua ei saa vaikka sitä kuinka hakisi. Minä olen jopa kuullut käytävälle puheen Oulun epävakaiden päiväsairaalassa kun hoitaja keskusteli toisen hoitajan kanssa huoneessa ja sanoi: "Jos joku potilas uhkailee itsemurhalla, niin siihen ei pidä ottaa mitään kantaa.", koska se on kuulemma kiristystä. Olen itsekin kertonut siellä itsetuhoisia juttuja ja mitään en kostunut, oikeastaan menin huonommaksi "hoidossa", kun huomasin, että apu on olematonta. Onneksi voin nykyään tosi hyvin, mut piti nyt ottaa osaa keskusteluun. Koittakaa jotkut nyt vaan hyväksyä se, et ei meil toimi mielenterveyshoito. Rip Miki Liukkonen

Tuo on ihan käypähoito suosituksen mukainen toimintatapa. Epävakaan itsetuhopuheisiin on suosituksen mukainen hoito kognitiivinen käyttäytymisterapia. Kun tavoite on antaa vaihtoehtoisia ajatusmalleja ja käytännön ratkaisumalleja ongelma-ajatuksiin, niin silloin itsetuhopuheen validointi ei ole oikein hyvä tie.

Olen melko varma, että Miki paloi loppuun, eli teki aivan liikaa kirjoitustöitä, ei syönyt ja huolehtinut itsestään tarpeeksi. Jonkin pitkän ja vaativan työn ja sen päättymisen jälkeen kirjoittajalle tulee ns. black moment, eli ns. tyhjenee, eikä enää riitä energiaa ja voimia, eikä välttämättä motivaatiota tehdä enää sitä työtä, mitä tekee. Osa alkaa jopa ajatella, että enää ei pysty tekemään mitään hyviä ja lukijoiden vetoavia kirjoja. Siinä alkaa kuvitella, että kaikki luovuus, taidot ja kyvyt tms. katoavat, vaikka eihän ne  todellisuudessa katoa. Voi kun joku olisi sen hänelle sanonut. Toki muutkin elämässä päällä olevat kriisit ja sitä seuraava masennus ja aallonpohja ovat voineet vaikuttaa asiaan.

Itse kuuntelin juuri äsken hienon ja ainakin itselleni tärkeän biisin Uniklubilta: Huomenna. Jostakin syystä tuli tunne, että sen kuuntelemisesta on ainakin itselleni näiden synkkien uutisten kohdatessa edes jokin keino purkaa tunteita.

Lahjakas, herkkä ihminen on nyt poissa. Täällä syyllistetään kaikkia mahdollisia tahoja, se on ihan kauheata.

Kaksi läheistäni ovat jättäneet tämän maailman oman käden kautta. Minulla on ikuiset traumat niistä, vaikka tiedän etten olisi millään voinut näitä surullisia tapahtumia estää; en millään.

Koskaan en pääse niistä asioista eroon, ne kulkee ikuisina varjoina rinnallani. Pakopaikkaa ei ole.

Kun täällä kirjoittelette syyttävästi ja ilkeästi, on selvää ettette elämästä paljoa ymmärrä.

Terapiasta on hyötyä jos potilas jaksaa työstää ja reflektoida elämänsä tapahtumia. Mikäli ei, voi terapia olla vaarallistakin. Kuten maslääk joka alussa nostaa toimintakykyä, mutta psyyke on vielä ihan mustalla alueella.

Voi syntyä pahaa jälkeä.

Mikillä oli rankkaa, psyykkinen kipu on yhtä tuskaa ja joskus se ylittää sietokyvyn.

Vierailija kirjoitti:

Moniko tietää yhtään hänen kirjaa? Minä en yhtään

Mutta otsikoista tiedämme hänen mt ongelmat

Ja jotkut jopa omistavat Mikin tuotantoa. Multa löytyy O ihan itse ostettuna. Mikin kuolema pysäytti, vaikka se ei kovin yllättävää ollutkaan. Ajattelin hänen silti jaksavan pidempään. Tosin kärsi ilmeisen paljon, joten ainakin sai nyt siltä rauhan. Hyvää matkaa Miki ja kiitos että olit.

Helvetin ikävä uutinen. Pidin todella paljon mm. Liukkosen asenteesta suomalaisen kirjallisuuden nykytilaan.

Liukkonen oli erittäin lahjakas ja tämä on suuri menetys suomalaiselle kirjallisuudelle.

Tiedän kokemuksesta, että apua ei aina saa vaikka olisi huonossa kunnossa. Pahin mitä eräs lääkäri kerran sanoi minulle on: Ethän voi olla kovin masentunut, kun kesällä on kaikkea kivaa tekemistä. Onneksi selvisin siitä(kin) masennusjaksosta 💚

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

RIP

Tsemppiä Behmille

Eronneet, ei kiinnosta Behmiä.

Kiinnosti aika paljonkin. Behm perui tämän takia keikkansakin. Ero ei aina tarkoita sitä, että toinen lakkaa olemasta tärkeä ja rakas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä uutinen :/ mutta kun kuulin,että erosivat Behmin kanssa, tuli ajatus,että mitenkähän selviää erosta?

Sama. Mutta ennen eroa olin huolissani siitä miten Behm selviää. Ja nyt taas.

Miten ei selviäis?? Se Eros tyypist ja esti ja irtisanoi ittensä siitä kaikkialla.

Aikuisten maailmassa ihmisillä voi olla tunteita toisiaan kohtaan vielä eron jälkeenkin. Exän kuolema voi olla yhtä paha paikka kuin nykyisenkin kuolema. Ero ei ole automaattisesti rakkauden kuolema 

Vierailija kirjoitti:

Saattoi myös pettää sydän.

Itse eron aikaan olin varma, että kuolema korjaa puolen vuoden sisällä. Sydän hakkasi raskaasti ja tuntui, että elimistö ei vaan kestä eroprosessia. Suru on voimakas tunne ja joillekin se on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunniamerkki täysin kädettömälle psykiatriselle hoidolle Suomessa. Voi jumalauta taas.

Ei kukaan parane, jos ei noudata hoito-ohjeita.

Joudun työssäni käsittelemään näitä asioita  ja tiedän tasan tarkkaan että usein apua ei joko haeta tai haetaan näennäisesti johonkin muuhun vaivaan eikä kerrota todellista syytä, tai jätetään hoito kesken tai ei noudateta ohjeita. Ei toki kaikki, mutta tätä tapahtuu myös paljon. Psyykkiset sairaudet ovat vaikeita ja usein pahin hoidon este on hoidettava itse, ei välttämättä hoidin puutteellisuus.

Paniikki alkaa kohota ammattilaisten keskuudessa kun jälleen asiakas ajettu itsemurhaan, eikä töitä hoidettu! Hävetkää! Hän haki apua!

Helppo huudella sieltä puskasta vailla järkeä.

Opiskele ihmeessä itse mielenterveyden ammattilaiseksi ja tee töitä alalla tarpeeksi pitkään, niin huomaat oman idiotismisi.

Vai estääkö sun omat mt -ongelmat?

Katselin vieressä läheisen kamppailua, yritin olla avuksi ja tueksi, niin paljon kuin 10v. pystyy.

Apua pyydettiin ja apua sai, mikään ei vaan tehonnut, ja päivänä eräänä, päätti lähteä ja päätti päivänsä.

Alan ammattilaiset tekevät parhaansa.

He eivät ole ihmeidentekijöitä vaikka sinunlaisesi pahvipäät heiltäkin sitä edellyttää.

He ovat ihmisiä.

Alan ammattilaiset tekevät parhaansa - ei mitenkään kategorisesti pidä paikkaansa, tietenkään. Ihan kuka tahansahan sinne voi hakeutua, vaikkapa entiset koulukiusaajatkin, eikä kaikilla ole minkäänlaista halua tai yritystä auttaa ketään. Nostetaan vain palkkaa ja kettuillaan potilaalle. Juuri mitään vastuutahan edes omasta käytöksestä ei siinä työssä todellisuudessa ole, ja potilaan oikeudet todella heikot, mikä tekeekin potilaasta vapaata riistaa. "Mt-potilas" on jo valmiiksi leimattu, ihan sama vaikka "auttava" taho olisi todellisuudessa paljon potilasta sairaampi.

Tietenkin on myös potilaita, joita ei parhaasta yrityksestä huolimatta kukaan kykene auttamaan. Näin ei kuitenkaan mitenkään kategorisesti ole, jos joku on mielen sairauteen kuollut, ja sen esittäminen totuutena on asiatonta kuollutta kohtaan. Tällä hetkellä ollaan yleisesti aika kaukana sellaisesta tilanteesta. Joko hoitoon ei pääse, tai sen laatu on usein aika huonoa. Tämä johtuu ihan jo siitä, etteivät parasta tulosta tekevät hoitomuodot pääse yleiseen käyttöön, koska lääketeollisuus ei voi tehdä niillä rahaa, toisin kuin masennuslääkkeillä tai helpoiten manualisoitavilla terapiamuodoilla. Psykiatrialla on ihan lääketieteen sisälläkin huono maine kyseenalaisten, hataralla pohjalla olevien ja tehottomien hoitomuotojensa vuoksi.

Pelkästään se että henkilö syö vain Magnum-jäätelöä ja juo kahvia ja kivennäisvettä johtaa ennenpitkää vakaviin terveysongelmiin.

Uskokaa jo nyt. Psykiatria ei voi auttaa meitä.

Lahjakas, herkkä, kaunis Miki, vain 33 vuotias.

Olen hyvin järkyttynyt. Olen itkenyt tänään ajatellen, että omat lapseni ovat Mikin ikäisiä.

Jokainen aikuisen lapsen äiti pystyy sydämessään tuntemaan sen tuskan, jonka oman lapsen kuolema aiheuttaisi.

Ajatukseni ovat Miki läheisten luona. Miki oli menettänyt äirinsä rintasyövälle nuorena.

Nyt on Miki saanut rauhan. Ja päässyt äitinsä luo.

Vierailija kirjoitti:

Seuraava Liukkosen kirja myy todennäköisesti hyvin.

Minä ainakin ostan. Ihan tämän ketjunkin takia.

Kevyet mullat💜💖💙💜

Hänen on nyt hyvä olla, mitäpä te täällä marisette jälkikäteen. Jokainen on vastuussa omasta elämästään.

Epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastava hyötyisi dialektisesta käyttäytymisterapiasta jossa harjoitellaan tunteiden tunnistamista ja hallintaa. Sitä vaan ei ole kaikkialla saatavilla ja vaikka olisikin sitä ei kaikille tarjota koska resurssit ei riitä.