Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko vika minussa, vai miehessä?
04.07.2023 |
Näitä tilanteita alkaa kertymään, kun sovitaan, että esim. tehdään jotain viikonloppuna, ensi viikolla tms. mutta ajankohdan lähestyessä miehestä ei kuulu mitään, tai viime hetkellä hän keksiikin jotain muuta tärkeää menoa.
Vedin jo kertaalleen johtopäätöksen, ettei mies vaan ole kiinnostunut/halua olla kanssani, tai hänellä on joku toinen tms. muuta säätöä, mutta mies ehdointahdoin jostain syystä on halunnut nimenomaan sitoutua tähän parisuhteeseen ja roikkua tässä, ja välillä kovinkin innokkaasti hempeilee, mutta sitten tämä on tätä. Itselläni alkaa kärsivällisyys loppua ihan kokonaan. Ehkä meillä on vaan todella erilainen käsitys siitä, mitä on yhdessä tehdä jotain suunnitelmia, tai se on juuri niin kuin uumoilin, ettei häntä vaan kiinnosta riittävästi? Oma itsetuntonikin alkaa jo kärsiä tässä, kun koen etten vaan ole toiselle tärkeä.
Kommentit (10)
Sinun tehtäväsi on asettaa rajat, nythän mies kohtelee sinua kuin kynnysmattoa, koska annat hänen tehdä niin. Itse en kyllä sietäisi ensimmäistäkään viime hetken perumista, vaan koko juttu olisi siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta ajatusta, kun en katselisi. Samassa tilanteessa hetken olleena, niin ajatuksesi kuulostaa ja huolestuttavilta. Suhde poikki.
Vierailija kirjoitti:
Sinun tehtäväsi on asettaa rajat, nythän mies kohtelee sinua kuin kynnysmattoa, koska annat hänen tehdä niin. Itse en kyllä sietäisi ensimmäistäkään viime hetken perumista, vaan koko juttu olisi siinä.
Viimeksi, kun näin kävi, tein jo muut suunnitelmat ja kun mies sittenkin olisi halunnut nähdä, sanoin vaan, ettei enää käy ja olen jo ihan muissa puuhissa. En vaan jaksaisi tämmöistä, kun omasta mielestäni parisuhteen kuuluu tuoda elämään hyvää fiilistä ja iloa eikä jatkuvaa pettymystä. Tuntuu myös kurjalta joutua koulimaan ja "kouluttamaan" aikuista miestä. Ehkä tämä ei vaan ole minua varten. Ap
Mitä sinä meidän ajatuksilla teet, kun kuitenkin ihan oman pääsi mukaan toimit? Mitä sinä itse sanoisit kaverillesi tai siskollesi, jolla olisi tuollainen kumppani?
Ole rehellinen itsellesi ja tunnusta totuus: sinä et merkitse miehelle läheskään yhtä paljon kuin hän sinulle. Tee sen tosiasian perusteella omat ratkaisusi.
Ei, aikuista miestä ei enää koulita, jos et ole armeijassa hänen esimiehensä. Miksi ihmeessä sinä teet oman elämäsi vaikeaksi roikkumalla tuossa miehessä?
minä vuonna on helppo pääsykoe? 10 vuotta työttömänä kysyyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös ihmiset usein tsemppaa liikaakin uudessa suhteessa, ole mielinkielin ja parhaimmillaan? Ja vasta sitten vaikka n.vuoden päästä, ei jaksa enää pitää yllä sitä että jaksaa kaikkea ja tottakai lähdetään sinne ja tänne? :D Tässä on ny tän yksilön paras suoritus, eikä ihmiset muutu. Ainakaan mikään odotuksesi ei saisi nojata siihen. Jatka matkaasi. Ai että kun itsellä on mennyt aikaa toivottomien kanssa nyhjätessä....
En minä ainakaan jaksaisi katsoa tuollaista yhtään ja ihmettelen miksi joku niin tekee. Turha sitä on muille valittaa, jos itse on tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinussa on vika. Ihan itse vapaaehtoisesti suhteessa olet.
Olin tuommoisessa suhteessa ja se ei muuksi muuttunut. Ehdin muutamaan kertaan sitä lopetella ja aina tauon jälkeen mies tsemppasi hetken, huomioi ja oli mukana.
Aloin pikkuhiljaa voida huonosti, koska elin odotellen, että milloin miestä sattuu kiinnostamaan. Luottamus kärsi, koska meillä oli jotenkin aivan eri käsitys siitä mitä oli sovittu. Hän tarvitsi paljon omaa aikaa ja minä taas nautin siitä yhteisestä ajasta ja olisin halunnut sitä enemmän.
En usko, että hän muita naisia pyöritti, korkeintaan oli päihdeongelma, jonka pystyi salaamaan tuolla tavoin.
Koville otti sen myöntäminen, ettei siitä mitään tullut, koska olimme liian erilaisia.
Alue: Aihe vapaa
Kellään ajatuksia tähän? Ap