Appiukko lahjoitti omaisuuttaa miehelleni, mutta lahjoituksen ehdoissa sulki omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolelle!

Meilläkin oli noin. Itse taas tein niin, että ne mökit jäi täysin hoitamatta ja ränsistyi. Rannat kasvoi täyteen kaislaa. Eli omaisuuden arvo nollautui, koska se jätettiin hoitamatta.

Jokainen huolehtikoon itse omaisuudestaan.

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Omaa appiukkoani en koskaan tavannut, hän kuoli kauan ennenkuin yhteen menimme mieheni kanssa. Jo aikoinaan oli metsäomaisuutta siirtänyt pojalleen, mutta sulkenut sen avio- oikeuden ulkopuolelle, eli naimisiin mennessä piti tehdä avioehto asiasta. Sehän on normaalia ja oikein. Suorastaan hävettäisi elvistellä metsänomistajana yhtäkkiä, jos mieheni menehtyisi. Sen verran pitää ymmärtää kunnioittaa omaisuuden jättäjän tahtoa. Niin, ja myös ymmärtää oma osuus asiassa, eli se, että on oikein, että minulla ei ole oikeutta metsään.

Sinua on taittu huijata jos luulet että tuosta syystä piti tehdä avioehto. Ei pidä vaan se toimii ilman avioehtoakin.

Minusta tuossa on tehty fiksusti ja asenteesi on oikea mutta ei tuon takia tarvi tehdä avioehtoa. Voi toki tehdä jos haluaa.

Lapsenne voi kuitenkin periä omaisuuden, joten jälkipolvet eivät kärsi tuosta. Kannattaa ajatella tulevia polvia eikä vain itseään. Omalle puolisolleni vastaava ei ollut ongelma. Ja hänen sukunsa saa puolestani tehdä samoin. Kasvattakaa vain lapsenne rakkaudella, niin hän käyttää perintöään vastuullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Normaalikäytäntö, yleesä testamentissa on lisäksi "ja kaiken perityn omaisuuden tilalle tai sen tuotolla hankitun" eli ei pelkästään perintö ole ulottumattomissasi, myös sen tuotto on vain miehesi.

Puolison omaisuutta voi käyttää lainan vakuutena. Esimerkiksi itse kartutin näin omaisuuttani nollakorkojen aikana. Eipä mahda perinnön antajat mitään.

Miksi haluat omaisuutta appiukolta? Tosin miehesi voi sen omaisuuden sun kanssa jakaa halutessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalikäytäntö, yleesä testamentissa on lisäksi "ja kaiken perityn omaisuuden tilalle tai sen tuotolla hankitun" eli ei pelkästään perintö ole ulottumattomissasi, myös sen tuotto on vain miehesi.

Tuota on käytännössä mahdoton valvoa, mikäli tuotto on mennyt ruokaan ja sähkölaskuun yhteistaloudessa. Ainoastaan esim perityn asunnon vuokra voidaan luotettavasti rajata hyötymisen ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Niin mekin teemme. Lastemme puolisoilla ei oikeutta omaisuuteen.

Tuo suojaa eron hetkellä lastanne, mutta lapsenne saa vapaaehtoisesti antaa rahojaan puolisolleen niin paljon kuin huvittaa, siihen ette voi puuttua.  Ehdottomasti suosittelen kaikille tuota pykälää. Ei tarvi mahdollisessa erossa sitten tuon takia kiristellä hampaitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalikäytäntö, yleesä testamentissa on lisäksi "ja kaiken perityn omaisuuden tilalle tai sen tuotolla hankitun" eli ei pelkästään perintö ole ulottumattomissasi, myös sen tuotto on vain miehesi.

Puolison omaisuutta voi käyttää lainan vakuutena. Esimerkiksi itse kartutin näin omaisuuttani nollakorkojen aikana. Eipä mahda perinnön antajat mitään.

Tuo ei onnistu ilman puolison lupaa eli pankkiin ei voi marssia ilmoittaen, että olen naimisissa, katsokaa sieltä puolison omaisuudesta sopivat vakuudet.

Lasketaanko omaisuus kuitenkin erossa miehen omaisuudeksi niin, että mies joutuu sitten luopumaan vaikka talosta jos perittyä mökkiä ei saa laittaa ns jakoon osituksessa? 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tekee nykyään noin.

Jep. Avioerot on niin yleisiä, ja halutaan että raha pysyy omassa suvussa. Perusmeininki, ei ole tarkoitettu loukkaukseksi, mutta ahneet loukkaantuu kuitenkin. Jos halusit naida rahaa, niin voivoi, olisit selvittänyt asian etukäteen. 

Niin mikä tuossa olikaan ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tekee nykyään noin.

Jep. Avioerot on niin yleisiä, ja halutaan että raha pysyy omassa suvussa. Perusmeininki, ei ole tarkoitettu loukkaukseksi, mutta ahneet loukkaantuu kuitenkin. Jos halusit naida rahaa, niin voivoi, olisit selvittänyt asian etukäteen. 

Sitäpaitsi tuohan on puolison sukulaisten rahaa, ei puolison "pimittämää". Itse en mennyt lopulta naimisiin ollenkaan koska avioliitto juridisena sopimuksena ei ollut sellainen johon olisin nimen halunnut kirjoittaa

Kaikenlaisia sitä on. Omat vanhemmat antavat lahjoja puolisolleni yhtä paljon kuin omille lapsilleen, koska pitävät häntä "perheenjäsenenä".

Tuo on vakiojuttu. Mun vanhemmat teki sanoin. Olen sanonut miehelle, että puhuisi omiensa kanssa, että hekin tekisi niin.

Ois aika epäreilua, jos mulla ois tässä tilanteessa avio-oukeus hänen vanhemmiltaan saamaan tai perimään.

Koiria pidetään perheenjäseninä nykyisin, mutta "ahneita" puolisoita kyttäämässä suvun rahoja ei. Ihmiskunnan älykkyys on todellakin luisumassa alaspäin. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä olisi uskonut, että palstalla tälläisiä sovinisteja.

Palstamammat on suurimpia sovinisteja. Setä 55 jää toiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia sitä on. Omat vanhemmat antavat lahjoja puolisolleni yhtä paljon kuin omille lapsilleen, koska pitävät häntä "perheenjäsenenä".

Miksi ihmeessä?  Minä sanoisin, etten tarvitse mitään lahjoja vaan antakaa ne vaan omille lapsillenne. Kieltäytyisin ottamasta kalliita lahjoja vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lasketaanko omaisuus kuitenkin erossa miehen omaisuudeksi niin, että mies joutuu sitten luopumaan vaikka talosta jos perittyä mökkiä ei saa laittaa ns jakoon osituksessa? 

Sitä ei lasketa yhteiseksi omaisuudeksi ollenkaan.

Noin se menee tietenkin. Sinä perit sitten omat vanhempasi.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin oli noin. Itse taas tein niin, että ne mökit jäi täysin hoitamatta ja ränsistyi. Rannat kasvoi täyteen kaislaa. Eli omaisuuden arvo nollautui, koska se jätettiin hoitamatta.

Jokainen huolehtikoon itse omaisuudestaan.

Se.on totta myös, ettei toisen omaisuutta pidä myöskään suuremmin hoitaa eikä varsinkaan laittaa siihen omaa rahaa.