Neuroottinen mies ja matkalle lähtö.
Ihan kauheaa lähteä miehen kanssa reissuun, koska lähtö ihan kauheaa showta, koska pelkää että kaikki ei jää kotona kuntoon. Ottaa valokuvia liedestä, pistorasioista jne ja pyörii edestakaisin huoneesta toiseen tarkastellen eri asioita aivan neuroottisen pitkään.. Aina viivästyy lähtö tämäntakia. Ja tavaraa pitää aina pakata mukaan liikaa ihan vain varuilta. Ja vaikuttaa myös uniin, ei saa nukuttua koska stressaa lähtöä liikaa. Ja nytkin lähtö vain alle 2h ajomatkan päähän, voitte kuvitella mikä show jos ulkomaille lähdettäisiin. Pahentunut vain vuosi vuodelta.. voitte kuvitella ettei pahemmin huvita mennä minnekkään. Muilla tällaisia ongelmia?
Kommentit (33)
Tosi hyvä keino hallussa, tuo valokuvan otto.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta. Kärsiikö mies itsekin asiasta vai vaikuttaako se negatiivisesti vain suhun?
Kyllä itsekin tiedostaa ettei toiminnassa ole järkeä, mutta muuten koko reissun miettisi että jäikö kaikki kuntoon kotona vai ei.. siksi tarkastelee paljon, että saa edes jonkinlaisen mielenrauhan ja voi valokuvista katsoa ettei esim liesi jäänyt päälle jne. Eli kärsii mieskin tästä ja mulla menee helposti hermot. Ei auta sekään että jos minä ns. Tarkastan paikat, koska ei luota siihen, hänen pitää itse ne katsoa.
Ja sinun on ihan pakko lähteä hänen kanssa reissuun?
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä keino hallussa, tuo valokuvan otto.
Paitsi siinä vaiheessa, kun kuva on otettu klo 12:14 ja kotoa on lähdetty 12:20, jolloin pakko-oireinen alkaa miettiä, että mitäköhän ehti tapahtua niinä minuutteina siinä välissä. Että entäpäs jo valokatkaisija sittenkin meni päälle 12:16 eikä sitä muistettu sammuttaa.
No, näin neuroottisena sanoisin, että ne tarkistukset on vaan kestettävä. Mene vaikka tekemään jotain muuta siksi ajaksi.
Pakko-oireisuus pahenee iän myötä. Nykyään puhutaan OCD:sta, ja neuroottisuus sanana viittaa nykyään taipumukseen kokea negatiivisia tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Ja sinun on ihan pakko lähteä hänen kanssa reissuun?
Kaipa se on edes joskus lähdettävä reissuun perheen kanssa, niin kuin muutkin tekee
Mutta ei se helppoa ole ja koettelee kaikkien hermoja. Siksi 1-2 pikku reissua vuoteen on maksimi, vaikka olisi kiva enempikin reissata.
Vierailija kirjoitti:
No, näin neuroottisena sanoisin, että ne tarkistukset on vaan kestettävä. Mene vaikka tekemään jotain muuta siksi ajaksi.
Katsoin jotain ohjelmaa missä asiasta kirjankin kirjoittanut oli pakkosiedättänyt itsensä noista.
Ei ollut helppoa ja kärsii vieläkin asiasta, mutta hän oli ns.hypännyt syvään päätyyn. Muistaisiko joku missä tämä haastattelu Ylellä oli, josko löytyisi vielä.
Ja en tällä tarkoita vähätellä kenenkään oireita. Itsekin jonkinasteisista kärsin
Unohdin kerran kotiavaimen ja puhelimen sisälle (asun yksin) ja huoltofirman päivystykseen soitto oli melkoinen operaatio. Tästä on noin 10 vuotta, ja yhä minulla on vaikeuksia päästä ovesta ulos, vaikka kotiavain olisi kädessäni. En osaa edes selittää miksi. Eihän se avain muutu vääräksi siellä oven ulkopuolella. Mutta tuijotan vaan sitä avainta, että onko se varmasti oikea. Ei puhettakaan, että voisin laittaa avaimen taskuun tai laukkuun ja mennä ovesta niin etten ennen oven sulkemista vielä tarkistaisi, että onhan avain mukana.
Voisiko mies laatia hyvissä ajoin rauhallisella hetkellä tarkastuslistan, jonka käy läpi sitten viimeisellä minuutilla viimeisenä talosta poistujana ja valokuvat tietenkin kaikista puhelimelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinun on ihan pakko lähteä hänen kanssa reissuun?
Kaipa se on edes joskus lähdettävä reissuun perheen kanssa, niin kuin muutkin tekee
Mutta ei se helppoa ole ja koettelee kaikkien hermoja. Siksi 1-2 pikku reissua vuoteen on maksimi, vaikka olisi kiva enempikin reissata.
Itse menisin keskenään lasten kanssa, jos rouvalla olisi tuollaisia neuroottisia piirteitä.
Tuo kuvaaminen on pohjimmiltaan huono juttu ja vain vahvistaa pakko-oireilua. Kannattaa kouluttaa itsensä siitä pois ja yrittää alkaa luottaa omaan itseensä. Lähdöistä kannattaa myös tehdä mahdollisimman rauhallisia, eikä ulkopuolisen hoputus ja hiillostus auta yhtään.
Terkuin Neurootikko
Vierailija kirjoitti:
Voisiko mies laatia hyvissä ajoin rauhallisella hetkellä tarkastuslistan, jonka käy läpi sitten viimeisellä minuutilla viimeisenä talosta poistujana ja valokuvat tietenkin kaikista puhelimelle?
On tarkastuslista, mutta ei auta kuin neuroottinen ihminen ei silti luota mihinkään. Pakko-ajatuksia herää että jospa sittenkin katsoi huolimattomasti, eikä luota vaikka raksi merkattu. Mutta onneksi valokuvien ottaminen edes rauhoittaa mieltä, mutta on työn ja tuskan takana saada mies lopulta ulos talosta, kun tarkastelu vie kohtuuttoman paljon aikaa, kun moneen kertaan käy samat asiat läpi. Sitten kun saatu lopulta autoon,niin miettii vielä että jäiköhän kaikki kuntoon ja tarkastelee autossa vielä tavaroita että tuliko kaikki mukaan
Huoh.
Vierailija kirjoitti:
No, näin neuroottisena sanoisin, että ne tarkistukset on vaan kestettävä. Mene vaikka tekemään jotain muuta siksi ajaksi.
täähän se ois.
Onko hänellä hoitosuhdetta? Ilmeisesti ei ainakaan kovin toimivaa sellaista, jos oireet vain pahenevat.
Miehen kannattaa hakeutua esim mielenterveystoimistoon tai työpsykologille oireiden vuoksi. Lääkitys ja terapia saattaisivat ainakin vähentää oireita.
Itselläni on myös samankaltaisia oireita mutta onneksi paljon lievempänä. Olen sairastanut ocd:tä 20 vuotta. Oireet tulevat aaltoillen ja kausittain. Pahimmillaan oireeni olivat kun odotin esikoistani. Kaikki elämänmuutokset, stressi ja väsymys pahentavat oireitani. Nykyään pystyn jo itsekin hillitsemään oireitani kun ymmärrän että ne johtuvat sairaudestani eivätkä ole todellisia uhkia ja vaaroja.
Kuulostaa raskaalta.
Onko valokuvaaminen uusi juttu, jolla tulee edes vähän mielenrauhaa? Valitettavasti näiden uusien "keinojen" keksiminen on osa sitä häiriötä, ja usein merkki sen pahenemisesta. Kohta pelkkä yleiskuva liedestä ei riitäkään, vaan jokaisesta nappulasta on otettava kuva erikseen, joita käydään läpi pitkin matkaa. Sitten kuvat otettava täsmälleen lähdön hetkellä. Sitten keksitään, että mitä jos käsi siinä kääntyessä heilahtikin päin lieden nappulaa, ja se meni vahingossa päälle. Silloin tarvitaan toinen liesikuva vähän kauempaa, kun lieden läheisyydestä ollaan poistumassa.
Tosiasiassa nämä kaikki rituaalit pitäisi riisua kokonaan. Pakko-oireisen on opittava luottamaan omiin silmiinsä ja päästettävä irti. Itselläni lääkitys auttoi merkittävästi. Elämänlaatu on huomattavasti parempi, kun pakko-ajatukset eivät häiritse.
Tsemppiä teille!
Vierailija kirjoitti:
No, näin neuroottisena sanoisin, että ne tarkistukset on vaan kestettävä. Mene vaikka tekemään jotain muuta siksi ajaksi.
Sanoisin itse tuossa tilanteessa esimerkiksi "auto lähtee klo 16.00, olit kyydissä tai ei". Siinä saisi sitten neuroilla ihan vapaasti siihen asti.
Mikä lääke sinua on auttanut pakkoajatusten kanssa?
Kuulostaa kamalalta. Kärsiikö mies itsekin asiasta vai vaikuttaako se negatiivisesti vain suhun?