Hesarin juttu: Markku pysyy vaimon kanssa taloudellisista syistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tuhlaavat ainutkertaisen elämän onnettomassa suhteessa. Järjetöntä.

Kuka on väittänyt elämää helpoksi? Kun on kerran kumppanin valinnut, häntä ei saa jättää.

Mukavat -toisen omistaa ikuisesti kun suhteeseen on ruvettu- vibat. Mites semmoisten omistushaluisten uhreille sitten käykään, multiin päätyvät jos suhteen haluavat lopettaa. Tuollaisista henkirikoksista on uutisia aina välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?

Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.

Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.

Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.

Ööö, missäs ne lapset olisi olleet sen ajan, kun molemmat vanhemman olisi käärineet rahaa ollen  70- 80h/viikossa töissä? 

Miksi tuollaiset ihmiset edes tekisi lapsia, jos ainoa rakkaus on raha???

lapsi tarvitsee ympärivuorkautista hoitoa alkuunsa ja mieluiten omalta vanhemmalta, kiintymyssuhteen lujittamiseksi.

Senkin jälkeen, kun lapsi on vieraan hoidossa, ei hoitopäivän mitta saa olla älyttömän pitkä, sen kieltää jo lakikin.

Eikä lapsi ole tunteeton nukke, joka halutaan ja jätetään sitten selviämään miten parhaakseen taitaa. Lapsi tarvitsee vanhempiensa hoitoa ja huomiota.

Pakko sanoa, että mies joka kirjoittaa tuollaisen kommentin, kuin mitä sinä olet kirjoittnut (tai vaikka olet nainenkin) niin ei toivottavasti ole isä kenellekään lapselle (tai äiti). 

Lapsi tarvitsee vanhempiaan, eikä ihmiset, joien työviikko on 80h pysty mitenkään olemaan ainakaan pienen lapsen/pienen koululaisen vanhempia.

Pitää valita, haluaako vain kerätä omaisuutta vai elää perhe-elämää.

No sitten niiden vuosikausia kotona olleiden äitien on turha erotessa valittaa, että eivät avioehdon tai avoliiton takia saa rahaa. Tai että eläke on pienempi. Tai vähäisen työkokemuksen takia ei saa töitä. He ovat itse valinneet elää perhe- elämää eivätkä kerätä omaisuutta.

-eri ja nainen

Kannattaisi ehkä lukea artikkeli ja kommentoida vasta sitten. Tässä tapauksessa oli päätetty, että mies ottaa aikaa vievän hyväpalkkaisen työn. Vaimo ei suinkaan ole ollut kotona vaan vaihtanut pienempipalkkaiseen työhön, jotta voi hoitaa työn, kodin ja lapset. Ja nyt sekään ei muka riitä? Älä nyt jaksa.

Vaimo on tuon miehen valinnut ja suostunut siihen, että mies tekee paljon töitä ja itse että vaihtaa pienempipalkkaiseen työhön ja hoitaa kodin ja lapset. Vaimo on valinnut perhe- elämän eikä omaisuuden keräämistä.

Niin, tuskin orjakahleissa tuota kaikkea tehnyt. Mut tuskin siihen vapaaehtoisuuten kuului, et lopulta erotaan, kun perhe kasvatettu. Markkuhan se tässä nyt eroon haluaa, ei ilm. vaimo.

Aina on mahdollista, että ero tulee. Ei tuollaista uhrautumista oman uran ja toimeentulon kustannuksella kannata missään nimessä tehdä. Markun kaltaisia on maat pullollaan.

Jälkiviisaus on....no jälkiviisautta. Jos sen tulevaisuuden näkis onnen hetkellä.

Ei kai kukaan voi olla oikeasti niin typerä, että kuvittelee jonkun suhteen kestävän kuolemaan asti? Siis aikuinen ihminen, eihän? Ei ota ollenkaan huomioon sitä että ero voi tapahtua? Jos ei osaa varautua, niin sitten sietääkin kärsiä seuraukset.

Markku tässä menettää rahansa, koska avioehtoa ei ole. Jossain toisessa skenaariossa uhrautuja menettää vuotensa ja jää ilman rahoja, kun avioehto on.

Eli markku oli tyhmä, kun ei tajunnut haluavansa erota?

Kyllä, jos ei tullut suhteeseen ja avioliittoon lähtiessä mieleen, että suhde voi päättyä ihan milloin vain kumman tahansa halusta.

Kyllä minulla oli se seurustellessa ja naimisiin mennessä mielessä. Olin tosi rakastunut ja vielä enemmän rakastuin avioliiton aikana, vaikka luulinkin, että olen varautunut myös eroon. Olen jalat maassa -tyyppi.

Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa elämä ei mennyt niinkuin olin/olimme ajatelleet. Emme saaneet lapsia, työ- ja asumiskuviot yllättivät välillä raskaasti. Selvisimme niistä ja se myös yhdisti. Opin arvostamaan puolisoani yhä enemmän ja luotin häneen tosi paljon. Hänellä oli samanlaisia ajatuksia minusta, niin hän kertoi. Meillä oli yleensä hauskaa ja hyvä olla yhdessä, vaikka myös riitelimme.

Mitä sitten tapahtui? Monenlaista, jota en tähän yritäkään kuvata. Usean vuoden ajan sellainen tapahtumavyöry erilaisia vastoinkäymisiä itsellä ja lähipiirissä, että hyvä, kun pysyi jotenkin pinnalla. Ja siihen sitten avioero. Oli tosi vaikea tajuta, että puoliso, jonka olin uskonut olevan puolellani, onkin sitten vastapuoli. Ei hän silti kaikkea tehnyt viimeisen päälle hankalaksi. Enkä minäkään. Nyt kun aikaa on kulunut joitakin vuosia, ymmärrän yhä enemmän, miten asiat ovat menneet ja mikä käänne milloinkin on vaikuttanut asioihin.

Heti eron jälkeen syyttelin itseäni tyhmäksi ja muutenkin otin kaikenlaista syytä niskoilleni.

Tällä hetkellä ajattelen, että se nuori nainen, joka silloin olin, oli todella hyvä ja ihana kumppani sille samanlaiselle nuorelle miehelle. Neuvoisin häntä kuitenkin enemmän ajattelemaan ja arvostamaan itseään, pysymään selvillä kaikenlaisista hoidettavista asioista omassa ja yhteisessä elämässä. Arvostamaan omaa aikaa, vaivannäköä ja rahaa. Ottamaan koko ajan huomioon sen, että yhteinen elämä voi hajota erillisiksi.

Itselleni 40v. sitten oli itsestään selvää, että pitää olla oma ura ja omat rahat. Avioehtoa ei tehty, koska kummallakan ei ollut (näin luulin) omaisuutta.

Kesken opiskelun sain lapset, mutta muuten elämä meni, kuten oltiin ajateltu. Sitten sairastui lapsi. Häntä hoitaessa jäi työt ja opiskelut. Sitten uuvuin minä. Yhteisestä sopimuksesta jäin kotiin, kunnes toipuisin. Miehelle tämä oli ok, koska olin "uhrannut" omasta elämästä kaiken yhteisen lapsen vuoksi. Kaikkea muutakin tuli ja vuodet kului.

Nyt alan olla kunnossa ja opinnot tehty. Jonkin aikaa ehdin töitäkin tehdä, ennen eläkettä. Mutta eläke jää lähes haaveeksi.

Se vaan, et aina on hyvä asiat miettiä etukäteen, mut silti elämä ai aina mene, kuten sen suunnittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä Markku sanoo:

Huolettaa, että vaimon elintaso laskisi.

Mitä Markku tarkoittaa:

Huolettaa, että oma elintaso laskisi.

Jos tosiaan haluaisi erota, sitten pitää olla valmis tyytymään vaikka pienempään elintasoon. Vaihtamaan kotia halvempaan, vaihtamaan auto halvempaan jne. Selittelyltä kuulostaa. Mutta ihmiselle hyvin tyypillistä käytöstä, saavutetuista eduista on vaikea luopua.

Miksi Markun pitäisi vaihtaa koti halvempaan, koska hän on se, joka perheestä käy töissä. Ei hänen elintasonsa laskisi lainkaan erossa, koska kun sitä velkaa on, niin vaimolle menisi muutama kymppitonni, miehelle jäisi loput omaisuudesta ja velat. Tähänkin asti hän on yksin maksanut velkojaan, joten miksi se ei onnistuisi edelleen?

Hän on hoidattanut lapsensa ja kotinsa vaimollaan.

Sillekö et laske mitään arvoa?

Ei pidä ( miehenkään) hankkia lapsia, ellei niitä halua.

Jos hankkii, ne on hoidettava, miehenkin .

Ja vaimo hoitaa, sille on laskettava arvo , jos tilanne sitä vaatii.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut hesarin juttua mutta olisiko mahdollista ettei vaimo edes halunnut tehdä uraa ja valitsi kotiäityiden ja voihan olla että vaimo nimenomaan halusi useamman lapsen jonka taakse piiloutua ettei tarvitsisi mennä töihin? Onhan kotiäityis rankkaa mutta vielä rankempaa on kuskata lapsia tarhaan ja työpäivän jälkeen käydä ruokakaupan kautta ja tehdä ruokaa ja hoitaa kotia. En ikinä olisi suostunut jäämään kotiäidiksi koko elämääni ellei. Ies olisi ottanut minulle yksityistä eläkettä. Toki vaimo saa kansaneläkkeen mutta aika. Tyhjän päälle jää.

Miten kellään (ellei ole Kelan asiakas tai rikas) on varaa hankkia useampi lapsi..? Kun yhteiskuntantamme on tehty niin että molemmat vanhemmat on töissä. Lapsen kanssa on fiksua jäädä kotiin kunnes lapsi täyttää 2-3 vuotta (eikä raahata vauvaa tarhaan) mutta ei ole mitään järkeä jäädä kokonaan miehen armoille.

Mitenköhän tämän ilmaisisi, kun kymmenen edellistä ei ole mennyt perille. Tää Markun vaimo ON TÖISSÄ!!!!!

Markku on tässä joka tapauksessa häviäjä, kun on käyttänyt ainoan elämänsä valveillaoloajasta valtaosan työntekoon.

Ihmettelen miksi Markun kaltaiset urasukkulat ovat hankkineet lapsia. Ovatko he itse niitä aidosti halunneet ja miksi? Jos kerran eivät ole kotona juuri ollenkaan eivätkä näin lastensa kanssa edes paljoa tekemisissä. Jos Markulla ja vaimolla ei olisi lapsia, niin kumpikin, myös vaimo, olisi saanut toteuttaa uraansa ihan rauhassa ja ansaita rahaa sen minkä sillä työllään pystyy eikä eroasetelma olisi noin epäsuhtainen.

Toiset nyt vaan arvostavat sitä uraa ja omaisuuden kerryttämistä enemmän kuin perhe- elämää. Mutta miksi he sitten menevät siihen perhe- elämään jos se ei kiinnosta, se on mysteeri.

Ihminen joka tekee kellon ympäri töitä eikä halua siitä tinkiä, ei sovellu vanhemmaksi. Kaikkea ei voi saada, pitää valita mitä tavoittelee.

Olikohan Markkuliiton jäsen? Mainittiinko jutussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?

Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.

Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.

Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.

Jos vaimokin tekisi 80 tuntia/ vk, kuka hoitaisi lapset?

Kerro se ihan konkreettisesti, miten lapset tuossa kuviossa hoidettaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se selkärangatonta ajatella noin ja harmitella ettei ole tehnyt avioehtoa. Eli naisen olisi pitänyt uhrata kaikki ja kun Markku haluaa erota, olisi vielä vienyt avioehdon turvin vaimoltaan kaiken. Jotenkin vihaan tuota Markkua.

Tuosta on kyse, ei halua jakaa omaisuutta vaikka toinen on mahdollistanut sen keräämisen. Vaikka mitä omaisuutta, kun velkaa lähinnä tuntuu olevan :D

Juridisesti vaimo on vain tehnyt sellaiset valinnat, jotka nyt tuntuvat vääriltä. Koska hänellä on koko ajan ollut mahdollisuus tehdä toisin, ei mikään oikeus katso, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden Suomessa vaimo on mahdollistanut miehelleen omaisuuden kartuttamisen. Hän ei vain itse ole halunnut töihin, joten mies on elättänyt eli vaimo on nauttinut kohtalaisen korkeasta elintasosta tekemättä töitä. Ihan hurja uhraus?

Vaimo on ollut töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tuhlaavat ainutkertaisen elämän onnettomassa suhteessa. Järjetöntä.

Kuka on väittänyt elämää helpoksi? Kun on kerran kumppanin valinnut, häntä ei saa jättää.

Totta kai saa jättää kunhan vain pitää huolen että se tapahtuu reilusti.

Jos rakkaus loppuu tai toisella on vaikkapa huumeongelma tai pahoinpitelee niin eikö muka saa jättää?

Parisuhteesta lähteminen on aivan Ok, oli syy mikä tahansa. Mutta se pitää hoitaa reilulla tavalla.

Ei. Vaan suhteesta lähtö pitää nykypäivänä asiaan vihkityneiden someeksperttien mielestä tehdä salasuhteen kautta hypäten lennosta uuteen. Parasta heille on että jätettävä nainen olisi raskaana. Sitten päälle vastasynnyttäneen naisen julkinen nöyryyttäminen postaamaalla jatkuvalla syötöllä uuden suhteen seksikokemuksia julkiseen someen. Ja sitten haastattelua lehtiin jossa uhriutuvasti todetaan että en ole tehnyt mitään väärin. Jepjep.

Vierailija kirjoitti:

Markku on tässä joka tapauksessa häviäjä, kun on käyttänyt ainoan elämänsä valveillaoloajasta valtaosan työntekoon.

No kyllähän se ottaisi todella aivoon, jos siitä työnteosta ansaituista rahoista osa menisi erossa eksälle. Siis eksälle, ei avioliiton aikana elatukseen (ymmärrän hyvin että sekin sapettaa, mitäs meni naimisiin, lasten elatukseen nyt toki täytyy osallistua) Ilmeisesti tuo Markku suhtautuu vaimoonsa (josta haluaisi erota) aika neutraalisti, vaikka ero olisikin ihan sopuinen, niin eksä on eksä, ei sellaiselle halua antaa lantin lanttia, kerran ko ihminen poistuu elämästä ja on mennyttä elämää.

Itse en haluaisi olla se vaimo, jonka luona pysytään pelkästä säälistä ja velvollisuudesta. Minusta se on hirveän väärin vaimoa kohtaan ja tavallaan elämän varastamista vaiheeseen. Siis jos vaimo kuvittelee, että ollaan yhdessä rakkaudesta. Voi tietty olla molemminpuolinen järkiliittokin.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän näitä Markkuja ole 90% kaikista naimisissa olevista miehistä. Haluaisivat erota mutta joko lasten tai rahan tai molempien takia eivät uskalla.

T. Sinkkunainen

Näin ne sanoo vongatessaan vierasta pesää. Oikeasti syy on puhdas laiskuus, ei haluta lähteä kun palvelu pelaa ja sinkkuna pitäisi jaksaa itse pyykätä ja siivota ja kokata.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi Markun kaltaiset urasukkulat ovat hankkineet lapsia. Ovatko he itse niitä aidosti halunneet ja miksi? Jos kerran eivät ole kotona juuri ollenkaan eivätkä näin lastensa kanssa edes paljoa tekemisissä. Jos Markulla ja vaimolla ei olisi lapsia, niin kumpikin, myös vaimo, olisi saanut toteuttaa uraansa ihan rauhassa ja ansaita rahaa sen minkä sillä työllään pystyy eikä eroasetelma olisi noin epäsuhtainen.

Toiset nyt vaan arvostavat sitä uraa ja omaisuuden kerryttämistä enemmän kuin perhe- elämää. Mutta miksi he sitten menevät siihen perhe- elämään jos se ei kiinnosta, se on mysteeri.

Ihminen joka tekee kellon ympäri töitä eikä halua siitä tinkiä, ei sovellu vanhemmaksi. Kaikkea ei voi saada, pitää valita mitä tavoittelee.

Urasukkulat haluavat perheen, koska

A. Perhe on sosiaalinen statussymboli aivan kuten pelkkä puolisokin, mutta "kokonainen" perhe vielä enemmän. Virallisesti pariskunta on itsessään jo perhe. Perinteisessä mielessä vain lapsiperhe on perhe

B. Omaisuudelle täytyy saada perillinen, koska maallista omaisuutta ei tuonpuoleiseen saa mukaansa mistä päästään takaisin kohtaan A

Sitä vähemmän väki vaihtuu mitä enemmän lastat lisääntyy ihan hyvä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi Markun kaltaiset urasukkulat ovat hankkineet lapsia. Ovatko he itse niitä aidosti halunneet ja miksi? Jos kerran eivät ole kotona juuri ollenkaan eivätkä näin lastensa kanssa edes paljoa tekemisissä. Jos Markulla ja vaimolla ei olisi lapsia, niin kumpikin, myös vaimo, olisi saanut toteuttaa uraansa ihan rauhassa ja ansaita rahaa sen minkä sillä työllään pystyy eikä eroasetelma olisi noin epäsuhtainen.

Toiset nyt vaan arvostavat sitä uraa ja omaisuuden kerryttämistä enemmän kuin perhe- elämää. Mutta miksi he sitten menevät siihen perhe- elämään jos se ei kiinnosta, se on mysteeri.

Ihminen joka tekee kellon ympäri töitä eikä halua siitä tinkiä, ei sovellu vanhemmaksi. Kaikkea ei voi saada, pitää valita mitä tavoittelee.

Urasukkulat haluavat perheen, koska

A. Perhe on sosiaalinen statussymboli aivan kuten pelkkä puolisokin, mutta "kokonainen" perhe vielä enemmän. Virallisesti pariskunta on itsessään jo perhe. Perinteisessä mielessä vain lapsiperhe on perhe

B. Omaisuudelle täytyy saada perillinen, koska maallista omaisuutta ei tuonpuoleiseen saa mukaansa mistä päästään takaisin kohtaan A

Moni sukkula tuntis itsensä yksinäiseksi, jos ei olisi perhettä, josta puhua muiden sukkuloiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on velvollisuuksia, ei vain oikeuksia. Jos Markku lähtee liitosta, hän on itsekäs. Jos parisuhde tuntuu pahalta, pitää katsoa peiliin. Siellä on syyllinen.

Siis väkisin pitäisi olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla? Todella tervettä touhua. Ja vielä oma syykin jos ei halua siinä suhteessa olla. Entäpä henkisen ja fyysisen väkivallan uhrit, pitääkö heidänkin katsoa peiliin ja todeta että on itsekästä erota?

Henkinen ja fyysinen väkivalta erikseen. Mutta kyllä kaikissa muissa tapauksissa syyllinen löytyy peilistä. Aina.

Puoliso pettänyt? Rakkaus loppu? Puoliso kohtelee ikävästi vaikka kyseessä ei suoranainen henkinen väkivalta? Puolisolla huume- tai alkoholiongelma? Peliriippuvuus? Puoliso tunnustaa olevansa homo tai lesbo ja liitto on hänelle kulissi? Puoliso rikollinen/ joutuu vankilaan?

Erota saa aina jos ei halua suhteessa olla.

Nuo kaikki muut paitsi ns rakkaus on loppu-höpötys ovat henkisen väkivallan muotoja. Oksettavimpia ovat vuosikausia ylimiellyttävät, valheelliset ihmiset jotka esittävät muuta kuin ovat. He ovat alinta pohjasakkaa parisuhteiden saralla.

Jos rakkaus on loppu niin rakkaus on loppu. Miksi ihmeessä pitäisi olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei rakasta enää. Siinä menee sitten elämä hukkaan, kun voisi olla onnellinen yksin tai jonkun toisen kanssa (siis ei niin että se toinen on jo katsottuna, vaan vaikkapa muutaman vuoden yksinolon jälkeen tms sattuu sopivampi kumppani kohdalle) jos hamaan maailman tappiin vain jää suhteeseen jossa ei halua olla ja epäsopivan kumppanin kanssa. Kaikki ihmiset nyt vaan eivät sovi toisilleen parisuhteeseen ja tunteet joskus loppuvat.

Puolet päätyy eroon. En millään usko, että puolet ihmisistä valitsee epäsopivan kumppanin.

Rakkautta pystyy vahvisyamaan omilla ajatuksilla

olosuhteet voivat muuttua. Toinenkin parisuhteen osapuoli vaikuttaa omalta osaltaan. Mulla esim juuri parhaillaan meinaa tulla tunne, etten tiedä rakastanko enää. Kaikki on taistelun takana, ihan kaikki. Mies olisi tyytyväinen jos minä hoitaisin kaiken yksin; kauppareissut, ruoanlaiton, siivoamisen, pihan hoidon, laskujen maksun, matkavaraukset, koiran hoidon, remonttihommat.. Hän vie kerran vuodessa auton huoltoon ja katsastukseen ja tuo jääkaappiin kalaa ja sen pitää kai riittää osallistumiseksi. Tappelu tuleejos pyydän luuttuamaan, siis huom pyydän, mitään ei koskaan tee oma-aloitteisesti. Parturissa käyminen on taistelun takana, hampaiden kunnollinen pesu myös. Illalla pyydän monta kertaa, että menisitkö nyt sinne suihkuun jos aioit käydä -ihme ettei seksiä enää ole.. Koiran kynsien leikkaamisessa meni kuukausi kun en tällä kertaa vaan itse tehnyt sitä koska en näe kunnolla. Hän oli viime viikolla (työviikko) yhteensä reilu 20 tuntia kalassa. Kun olin pahalla tuulella hänen palatessa kalasta klo 19, koska oli ollut puhetta tehdä jotain yhdessä vielä illalla, tuli hirveä riita. Hänen harrastamistaan ei saa rajoittaa! Lopun illan makasi sohvalla kännykän kanssa kuten yleensä.

Antaisitko minulle sen rakkautta vahvistavan ajatuksen, edes yhden.

Mä voin sanoa: rakasta ja arvosta itseäsi ja jätä tuollainen sika.

Niin. Siivouksen tarve johtuu kuulema minun standardeistani, kuten myös henkilökohtaisen hygienian vaatimukset. Ruokaa saa eineksinäkin kun ajaa kaupasta ohi. Remontteja ei tarvita, pitää riittää se mitä on. Kukat on kuulema minun juttujani, salitreeni minun juttujani. Voin kuulema aina osallistua hänen harrastuksiinsa, kunhan olisin hyvällä tuulella, aina. Hänelle kelpaa se tukka mikä hänellä on ja ne vaatteet mitä sattuu päälle löytymään. Vaikeapa mun on tuohon vastaankaan argumentoida, hän ei halua mitään mistä on yhtään vaivaa piste. Hän haluaa vain "harrastaa".

Mietin kuinka monta vuotta hän esitti itsestään ihan väärää kuvaa ja miksi? Varmistaakseen tämän mukavuusjärjestelyn. Tietenkään hän ei halua erota.

Hänen ei tarvitse haluta erota , riittää että sinä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miksi Markun kaltaiset urasukkulat ovat hankkineet lapsia. Ovatko he itse niitä aidosti halunneet ja miksi? Jos kerran eivät ole kotona juuri ollenkaan eivätkä näin lastensa kanssa edes paljoa tekemisissä. Jos Markulla ja vaimolla ei olisi lapsia, niin kumpikin, myös vaimo, olisi saanut toteuttaa uraansa ihan rauhassa ja ansaita rahaa sen minkä sillä työllään pystyy eikä eroasetelma olisi noin epäsuhtainen.

Toiset nyt vaan arvostavat sitä uraa ja omaisuuden kerryttämistä enemmän kuin perhe- elämää. Mutta miksi he sitten menevät siihen perhe- elämään jos se ei kiinnosta, se on mysteeri.

Ihminen joka tekee kellon ympäri töitä eikä halua siitä tinkiä, ei sovellu vanhemmaksi. Kaikkea ei voi saada, pitää valita mitä tavoittelee.

Urasukkulat haluavat perheen, koska

A. Perhe on sosiaalinen statussymboli aivan kuten pelkkä puolisokin, mutta "kokonainen" perhe vielä enemmän. Virallisesti pariskunta on itsessään jo perhe. Perinteisessä mielessä vain lapsiperhe on perhe

B. Omaisuudelle täytyy saada perillinen, koska maallista omaisuutta ei tuonpuoleiseen saa mukaansa mistä päästään takaisin kohtaan A

Moni sukkula tuntis itsensä yksinäiseksi, jos ei olisi perhettä, josta puhua muiden sukkuloiden kanssa.

Kuten sanoinkin perhe on sosiaalinen statussymboli. Pitää olla jotain mistä ylpeillä ja kertoa

Vierailija kirjoitti:

Markku itsekin tiedostaa vaimonsa mahdollistaneen oman urakehityksensä - Markku on tehnyt 70-80 tuntisia työviikkoja samalla kun vaimo on hoitanut kodin ja lapset. Nyt Markku sitten haluaisi maksattaa vaimollaan puolet veloistaan.

Härski äijä.

Markun ongelmahan oli se, että erotessa vaimoparan elintaso laskee. Näin hän tuossa jutussa kertoo.  Samaan aikaan hän miettii, olisiko kannattanut jemmata työssä saadut bonukset muualle kuin yhteiselle tilille.

Sitten: Markulla taitaa olla vähän paha mieli siitä, että meni naimisiin hätäisesti. Nyt ei rakasta vaimoa, mutta maksaa kai sille pitäisi, mutta ei tietenkään huvittaisi. Toisaalta omatunto soimaa toisaalla... hankalaa on. 

Ja vielä: pariskunnalla on yhteisiä kiinnostuksenkohteita. On ollut kiva järjestää ystäville päivällisiä ja näin. Eron jälkeen Markku järkkäilisi päivällisiä ihan itekseen ja puolet pienemmälle porukalle, eihän sekään kivalta tunnu. 

Ehkä tässäkin on syy syntyvyyden laskulle.

Nykyään harva haluaa elättää puolisoa ja lapsia. Harva myöskään haluaa olla toisesta taloudellisesti riippuvainen, koska eron tullessa ei välttämättä jää käteen mitään.

Kodin hoitoa, siivousta, ruuanlaittoa, lasten hoitoa, arjen organisointia ei pidetä nykyään enää minään. Ne ovat vain se pakollinen paha työn teon ohella. Kokoomuksenkin mukaan se on kotona loisimista.