Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu: Markku pysyy vaimon kanssa taloudellisista syistä
04.07.2023 |
Eroja käsittelevä juttu esittelee Markun joka ei halua olla enää naimisissa, mutta ei voi erota koska vaimo jäisi puille paljaille. (Näkyy vain tilaajille.)
Mies siis tienaa enemmän ja vaimo on mahdollistanut miehen uran hoitamalla kodin ja lapset -kaikki on tehty miehen ehdoilla. Tämän toteaa Markku itse. MUTTA sitten alkaa lööperi, Markku sanoo että eron sattuessa vaimo parka joutuisi luopumaan hyvästä elintasosta, koska heidän yhdessä ottamansa lainat jäisivät puoliksi myös vaimon maksettavaksi.
Markku itkee Hesarille turhaan! Ei mikään estä Markkua ottamasta päävastuuta veloista. Vai mitä mieltä olette tästä tarinasta?
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vaimolla ei olisi eron jälkeen mitään hätää, kun omaisuus menee avio-oikeuden mukaan puoliksi, kun näillä ei ole avioehtoa. Sitä ei kerrota onko jotain perittyä omaisuutta, joka olisi avio-oikeuden ulkopuolella. Mutta puille paljaille ei vaimo jäisi. Markku on vaan nössykkä, kun ei uskalla edes puhua asiasta vaimon kanssa. Vaimo varmaan ilomielin jättäisi piian työt ja lähtisi rahapussin kanssa rakentamaan omannäköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Markku tekee ihan oikein kun ei hylkää vaimoaan. Sillä sitähän se olisi tuossa tilanteessa. Avioliitto ei ole vain rusinat pullasta vaan koko pulla myös.
Pariskunta ei osaa puhua, juttu tyssää heti alkuunsa. On kuulemma yritetty. Melkoisia säheltäjiä...
Mitää suurta vahinkoa ei voi erossa tapahtua, jos lapset ovat jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti moni on samassa tilanteessa. Siis siltä osin, että pysyttelee avioliitossa taloudellisista syistä. Onhan kahden ihmisen tuloilla saatavissa korkeampi elintaso kuin yhden ihmisen tuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi Markun kaltaiset urasukkulat ovat hankkineet lapsia. Ovatko he itse niitä aidosti halunneet ja miksi? Jos kerran eivät ole kotona juuri ollenkaan eivätkä näin lastensa kanssa edes paljoa tekemisissä. Jos Markulla ja vaimolla ei olisi lapsia, niin kumpikin, myös vaimo, olisi saanut toteuttaa uraansa ihan rauhassa ja ansaita rahaa sen minkä sillä työllään pystyy eikä eroasetelma olisi noin epäsuhtainen.
Toiset nyt vaan arvostavat sitä uraa ja omaisuuden kerryttämistä enemmän kuin perhe- elämää. Mutta miksi he sitten menevät siihen perhe- elämään jos se ei kiinnosta, se on mysteeri.
Ihminen joka tekee kellon ympäri töitä eikä halua siitä tinkiä, ei sovellu vanhemmaksi. Kaikkea ei voi saada, pitää valita mitä tavoittelee.Urasukkulat haluavat perheen, koska
A. Perhe on sosiaalinen statussymboli aivan kuten pelkkä puolisokin, mutta "kokonainen" perhe vielä enemmän. Virallisesti pariskunta on itsessään jo perhe. Perinteisessä mielessä vain lapsiperhe on perhe
B. Omaisuudelle täytyy saada perillinen, koska maallista omaisuutta ei tuonpuoleiseen saa mukaansa mistä päästään takaisin kohtaan A
Tässä on varmasti perää, pelkkää statuspelleilyä. Tuon perillisen tarpeellisuus taas vähän outoa (siis uskon että juuri noin jotkut ajattelevat, ei sillä), eikö sen omaisuuden voisi eläessään käyttää ja nauttia ja jämät sitten testamentata vaikka jollekin haluamalleen järjestölle, tutkimukseen yms.
Pitäisi iloita saavutuksista ja valmistautua vanhuuteen, eikä heittää kaikkea menemään ja lähtä juoksemaan naisten perässä. Ei sitä intohimoa ole monella muullakaan jos oltu vuosikymmeniä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?
Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.
Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.
Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.
Ööö, missäs ne lapset olisi olleet sen ajan, kun molemmat vanhemman olisi käärineet rahaa ollen 70- 80h/viikossa töissä?
Miksi tuollaiset ihmiset edes tekisi lapsia, jos ainoa rakkaus on raha???
lapsi tarvitsee ympärivuorkautista hoitoa alkuunsa ja mieluiten omalta vanhemmalta, kiintymyssuhteen lujittamiseksi.
Senkin jälkeen, kun lapsi on vieraan hoidossa, ei hoitopäivän mitta saa olla älyttömän pitkä, sen kieltää jo lakikin.
Eikä lapsi ole tunteeton nukke, joka halutaan ja jätetään sitten selviämään miten parhaakseen taitaa. Lapsi tarvitsee vanhempiensa hoitoa ja huomiota.
Pakko sanoa, että mies joka kirjoittaa tuollaisen kommentin, kuin mitä sinä olet kirjoittnut (tai vaikka olet nainenkin) niin ei toivottavasti ole isä kenellekään lapselle (tai äiti).
Lapsi tarvitsee vanhempiaan, eikä ihmiset, joien työviikko on 80h pysty mitenkään olemaan ainakaan pienen lapsen/pienen koululaisen vanhempia.
Pitää valita, haluaako vain kerätä omaisuutta vai elää perhe-elämää.
No sitten niiden vuosikausia kotona olleiden äitien on turha erotessa valittaa, että eivät avioehdon tai avoliiton takia saa rahaa. Tai että eläke on pienempi. Tai vähäisen työkokemuksen takia ei saa töitä. He ovat itse valinneet elää perhe- elämää eivätkä kerätä omaisuutta.
-eri ja nainenKannattaisi ehkä lukea artikkeli ja kommentoida vasta sitten. Tässä tapauksessa oli päätetty, että mies ottaa aikaa vievän hyväpalkkaisen työn. Vaimo ei suinkaan ole ollut kotona vaan vaihtanut pienempipalkkaiseen työhön, jotta voi hoitaa työn, kodin ja lapset. Ja nyt sekään ei muka riitä? Älä nyt jaksa.
Vaimo on tuon miehen valinnut ja suostunut siihen, että mies tekee paljon töitä ja itse että vaihtaa pienempipalkkaiseen työhön ja hoitaa kodin ja lapset. Vaimo on valinnut perhe- elämän eikä omaisuuden keräämistä.
Niin, tuskin orjakahleissa tuota kaikkea tehnyt. Mut tuskin siihen vapaaehtoisuuten kuului, et lopulta erotaan, kun perhe kasvatettu. Markkuhan se tässä nyt eroon haluaa, ei ilm. vaimo.
Aina on mahdollista, että ero tulee. Ei tuollaista uhrautumista oman uran ja toimeentulon kustannuksella kannata missään nimessä tehdä. Markun kaltaisia on maat pullollaan.
Jälkiviisaus on....no jälkiviisautta. Jos sen tulevaisuuden näkis onnen hetkellä.
Ei kai kukaan voi olla oikeasti niin typerä, että kuvittelee jonkun suhteen kestävän kuolemaan asti? Siis aikuinen ihminen, eihän? Ei ota ollenkaan huomioon sitä että ero voi tapahtua? Jos ei osaa varautua, niin sitten sietääkin kärsiä seuraukset.
Markku tässä menettää rahansa, koska avioehtoa ei ole. Jossain toisessa skenaariossa uhrautuja menettää vuotensa ja jää ilman rahoja, kun avioehto on.Eli markku oli tyhmä, kun ei tajunnut haluavansa erota?
Kyllä, jos ei tullut suhteeseen ja avioliittoon lähtiessä mieleen, että suhde voi päättyä ihan milloin vain kumman tahansa halusta.
Kyllä minulla oli se seurustellessa ja naimisiin mennessä mielessä. Olin tosi rakastunut ja vielä enemmän rakastuin avioliiton aikana, vaikka luulinkin, että olen varautunut myös eroon. Olen jalat maassa -tyyppi.
Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa elämä ei mennyt niinkuin olin/olimme ajatelleet. Emme saaneet lapsia, työ- ja asumiskuviot yllättivät välillä raskaasti. Selvisimme niistä ja se myös yhdisti. Opin arvostamaan puolisoani yhä enemmän ja luotin häneen tosi paljon. Hänellä oli samanlaisia ajatuksia minusta, niin hän kertoi. Meillä oli yleensä hauskaa ja hyvä olla yhdessä, vaikka myös riitelimme.
Mitä sitten tapahtui? Monenlaista, jota en tähän yritäkään kuvata. Usean vuoden ajan sellainen tapahtumavyöry erilaisia vastoinkäymisiä itsellä ja lähipiirissä, että hyvä, kun pysyi jotenkin pinnalla. Ja siihen sitten avioero. Oli tosi vaikea tajuta, että puoliso, jonka olin uskonut olevan puolellani, onkin sitten vastapuoli. Ei hän silti kaikkea tehnyt viimeisen päälle hankalaksi. Enkä minäkään. Nyt kun aikaa on kulunut joitakin vuosia, ymmärrän yhä enemmän, miten asiat ovat menneet ja mikä käänne milloinkin on vaikuttanut asioihin.
Heti eron jälkeen syyttelin itseäni tyhmäksi ja muutenkin otin kaikenlaista syytä niskoilleni.
Tällä hetkellä ajattelen, että se nuori nainen, joka silloin olin, oli todella hyvä ja ihana kumppani sille samanlaiselle nuorelle miehelle. Neuvoisin häntä kuitenkin enemmän ajattelemaan ja arvostamaan itseään, pysymään selvillä kaikenlaisista hoidettavista asioista omassa ja yhteisessä elämässä. Arvostamaan omaa aikaa, vaivannäköä ja rahaa. Ottamaan koko ajan huomioon sen, että yhteinen elämä voi hajota erillisiksi.
Itselleni 40v. sitten oli itsestään selvää, että pitää olla oma ura ja omat rahat. Avioehtoa ei tehty, koska kummallakan ei ollut (näin luulin) omaisuutta.
Kesken opiskelun sain lapset, mutta muuten elämä meni, kuten oltiin ajateltu. Sitten sairastui lapsi. Häntä hoitaessa jäi työt ja opiskelut. Sitten uuvuin minä. Yhteisestä sopimuksesta jäin kotiin, kunnes toipuisin. Miehelle tämä oli ok, koska olin "uhrannut" omasta elämästä kaiken yhteisen lapsen vuoksi. Kaikkea muutakin tuli ja vuodet kului.
Nyt alan olla kunnossa ja opinnot tehty. Jonkin aikaa ehdin töitäkin tehdä, ennen eläkettä. Mutta eläke jää lähes haaveeksi.
Se vaan, et aina on hyvä asiat miettiä etukäteen, mut silti elämä ai aina mene, kuten sen suunnittelee.Tietenkään elämä ei aina mene kuten sen on suunnitellut, sehän on selvä. Avioehto on juurikin vakuutus siltä varalta, ettei se suunnitelma onnistu ja ero tulee.
Avioehto ole mikään vakuutus. Avioehto ei takaa mitään, jos elämä vaan heittelee niitä ikäviä kortteja. Avioero ei ole se pahin, mitä voi tapahtua. Eikä ositus. Jos elämä ajattelee vain talouden kautta, kannattaa pysytellä itsekseen ja keskittyä vain sen talouden kasvattamiseen. Mitään ei silloin menetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tässäkin on syy syntyvyyden laskulle.
Nykyään harva haluaa elättää puolisoa ja lapsia. Harva myöskään haluaa olla toisesta taloudellisesti riippuvainen, koska eron tullessa ei välttämättä jää käteen mitään.
Kodin hoitoa, siivousta, ruuanlaittoa, lasten hoitoa, arjen organisointia ei pidetä nykyään enää minään. Ne ovat vain se pakollinen paha työn teon ohella. Kokoomuksenkin mukaan se on kotona loisimista.
MUTTA EDELLEENKIN MARKUN VAIMO KÄY TÖISSÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markku on tässä joka tapauksessa häviäjä, kun on käyttänyt ainoan elämänsä valveillaoloajasta valtaosan työntekoon.
No kyllähän se ottaisi todella aivoon, jos siitä työnteosta ansaituista rahoista osa menisi erossa eksälle. Siis eksälle, ei avioliiton aikana elatukseen (ymmärrän hyvin että sekin sapettaa, mitäs meni naimisiin, lasten elatukseen nyt toki täytyy osallistua) Ilmeisesti tuo Markku suhtautuu vaimoonsa (josta haluaisi erota) aika neutraalisti, vaikka ero olisikin ihan sopuinen, niin eksä on eksä, ei sellaiselle halua antaa lantin lanttia, kerran ko ihminen poistuu elämästä ja on mennyttä elämää.
Jos Markku olisi hoitanut oman osuutensa lasten- ja kodinhoidosta, hän ei olisi voinut tehdä sitä uraa, mitä sai nyt, koska vaimo hoiti hänenkin osuutensa. Sietääkin siitä maksaa erotessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tässäkin on syy syntyvyyden laskulle.
Nykyään harva haluaa elättää puolisoa ja lapsia. Harva myöskään haluaa olla toisesta taloudellisesti riippuvainen, koska eron tullessa ei välttämättä jää käteen mitään.
Kodin hoitoa, siivousta, ruuanlaittoa, lasten hoitoa, arjen organisointia ei pidetä nykyään enää minään. Ne ovat vain se pakollinen paha työn teon ohella. Kokoomuksenkin mukaan se on kotona loisimista.
Itse elätin miestäni ja lapsiani vuosikausia yksin. Kävin töissä, hoidin kodin ja lapset, kun "mies etsi elämälleen suuntaa". Kun mies lopulta työllistyi ja luulin vastuiden hiljalleen tasapainottuva, mies suuntasi työkaverinsa sänkyyn. Erohan siitä tuli.
Toisen tukemista, elättämistä, kodinhoitoa ja lastenhoitoa ei välttämättä puoliso pidä yhtään minään.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tässäkin on syy syntyvyyden laskulle.
Nykyään harva haluaa elättää puolisoa ja lapsia. Harva myöskään haluaa olla toisesta taloudellisesti riippuvainen, koska eron tullessa ei välttämättä jää käteen mitään.
Kodin hoitoa, siivousta, ruuanlaittoa, lasten hoitoa, arjen organisointia ei pidetä nykyään enää minään. Ne ovat vain se pakollinen paha työn teon ohella. Kokoomuksenkin mukaan se on kotona loisimista.
Kuka nyt haluaisi toista aikuista ja työkykyistä elättää. No jotkut eivät haluaisi elättää lapsiaan, se nyt on aunuksesta oikeasti, ihan luusereita sellaiset. Lapset kun omaa elantoaan yleensä eivät muualta saa kuin vanhemmiltaan.
Ei ole järkevää olla taloudellisesti riippuvainen toisesta, omiin muroihin siinä pissii, suhteet kun eivät kestä monestakin syystä, itsenäinen kannattaa ehdottomasti olla.
Kodinhoito, siivous, ruuanlaitto ja arjen organisointi ovat aivan normaaleja, jokaisen ihmisen elämään kuuluvia asioita eli just sitä pakollista pahaa työn ohella, jonka jokainen sinkkukin tekee eikä saa sitä mitalia. Nuo asiat kuuluvat elämään, eivät ole mitään palkan arvoisia sankaritekoja.
Lastenhoito heidän alkuaikoinaan onkin tärkeää ja erittäin hyvä jos sitä yhteiskunta tukisi. Vuosikausiksi venyessään menee loisimisen puolelle, oli ne sitten kenen tahansa rahat joissa loisii. Isommista lapsista huolehtiminen kuuluu siihen arkeen työn ohessa, ei se ole mikään ammatti. Suomessa nyt totaali- hausfrau- konsepti on harvinaisempi, kymmenen + vuotta kotona olevat ei niin yleisiä, ellei ole joku sarjasynnyttäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Markku on tässä joka tapauksessa häviäjä, kun on käyttänyt ainoan elämänsä valveillaoloajasta valtaosan työntekoon.
Tunnekylmä työnarkomaani, joka mittaa kaiken rahassa. Onhan näitä.
Vierailija kirjoitti:
Markku on tässä joka tapauksessa häviäjä, kun on käyttänyt ainoan elämänsä valveillaoloajasta valtaosan työntekoon.
Tunnekylmä työnarkomaani, joka mittaa kaiken rahassa. Onhan näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuhlaavat ainutkertaisen elämän onnettomassa suhteessa. Järjetöntä.
Kuka on väittänyt elämää helpoksi? Kun on kerran kumppanin valinnut, häntä ei saa jättää.
Totta kai saa jättää kunhan vain pitää huolen että se tapahtuu reilusti.
Jos rakkaus loppuu tai toisella on vaikkapa huumeongelma tai pahoinpitelee niin eikö muka saa jättää?
Parisuhteesta lähteminen on aivan Ok, oli syy mikä tahansa. Mutta se pitää hoitaa reilulla tavalla.
Ei. Vaan suhteesta lähtö pitää nykypäivänä asiaan vihkityneiden someeksperttien mielestä tehdä salasuhteen kautta hypäten lennosta uuteen. Parasta heille on että jätettävä nainen olisi raskaana. Sitten päälle vastasynnyttäneen naisen julkinen nöyryyttäminen postaamaalla jatkuvalla syötöllä uuden suhteen seksikokemuksia julkiseen someen. Ja sitten haastattelua lehtiin jossa uhriutuvasti todetaan että en ole tehnyt mitään väärin. Jepjep.
Hyi h**v***i jos joku tuolla tavalla toimii. Ei ole millään tavalla hyväksyttävä tapa toimia kenenkään normaalilla tavalla ajattelevan mielestä. Lähinnä tulee epävakaus ja tunne-elämän täydellinen pintapuolisuus ja sekavuus mieleen tuollaisesta käyttäytymisestä. Uskoisin että 95-99 prosenttia suomalaisista tuomitsisi tuollaisen käytöksen.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimo on järjestelyihin suostunut, niin aika turhaa valittaa.
Vaimo lienee suostunut sillä olettamalla, että liitto jatkuu lasten kasvettuakin. Ei niin, että Markku lähtee rahoineen heti kun vaimoa ei enää tarvita lastenhoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tuhlaavat ainutkertaisen elämän onnettomassa suhteessa. Järjetöntä.
Kuka on väittänyt elämää helpoksi? Kun on kerran kumppanin valinnut, häntä ei saa jättää.
Totta kai saa jättää kunhan vain pitää huolen että se tapahtuu reilusti.
Jos rakkaus loppuu tai toisella on vaikkapa huumeongelma tai pahoinpitelee niin eikö muka saa jättää?
Parisuhteesta lähteminen on aivan Ok, oli syy mikä tahansa. Mutta se pitää hoitaa reilulla tavalla.
Ei. Vaan suhteesta lähtö pitää nykypäivänä asiaan vihkityneiden someeksperttien mielestä tehdä salasuhteen kautta hypäten lennosta uuteen. Parasta heille on että jätettävä nainen olisi raskaana. Sitten päälle vastasynnyttäneen naisen julkinen nöyryyttäminen postaamaalla jatkuvalla syötöllä uuden suhteen seksikokemuksia julkiseen someen. Ja sitten haastattelua lehtiin jossa uhriutuvasti todetaan että en ole tehnyt mitään väärin. Jepjep.
Puhutko Minkkisestä?
:D
Jep, mutta mutta, yleensä yhteinen järkiratkaisu. Kun toinen jääkotiin, pitäisi toiselle laittaa eläkesäästöt pankkiin. Eihän toi muuten ole oikeen. En yhtään ihmettele, ettei Suomessa syntyvyys nouse!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, paras suhde on hyötysuhde. Molemmat hyötyvät. Toinen hyötyy ehkä enemmän tunnepuolella ( turvallisuus), toinen käytännön asioissa. Näin suhde pysyy tasapainossa.
Samaa mieltä. Vaikka en siitä meteliä pidä puntaroin aina mieheen tutustuttuani, että onko hänestä minulle hyötyä. Toisin sanoen tuoko lisäarvoa elämääni. Jos hän on nykyaikainen tasa-arvon ja sukupuolineutrauliuden kannattaja meillä ei ole toisillemme mitään annettavaa.
N40
Kaikkihan puntaroivat, onko toisesta iloa tai hyötyä.
Jokaisesta suhteesta on jotain hyötyä, koska jos ei ole aivan imbesilli, pystynee oppimaan jotain itsestään. Ja seuraavan ihmisen kanssa taas lisää ja sitä seuraavan kanssa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?
Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.
Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.
Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.
Ööö, missäs ne lapset olisi olleet sen ajan, kun molemmat vanhemman olisi käärineet rahaa ollen 70- 80h/viikossa töissä?
Miksi tuollaiset ihmiset edes tekisi lapsia, jos ainoa rakkaus on raha???
lapsi tarvitsee ympärivuorkautista hoitoa alkuunsa ja mieluiten omalta vanhemmalta, kiintymyssuhteen lujittamiseksi.
Senkin jälkeen, kun lapsi on vieraan hoidossa, ei hoitopäivän mitta saa olla älyttömän pitkä, sen kieltää jo lakikin.
Eikä lapsi ole tunteeton nukke, joka halutaan ja jätetään sitten selviämään miten parhaakseen taitaa. Lapsi tarvitsee vanhempiensa hoitoa ja huomiota.
Pakko sanoa, että mies joka kirjoittaa tuollaisen kommentin, kuin mitä sinä olet kirjoittnut (tai vaikka olet nainenkin) niin ei toivottavasti ole isä kenellekään lapselle (tai äiti).
Lapsi tarvitsee vanhempiaan, eikä ihmiset, joien työviikko on 80h pysty mitenkään olemaan ainakaan pienen lapsen/pienen koululaisen vanhempia.
Pitää valita, haluaako vain kerätä omaisuutta vai elää perhe-elämää.
No sitten niiden vuosikausia kotona olleiden äitien on turha erotessa valittaa, että eivät avioehdon tai avoliiton takia saa rahaa. Tai että eläke on pienempi. Tai vähäisen työkokemuksen takia ei saa töitä. He ovat itse valinneet elää perhe- elämää eivätkä kerätä omaisuutta.
-eri ja nainenKannattaisi ehkä lukea artikkeli ja kommentoida vasta sitten. Tässä tapauksessa oli päätetty, että mies ottaa aikaa vievän hyväpalkkaisen työn. Vaimo ei suinkaan ole ollut kotona vaan vaihtanut pienempipalkkaiseen työhön, jotta voi hoitaa työn, kodin ja lapset. Ja nyt sekään ei muka riitä? Älä nyt jaksa.
Vaimo on tuon miehen valinnut ja suostunut siihen, että mies tekee paljon töitä ja itse että vaihtaa pienempipalkkaiseen työhön ja hoitaa kodin ja lapset. Vaimo on valinnut perhe- elämän eikä omaisuuden keräämistä.
Niin, tuskin orjakahleissa tuota kaikkea tehnyt. Mut tuskin siihen vapaaehtoisuuten kuului, et lopulta erotaan, kun perhe kasvatettu. Markkuhan se tässä nyt eroon haluaa, ei ilm. vaimo.
Aina on mahdollista, että ero tulee. Ei tuollaista uhrautumista oman uran ja toimeentulon kustannuksella kannata missään nimessä tehdä. Markun kaltaisia on maat pullollaan.
Jälkiviisaus on....no jälkiviisautta. Jos sen tulevaisuuden näkis onnen hetkellä.
Ei kai kukaan voi olla oikeasti niin typerä, että kuvittelee jonkun suhteen kestävän kuolemaan asti? Siis aikuinen ihminen, eihän? Ei ota ollenkaan huomioon sitä että ero voi tapahtua? Jos ei osaa varautua, niin sitten sietääkin kärsiä seuraukset.
Markku tässä menettää rahansa, koska avioehtoa ei ole. Jossain toisessa skenaariossa uhrautuja menettää vuotensa ja jää ilman rahoja, kun avioehto on.Eli markku oli tyhmä, kun ei tajunnut haluavansa erota?
Kyllä, jos ei tullut suhteeseen ja avioliittoon lähtiessä mieleen, että suhde voi päättyä ihan milloin vain kumman tahansa halusta.
Kyllä minulla oli se seurustellessa ja naimisiin mennessä mielessä. Olin tosi rakastunut ja vielä enemmän rakastuin avioliiton aikana, vaikka luulinkin, että olen varautunut myös eroon. Olen jalat maassa -tyyppi.
Vuosien ja vuosikymmenten kuluessa elämä ei mennyt niinkuin olin/olimme ajatelleet. Emme saaneet lapsia, työ- ja asumiskuviot yllättivät välillä raskaasti. Selvisimme niistä ja se myös yhdisti. Opin arvostamaan puolisoani yhä enemmän ja luotin häneen tosi paljon. Hänellä oli samanlaisia ajatuksia minusta, niin hän kertoi. Meillä oli yleensä hauskaa ja hyvä olla yhdessä, vaikka myös riitelimme.
Mitä sitten tapahtui? Monenlaista, jota en tähän yritäkään kuvata. Usean vuoden ajan sellainen tapahtumavyöry erilaisia vastoinkäymisiä itsellä ja lähipiirissä, että hyvä, kun pysyi jotenkin pinnalla. Ja siihen sitten avioero. Oli tosi vaikea tajuta, että puoliso, jonka olin uskonut olevan puolellani, onkin sitten vastapuoli. Ei hän silti kaikkea tehnyt viimeisen päälle hankalaksi. Enkä minäkään. Nyt kun aikaa on kulunut joitakin vuosia, ymmärrän yhä enemmän, miten asiat ovat menneet ja mikä käänne milloinkin on vaikuttanut asioihin.
Heti eron jälkeen syyttelin itseäni tyhmäksi ja muutenkin otin kaikenlaista syytä niskoilleni.
Tällä hetkellä ajattelen, että se nuori nainen, joka silloin olin, oli todella hyvä ja ihana kumppani sille samanlaiselle nuorelle miehelle. Neuvoisin häntä kuitenkin enemmän ajattelemaan ja arvostamaan itseään, pysymään selvillä kaikenlaisista hoidettavista asioista omassa ja yhteisessä elämässä. Arvostamaan omaa aikaa, vaivannäköä ja rahaa. Ottamaan koko ajan huomioon sen, että yhteinen elämä voi hajota erillisiksi.
Itselleni 40v. sitten oli itsestään selvää, että pitää olla oma ura ja omat rahat. Avioehtoa ei tehty, koska kummallakan ei ollut (näin luulin) omaisuutta.
Kesken opiskelun sain lapset, mutta muuten elämä meni, kuten oltiin ajateltu. Sitten sairastui lapsi. Häntä hoitaessa jäi työt ja opiskelut. Sitten uuvuin minä. Yhteisestä sopimuksesta jäin kotiin, kunnes toipuisin. Miehelle tämä oli ok, koska olin "uhrannut" omasta elämästä kaiken yhteisen lapsen vuoksi. Kaikkea muutakin tuli ja vuodet kului.
Nyt alan olla kunnossa ja opinnot tehty. Jonkin aikaa ehdin töitäkin tehdä, ennen eläkettä. Mutta eläke jää lähes haaveeksi.
Se vaan, et aina on hyvä asiat miettiä etukäteen, mut silti elämä ai aina mene, kuten sen suunnittelee.Tietenkään elämä ei aina mene kuten sen on suunnitellut, sehän on selvä. Avioehto on juurikin vakuutus siltä varalta, ettei se suunnitelma onnistu ja ero tulee.
Avioehto ole mikään vakuutus. Avioehto ei takaa mitään, jos elämä vaan heittelee niitä ikäviä kortteja. Avioero ei ole se pahin, mitä voi tapahtua. Eikä ositus. Jos elämä ajattelee vain talouden kautta, kannattaa pysytellä itsekseen ja keskittyä vain sen talouden kasvattamiseen. Mitään ei silloin menetä.
Totta, avioero ei ole pahinta mitä ihmiselle voi elämässä tapahtua. Avioehdolla vaan voi poistaa riskin siitä, että erossa menettää omaisuuttaan. Monen muun elämän vastoinkäymisen varalta ei tuollaista vakuutusta saa, joten se kannattaa ehdottomasti tehdä, yksi murhe vähemmän. Talous ja raha ovat aika tärkeitä asioita ihmisen elämässä, sillä rahalla kun maksetaan elämisen kulut sekä sellainen elämä minkä itselleen haluaa. Vaikkapa työttömyys tai sairaus voi tilanteen romahduttaa pahastikin. Sellaiseen voi yrittää varautua säästämällä, siinäkin se raha on aika tärkeä. Apua mielenterveyteen tai muuhun sairauteen voi joutua hakemaan yksityiseltä, se maksaa. Myös yksityiset vakuutukset. Eli taloutta kannattaa ajatella ja varautua sen minkä pystyy, niitä ikäviä kortteja voi tosiaan tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tässäkin on syy syntyvyyden laskulle.
Nykyään harva haluaa elättää puolisoa ja lapsia. Harva myöskään haluaa olla toisesta taloudellisesti riippuvainen, koska eron tullessa ei välttämättä jää käteen mitään.
Kodin hoitoa, siivousta, ruuanlaittoa, lasten hoitoa, arjen organisointia ei pidetä nykyään enää minään. Ne ovat vain se pakollinen paha työn teon ohella. Kokoomuksenkin mukaan se on kotona loisimista.
Kuka nyt haluaisi toista aikuista ja työkykyistä elättää. No jotkut eivät haluaisi elättää lapsiaan, se nyt on aunuksesta oikeasti, ihan luusereita sellaiset. Lapset kun omaa elantoaan yleensä eivät muualta saa kuin vanhemmiltaan.
Ei ole järkevää olla taloudellisesti riippuvainen toisesta, omiin muroihin siinä pissii, suhteet kun eivät kestä monestakin syystä, itsenäinen kannattaa ehdottomasti olla.
Kodinhoito, siivous, ruuanlaitto ja arjen organisointi ovat aivan normaaleja, jokaisen ihmisen elämään kuuluvia asioita eli just sitä pakollista pahaa työn ohella, jonka jokainen sinkkukin tekee eikä saa sitä mitalia. Nuo asiat kuuluvat elämään, eivät ole mitään palkan arvoisia sankaritekoja.
Lastenhoito heidän alkuaikoinaan onkin tärkeää ja erittäin hyvä jos sitä yhteiskunta tukisi. Vuosikausiksi venyessään menee loisimisen puolelle, oli ne sitten kenen tahansa rahat joissa loisii. Isommista lapsista huolehtiminen kuuluu siihen arkeen työn ohessa, ei se ole mikään ammatti. Suomessa nyt totaali- hausfrau- konsepti on harvinaisempi, kymmenen + vuotta kotona olevat ei niin yleisiä, ellei ole joku sarjasynnyttäjä.
Se vähän isompienkin lasten hoito varsin tehokkaasti rajoittaa työntekoa, jonkun on oltava ajoissa hakemassa lapset päiväkodista ja iltapäiväkerhosta, hoidettava heitä illat, vietävä harrastuksiin jne. Vielä kouluikäiset ja teinitkin, ei heitä voi vaikka työmatkojen ajaksi yksin jättää. Useissa perheissä molemmat joustaa, mutta sitten on näitä Markun perheitä joissa vaimo on ainoa joka joustaa, ja se näkyy sitten tietenkin vaimon palkkapussissa ja urakehityksessä. Usein näissä tapauksissa toinen joutuu tekemään osa-aikatöitä ettei lasten päivät veny kohtuuttomiksi, ylitöitä ei ainakaan voi tehdä ja poissaoloja tulee paljon lasten sairauksien takia. Onhan se nyt reilua että tätä jotenkin näissä perheissä kompensoidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, paras suhde on hyötysuhde. Molemmat hyötyvät. Toinen hyötyy ehkä enemmän tunnepuolella ( turvallisuus), toinen käytännön asioissa. Näin suhde pysyy tasapainossa.
Samaa mieltä. Vaikka en siitä meteliä pidä puntaroin aina mieheen tutustuttuani, että onko hänestä minulle hyötyä. Toisin sanoen tuoko lisäarvoa elämääni. Jos hän on nykyaikainen tasa-arvon ja sukupuolineutrauliuden kannattaja meillä ei ole toisillemme mitään annettavaa.
N40
Kaikkihan puntaroivat, onko toisesta iloa tai hyötyä.
Jokaisesta suhteesta on jotain hyötyä, koska jos ei ole aivan imbesilli, pystynee oppimaan jotain itsestään. Ja seuraavan ihmisen kanssa taas lisää ja sitä seuraavan kanssa jne.
Narsistinen ihminen ajattelee parisuhteita lisäarvon ja hyötymisen kautta. Oksettavaa.
Tietenkään elämä ei aina mene kuten sen on suunnitellut, sehän on selvä. Avioehto on juurikin vakuutus siltä varalta, ettei se suunnitelma onnistu ja ero tulee.