Hesarin juttu: Markku pysyy vaimon kanssa taloudellisista syistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jalovaara on kollegojensa kanssa tekemässä tutkimusta, jossa selvisi, että vuosina 1974–1975 syntyneille naisille oli kertynyt Suomessa 44 ikävuoteen mennessä noin kolmanneksen vähemmän palkkatuloja kuin samanikäisille miehille. Ruotsissa vastaava ero oli hiukan pienempi. Ero liittyy tutkimuksen mukaan vahvasti lasten saamiseen ja hoitamiseen, palkattomaan työhön perheen eteen."

Minä väittäisin, että ero liittyy vahvasti siihen, että naiset tekevät vähemmän töitä.

Avioerot tapahtuvat useimmiten naisen aloitteesta.

Eipä taida olla Markun tilanne ainoa laatuaan tai mikään uusi ilmiö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jalovaara on kollegojensa kanssa tekemässä tutkimusta, jossa selvisi, että vuosina 1974–1975 syntyneille naisille oli kertynyt Suomessa 44 ikävuoteen mennessä noin kolmanneksen vähemmän palkkatuloja kuin samanikäisille miehille. Ruotsissa vastaava ero oli hiukan pienempi. Ero liittyy tutkimuksen mukaan vahvasti lasten saamiseen ja hoitamiseen, palkattomaan työhön perheen eteen."

Minä väittäisin, että ero liittyy vahvasti siihen, että naiset tekevät vähemmän töitä.

Avioerot tapahtuvat useimmiten naisen aloitteesta.

Wonder why..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.

Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.

Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.

No mitäs se sun ex vastavuoroisesti tekee sun eteen? Nyt kuulostaa siltä, että sinä joudut pihistelemään, että ex saa asua turhankin leveästi eli olet edelleen kynnysmatto, kuten liiton aikanakin.

No, sivusta huutelen kun olen saman elänyt. En ollut mikään kynnysmatto eikä kyse ollut siitä, että ex olisi pakottanut. Tunsin myötätuntoa ja syyllisyyttä.Minä halusin erota, miksi hänen kuuluisi menettää kaikki. Lisäksi halusin lapsen vuoksi pitää edes jotain ennallaan.

Juuri näin. En koe että eksäni olisi minulle mitään velkaa. Haluan että hänen elämänsä on myös mukavaa, vaikka suurin osa omaisuudestamme olikin minun. Aivan mielelläni annan hänen asua talossa, enkä sinällään valita. Vaikka joskus olisikin mukavaa jos nuo rahat olisivat käytössäni, niin silti tahdon että eksäni pärjää hyvin myös.

En ole kynnysmatto, nimenomaan lähdin suhteesta kun en enää kokenut sitä romanttisena suhteena vaan enemmänkin oli muuttunut sisko/veli - tyyliseksi suhteeksi.

Minä pärjään aivan hyvin, hänellä tulisi rahaongelmia jos vaatisin kaiken jakoa.

Oletko valmis venymään myös hänen tyttöystävänsä ja hänen lastensa takia, jos niitä on tai tulee? Monet suvaitsevat kyllä puolison ja lasten asumisen vanhassa kodissa omaan piikkiin, mutta sitten tulee mutkia matkaan, kun sinne majoittuvat myös seurustelukumppanit lapsineen.

En ole valmis maksamaan itselleni tuntemattomien ihmisten elämää. Jos eksäni joskus uuden löytää niin tuskin haluavat asua puoleksi minun omistamassani talossa, ja sittenhän heitä taas olisi kaksi asumista maksamassa myös, eli rahan suhteen pitäisi olla parempi tilanne myös.

Eksäni ei fiksuna ihmisenä ikinä sellaista olettaisikaan. Toki olisin onnellinen hänen uudesta onnestaan ja toivoisin että myöhemmin voisin ystävystyä myös uuden puolison kanssa.

Uusia lapsia hänelle tuskin enää tulee kun emme ihan teinejä enää ole.

Jos talo on kiva ja kivalla alueella, niin aivan varmasti löytyy naisia, jotka haluavat siinä (lapsineen) asua. Joskushan on niin, että exältä tuollaisessa tilanteessa pyritään viimeiseen asti salaamaan uusi suhde ja se, että tosiasiassa asutaan yhdessä siellä puolison osittain omistamassa talossa. Ei kannata olla sinisilmäinen ja kuvitella, etteikö vihreämmän oksan etsijöitä löydy miehistä ja naisista, vaikka ex olisikin fiksu. Joskus rakkaus on sokea.

No sitten käy niin. Ei se maailmaa kaada. Saisin kyllä jotain kautta aiheesta varmasti kuulla, joko lasten, tai kun naapuruston kanssa olen ystäviä myös. Sillon tällöin vierailen myös eksäni luona.

Mutta en oikeasti usko että eksäni toimisi niin. On aivan harvinaislaatuisen tunnollinen ja fiksu ihminen.

Jos niin toimisi niin sitten se puolikas talo jää lapsille perinnöksi. Sekään ei ole ongelma, kuten sanoin, pärjään kyllä aivan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jalovaara on kollegojensa kanssa tekemässä tutkimusta, jossa selvisi, että vuosina 1974–1975 syntyneille naisille oli kertynyt Suomessa 44 ikävuoteen mennessä noin kolmanneksen vähemmän palkkatuloja kuin samanikäisille miehille. Ruotsissa vastaava ero oli hiukan pienempi. Ero liittyy tutkimuksen mukaan vahvasti lasten saamiseen ja hoitamiseen, palkattomaan työhön perheen eteen."

Minä väittäisin, että ero liittyy vahvasti siihen, että naiset tekevät vähemmän töitä.

Kyllä. Tietenkin. Koska kun lapsia syntyy, toinen joutuu tekemään normaalia työaikaa maksimissaan, sen lisäksi, että ihan pakolliset vanhempainvapaatkin syövät jo tutkitusti palkkakehitystä. Naiset ottavat yhteisten lasten nimissä enemmän taloudellisesti takkiin kuin miehet. Tämä on tutkittu asia. Eikä puhuta ihan pienistä summista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?

Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.

Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.

Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.

Ööö, missäs ne lapset olisi olleet sen ajan, kun molemmat vanhemman olisi käärineet rahaa ollen  70- 80h/viikossa töissä? 

Miksi tuollaiset ihmiset edes tekisi lapsia, jos ainoa rakkaus on raha???

lapsi tarvitsee ympärivuorkautista hoitoa alkuunsa ja mieluiten omalta vanhemmalta, kiintymyssuhteen lujittamiseksi.

Senkin jälkeen, kun lapsi on vieraan hoidossa, ei hoitopäivän mitta saa olla älyttömän pitkä, sen kieltää jo lakikin.

Eikä lapsi ole tunteeton nukke, joka halutaan ja jätetään sitten selviämään miten parhaakseen taitaa. Lapsi tarvitsee vanhempiensa hoitoa ja huomiota.

Pakko sanoa, että mies joka kirjoittaa tuollaisen kommentin, kuin mitä sinä olet kirjoittnut (tai vaikka olet nainenkin) niin ei toivottavasti ole isä kenellekään lapselle (tai äiti). 

Lapsi tarvitsee vanhempiaan, eikä ihmiset, joien työviikko on 80h pysty mitenkään olemaan ainakaan pienen lapsen/pienen koululaisen vanhempia.

Pitää valita, haluaako vain kerätä omaisuutta vai elää perhe-elämää.

No sitten niiden vuosikausia kotona olleiden äitien on turha erotessa valittaa, että eivät avioehdon tai avoliiton takia saa rahaa. Tai että eläke on pienempi. Tai vähäisen työkokemuksen takia ei saa töitä. He ovat itse valinneet elää perhe- elämää eivätkä kerätä omaisuutta.

-eri ja nainen

Kannattaisi ehkä lukea artikkeli ja kommentoida vasta sitten. Tässä tapauksessa oli päätetty, että mies ottaa aikaa vievän hyväpalkkaisen työn. Vaimo ei suinkaan ole ollut kotona vaan vaihtanut pienempipalkkaiseen työhön, jotta voi hoitaa työn, kodin ja lapset. Ja nyt sekään ei muka riitä? Älä nyt jaksa.

Mutta vaimon ei olisi tarvinnut suostua.

Ilmeisesti perheessä on aika monta lasta. Ehkä monilapsisen perheen vanhemmille ei sovi kovin aikaa vievä työ.

Eikö tarvitse? Eikö todellakaan? Väitätkö vakavalla naamalla että yhteiskunta ei muka odota naisen hoitavan lapsia? Ja väitätkö että miehet muka suostuvat ottamaan vastuun omista lapsistaan? Mitätön 10% miehistä pitää vanhempainvapaan. Yhteiskunta painostaa naista ja mies kerta kaikkiaan kieltäytyy lastenhoidosta. Siinä on naisella vaihtoehdot vähissä.

Sellaisesta miehestä erotaan tai sille ei ainakaan tehdä enää yhtään lasta lisää. On myös vaihtoehto olla tekemättä lapsia ollenkaan tai itsellinen äitiys, jos lapsia on saatava. Yh sitä olis kumminkin osallistumattoman äijän kanssa. Eri

Vierailija kirjoitti:

Ensin Markku luettelee kaiken mitä heillä on: talo ja autoja jne. mutta sitten käykin ilmi, ettei heillä näitä oikeasti ole vaan velkaa on paljon. Markun suuret rahat on siis menneet johonkin muuhun. Ilman velkoja en näkisi eroamisessa mitään ongelmaa jos omaisuutta olisi riittävästi jaettavaksi (esim miljoonan arvoinen talo).

Ei ne velat ole ongelma, kun on myös omaisuutta. Meilläkin on nyt paljon velkoja, kun ollaan kodinvaihtotilanteessa. Asuntolainaa on melkein 500000€ ja niitä vastaan on kaksi vähän päälle 500000€ arvoista asuntoa. Mökkilainaa on 180000€ ja mökin arvo 340000€. Sijoituksia on noin 1,2 miljoonan edestä. Netto-omaisuuden kun jakaa puoliksi, niin siitä tulee kummallekin 930000€. Mies voi ottaa toisen asunnoista (500000€), mökin (340000€) , lainat (-680000€) ja 770000€ edestä sijoituksia. Minä voin ottaa toisen asunnon (500000€) ja 430000€ edestä sijoituksia. Mies selviäisi hyvin lainoistaan ja ehkä löytäisi uuden lohduttajan ja minäkin pärjäisin velattomana ihan ok, vaikka tulopuolessa ei ole kehumista.

Tuo Markun kuvio kuulostaa siltä, että sitä omaisuutta ei oikein ole. Tai sitten hän ei ymmärä, miten tasinko lasketaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun kyllä todella ihmeissäni. Markun vaimo on mahdollistanut Markun urakehityksen ja sitä kautta nykyisen suuren palkan bonuksineen, uhraten samalla oman urakehityksensä. Vaimo on hoitanut kodin ja lapset samalla kun Markku on tehnyt ympäripyöreitä päiviä. Nyt Markkua sitten mukamas huolestuttaa miten vaimo pärjäisi eron jälkeen, mutta samaan hengenvetoon harmittelee että raha-asioista ei sovittu jo aikanaan ja että ei tullut otettua puolisoa joka tienaa yhtä paljon! Jotenkin tulee sellainen olo että Markkua ei suinkaan huoleta vaimo vaan ihan oma napa. Tähän asti Markku on saanut kaiken mitä haluaa - uran ja rahaa JA perheen ja kodin josta joku toinen on pitänyt huolta. Taitaa olla ne omat rahat jotka Markkua huolestuttaa, ei vaimon. Kuule Markku, kyllä sinä rahalla pääset vaimostasi eroon. Näytä vaikka tuo juttu vaimollesi ja siitä ne asiat alkaa edetä.

Ja kääntäen: Markku on kustantanut vaimolleen elintason, josta tämä olisi ilman Markkua saanut vain haaveilla.

Mieshän on vapaaehtoisesti pyrkinyt heillä tuohon elintasoon. Vaimolle ehkä olisi ollut mieluisempaa, että miehellä olisi ollut enemmän aikaa lapsille. Kyllä miehet vapaaehtoisesti tarjoaa saman elintason vaimolle, ongelmia tulee vasta, kun omaisuus pitää erossa jakaa. Olisi hyvä perehtyä etukäteen siihen, mitä avioliiton yhteistalous tarkoittaa. Samat miehet muuten valittavat elatusmaksuista ja jättävät niitä maksamatta, vaikka on oma lapsi kyseessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?

Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.

Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.

Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.

Ööö, missäs ne lapset olisi olleet sen ajan, kun molemmat vanhemman olisi käärineet rahaa ollen  70- 80h/viikossa töissä? 

Miksi tuollaiset ihmiset edes tekisi lapsia, jos ainoa rakkaus on raha???

lapsi tarvitsee ympärivuorkautista hoitoa alkuunsa ja mieluiten omalta vanhemmalta, kiintymyssuhteen lujittamiseksi.

Senkin jälkeen, kun lapsi on vieraan hoidossa, ei hoitopäivän mitta saa olla älyttömän pitkä, sen kieltää jo lakikin.

Eikä lapsi ole tunteeton nukke, joka halutaan ja jätetään sitten selviämään miten parhaakseen taitaa. Lapsi tarvitsee vanhempiensa hoitoa ja huomiota.

Pakko sanoa, että mies joka kirjoittaa tuollaisen kommentin, kuin mitä sinä olet kirjoittnut (tai vaikka olet nainenkin) niin ei toivottavasti ole isä kenellekään lapselle (tai äiti). 

Lapsi tarvitsee vanhempiaan, eikä ihmiset, joien työviikko on 80h pysty mitenkään olemaan ainakaan pienen lapsen/pienen koululaisen vanhempia.

Pitää valita, haluaako vain kerätä omaisuutta vai elää perhe-elämää.

No sitten niiden vuosikausia kotona olleiden äitien on turha erotessa valittaa, että eivät avioehdon tai avoliiton takia saa rahaa. Tai että eläke on pienempi. Tai vähäisen työkokemuksen takia ei saa töitä. He ovat itse valinneet elää perhe- elämää eivätkä kerätä omaisuutta.

-eri ja nainen

Kannattaisi ehkä lukea artikkeli ja kommentoida vasta sitten. Tässä tapauksessa oli päätetty, että mies ottaa aikaa vievän hyväpalkkaisen työn. Vaimo ei suinkaan ole ollut kotona vaan vaihtanut pienempipalkkaiseen työhön, jotta voi hoitaa työn, kodin ja lapset. Ja nyt sekään ei muka riitä? Älä nyt jaksa.

Mutta vaimon ei olisi tarvinnut suostua.

Ilmeisesti perheessä on aika monta lasta. Ehkä monilapsisen perheen vanhemmille ei sovi kovin aikaa vievä työ.

Eikö tarvitse? Eikö todellakaan? Väitätkö vakavalla naamalla että yhteiskunta ei muka odota naisen hoitavan lapsia? Ja väitätkö että miehet muka suostuvat ottamaan vastuun omista lapsistaan? Mitätön 10% miehistä pitää vanhempainvapaan. Yhteiskunta painostaa naista ja mies kerta kaikkiaan kieltäytyy lastenhoidosta. Siinä on naisella vaihtoehdot vähissä.

Sellaisesta miehestä erotaan tai sille ei ainakaan tehdä enää yhtään lasta lisää. On myös vaihtoehto olla tekemättä lapsia ollenkaan tai itsellinen äitiys, jos lapsia on saatava. Yh sitä olis kumminkin osallistumattoman äijän kanssa. Eri

Tai sitten tehdään kuten Markku ja vaimo. Sovitaan, että molemmat tekevät töitä yhteiseen pussiin, ja molemmat saavat hyödyt. Markku saa lapset ja vaimo omaisuutta. Markku vaan nyt yrittää vetää välistä, kun ne lapset on jo kasvatettu eikä niitä voi enää viedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin Markku luettelee kaiken mitä heillä on: talo ja autoja jne. mutta sitten käykin ilmi, ettei heillä näitä oikeasti ole vaan velkaa on paljon. Markun suuret rahat on siis menneet johonkin muuhun. Ilman velkoja en näkisi eroamisessa mitään ongelmaa jos omaisuutta olisi riittävästi jaettavaksi (esim miljoonan arvoinen talo).

Ei ne velat ole ongelma, kun on myös omaisuutta. Meilläkin on nyt paljon velkoja, kun ollaan kodinvaihtotilanteessa. Asuntolainaa on melkein 500000€ ja niitä vastaan on kaksi vähän päälle 500000€ arvoista asuntoa. Mökkilainaa on 180000€ ja mökin arvo 340000€. Sijoituksia on noin 1,2 miljoonan edestä. Netto-omaisuuden kun jakaa puoliksi, niin siitä tulee kummallekin 930000€. Mies voi ottaa toisen asunnoista (500000€), mökin (340000€) , lainat (-680000€) ja 770000€ edestä sijoituksia. Minä voin ottaa toisen asunnon (500000€) ja 430000€ edestä sijoituksia. Mies selviäisi hyvin lainoistaan ja ehkä löytäisi uuden lohduttajan ja minäkin pärjäisin velattomana ihan ok, vaikka tulopuolessa ei ole kehumista.

Tuo Markun kuvio kuulostaa siltä, että sitä omaisuutta ei oikein ole. Tai sitten hän ei ymmärä, miten tasinko lasketaan.

Totta. Jos koko elintaso onkin velalla hankittua ei erossa ole muuta jaettavaa kuin velka, joka puolitetaan. Minneköhän miehen vuosikausien tienestit on kadonneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.

Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.

Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.

Ei ole akuuttia tarvetta ja pihistelet kaikesta. Suosittelisin ottamaan ne rahat ulos ja käyttämään niistä pienen siivun terapiaan. 

Pihistelen kaikesta, kyllä. Elän silti mukavaa ja jopa yltäkylläistä elämää. Kaikesta pihistely ei tarkoita minulle köyhäilyä vaan että esim kampaajalla käyn hieman harvemmin ja ostan lohta nieriän tilalta. Lomahotelli vaihtui hieman edullisempaan.

Säästöön jää huomattavan paljon vähemmän kuin ennen.

Eksäni on minulle tärkeä ihminen ja haluan että hänenkin elämänsä on mukavaa. Se on hieman pois minulta, mutta pieni uhraus siihen nähden että minulle rakas ihminen saa elää mukavasti.

Ihanaa, että kerrankin joku ymmärtää munkin näkökulmaa! Ei kaikki tee noita asioita jotenkin uhrautuakseen saati uhriutuakseen. Vaan jos itselle se oma hyöty ei vaan ole niin merkityksellinen, ootteko tulleet ajatelleeksi? Minä esim asuin ihan mielellään eron jälkeen yksinkertaisessa ja pienessä kodissa. Nautin siitä, ettei mitään tarvinnut enää hankkia ja rakentaa. Exälle, ja lapselle, oli se talo paljon paljon tärkeämpi. Silloin järjestin eron niin, ettei exän asumisen taso olisi romahtanut. Ymmärrän Markun ajatuksen tässä täysin, en vaan usko, että hänen ratkaisunsa on kovinkaan kestävä.

Kiva kun toisiamme ymmärrämme! Hieman erilaiset elämäntilanteet, mutta en näe mitään omituista siinä, että laskee läheisen ihmisen hyvinvoinnin rahaa tärkeämmäksi.

Eksäni on minulle todella tärkeä ihminen ja toivon hänelle ainoastaan kaikkea hyvää. Ja olemme myös läheisiä ystäviä.

Hieno juttu, mutta ei puolisolle hyvän toivominen kuitenkaan edellytä sitä, että raha-asioita eri eriytetä. Jos olisin eronnut, tahtoisin erottaa omat rahani puolisoni rahoista, koska se on tarpeeton side välillämme, josta voi myöhemmin sitten kuitenkin tulla riitaa - jos ei meidän välillemme, niin esimerkiksi uuden puolison ja omien lastemme välillä. Sama koskee kesämökkejä ja muita vastaavia eli eivät puolisot voi ajatella vain omia hyviä välejään, vaan myös lapsia, jotka sitten näkevät uuden puolison lapsineen omassa lapsuudenkodissaan, kesämökillä jne. 

Kaiken tuollaisen välttämiseksi tekisin aivan selkeän taloudellisen eron, jos tulisi avioero. Sitten jos lapsia ei ole, ei sillä tietysti ole väliä. 

Noh, minulla on uusi, velaton ja viehättävä koti hyvällä paikalla ja talous hyvässä kunnossa. Pari vuotta tästä eteenpäin niin säästöjäkin on sen verran että jopa yrittäjä elää mukavat eläkepäivät ja vanhuuden. Ei se talonpuolikkaan puute liikaa elämääni vaikuta. Ehkä minulla olisi hieman isompi asunto ja kesämökki jos ne rahat tilillä olisi, mutta ihan mukavasti elän kuitenkin. Lomailen, harrastan, syön herkkuja.

Ja, kuten sanoin, se talonpuolikas jää sitten nuorisolle perinnöksi jos se loppuelämäksi eksäni käyttöön jää.

Mulla on tuttavamies, jonka heikosti tienaava avovaimo jätti. Jotenkin tämä tuttava kantoi huolta ja koki vastuuta tämän naisen pärjäämisestä ja lopulta palasi yhteen (se nainen kyllä oli melkoinen kotitalouskonekin, että kyllä se mies myös hyötyi). Nyt ovat olleet vuosia yhdessä, lapset jo melkein kaikki aikuisia ja mies luonut uraa, nainen tehnyt vähän töitä. Mies saanut kotitalouskoneen ja lastenhoitajan, nainen elättäjän.

Mutta ei kumpikaan ole onnellisia olleet varmaan koskaan, toinen ei voi erota koska silloin elintaso romahtaisi, toinen ei voi erota kun kaikki osoittaisi syyttävällä sormella että on kehdannut keskittyä työhönsä eikä perheeseensä eikä ole edes mennyt naimisiin. Ihme riippuvuussuhde, jota on näin ulkopuolisena vaikea tavoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?

Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.

Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.

Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.

Ööö, missäs ne lapset olisi olleet sen ajan, kun molemmat vanhemman olisi käärineet rahaa ollen  70- 80h/viikossa töissä? 

Miksi tuollaiset ihmiset edes tekisi lapsia, jos ainoa rakkaus on raha???

lapsi tarvitsee ympärivuorkautista hoitoa alkuunsa ja mieluiten omalta vanhemmalta, kiintymyssuhteen lujittamiseksi.

Senkin jälkeen, kun lapsi on vieraan hoidossa, ei hoitopäivän mitta saa olla älyttömän pitkä, sen kieltää jo lakikin.

Eikä lapsi ole tunteeton nukke, joka halutaan ja jätetään sitten selviämään miten parhaakseen taitaa. Lapsi tarvitsee vanhempiensa hoitoa ja huomiota.

Pakko sanoa, että mies joka kirjoittaa tuollaisen kommentin, kuin mitä sinä olet kirjoittnut (tai vaikka olet nainenkin) niin ei toivottavasti ole isä kenellekään lapselle (tai äiti). 

Lapsi tarvitsee vanhempiaan, eikä ihmiset, joien työviikko on 80h pysty mitenkään olemaan ainakaan pienen lapsen/pienen koululaisen vanhempia.

Pitää valita, haluaako vain kerätä omaisuutta vai elää perhe-elämää.

No sitten niiden vuosikausia kotona olleiden äitien on turha erotessa valittaa, että eivät avioehdon tai avoliiton takia saa rahaa. Tai että eläke on pienempi. Tai vähäisen työkokemuksen takia ei saa töitä. He ovat itse valinneet elää perhe- elämää eivätkä kerätä omaisuutta.

-eri ja nainen

Kannattaisi ehkä lukea artikkeli ja kommentoida vasta sitten. Tässä tapauksessa oli päätetty, että mies ottaa aikaa vievän hyväpalkkaisen työn. Vaimo ei suinkaan ole ollut kotona vaan vaihtanut pienempipalkkaiseen työhön, jotta voi hoitaa työn, kodin ja lapset. Ja nyt sekään ei muka riitä? Älä nyt jaksa.

Vaimo on tuon miehen valinnut ja suostunut siihen, että mies tekee paljon töitä ja itse että vaihtaa pienempipalkkaiseen työhön ja hoitaa kodin ja lapset. Vaimo on valinnut perhe- elämän eikä omaisuuden keräämistä.

Aikamoinen puliveivari se Markku

Vierailija kirjoitti:

Minusta 7Markku vaikutti ihan kohtuufiksulle. Perhe oli rakennettu siten, että Markku pystyy keskittymään uraan, olemaan työmatkoilla arkipäivät ja tehdä 70h/työviikkoa vaikka lapsia oli useampi. Vaimon mahdollisuudet tehdä uraa oli pantu jäihin ja vaimo hoiti arjen, kodin ja mahdollisti lomat kaikille. Tarina ei kerro mikä avioliitossa mätti, mutta ilmeisesti rahaa ei kuitenkaan ollut niin paljon, että vaimon tilanne ei romahtaisi erossa. 

Toisaalta markulla ja työssä käyvällä uravamolla olisi ollut miin paljon pätäkkää että olisibat voinneet palkata hoitajan lapsille. Epäilen että vaimo halusi olla ns.kotoäiti joka elää miehen rahoilla.huomsttavasti helpompaa kuin 70 h työviikot, matkustus ja saatananmoinen stressi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttavamies, jonka heikosti tienaava avovaimo jätti. Jotenkin tämä tuttava kantoi huolta ja koki vastuuta tämän naisen pärjäämisestä ja lopulta palasi yhteen (se nainen kyllä oli melkoinen kotitalouskonekin, että kyllä se mies myös hyötyi). Nyt ovat olleet vuosia yhdessä, lapset jo melkein kaikki aikuisia ja mies luonut uraa, nainen tehnyt vähän töitä. Mies saanut kotitalouskoneen ja lastenhoitajan, nainen elättäjän.

Mutta ei kumpikaan ole onnellisia olleet varmaan koskaan, toinen ei voi erota koska silloin elintaso romahtaisi, toinen ei voi erota kun kaikki osoittaisi syyttävällä sormella että on kehdannut keskittyä työhönsä eikä perheeseensä eikä ole edes mennyt naimisiin. Ihme riippuvuussuhde, jota on näin ulkopuolisena vaikea tavoittaa.

Tuollainen riippuvuussuhde olisi pelottavampi kuin kaikki kauhuelokuvat yhteensä.

Hyvä muistaa, että osa naisista jotka ovat olleet lähinnä kotona, olisivat niin pienipalkkaisia että saavat miehen siivillä paljon paremman elintason.

Sellaisessa tilanteessa mies voi hyvillä mielin erota ajatellen ettei vaimon elintaso oikeasti romahda vaan palautuu vain siihen mitä se olisi ollut ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttavamies, jonka heikosti tienaava avovaimo jätti. Jotenkin tämä tuttava kantoi huolta ja koki vastuuta tämän naisen pärjäämisestä ja lopulta palasi yhteen (se nainen kyllä oli melkoinen kotitalouskonekin, että kyllä se mies myös hyötyi). Nyt ovat olleet vuosia yhdessä, lapset jo melkein kaikki aikuisia ja mies luonut uraa, nainen tehnyt vähän töitä. Mies saanut kotitalouskoneen ja lastenhoitajan, nainen elättäjän.

Mutta ei kumpikaan ole onnellisia olleet varmaan koskaan, toinen ei voi erota koska silloin elintaso romahtaisi, toinen ei voi erota kun kaikki osoittaisi syyttävällä sormella että on kehdannut keskittyä työhönsä eikä perheeseensä eikä ole edes mennyt naimisiin. Ihme riippuvuussuhde, jota on näin ulkopuolisena vaikea tavoittaa.

Tuollainen riippuvuussuhde olisi pelottavampi kuin kaikki kauhuelokuvat yhteensä.

Näitä kauhuelokuvia on Suomi täynnä. Valitettavasti. Ihmiset pelkäävät yksinoloa enemmän kuin ruttoa ja valitsevat mieluummin onnettoman elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta 7Markku vaikutti ihan kohtuufiksulle. Perhe oli rakennettu siten, että Markku pystyy keskittymään uraan, olemaan työmatkoilla arkipäivät ja tehdä 70h/työviikkoa vaikka lapsia oli useampi. Vaimon mahdollisuudet tehdä uraa oli pantu jäihin ja vaimo hoiti arjen, kodin ja mahdollisti lomat kaikille. Tarina ei kerro mikä avioliitossa mätti, mutta ilmeisesti rahaa ei kuitenkaan ollut niin paljon, että vaimon tilanne ei romahtaisi erossa. 

Toisaalta markulla ja työssä käyvällä uravamolla olisi ollut miin paljon pätäkkää että olisibat voinneet palkata hoitajan lapsille. Epäilen että vaimo halusi olla ns.kotoäiti joka elää miehen rahoilla.huomsttavasti helpompaa kuin 70 h työviikot, matkustus ja saatananmoinen stressi.

Itse olen ollut kotona monen lapsen kanssa, ja myös ollut vaativassa korkeata koulutusta vaativassa työssä, ja tehnyt työssä ulkomaanmatkoja ja olen johtotehtävissä ja vastuussa. Ei stressiä töissä voi edes verrata siihen uupumiseen, mitä koin pienten lasten kanssa kotona. Minulla meni vuosia siitä ajasta henkisesti ja fyysisesti toipumiseen. Toki siinä auttoi, että pääsin työhön lepäämään. Markun vaimo kylläkin kävi töissä, mutta ei niin suurella vastuulla ja palkalla kuin aiemmin, jotta Markun ei tarvitsisi hakea lapsia hoidosta ja ottaa vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä muistaa, että osa naisista jotka ovat olleet lähinnä kotona, olisivat niin pienipalkkaisia että saavat miehen siivillä paljon paremman elintason.

Sellaisessa tilanteessa mies voi hyvillä mielin erota ajatellen ettei vaimon elintaso oikeasti romahda vaan palautuu vain siihen mitä se olisi ollut ilman miestä.

Tutkimusten mukaan Suomessa palkkaerot naisten ja miesten kanssa kasvavat suhteen aikana. Eli tämä ei ole totta. Suomessa parisuhteet solmitaan samassa sosiaaliluokassa. Minun palkkani ennen lapsia oli suurempi kuin mieheni palkka. Neljän lapsen jälkeen se on puolet miehen palkasta. Mies halusi lapset. Millä tavalla sinusta olisi reilua, että mieheni saisi haluamansa lapset, ja vain minä kärsisin siitä taloudellisesti?