Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu: Markku pysyy vaimon kanssa taloudellisista syistä
04.07.2023 |
Eroja käsittelevä juttu esittelee Markun joka ei halua olla enää naimisissa, mutta ei voi erota koska vaimo jäisi puille paljaille. (Näkyy vain tilaajille.)
Mies siis tienaa enemmän ja vaimo on mahdollistanut miehen uran hoitamalla kodin ja lapset -kaikki on tehty miehen ehdoilla. Tämän toteaa Markku itse. MUTTA sitten alkaa lööperi, Markku sanoo että eron sattuessa vaimo parka joutuisi luopumaan hyvästä elintasosta, koska heidän yhdessä ottamansa lainat jäisivät puoliksi myös vaimon maksettavaksi.
Markku itkee Hesarille turhaan! Ei mikään estä Markkua ottamasta päävastuuta veloista. Vai mitä mieltä olette tästä tarinasta?
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?
Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.
Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.
Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.
Ööö, missäs ne lapset olisi olleet sen ajan, kun molemmat vanhemman olisi käärineet rahaa ollen 70- 80h/viikossa töissä?
Miksi tuollaiset ihmiset edes tekisi lapsia, jos ainoa rakkaus on raha???
lapsi tarvitsee ympärivuorkautista hoitoa alkuunsa ja mieluiten omalta vanhemmalta, kiintymyssuhteen lujittamiseksi.
Senkin jälkeen, kun lapsi on vieraan hoidossa, ei hoitopäivän mitta saa olla älyttömän pitkä, sen kieltää jo lakikin.
Eikä lapsi ole tunteeton nukke, joka halutaan ja jätetään sitten selviämään miten parhaakseen taitaa. Lapsi tarvitsee vanhempiensa hoitoa ja huomiota.
Pakko sanoa, että mies joka kirjoittaa tuollaisen kommentin, kuin mitä sinä olet kirjoittnut (tai vaikka olet nainenkin) niin ei toivottavasti ole isä kenellekään lapselle (tai äiti).
Lapsi tarvitsee vanhempiaan, eikä ihmiset, joien työviikko on 80h pysty mitenkään olemaan ainakaan pienen lapsen/pienen koululaisen vanhempia.
Pitää valita, haluaako vain kerätä omaisuutta vai elää perhe-elämää.
No sitten niiden vuosikausia kotona olleiden äitien on turha erotessa valittaa, että eivät avioehdon tai avoliiton takia saa rahaa. Tai että eläke on pienempi. Tai vähäisen työkokemuksen takia ei saa töitä. He ovat itse valinneet elää perhe- elämää eivätkä kerätä omaisuutta.
-eri ja nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei asia ole aivan niin yksinkertainen kuin moni kirjoittaa. Kun itse erosin ex miehestäni, meillä ei ihmeitä omaisuutta ollut muuta kuin irtainta ja yhdessä hankittu talo, josta oli vielä velkaa. Jouduin pitämään taloa yhä omistuksessani vuosia, koska exällä ei olisi ollut mahdollisuutta minua siitä lunastaa pois. Eli jos olisin vain eronnut välittämättä hänen tulevaisuudestaan, olisi hän joutunut muuttamaan talosta pois vuokralle, asumisen kustannukset olisivat hänellä nousseet enemmän kuin tuplaksi aiemmasta ja olosuhteet heikentyneet, eli elintaso romahtanut. Eikö niin.
Tai talo olisi mennyt myyntiin, myyntivoitto puoliksi ja kumpikin kohti uusia seikkailuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on velvollisuuksia, ei vain oikeuksia. Jos Markku lähtee liitosta, hän on itsekäs. Jos parisuhde tuntuu pahalta, pitää katsoa peiliin. Siellä on syyllinen.
Siis väkisin pitäisi olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla? Todella tervettä touhua. Ja vielä oma syykin jos ei halua siinä suhteessa olla. Entäpä henkisen ja fyysisen väkivallan uhrit, pitääkö heidänkin katsoa peiliin ja todeta että on itsekästä erota?
Henkinen ja fyysinen väkivalta erikseen. Mutta kyllä kaikissa muissa tapauksissa syyllinen löytyy peilistä. Aina.
Puoliso pettänyt? Rakkaus loppu? Puoliso kohtelee ikävästi vaikka kyseessä ei suoranainen henkinen väkivalta? Puolisolla huume- tai alkoholiongelma? Peliriippuvuus? Puoliso tunnustaa olevansa homo tai lesbo ja liitto on hänelle kulissi? Puoliso rikollinen/ joutuu vankilaan?
Erota saa aina jos ei halua suhteessa olla.
Nuo kaikki muut paitsi ns rakkaus on loppu-höpötys ovat henkisen väkivallan muotoja. Oksettavimpia ovat vuosikausia ylimiellyttävät, valheelliset ihmiset jotka esittävät muuta kuin ovat. He ovat alinta pohjasakkaa parisuhteiden saralla.
Jos rakkaus on loppu niin rakkaus on loppu. Miksi ihmeessä pitäisi olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei rakasta enää. Siinä menee sitten elämä hukkaan, kun voisi olla onnellinen yksin tai jonkun toisen kanssa (siis ei niin että se toinen on jo katsottuna, vaan vaikkapa muutaman vuoden yksinolon jälkeen tms sattuu sopivampi kumppani kohdalle) jos hamaan maailman tappiin vain jää suhteeseen jossa ei halua olla ja epäsopivan kumppanin kanssa. Kaikki ihmiset nyt vaan eivät sovi toisilleen parisuhteeseen ja tunteet joskus loppuvat.
Puolet päätyy eroon. En millään usko, että puolet ihmisistä valitsee epäsopivan kumppanin.
Rakkautta pystyy vahvisyamaan omilla ajatuksilla
olosuhteet voivat muuttua. Toinenkin parisuhteen osapuoli vaikuttaa omalta osaltaan. Mulla esim juuri parhaillaan meinaa tulla tunne, etten tiedä rakastanko enää. Kaikki on taistelun takana, ihan kaikki. Mies olisi tyytyväinen jos minä hoitaisin kaiken yksin; kauppareissut, ruoanlaiton, siivoamisen, pihan hoidon, laskujen maksun, matkavaraukset, koiran hoidon, remonttihommat.. Hän vie kerran vuodessa auton huoltoon ja katsastukseen ja tuo jääkaappiin kalaa ja sen pitää kai riittää osallistumiseksi. Tappelu tuleejos pyydän luuttuamaan, siis huom pyydän, mitään ei koskaan tee oma-aloitteisesti. Parturissa käyminen on taistelun takana, hampaiden kunnollinen pesu myös. Illalla pyydän monta kertaa, että menisitkö nyt sinne suihkuun jos aioit käydä -ihme ettei seksiä enää ole.. Koiran kynsien leikkaamisessa meni kuukausi kun en tällä kertaa vaan itse tehnyt sitä koska en näe kunnolla. Hän oli viime viikolla (työviikko) yhteensä reilu 20 tuntia kalassa. Kun olin pahalla tuulella hänen palatessa kalasta klo 19, koska oli ollut puhetta tehdä jotain yhdessä vielä illalla, tuli hirveä riita. Hänen harrastamistaan ei saa rajoittaa! Lopun illan makasi sohvalla kännykän kanssa kuten yleensä.
Antaisitko minulle sen rakkautta vahvistavan ajatuksen, edes yhden.
Mä voin sanoa: rakasta ja arvosta itseäsi ja jätä tuollainen sika.
Niin. Siivouksen tarve johtuu kuulema minun standardeistani, kuten myös henkilökohtaisen hygienian vaatimukset. Ruokaa saa eineksinäkin kun ajaa kaupasta ohi. Remontteja ei tarvita, pitää riittää se mitä on. Kukat on kuulema minun juttujani, salitreeni minun juttujani. Voin kuulema aina osallistua hänen harrastuksiinsa, kunhan olisin hyvällä tuulella, aina. Hänelle kelpaa se tukka mikä hänellä on ja ne vaatteet mitä sattuu päälle löytymään. Vaikeapa mun on tuohon vastaankaan argumentoida, hän ei halua mitään mistä on yhtään vaivaa piste. Hän haluaa vain "harrastaa".
Mietin kuinka monta vuotta hän esitti itsestään ihan väärää kuvaa ja miksi? Varmistaakseen tämän mukavuusjärjestelyn. Tietenkään hän ei halua erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.
Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.
Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.
Ei ole akuuttia tarvetta ja pihistelet kaikesta. Suosittelisin ottamaan ne rahat ulos ja käyttämään niistä pienen siivun terapiaan.
Pihistelen kaikesta, kyllä. Elän silti mukavaa ja jopa yltäkylläistä elämää. Kaikesta pihistely ei tarkoita minulle köyhäilyä vaan että esim kampaajalla käyn hieman harvemmin ja ostan lohta nieriän tilalta. Lomahotelli vaihtui hieman edullisempaan.
Säästöön jää huomattavan paljon vähemmän kuin ennen.
Eksäni on minulle tärkeä ihminen ja haluan että hänenkin elämänsä on mukavaa. Se on hieman pois minulta, mutta pieni uhraus siihen nähden että minulle rakas ihminen saa elää mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Markku tekee ihan oikein kun ei hylkää vaimoaan. Sillä sitähän se olisi tuossa tilanteessa. Avioliitto ei ole vain rusinat pullasta vaan koko pulla myös.
Aina voi muuttaa erilleen ja olla naimisissa vain paperilla.
Se nyt on kaikista kakkaisin versio, koska moni mies pakenee silloin myös lasten elatusvastuusta täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.
Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.
Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.
No mitäs se sun ex vastavuoroisesti tekee sun eteen? Nyt kuulostaa siltä, että sinä joudut pihistelemään, että ex saa asua turhankin leveästi eli olet edelleen kynnysmatto, kuten liiton aikanakin.
Ei hänen tarvitse tehdä minun eteeni mitään. On minulle hyvä ystävä, ja se ihminen joka minut kaikkein parhaiten tuntee vaikka romanttinen rakkaus loppuikin. Eksäni pihistelee huomattavasti paljon enemmän kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.
Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.
Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.
Ei ole akuuttia tarvetta ja pihistelet kaikesta. Suosittelisin ottamaan ne rahat ulos ja käyttämään niistä pienen siivun terapiaan.
Pihistelen kaikesta, kyllä. Elän silti mukavaa ja jopa yltäkylläistä elämää. Kaikesta pihistely ei tarkoita minulle köyhäilyä vaan että esim kampaajalla käyn hieman harvemmin ja ostan lohta nieriän tilalta. Lomahotelli vaihtui hieman edullisempaan.
Säästöön jää huomattavan paljon vähemmän kuin ennen.Eksäni on minulle tärkeä ihminen ja haluan että hänenkin elämänsä on mukavaa. Se on hieman pois minulta, mutta pieni uhraus siihen nähden että minulle rakas ihminen saa elää mukavasti.
Ihanaa, että kerrankin joku ymmärtää munkin näkökulmaa! Ei kaikki tee noita asioita jotenkin uhrautuakseen saati uhriutuakseen. Vaan jos itselle se oma hyöty ei vaan ole niin merkityksellinen, ootteko tulleet ajatelleeksi? Minä esim asuin ihan mielellään eron jälkeen yksinkertaisessa ja pienessä kodissa. Nautin siitä, ettei mitään tarvinnut enää hankkia ja rakentaa. Exälle, ja lapselle, oli se talo paljon paljon tärkeämpi. Silloin järjestin eron niin, ettei exän asumisen taso olisi romahtanut. Ymmärrän Markun ajatuksen tässä täysin, en vaan usko, että hänen ratkaisunsa on kovinkaan kestävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.
Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.
Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.
No mitäs se sun ex vastavuoroisesti tekee sun eteen? Nyt kuulostaa siltä, että sinä joudut pihistelemään, että ex saa asua turhankin leveästi eli olet edelleen kynnysmatto, kuten liiton aikanakin.
No, sivusta huutelen kun olen saman elänyt. En ollut mikään kynnysmatto eikä kyse ollut siitä, että ex olisi pakottanut. Tunsin myötätuntoa ja syyllisyyttä.Minä halusin erota, miksi hänen kuuluisi menettää kaikki. Lisäksi halusin lapsen vuoksi pitää edes jotain ennallaan.
Juuri näin. En koe että eksäni olisi minulle mitään velkaa. Haluan että hänen elämänsä on myös mukavaa, vaikka suurin osa omaisuudestamme olikin minun. Aivan mielelläni annan hänen asua talossa, enkä sinällään valita. Vaikka joskus olisikin mukavaa jos nuo rahat olisivat käytössäni, niin silti tahdon että eksäni pärjää hyvin myös.
En ole kynnysmatto, nimenomaan lähdin suhteesta kun en enää kokenut sitä romanttisena suhteena vaan enemmänkin oli muuttunut sisko/veli - tyyliseksi suhteeksi.
Minä pärjään aivan hyvin, hänellä tulisi rahaongelmia jos vaatisin kaiken jakoa.
Markku on ihana ajattelevainen mies. Hän pitää varmasti kaikinpuolin hyvää huolta vaimostaan ja hoitaa lapsetkin siinä sivussa kaikin tavoin ja myös kotieläimet jos niitä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pitkälti sama tilanne. Vaimo lopetti seksin ja läheisyyden parisuhteesta 20 vuotta sitten. Ero olisi ollut muuten oikea ratkaisu, mutta tunsin ja tunnen vastuuta vaimoni toimeentulosta. Nyt eläkepäivien koittaessa on jo liian myöhäistäkin, eli näillä mennään.
Exänikin voisi puhua noin miten vaimo vain lopetti seksin lasten saannin jälkeen. Oikeasti kyllästyin siihen, ettei minun tarpeitani sängyssä otettu lainkaan huomioon. Ex ei lämmennyt millekään ehdotukselleni, esim leluihin tai esileikkiin liittyen. Menetin haluni täysin, kun ex jyysti puolikuivana. Luulin, etten ole seksuaalinen ihminen, kun lopulta meni monta kuukautta ilman eikä se häirinnyt yhtään. Eron jälkeen löysin uuden suhteen, jossa minunkin tarpeeni otetaan huomioon. Olen suorastaan kyltymätön, vaikka olemme uuden puolisoni kanssa olleet jo vuosia yhdessä. Exän kanssa ei ollut koskaan mitään tällaista. Pitäisi jokainen "vaimo lopetti seksin"-itkijän mennä peilin eteen miettimään, onko seksissä mitään sellaista mitä vaimo toivoo.
Meillä on hieman samansuuntainen tilanne sillä erotuksella, että mies ei ole noin tolkuttomasti tehnyt töitä. Meilläkin on yhteiset rahat ja avioehtoa ei ole. Jos tässä nyt menisi lusikat jakoon, niin tietenkin ne velatkin ositettaisiin miehelle, jolla on enemmän maksukykyä. Minulla ei ole tuollaista tarvetta matkustella ja järjestää hienoja illalliskutsuja, joten ei olisi ongelmaa elää nykyistä vaatimattomammissa puitteissa.
Meillä on vähintäänkin kohtuullinen suhde ja yhdessäolo on mukavaa. Mutta tottahan se on, että kun jaettavaa omaisuutta on kertynyt, niin myös kynnys nostaa kytkintä nousee aika korkeaksi. Toisaalta omaisuus menee loppupeleissä kuitenkin lapselle, joten olisiko edes niin vaarallista, jos tässä välissä tulisi ero ja omaisuus menisi puoliksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.
Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.
Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.
No mitäs se sun ex vastavuoroisesti tekee sun eteen? Nyt kuulostaa siltä, että sinä joudut pihistelemään, että ex saa asua turhankin leveästi eli olet edelleen kynnysmatto, kuten liiton aikanakin.
No, sivusta huutelen kun olen saman elänyt. En ollut mikään kynnysmatto eikä kyse ollut siitä, että ex olisi pakottanut. Tunsin myötätuntoa ja syyllisyyttä.Minä halusin erota, miksi hänen kuuluisi menettää kaikki. Lisäksi halusin lapsen vuoksi pitää edes jotain ennallaan.
Juuri näin. En koe että eksäni olisi minulle mitään velkaa. Haluan että hänen elämänsä on myös mukavaa, vaikka suurin osa omaisuudestamme olikin minun. Aivan mielelläni annan hänen asua talossa, enkä sinällään valita. Vaikka joskus olisikin mukavaa jos nuo rahat olisivat käytössäni, niin silti tahdon että eksäni pärjää hyvin myös.
En ole kynnysmatto, nimenomaan lähdin suhteesta kun en enää kokenut sitä romanttisena suhteena vaan enemmänkin oli muuttunut sisko/veli - tyyliseksi suhteeksi.
Minä pärjään aivan hyvin, hänellä tulisi rahaongelmia jos vaatisin kaiken jakoa.
Oletko valmis venymään myös hänen tyttöystävänsä ja hänen lastensa takia, jos niitä on tai tulee? Monet suvaitsevat kyllä puolison ja lasten asumisen vanhassa kodissa omaan piikkiin, mutta sitten tulee mutkia matkaan, kun sinne majoittuvat myös seurustelukumppanit lapsineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.
Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.
Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.
Ei ole akuuttia tarvetta ja pihistelet kaikesta. Suosittelisin ottamaan ne rahat ulos ja käyttämään niistä pienen siivun terapiaan.
Pihistelen kaikesta, kyllä. Elän silti mukavaa ja jopa yltäkylläistä elämää. Kaikesta pihistely ei tarkoita minulle köyhäilyä vaan että esim kampaajalla käyn hieman harvemmin ja ostan lohta nieriän tilalta. Lomahotelli vaihtui hieman edullisempaan.
Säästöön jää huomattavan paljon vähemmän kuin ennen.Eksäni on minulle tärkeä ihminen ja haluan että hänenkin elämänsä on mukavaa. Se on hieman pois minulta, mutta pieni uhraus siihen nähden että minulle rakas ihminen saa elää mukavasti.
Ihanaa, että kerrankin joku ymmärtää munkin näkökulmaa! Ei kaikki tee noita asioita jotenkin uhrautuakseen saati uhriutuakseen. Vaan jos itselle se oma hyöty ei vaan ole niin merkityksellinen, ootteko tulleet ajatelleeksi? Minä esim asuin ihan mielellään eron jälkeen yksinkertaisessa ja pienessä kodissa. Nautin siitä, ettei mitään tarvinnut enää hankkia ja rakentaa. Exälle, ja lapselle, oli se talo paljon paljon tärkeämpi. Silloin järjestin eron niin, ettei exän asumisen taso olisi romahtanut. Ymmärrän Markun ajatuksen tässä täysin, en vaan usko, että hänen ratkaisunsa on kovinkaan kestävä.
Kiva kun toisiamme ymmärrämme! Hieman erilaiset elämäntilanteet, mutta en näe mitään omituista siinä, että laskee läheisen ihmisen hyvinvoinnin rahaa tärkeämmäksi.
Eksäni on minulle todella tärkeä ihminen ja toivon hänelle ainoastaan kaikkea hyvää. Ja olemme myös läheisiä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.
Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.
Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.
No mitäs se sun ex vastavuoroisesti tekee sun eteen? Nyt kuulostaa siltä, että sinä joudut pihistelemään, että ex saa asua turhankin leveästi eli olet edelleen kynnysmatto, kuten liiton aikanakin.
No, sivusta huutelen kun olen saman elänyt. En ollut mikään kynnysmatto eikä kyse ollut siitä, että ex olisi pakottanut. Tunsin myötätuntoa ja syyllisyyttä.Minä halusin erota, miksi hänen kuuluisi menettää kaikki. Lisäksi halusin lapsen vuoksi pitää edes jotain ennallaan.
Juuri näin. En koe että eksäni olisi minulle mitään velkaa. Haluan että hänen elämänsä on myös mukavaa, vaikka suurin osa omaisuudestamme olikin minun. Aivan mielelläni annan hänen asua talossa, enkä sinällään valita. Vaikka joskus olisikin mukavaa jos nuo rahat olisivat käytössäni, niin silti tahdon että eksäni pärjää hyvin myös.
En ole kynnysmatto, nimenomaan lähdin suhteesta kun en enää kokenut sitä romanttisena suhteena vaan enemmänkin oli muuttunut sisko/veli - tyyliseksi suhteeksi.
Minä pärjään aivan hyvin, hänellä tulisi rahaongelmia jos vaatisin kaiken jakoa.
Oletko valmis venymään myös hänen tyttöystävänsä ja hänen lastensa takia, jos niitä on tai tulee? Monet suvaitsevat kyllä puolison ja lasten asumisen vanhassa kodissa omaan piikkiin, mutta sitten tulee mutkia matkaan, kun sinne majoittuvat myös seurustelukumppanit lapsineen.
No sittenhän siihen tulee joku itselle tuntematon, joka voi maksaa asumisestaan vuokraa omistajalle tai ostaa omistajan pois. En ole siis tää kelle vastasit, mutta näkisin et totta kai tilanne siinä muuttuu kun muuttuu maksukykykin toisen maksajan tullessa kuvioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?
Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.
Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.
Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.
Ööö, missäs ne lapset olisi olleet sen ajan, kun molemmat vanhemman olisi käärineet rahaa ollen 70- 80h/viikossa töissä?
Miksi tuollaiset ihmiset edes tekisi lapsia, jos ainoa rakkaus on raha???
lapsi tarvitsee ympärivuorkautista hoitoa alkuunsa ja mieluiten omalta vanhemmalta, kiintymyssuhteen lujittamiseksi.
Senkin jälkeen, kun lapsi on vieraan hoidossa, ei hoitopäivän mitta saa olla älyttömän pitkä, sen kieltää jo lakikin.
Eikä lapsi ole tunteeton nukke, joka halutaan ja jätetään sitten selviämään miten parhaakseen taitaa. Lapsi tarvitsee vanhempiensa hoitoa ja huomiota.
Pakko sanoa, että mies joka kirjoittaa tuollaisen kommentin, kuin mitä sinä olet kirjoittnut (tai vaikka olet nainenkin) niin ei toivottavasti ole isä kenellekään lapselle (tai äiti).
Lapsi tarvitsee vanhempiaan, eikä ihmiset, joien työviikko on 80h pysty mitenkään olemaan ainakaan pienen lapsen/pienen koululaisen vanhempia.
Pitää valita, haluaako vain kerätä omaisuutta vai elää perhe-elämää.
No sitten niiden vuosikausia kotona olleiden äitien on turha erotessa valittaa, että eivät avioehdon tai avoliiton takia saa rahaa. Tai että eläke on pienempi. Tai vähäisen työkokemuksen takia ei saa töitä. He ovat itse valinneet elää perhe- elämää eivätkä kerätä omaisuutta.
-eri ja nainen
Kannattaisi ehkä lukea artikkeli ja kommentoida vasta sitten. Tässä tapauksessa oli päätetty, että mies ottaa aikaa vievän hyväpalkkaisen työn. Vaimo ei suinkaan ole ollut kotona vaan vaihtanut pienempipalkkaiseen työhön, jotta voi hoitaa työn, kodin ja lapset. Ja nyt sekään ei muka riitä? Älä nyt jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.
Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.
Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.
Mutta Markkuhan nyt suree sitä ettei aikoinaan tehnyt avioehtoa vaan omaisuus menisi puoliksi. Teilläkin on ilmeisesti mennyt puoliksi kun omistat talosta 50% eli juuri tätä täällä huudellaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.
Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.
Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.
No mitäs se sun ex vastavuoroisesti tekee sun eteen? Nyt kuulostaa siltä, että sinä joudut pihistelemään, että ex saa asua turhankin leveästi eli olet edelleen kynnysmatto, kuten liiton aikanakin.
No, sivusta huutelen kun olen saman elänyt. En ollut mikään kynnysmatto eikä kyse ollut siitä, että ex olisi pakottanut. Tunsin myötätuntoa ja syyllisyyttä.Minä halusin erota, miksi hänen kuuluisi menettää kaikki. Lisäksi halusin lapsen vuoksi pitää edes jotain ennallaan.
Juuri näin. En koe että eksäni olisi minulle mitään velkaa. Haluan että hänen elämänsä on myös mukavaa, vaikka suurin osa omaisuudestamme olikin minun. Aivan mielelläni annan hänen asua talossa, enkä sinällään valita. Vaikka joskus olisikin mukavaa jos nuo rahat olisivat käytössäni, niin silti tahdon että eksäni pärjää hyvin myös.
En ole kynnysmatto, nimenomaan lähdin suhteesta kun en enää kokenut sitä romanttisena suhteena vaan enemmänkin oli muuttunut sisko/veli - tyyliseksi suhteeksi.
Minä pärjään aivan hyvin, hänellä tulisi rahaongelmia jos vaatisin kaiken jakoa.
Oletko valmis venymään myös hänen tyttöystävänsä ja hänen lastensa takia, jos niitä on tai tulee? Monet suvaitsevat kyllä puolison ja lasten asumisen vanhassa kodissa omaan piikkiin, mutta sitten tulee mutkia matkaan, kun sinne majoittuvat myös seurustelukumppanit lapsineen.
En ole valmis maksamaan itselleni tuntemattomien ihmisten elämää. Jos eksäni joskus uuden löytää niin tuskin haluavat asua puoleksi minun omistamassani talossa, ja sittenhän heitä taas olisi kaksi asumista maksamassa myös, eli rahan suhteen pitäisi olla parempi tilanne myös.
Eksäni ei fiksuna ihmisenä ikinä sellaista olettaisikaan. Toki olisin onnellinen hänen uudesta onnestaan ja toivoisin että myöhemmin voisin ystävystyä myös uuden puolison kanssa.
Uusia lapsia hänelle tuskin enää tulee kun emme ihan teinejä enää ole.
Olen joskus pohtinut miten elämäni järjestäisin, jos tulisi ero. Siitä ei kyllä ole mitään merkkiä, päinvastoin, mutta ainahan sitä voi yksin jäädä (muistakin syistä).
Jo pitkään minulla on ollut halu elää hyvin yksinkertaista, luostarimaista elämää ainakin kuluttamisen, syömisen ja huvien suhteen. Omaisuutta on, lahjoittaisin sen ehkä jo lapsille omaa asuntoani ja pesämunaa lukuunottamatta.
Ottaisin siis osani osituksessa ja auttaisin lapsia talon ostamisessa pk-seudulta. Itse en niitä rahoja tarvitse, mutta haluaisin varmistaa (kaiken varalta), että ne päätyvät lapsille eikä vaikka miehen uudelle vaimolle tai hänen lapsilleen. Vanhemmiten voi tulla sairauksia (dementia), jolloin ex-puoliso voi joutua huijareiden kynsiin, vaikka hän täysissä järjissään olisi kuin järkevä puolisovalinnan suhteen.
Meillä on ollut samanlainen järjestely kuin Markulla ja hänen vaimollaan, mutta minulla itselläni on myös melko paljon omaisuutta. Mies on kuitenkin kerryttänyt omaisuutta runsaasti avioliiton aikana.
Vierailija kirjoitti:
Eli tosiasiassa Markku ei halua erota, koska sitten joutuisi hoitamaan kodin yksin. Toivottavasti vaimo hakee eroa tään jutun jälkeen.
Ei, vaan Markku ei halua erota, koska vaimo veisi puolet kaikesta. Kyllä Markku tietää, että pesästä vähennetään ensin velat, ja sitten lopuksi jäljelle jäänyt osa puolitetaan. Ei vaimo mitään velkoja joutuisi makselemaan, ne maksettaisiin siitä pesästä ensin pois päältä eli käytännössä Markku joutuisi maksumieheksi, hänen rahojahan ne oikeastaan ovat kun hän on ne tienannutkin. Mutta kun ei ole avioehtoa niin nyt sitten ollaan tässä.
🇺🇦🇮🇱
Aina voi muuttaa erilleen ja olla naimisissa vain paperilla.