Hesarin juttu: Markku pysyy vaimon kanssa taloudellisista syistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on velvollisuuksia, ei vain oikeuksia. Jos Markku lähtee liitosta, hän on itsekäs. Jos parisuhde tuntuu pahalta, pitää katsoa peiliin. Siellä on syyllinen.

Siis väkisin pitäisi olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla? Todella tervettä touhua. Ja vielä oma syykin jos ei halua siinä suhteessa olla. Entäpä henkisen ja fyysisen väkivallan uhrit, pitääkö heidänkin katsoa peiliin ja todeta että on itsekästä erota?

Henkinen ja fyysinen väkivalta erikseen. Mutta kyllä kaikissa muissa tapauksissa syyllinen löytyy peilistä. Aina.

Puoliso pettänyt? Rakkaus loppu? Puoliso kohtelee ikävästi vaikka kyseessä ei suoranainen henkinen väkivalta? Puolisolla huume- tai alkoholiongelma? Peliriippuvuus? Puoliso tunnustaa olevansa homo tai lesbo ja liitto on hänelle kulissi? Puoliso rikollinen/ joutuu vankilaan?

Erota saa aina jos ei halua suhteessa olla.

Nuo kaikki muut paitsi ns rakkaus on loppu-höpötys ovat henkisen väkivallan muotoja. Oksettavimpia ovat vuosikausia ylimiellyttävät, valheelliset ihmiset jotka esittävät muuta kuin ovat. He ovat alinta pohjasakkaa parisuhteiden saralla.

Jos rakkaus on loppu niin rakkaus on loppu. Miksi ihmeessä pitäisi olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei rakasta enää. Siinä menee sitten elämä hukkaan, kun voisi olla onnellinen yksin tai jonkun toisen kanssa (siis ei niin että se toinen on jo katsottuna, vaan vaikkapa muutaman vuoden yksinolon jälkeen tms sattuu sopivampi kumppani kohdalle) jos hamaan maailman tappiin vain jää suhteeseen jossa ei halua olla ja epäsopivan kumppanin kanssa. Kaikki ihmiset nyt vaan eivät sovi toisilleen parisuhteeseen ja tunteet joskus loppuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on velvollisuuksia, ei vain oikeuksia. Jos Markku lähtee liitosta, hän on itsekäs. Jos parisuhde tuntuu pahalta, pitää katsoa peiliin. Siellä on syyllinen.

Siis väkisin pitäisi olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla? Todella tervettä touhua. Ja vielä oma syykin jos ei halua siinä suhteessa olla. Entäpä henkisen ja fyysisen väkivallan uhrit, pitääkö heidänkin katsoa peiliin ja todeta että on itsekästä erota?

Henkinen ja fyysinen väkivalta erikseen. Mutta kyllä kaikissa muissa tapauksissa syyllinen löytyy peilistä. Aina.

Puoliso pettänyt? Rakkaus loppu? Puoliso kohtelee ikävästi vaikka kyseessä ei suoranainen henkinen väkivalta? Puolisolla huume- tai alkoholiongelma? Peliriippuvuus? Puoliso tunnustaa olevansa homo tai lesbo ja liitto on hänelle kulissi? Puoliso rikollinen/ joutuu vankilaan?

Erota saa aina jos ei halua suhteessa olla.

Nuo kaikki muut paitsi ns rakkaus on loppu-höpötys ovat henkisen väkivallan muotoja. Oksettavimpia ovat vuosikausia ylimiellyttävät, valheelliset ihmiset jotka esittävät muuta kuin ovat. He ovat alinta pohjasakkaa parisuhteiden saralla.

Jos rakkaus on loppu niin rakkaus on loppu. Miksi ihmeessä pitäisi olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei rakasta enää. Siinä menee sitten elämä hukkaan, kun voisi olla onnellinen yksin tai jonkun toisen kanssa (siis ei niin että se toinen on jo katsottuna, vaan vaikkapa muutaman vuoden yksinolon jälkeen tms sattuu sopivampi kumppani kohdalle) jos hamaan maailman tappiin vain jää suhteeseen jossa ei halua olla ja epäsopivan kumppanin kanssa. Kaikki ihmiset nyt vaan eivät sovi toisilleen parisuhteeseen ja tunteet joskus loppuvat.

Puolet päätyy eroon. En millään usko, että puolet ihmisistä valitsee epäsopivan kumppanin.

Rakkautta pystyy vahvisyamaan omilla ajatuksilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on velvollisuuksia, ei vain oikeuksia. Jos Markku lähtee liitosta, hän on itsekäs. Jos parisuhde tuntuu pahalta, pitää katsoa peiliin. Siellä on syyllinen.

Siis väkisin pitäisi olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla? Todella tervettä touhua. Ja vielä oma syykin jos ei halua siinä suhteessa olla. Entäpä henkisen ja fyysisen väkivallan uhrit, pitääkö heidänkin katsoa peiliin ja todeta että on itsekästä erota?

Henkinen ja fyysinen väkivalta erikseen. Mutta kyllä kaikissa muissa tapauksissa syyllinen löytyy peilistä. Aina.

Puoliso pettänyt? Rakkaus loppu? Puoliso kohtelee ikävästi vaikka kyseessä ei suoranainen henkinen väkivalta? Puolisolla huume- tai alkoholiongelma? Peliriippuvuus? Puoliso tunnustaa olevansa homo tai lesbo ja liitto on hänelle kulissi? Puoliso rikollinen/ joutuu vankilaan?

Erota saa aina jos ei halua suhteessa olla.

Nuo kaikki muut paitsi ns rakkaus on loppu-höpötys ovat henkisen väkivallan muotoja. Oksettavimpia ovat vuosikausia ylimiellyttävät, valheelliset ihmiset jotka esittävät muuta kuin ovat. He ovat alinta pohjasakkaa parisuhteiden saralla.

Jos rakkaus on loppu niin rakkaus on loppu. Miksi ihmeessä pitäisi olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei rakasta enää. Siinä menee sitten elämä hukkaan, kun voisi olla onnellinen yksin tai jonkun toisen kanssa (siis ei niin että se toinen on jo katsottuna, vaan vaikkapa muutaman vuoden yksinolon jälkeen tms sattuu sopivampi kumppani kohdalle) jos hamaan maailman tappiin vain jää suhteeseen jossa ei halua olla ja epäsopivan kumppanin kanssa. Kaikki ihmiset nyt vaan eivät sovi toisilleen parisuhteeseen ja tunteet joskus loppuvat.

Jospa onkin niin että nämä rakkaus on loppu-ihmiset ovatkin pohjimmiltaan täysin epäsopivia itse mihinkään parisuhteeseen. Näitä on nähty julkisuudessakin. Taustalla vaikeita lapsuuden kokemuksia joiden asianmukaisen hoitamisen he ovat laiminlyöneet tahallaan. He hoidattavat omia traumojaan käyttäen muita ihmisiä välineinä siihen. Sellainen läpi elämän jatkuva käytösmalli on oksettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuus häämöttää, naurettavaa erota tuossa iässä. Mietti perhettä, ystäviä ja sukua. Ero on iso häpeä. Ei vanhoissa liitoissa ole enää kemiaa. Sinulla on velvollisuuksia muita kohtaan.

50-luvulla avioeroa ehkä hävettiin, tervetuloa tähän päivään! Ei avioero ole pelkästään huono asia, esim lapsille vanhempien huono avioliitto jättää ikuisen jäljen ja huonon mallin. Eihän sitä eroa kukaan halua, mutta on myös tärkeätä, että lapset tajuaa ettei avioero ole maailmanloppu, vaan elämä jatkuu, ja on mahdollisuus uuteen. Oli se mitä tahansa.

Ei asia ole aivan niin yksinkertainen kuin moni kirjoittaa. Kun itse erosin ex miehestäni, meillä ei ihmeitä omaisuutta ollut muuta kuin irtainta ja yhdessä hankittu talo, josta oli vielä velkaa. Jouduin pitämään taloa yhä omistuksessani vuosia, koska exällä ei olisi ollut mahdollisuutta minua siitä lunastaa pois. Eli jos olisin vain eronnut välittämättä hänen tulevaisuudestaan, olisi hän joutunut muuttamaan talosta pois vuokralle, asumisen kustannukset olisivat hänellä nousseet enemmän kuin tuplaksi aiemmasta ja olosuhteet heikentyneet, eli elintaso romahtanut. Eikö niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuus häämöttää, naurettavaa erota tuossa iässä. Mietti perhettä, ystäviä ja sukua. Ero on iso häpeä. Ei vanhoissa liitoissa ole enää kemiaa. Sinulla on velvollisuuksia muita kohtaan.

50-luvulla avioeroa ehkä hävettiin, tervetuloa tähän päivään! Ei avioero ole pelkästään huono asia, esim lapsille vanhempien huono avioliitto jättää ikuisen jäljen ja huonon mallin. Eihän sitä eroa kukaan halua, mutta on myös tärkeätä, että lapset tajuaa ettei avioero ole maailmanloppu, vaan elämä jatkuu, ja on mahdollisuus uuteen. Oli se mitä tahansa.

Avioero lapsille on aika usein huono asia. Erityisesti silloin kun avioeroon liittyy eroajan salasuhde ja hyppy lennosta uuteen salasuhteen kautta muodostettuun uusperhekuvioon. Tästä asiasta tietyt ihmiset haluavat vaientaa kaiken keskustelun mediasta riippumatta. He eivät kestä katsoa itseään peiliin vaan laittavat päänsä pensaaseen huudellen sieltä väsyneitä mantrojaan eron ihanuudesta lapsille kaikissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei asia ole aivan niin yksinkertainen kuin moni kirjoittaa. Kun itse erosin ex miehestäni, meillä ei ihmeitä omaisuutta ollut muuta kuin irtainta ja yhdessä hankittu talo, josta oli vielä velkaa. Jouduin pitämään taloa yhä omistuksessani vuosia, koska exällä ei olisi ollut mahdollisuutta minua siitä lunastaa pois. Eli jos olisin vain eronnut välittämättä hänen tulevaisuudestaan, olisi hän joutunut muuttamaan talosta pois vuokralle, asumisen kustannukset olisivat hänellä nousseet enemmän kuin tuplaksi aiemmasta ja olosuhteet heikentyneet, eli elintaso romahtanut. Eikö niin.

olisitte myyneet talon, maksaneet velat ja jakaneet loput rahat - kai siitä jotain olisi jäänyt, että olisi päässyt kiinni johonkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata mennä naimisiin edes avioehdon kanssa. Ei kannata tehdä lapsia. Jos lapsia tekee, niin ei missään nimessä jää piikomaan ja mahdollistelemaan kenenkään uraa oman toimeentulon ja uran kustannuksella.

Noin kun toimii, saa pitää oman omaisuutensa ja rahansa ja elättää itsensä ja luo omaa uraansa eikä ole elatusvelvollinen kenestäkään (paitsi niistä lapsista jos niitä on). Tällöin ero ei myöskään ole mikään ongelma, kun on taloudellisesti itsenäinen ja omaisuus turvassa.

Mitä sillä omaisuudella yksin tekee, kun elämä jää pelosta elämättä? Elämä menee hukkaan pelätessä asioita, joita ei ehkä koskaan tapahdu.

Avioliitto ei ole ainoa tapa olla parisuhteessa, mutta se on ainoa parisuhde jossa taloudellisesti sitoo itsensä toiseen. Se on vain hyväksyttävä, että iso osa suhteista kariutuu. Itsenäisyyden varmistaminen erossa on sama kuin vakuutus, ehkä se koti ei pala tai ei joudu kolariin, silti ihmisillä on vakuutuksia noiden tapahtumien varalle.

Mitä ne muiden suhteet vaikuttaa? Kyse oli siitä, että pelkää niin paljon rahan menoa, että elämä jää elämättä kokonaan. Ottaako ne rahat arkkuun mukaan, vai mitä?

Ai että oma suhde ei voi kariutua, vain muiden voi :D

Mitä elämän elämättä jättämistä se on, että on parisuhteessa, mutta ei sido itseään taloudellisesti kumppaniin?

Mitä ne muiden suhteet mun suhteeseen vaikuttaa? Kyllä se on elämättä jättämistä, ellei voi edes asua yhdessä (koska silloinhan on taloudellisesti sidottu) tai hankkia perhettä.  

Ihan jokaisen parisuhde voi kariutua. Vain omiin tekoihin ja käytökseen voi vaikuttaa. Jos toinen jättää niin asialle ei voi mitään. Mistä sen tietää haluaako itse lähteä suhteesta joskus, jos se toinen vaikka muuttuu pettäväksi alkoholistiksi joka haukkuu ja lyö. Ei mikään suhde ole pomminvarma ja kiveen kirjoitettu ikuiseksi.

No joo, mitään sellaisia yhteisiä lainoja tai vuokrasopimuksia ei kannata olla, jos niissä joutuu maksamaan toisen puolesta jos toinen laiminlyö osuutensa. Asuminen jommankumman yksin omistamassa kämpässä on kaksipiippuista. Toisen kämpästä on itse helppo lähteä, mutta toisaalta omasta kämpästä voi olla hankala saada toista ulos, jos jääräpääksi rupeaa ja poliisikaan ei auta, sillä vakituinen osoite.

Kaikki eivät tosiaan halua asua saman katon alla ihan senkin takia ettei tarvitse riidellä kotitöistä, kun kumpikin saa pyörittää huusholliaan juuri kuten haluaa. Kaikki eivät todellakaan halua lapsia koskaan. Eli ei se elämä jää mitenkään elämättä, sehän menee juuri hyvin, jos noin ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis Markku on maksanut kaiken. Asunnon, elämisen, lapset, lainat, kumppanin elämän. Vaimo on hengaillut kotona, saa puolet kaikesta omaisuudesta ja Markku on sika?!?

Ok. Mä en aina ymmärrä tätä näkökulmaa.

Vaimo on hoitanut pieniä lapsia yksin pahimmillaan 80 tuntia viikossa, mikä on todella rankkaa, minkä tietää jokainen, joka on sitä joutunut tekemään. Vaimo on myös vaihtanut pienipalkkaisempaan työhön, jotta Markku saisi tehdä työmatkoja. Markku on sika, jos ajattelee, ettei vaimo aidosti ansaitse puolta omaisuudesta. Ei muuten.

Kuka pakotti vaimon tekemään noin? Tieto siitä, että mies tienaa niin paljon, että hän voi tehdä kivaa työtä pienellä palkalla ja hoitaa lapsia. Vaihtoehtona olisi ollut se, että hänkin tekisi uraa ja perheelle rahaa.

Ööö, missäs ne lapset olisi olleet sen ajan, kun molemmat vanhemman olisi käärineet rahaa ollen  70- 80h/viikossa töissä? 

Miksi tuollaiset ihmiset edes tekisi lapsia, jos ainoa rakkaus on raha???

lapsi tarvitsee ympärivuorkautista hoitoa alkuunsa ja mieluiten omalta vanhemmalta, kiintymyssuhteen lujittamiseksi.

Senkin jälkeen, kun lapsi on vieraan hoidossa, ei hoitopäivän mitta saa olla älyttömän pitkä, sen kieltää jo lakikin.

Eikä lapsi ole tunteeton nukke, joka halutaan ja jätetään sitten selviämään miten parhaakseen taitaa. Lapsi tarvitsee vanhempiensa hoitoa ja huomiota.

Pakko sanoa, että mies joka kirjoittaa tuollaisen kommentin, kuin mitä sinä olet kirjoittnut (tai vaikka olet nainenkin) niin ei toivottavasti ole isä kenellekään lapselle (tai äiti). 

Lapsi tarvitsee vanhempiaan, eikä ihmiset, joien työviikko on 80h pysty mitenkään olemaan ainakaan pienen lapsen/pienen koululaisen vanhempia.

Pitää valita, haluaako vain kerätä omaisuutta vai elää perhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuus häämöttää, naurettavaa erota tuossa iässä. Mietti perhettä, ystäviä ja sukua. Ero on iso häpeä. Ei vanhoissa liitoissa ole enää kemiaa. Sinulla on velvollisuuksia muita kohtaan.

50-luvulla avioeroa ehkä hävettiin, tervetuloa tähän päivään! Ei avioero ole pelkästään huono asia, esim lapsille vanhempien huono avioliitto jättää ikuisen jäljen ja huonon mallin. Eihän sitä eroa kukaan halua, mutta on myös tärkeätä, että lapset tajuaa ettei avioero ole maailmanloppu, vaan elämä jatkuu, ja on mahdollisuus uuteen. Oli se mitä tahansa.

Avioero lapsille on aika usein huono asia. Erityisesti silloin kun avioeroon liittyy eroajan salasuhde ja hyppy lennosta uuteen salasuhteen kautta muodostettuun uusperhekuvioon. Tästä asiasta tietyt ihmiset haluavat vaientaa kaiken keskustelun mediasta riippumatta. He eivät kestä katsoa itseään peiliin vaan laittavat päänsä pensaaseen huudellen sieltä väsyneitä mantrojaan eron ihanuudesta lapsille kaikissa tilanteissa.

Et tiedä mistä puhut. Itse erosin juuri sen takia, että lapsilla olisi parempi tulevaisuus. Kotona oli todella painostava tunnelma; olin ahdistunut ja masentunut - etenkin lasten kohtelun takia ja kun lähdin lasten kanssa, päästiin hengittämään. Tästä on 23 vuotta aikaa, uusperhekuviota ei ole tullut eikä ollut salasuhteita silloinkaan. Lapset on kasvaneet täyspäisiksi aikuisiksi. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on velvollisuuksia, ei vain oikeuksia. Jos Markku lähtee liitosta, hän on itsekäs. Jos parisuhde tuntuu pahalta, pitää katsoa peiliin. Siellä on syyllinen.

Siis väkisin pitäisi olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla? Todella tervettä touhua. Ja vielä oma syykin jos ei halua siinä suhteessa olla. Entäpä henkisen ja fyysisen väkivallan uhrit, pitääkö heidänkin katsoa peiliin ja todeta että on itsekästä erota?

Henkinen ja fyysinen väkivalta erikseen. Mutta kyllä kaikissa muissa tapauksissa syyllinen löytyy peilistä. Aina.

Puoliso pettänyt? Rakkaus loppu? Puoliso kohtelee ikävästi vaikka kyseessä ei suoranainen henkinen väkivalta? Puolisolla huume- tai alkoholiongelma? Peliriippuvuus? Puoliso tunnustaa olevansa homo tai lesbo ja liitto on hänelle kulissi? Puoliso rikollinen/ joutuu vankilaan?

Erota saa aina jos ei halua suhteessa olla.

Nuo kaikki muut paitsi ns rakkaus on loppu-höpötys ovat henkisen väkivallan muotoja. Oksettavimpia ovat vuosikausia ylimiellyttävät, valheelliset ihmiset jotka esittävät muuta kuin ovat. He ovat alinta pohjasakkaa parisuhteiden saralla.

Jos rakkaus on loppu niin rakkaus on loppu. Miksi ihmeessä pitäisi olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei rakasta enää. Siinä menee sitten elämä hukkaan, kun voisi olla onnellinen yksin tai jonkun toisen kanssa (siis ei niin että se toinen on jo katsottuna, vaan vaikkapa muutaman vuoden yksinolon jälkeen tms sattuu sopivampi kumppani kohdalle) jos hamaan maailman tappiin vain jää suhteeseen jossa ei halua olla ja epäsopivan kumppanin kanssa. Kaikki ihmiset nyt vaan eivät sovi toisilleen parisuhteeseen ja tunteet joskus loppuvat.

Puolet päätyy eroon. En millään usko, että puolet ihmisistä valitsee epäsopivan kumppanin.

Rakkautta pystyy vahvisyamaan omilla ajatuksilla

olosuhteet voivat muuttua. Toinenkin parisuhteen osapuoli vaikuttaa omalta osaltaan. Mulla esim juuri parhaillaan meinaa tulla tunne, etten tiedä rakastanko enää. Kaikki on taistelun takana, ihan kaikki. Mies olisi tyytyväinen jos minä hoitaisin kaiken yksin; kauppareissut, ruoanlaiton, siivoamisen, pihan hoidon, laskujen maksun, matkavaraukset, koiran hoidon, remonttihommat.. Hän vie kerran vuodessa auton huoltoon ja katsastukseen ja tuo jääkaappiin kalaa ja sen pitää kai riittää osallistumiseksi. Tappelu tuleejos pyydän luuttuamaan, siis huom pyydän, mitään ei koskaan tee oma-aloitteisesti. Parturissa käyminen on taistelun takana, hampaiden kunnollinen pesu myös. Illalla pyydän monta kertaa, että menisitkö nyt sinne suihkuun jos aioit käydä -ihme ettei seksiä enää ole.. Koiran kynsien leikkaamisessa meni kuukausi kun en tällä kertaa vaan itse tehnyt sitä koska en näe kunnolla. Hän oli viime viikolla (työviikko) yhteensä reilu 20 tuntia kalassa. Kun olin pahalla tuulella hänen palatessa kalasta klo 19, koska oli ollut puhetta tehdä jotain yhdessä vielä illalla, tuli hirveä riita. Hänen harrastamistaan ei saa rajoittaa! Lopun illan makasi sohvalla kännykän kanssa kuten yleensä.

Antaisitko minulle sen rakkautta vahvistavan ajatuksen, edes yhden.

Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.

Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.

Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asia ole aivan niin yksinkertainen kuin moni kirjoittaa. Kun itse erosin ex miehestäni, meillä ei ihmeitä omaisuutta ollut muuta kuin irtainta ja yhdessä hankittu talo, josta oli vielä velkaa. Jouduin pitämään taloa yhä omistuksessani vuosia, koska exällä ei olisi ollut mahdollisuutta minua siitä lunastaa pois. Eli jos olisin vain eronnut välittämättä hänen tulevaisuudestaan, olisi hän joutunut muuttamaan talosta pois vuokralle, asumisen kustannukset olisivat hänellä nousseet enemmän kuin tuplaksi aiemmasta ja olosuhteet heikentyneet, eli elintaso romahtanut. Eikö niin.

olisitte myyneet talon, maksaneet velat ja jakaneet loput rahat - kai siitä jotain olisi jäänyt, että olisi päässyt kiinni johonkin?

Niin. Pointti olikin se, että kyllä miehen elintaso olisi siinä laskenut merkittävästi. Ei hänen tuloillaan olisi päässyt kiinni kuin halpaan asuntoon. Odotin muutaman vuoden ja hän sai siinä aikaa hoitaa taloutensa sille mallille, että asuu nyt taloa itsekseen. En tässä arvota ollenkaan sitä onko talo joku välttämättömyys, sanon vain että exälleni siitä pois joutuminen olisi ollut merkittävä elintason lasku, kuten Markkukin kertoo vaimostaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei joko ole lapsia tai uraa, tai kumpaakaan. Koska ei ole vaihtoehtona se, että kaksi tekee kovaa uraa. Ensinnäkin, jokainen lapsi on hoidettava kotona vähintään sen yhden vuoden. Jos halutaan useampi lapsi, se on väistämättä lommo jomman kumman uraan. Työmatkat eivät kertakaikkiaan ole mahdollisia niin, että molemmat kulkevat. Meillä on vasta kun nuorinkin ollut jo 15 sellaista, että molemmilla on ulkomaan työmatkoja, eikä se vieläkään ole mutkatonta. Kun lapset olivat pieniä, jonkun piti pystyä hakemaan päiväkodista. Kun toinen oli usein toisella mantereella, toisen piti tehdä tavallista normaalia työtä.

Me tutustuimme mieheni kanssa opiskellessa, eli olemme saman alan ihmisiä. Mies erityisesti halusi useamman lapsen. En millään tavalla kärsi pätkääkään syyllisyyttä siitä, että meillä on yhteiset rahat. Enkä koe päässeeni helpommalla, päin vastoin. Oli välillä hyvinkin rankkaa olla ulkomailla pienten lasten kanssa yksin vastuussa.

Jos mies oli se joka niitä lapsia halusi vielä useamman miksei hän niitä hoitanut?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.

Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.

Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.

Ei ole akuuttia tarvetta ja pihistelet kaikesta. Suosittelisin ottamaan ne rahat ulos ja käyttämään niistä pienen siivun terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.

Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.

Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.

No mitäs se sun ex vastavuoroisesti tekee sun eteen? Nyt kuulostaa siltä, että sinä joudut pihistelemään, että ex saa asua turhankin leveästi eli olet edelleen kynnysmatto, kuten liiton aikanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä Markkua ymmärrän. Minun ex-mieheni asuu meidän molempien puoleksi omistamassa velattomassa talossa jonka viimeisin hinta-arvio on noin 700 000 - 800 000€. Eli hänellä on käytössään minulta noin 350 000 - 400 000€ koska en halua häntä kotoa poiskaan potkia. Paikka, jossa asumme on kallis ja sieltä ei juuri edes kaksiota tuohon 350 000€ hintaan saa.

Mielelläni ottaisin nuo rahat omaan käyttööni mutta kun niille nyt aivan täysin akuuttia tarvetta ei ole niin annan eksäni talossa asua.

Olen itse muualle muuttanut kyllä, mutta pihistelen sitten kaikesta kun tuo raha ei minulla ole käytössä.

No mitäs se sun ex vastavuoroisesti tekee sun eteen? Nyt kuulostaa siltä, että sinä joudut pihistelemään, että ex saa asua turhankin leveästi eli olet edelleen kynnysmatto, kuten liiton aikanakin.

No, sivusta huutelen kun olen saman elänyt. En ollut mikään kynnysmatto eikä kyse ollut siitä, että ex olisi pakottanut. Tunsin myötätuntoa ja syyllisyyttä.Minä halusin erota, miksi hänen kuuluisi menettää kaikki. Lisäksi halusin lapsen vuoksi pitää edes jotain ennallaan.

Halventavaa kun naisen ei anneta tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Miksi mies luulee, että nainen haluaisi jatkaa liittoa, jos saisi tietää, että mies haluaa erota. Naisen pitää saada itse valita, haluaako olla köyhä nainen, jolla on mahdollisuus saada rakastava mies, vai varakkaan miehen rakkaudettoman liiton toinen osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa on velvollisuuksia, ei vain oikeuksia. Jos Markku lähtee liitosta, hän on itsekäs. Jos parisuhde tuntuu pahalta, pitää katsoa peiliin. Siellä on syyllinen.

Siis väkisin pitäisi olla parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei halua olla? Todella tervettä touhua. Ja vielä oma syykin jos ei halua siinä suhteessa olla. Entäpä henkisen ja fyysisen väkivallan uhrit, pitääkö heidänkin katsoa peiliin ja todeta että on itsekästä erota?

Henkinen ja fyysinen väkivalta erikseen. Mutta kyllä kaikissa muissa tapauksissa syyllinen löytyy peilistä. Aina.

Puoliso pettänyt? Rakkaus loppu? Puoliso kohtelee ikävästi vaikka kyseessä ei suoranainen henkinen väkivalta? Puolisolla huume- tai alkoholiongelma? Peliriippuvuus? Puoliso tunnustaa olevansa homo tai lesbo ja liitto on hänelle kulissi? Puoliso rikollinen/ joutuu vankilaan?

Erota saa aina jos ei halua suhteessa olla.

Nuo kaikki muut paitsi ns rakkaus on loppu-höpötys ovat henkisen väkivallan muotoja. Oksettavimpia ovat vuosikausia ylimiellyttävät, valheelliset ihmiset jotka esittävät muuta kuin ovat. He ovat alinta pohjasakkaa parisuhteiden saralla.

Jos rakkaus on loppu niin rakkaus on loppu. Miksi ihmeessä pitäisi olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei rakasta enää. Siinä menee sitten elämä hukkaan, kun voisi olla onnellinen yksin tai jonkun toisen kanssa (siis ei niin että se toinen on jo katsottuna, vaan vaikkapa muutaman vuoden yksinolon jälkeen tms sattuu sopivampi kumppani kohdalle) jos hamaan maailman tappiin vain jää suhteeseen jossa ei halua olla ja epäsopivan kumppanin kanssa. Kaikki ihmiset nyt vaan eivät sovi toisilleen parisuhteeseen ja tunteet joskus loppuvat.

Puolet päätyy eroon. En millään usko, että puolet ihmisistä valitsee epäsopivan kumppanin.

Rakkautta pystyy vahvisyamaan omilla ajatuksilla

olosuhteet voivat muuttua. Toinenkin parisuhteen osapuoli vaikuttaa omalta osaltaan. Mulla esim juuri parhaillaan meinaa tulla tunne, etten tiedä rakastanko enää. Kaikki on taistelun takana, ihan kaikki. Mies olisi tyytyväinen jos minä hoitaisin kaiken yksin; kauppareissut, ruoanlaiton, siivoamisen, pihan hoidon, laskujen maksun, matkavaraukset, koiran hoidon, remonttihommat.. Hän vie kerran vuodessa auton huoltoon ja katsastukseen ja tuo jääkaappiin kalaa ja sen pitää kai riittää osallistumiseksi. Tappelu tuleejos pyydän luuttuamaan, siis huom pyydän, mitään ei koskaan tee oma-aloitteisesti. Parturissa käyminen on taistelun takana, hampaiden kunnollinen pesu myös. Illalla pyydän monta kertaa, että menisitkö nyt sinne suihkuun jos aioit käydä -ihme ettei seksiä enää ole.. Koiran kynsien leikkaamisessa meni kuukausi kun en tällä kertaa vaan itse tehnyt sitä koska en näe kunnolla. Hän oli viime viikolla (työviikko) yhteensä reilu 20 tuntia kalassa. Kun olin pahalla tuulella hänen palatessa kalasta klo 19, koska oli ollut puhetta tehdä jotain yhdessä vielä illalla, tuli hirveä riita. Hänen harrastamistaan ei saa rajoittaa! Lopun illan makasi sohvalla kännykän kanssa kuten yleensä.

Antaisitko minulle sen rakkautta vahvistavan ajatuksen, edes yhden.

Mä voin sanoa: rakasta ja arvosta itseäsi ja jätä tuollainen sika.

Erossa usein se yhteinen asunto laitetaan myyntiin! Laina maksetaan sillä pois. Jos Markku jää yksin taloin, toki hän lunastaa koko velan itselleen! Vaino tuakin niin tekee. Avioerossa on normaali ositus, mieluumlin juristin luona, jotta menee oikein. Ei sen kummempaa.