Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä elämälle, joka ei mennyt kuin Strömsössä?
03.07.2023 |
En viitsi tässä nyt mitään elämäntarinaa kertoa, mutta lähtökohta on, että suureksi osaksi itsestä riippumattomista syistä olen nyt nelikymppinen nainen jolla ei ole oikeastaan mitään. Ei ole perhettä, ei ole uraa, ei ole ikinä rahaa mihinkään. Nuoruuskin jäi täysin kokematta.
Mitä te tekisitte tässä vaiheessa elämänne kanssa? Lähtisittekö toteuttamaan jotain kaikista epärealistisimpia unelmia, tai yrittäisittekö säälittävästi elää sitä menetettyä nuoruutta, vai mitä? Perhettä en enää ehdi perustaa. Mitään normaalia uraa ei enää pysty aloittamaan.
Mihin junaan sitä hyppäisi, kun melkein kaikki junat ovat jo menneet?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän totta kai, että ihmiset vaihtavat alaa myöhemminkin elämässään. Ehkä noilla ihmisillä kuitenkin yleensä on "jotain" elämässään, kuten perhe. Jokin syy mennä eteenpäin. Minulla näitä syitä ei oikein ole. Siksi haluaisin päättää, mitä haluan tavoitella elämässäni, kun kerran olisi vielä todennäköisesti vuosia jäljellä.
Jos olet päättänyt, että uraa tai perhettä ei voi tai kannata tavoitella, ei kai sinulle jää kuin harrastukset.
Viidessäkin vuodessa oppii yhtä ja toista: kieliä, käsitöitä, valokuvausta tai videoiden tekoa, musiikkia jne. Tänään et ehkä osaa jotain asiaa, viiden vuoden päästä osaat.
Totta, harrastuksista saa paljon sisältöä elämään, ja onnekseni minulla onkin niitä kyllä.
En ihan tarkoittanut, ettei uraa kannata tavoitella ollenkaan. Enemmän sitä, että "normaali" ura on sellaista, mihin tuntuu todella vaikealta päästä käsiksi, jos 40-vuotiaana ei ole tehnyt elämässään "mitään". Mutta "epänormaali" ura houkuttaa kyllä, siis sellainen hullu, epärealistinen tavoite.
Ehkä haen täältä vain kannustusta tehdä elämässä aivan kaistapäisiä valintoja, kun ei muutakaan enää ole.
Perhe... en tiedä kuinka mahdollista olisi 40-vuotiaana alkaa tavoitella perheen perustamista, kun ei puolisoakaan ole? Eikä rahaa. Ehkä tuo on sellainen asia, jota en anna itselleni lupaa edes ajatella, koska pettymys on aika varma.
Älä sulje silmiä. Sano haaveet ääneen. Vaikka et ehkä enää omaa biologista lasta saisi, niin voihan olla että tapaat ihmisen jolla lapsia ja heistä tulee osa sinun perhettä. Tai sinä, hän ja kissa voitte olla perhe. Mikään ei ole mahdotonta. Pidä silmät ja sydän auki.
Me itse ollaan oman elämämme pahin este. Mikään entinen ei määritä huomista. Askel kerrallaan uutta kohti.
Kaikkien haave ei ole joku uusperheviritelmä, ainakin itselleni se olisi painajainen. Joko oma perhe tai sitten ei ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tekisit nyt/mistä aloittaisit jos olisit 10 vuotta nuorempi?
Onko sinulla joku oikesti hyvä syy miksi et voisi tehdä sitä nyt? Ikä ei ole hyvä syy kuin ehkä korkeintaan lisääntymisbiologian kannalta. Kaikki muut ovat tekosyitä.
Nyt on kyllä pakko vastata. Heräsin saman tyyppiseen pohdintaan nelikymppisenä, tosin mies ja "perustyö" kyllä olivat. Mulle tuli just tuo fiilis, minkä joku jo kirjoittikin auki: nyt pitää uskaltaa yrittää, kuolema korjaa joka tapauksessa ja mitä tässä himmailemaan. Opiskelin työn ohessa toisen tutkinnon ja sain lapsen, samaan aikaan. Nyt, 46-vuotiaana mulla on ihana tytär, ja aloittelen väitöskirjaa alalla, joka on ollut mun juttu aina. Oon onnellisempi kuin koskaan, Mitä en olis viisi vuotta sitten ikinä uskonut!
Tää yksi elämä meillä vain on, ja juuri nyt oot nuorempi kuin koskaan tämän jälkeen. Go for it!!!
Olen samassa tilanteessa, ap, ja olen ottanut itse asian niin (kun lapsia en halua, eli sitä ei tarvitse surra) että kaikki on vielä edessä. Kun "normaalit" kärvistelevät, että elämä on nyt nelikymppisenä ohi, on talo ja työt ja puoliso (avioliitto ja yhdessä asuminen) ja matkat tehty ja elämä edetty niin tässäkö se nyt on? :( Niin itse olen "Vau, vielä kaikki edessä ja kokematta! Kaikki kiva vielä edessä ja paremmat mahdollisuudet elää mieleistään elämää kuin vaikka 20-vuotiaana."
Sitten vasta on liian myöhäistä, kun on kuollut.
Olin 44-vuotiaana jotakuinkin samassa tilanteessa kuin ap: naimaton, lapseton, työtön ja masentunut.
Pahaa mieltä toi erityisesti se, että sukulaisten silmissä olin ikuinen epäonnistuja, joista ei koskaan olisi mihinkään.
Päätin katkaista välit sukulaisiin, ryhdyin opiskelemaan minua kiinnostavaa alaa ja rakastuin mieheen, jolla on lapsia edellisestä suhteestaan. Nyt 50-vuotiaana minulla on vakituinen työpaikka, ihana aviomies ja perhe. Asiat järjestyivät ihan uskomattomalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin jonkin aikaa sitten lehdestä jutun naisesta, joka haki 50-vuotiaana lääkikseen ja pääsi. Aloitti kokonaan uuden uran ja työvuosia vielä jäljellä.
Joku nainen löysi 100-vuotiaana unelmiensa miehen ja meni naimisiin.
Niin kauan kun hengissä on, voi tavoitella unelmia.
Monet uskonnot ja elämänkatsomukset käsittävät elämän jatkuvan tuonpuoleisessa. Mä uskon että siellä on jotain vieläkin parempaa kuin mitä tämä elämä voi tarjota. Mutta elät täällä nykyisen kaltaisessa maailmassa vain kerran, joten elä täysillä jokainen päivä tästä eteenpäin.
Täällä toinen jolla on samanlainen tilanne ja samanlaiset ajatukset kuin sinulla, ap. Olen jo 44-vuotias, eikä minulla ole perhettä eikä työpaikkaa. Minun tilanne on vielä huonompi, koska minulla ei ole koulutustakaan. En siis ole valmistunut mistään, paitsi lukiosta, jolla ei ole tylelämän kannalta juuri merkitystä. Olen opiskellut muutamassa yliopistossa ja opintoja on takana yhteensä alemman korkeakoulututkinnon verran, muttei tutkintoa. Opinnot ovat menneet tosi hitaasti eteenpäin. Mietin jo yliopisto-opintojen lopettamista ja siirtymistä ammattikouluun. Sairastan psykoosisairautta, mikä hankaloittaa elämää aika paljon. Haaveilen työelämästä ja perheestä, mutten tiedä kykenisinkö niihin sairauden takia. Jos siis ap olet terve, niin saat olla siitä iloinen. Perheen perustaminenkaan ei välttämättä ole sinulle vielä liian myöhäistä. Ihmiset saa lapsia vielä nelikymppisenäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää olko niin ankaria itsellenne menneistä valinnoista, ja toisaalta ottakaa niistä vastuu. Jokainen on itse elänyt elämäänsä omista lähtökohdista ja tehnyt erilaisissa tilanteissa valintoja, joiden myötä on nyt siinä missä on. Joillakin on ollut helppoa ja kivaa ja toisilla kaikkea muuta. Nyt ollaan missä ollaan.
Turha jälkikäteen kokea, että on vaikka opiskellut väärää alaa ja tehnyt väärää työtä. Ja turha myös syyttää muita omista valinnoista. Jos on esim päätynyt turvalliselle uralle vanhempien neuvosta, niin se oli kuitenkin oma valinta ja halu noudattaa neuvoa. Ehkä omat rahkeet ja voimavarat ei silloin riittäneet riskinottoon, tarve turvalliseen elämään oli suurempi, eli valinta oli siinä tilanteessa ihan oikea. Turha sättiä sitä nuorta itseä, joka teki varmasti parhaansa niissä olosuhteissa jotka silloin oli.
Älä sulje silmiä. Sano haaveet ääneen. Vaikka et ehkä enää omaa biologista lasta saisi, niin voihan olla että tapaat ihmisen jolla lapsia ja heistä tulee osa sinun perhettä. Tai sinä, hän ja kissa voitte olla perhe. Mikään ei ole mahdotonta. Pidä silmät ja sydän auki.
Me itse ollaan oman elämämme pahin este. Mikään entinen ei määritä huomista. Askel kerrallaan uutta kohti.