Äitini saattaa soittaa jopa 15 peräkkäin jos en vastaa - millä saan ymmärtämään ettei tekisi niin?

Onko kyse nimenomaan siitä että hän huolestuu että sinulle on käynyt jotain?

Oma äitinikin joskus panikoi ja ylireagoi kun en vastannut. Kerran en vastannut puoleentoista tuntiin kun olin päiväsaikaan kaverilla, känny oli laukussa enkä kuullut kymmeniä puheluita tai viestejä. Kun soitin takaisin niin äiti oli jo ehtinyt pyytää huoltomiehen avaamaan oveni ja tarkastamaan olenko siellä elossa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt soittaa huoltoyhtiöön ja haukkua ne maanrakoon kun menevät mun kotiin ihan vaan jonkun toisen henkilön puhelinsoiton perusteella, eivät itse edes yrittäneet ottaa minuun yhteyttä. Olin täysi-ikäinen ja asunut jo omillani muutaman vuoden.

Toisella kerralla (29-vuotiaana) erehdyin kertomaan äitille että olen menossa treffeille toiseen kaupunkiin. Hän sitten alkaa soittelemaan minulle keskellä yötä, en vastaa, laitan viestin että olen ok ja hyvää yötä. Soittoja silti tuli. Hiljennän puhelimen, mutta valo kuitenkin aina loisti puhelimesta kun soittoa tuli, laitoin viestiä että "älä soittele, mä nukun". Soittelu edelleen jatkui ja tuli viestejä "mistä mä tiedän että se oot sä!?! Mä haluun kuulla sun äänen, kuka tahansa ois voinut kirjottaa ton viestin!" Sammutin puhelimen.

Nykyään pidän häneen aika vähän yhteyttä, enkä kerro tekemisistäni hänelle oikein mitään. Tuntuu olevan menneen perille, tosin vaikuttaa siltä että hän laittoi marttyyrivaiheen päälle eikä enää koskaan soita minulle 😄

Älä anna periksi kohtuuttomille vaatimuksille, tai hän tottuu siihen että aina teet kuten hän haluaa ja siitä tulee sinun velvollisuutesi rauhoitella hänen hermojaan.

Ap, äitisi haluaa kontrolloida sinua eikä kunnioita rajojasi ja henkikökohtaista tilaasi. Älä mahdollista sitä, älä ala päivystää puhelintasi voidaksesi heti reagoida äitisi yhteydenottoihin edes niillä automaattiviesteillä. Selitä äidillesi rauhallisesti mutta päättäväisesti, että olet aikuinen ihminen, joka huolehtii itse itsestään ja että vähempi yhteydenpito riittää. Selitä, ettet vastaile työaikana, koska silloin pitää tehdä töitä.

Äärimmäiset hätätilanteet ovat eri asia, mutta silloin soitto tulee todennäköisesti joltain muulta kuin äidiltä itseltään, kuten sairaalasta.

T. Saman läpikäynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti soittelee jatkuvasti kun olen työssä. Puhelin on äänettömllä, koska olen yleensä eri palavereissa.

Soittelu on häiritsevää ja alkanut vaikuttaa työhöni. Jätän nykyään puhelimen kotiin, etä päivinä vien sen parvekkeelle.

Ärsyttää vayavadti kun työpäivän aikana tullut 10-30 puhelua, eikä edes mitään asiaa.

En enää edes jaksa aina soittaa työpäivän jälkeen.

Täytyy varmaan estää äiti, tai vaihtaa kokonaan numeroa.

Ei ole muistisairautta. Äitini on työtön, ei kuulemma "muista" että minä teen työtä.

Tähän auttaisi rutiini.

Mitä jos vaan sovitte kellonajan? Vaikka joka ikinen päivä tasan kello 20. Käytä se 5 minuuttia äitiisi, joka ikinen päivä.. Näin hän on tyytyväinen ja sinä saat rauhaa. Silloin saat sen rauhan. kaikille niille muille 23 tunnille ja 55 minuutille. Homma alkaa pian tunutumawn kuin hampaiden pesu. Se menee ihan rutiinilla ja käytännössä kun kumpikin vanhenee siitä on myös hyötyä.

Ei helvetissä. Aikuisen ihmisen pitää osata olla häiriköimättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen äitisi on? Ei tuo ole normaalia.

Ei se hänestä ole kiinni vaan ilmeisesti minun tilanteestani, eli alkoi kun siirryin etätöihin. Koska olen vielä sinkku ja sitten vielä paljolti etätöissä, niin tarkoittaa, että olen paljon yksin kotona. Mikä huolestuttaa häntä, koska ajattelee että jos minulle jotain tapahtuu niin kukaan ei ole auttamassa eikä huomaa. Joten jos en vastaa niin hän huolestuu, että minulle on käynyt jotain. Siksi soitot minua ehkä niin paljon stressaavatkin, että on tilanteita (kuten etäpalaveri tms.) joissa en pysty vastaamaan ja tekstarin laitto on myös vaikeaa (koska ainakin omassa työyhteisössäni pidetään epäkohteliaana jos palaverissa ryhtyy laittamaan tekstareita, meillä kun vaaditaan että on video päällä) ja ahdistaa tietää, että äitini on huolissaan kun en vastaa. Mutta varmaan tosiaan pitää skarpata sen kanssa, että laitan aina heti tekstiviestin niin hänen ei tarvitse olla huolissaan kun tietää että minulla on kaikki ok.

- ap

Tai sitten äitisi pitäisi vähän jo päästää sinusta irti ja opetella elämään huolensa kanssa. Et ole vastuussa hänen tunteistaan.

Kun alkaa päästämään irti tai irtautumaan perheestään, jossain vaiheessa huomaa olevansa yksin. Ihmiset ihan oikeasti kuvittelevat kuinka ne kaverit ja työkaverit pysyvät mukana elämässä. Eivät pysy.

Jos 50 vuotiaana on enää edes yksi hyvä ja läheinen ystävä, se on jo hyvin. Suurin osa on joko perheensä kanssa tai yksin tai jokunen entinen tuttu roikkuu mukana, joka silloin tällöin lähettää jotain tekstiviestejä. Mihin ryhmään haluat kuulua?

Kun omia vanhempia tai puolisoa ei ole, niin ketään ei oikeasti kiinnosta. Tai ehkä korkeintaan vuokranantajaa, jos asuu vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen äitisi on? Ei tuo ole normaalia.

Ei se hänestä ole kiinni vaan ilmeisesti minun tilanteestani, eli alkoi kun siirryin etätöihin. Koska olen vielä sinkku ja sitten vielä paljolti etätöissä, niin tarkoittaa, että olen paljon yksin kotona. Mikä huolestuttaa häntä, koska ajattelee että jos minulle jotain tapahtuu niin kukaan ei ole auttamassa eikä huomaa. Joten jos en vastaa niin hän huolestuu, että minulle on käynyt jotain. Siksi soitot minua ehkä niin paljon stressaavatkin, että on tilanteita (kuten etäpalaveri tms.) joissa en pysty vastaamaan ja tekstarin laitto on myös vaikeaa (koska ainakin omassa työyhteisössäni pidetään epäkohteliaana jos palaverissa ryhtyy laittamaan tekstareita, meillä kun vaaditaan että on video päällä) ja ahdistaa tietää, että äitini on huolissaan kun en vastaa. Mutta varmaan tosiaan pitää skarpata sen kanssa, että laitan aina heti tekstiviestin niin hänen ei tarvitse olla huolissaan kun tietää että minulla on kaikki ok.

- ap

Tai sitten äitisi pitäisi vähän jo päästää sinusta irti ja opetella elämään huolensa kanssa. Et ole vastuussa hänen tunteistaan.

Kun alkaa päästämään irti tai irtautumaan perheestään, jossain vaiheessa huomaa olevansa yksin. Ihmiset ihan oikeasti kuvittelevat kuinka ne kaverit ja työkaverit pysyvät mukana elämässä. Eivät pysy.

Jos 50 vuotiaana on enää edes yksi hyvä ja läheinen ystävä, se on jo hyvin. Suurin osa on joko perheensä kanssa tai yksin tai jokunen entinen tuttu roikkuu mukana, joka silloin tällöin lähettää jotain tekstiviestejä. Mihin ryhmään haluat kuulua?

Kun omia vanhempia tai puolisoa ei ole, niin ketään ei oikeasti kiinnosta. Tai ehkä korkeintaan vuokranantajaa, jos asuu vuokralla.

Jos mielestäsi on valittava äidin jatkuvien huoliviestien vastailu monta kertaa päivässä tai yksinäisyys, niin minä valitsen jälkimmäisen. Se tulee kuitenkin lopulta jommalle kummalle, kun toinen kuolee ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti soittelee jatkuvasti kun olen työssä. Puhelin on äänettömllä, koska olen yleensä eri palavereissa.

Soittelu on häiritsevää ja alkanut vaikuttaa työhöni. Jätän nykyään puhelimen kotiin, etä päivinä vien sen parvekkeelle.

Ärsyttää vayavadti kun työpäivän aikana tullut 10-30 puhelua, eikä edes mitään asiaa.

En enää edes jaksa aina soittaa työpäivän jälkeen.

Täytyy varmaan estää äiti, tai vaihtaa kokonaan numeroa.

Ei ole muistisairautta. Äitini on työtön, ei kuulemma "muista" että minä teen työtä.

Tähän auttaisi rutiini.

Mitä jos vaan sovitte kellonajan? Vaikka joka ikinen päivä tasan kello 20. Käytä se 5 minuuttia äitiisi, joka ikinen päivä.. Näin hän on tyytyväinen ja sinä saat rauhaa. Silloin saat sen rauhan. kaikille niille muille 23 tunnille ja 55 minuutille. Homma alkaa pian tunutumawn kuin hampaiden pesu. Se menee ihan rutiinilla ja käytännössä kun kumpikin vanhenee siitä on myös hyötyä.

Ei tuollaista voi sopia. Sehän rajoittaa ap:ta tolkuttomasti ja siitähän hulluus repeäisi, jos tulisikin joku este ettei voi soittaa sovittuna aikana.

Kylmästi yhteydenpidon rajoittaminen estämällä. Mielenterveysongelmahan tuossa on kyseessä.

Joko alkava muistisairaus tai narsismi. Narsistille tyypillistä että toisen on oltava joka hetki HÄNEN tavoitettavissaan. Eikä tosiaan ymmärrä ettei maailmassa toimita vain hänen sääntöjen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti soittelee jatkuvasti kun olen työssä. Puhelin on äänettömllä, koska olen yleensä eri palavereissa.

Soittelu on häiritsevää ja alkanut vaikuttaa työhöni. Jätän nykyään puhelimen kotiin, etä päivinä vien sen parvekkeelle.

Ärsyttää vayavadti kun työpäivän aikana tullut 10-30 puhelua, eikä edes mitään asiaa.

En enää edes jaksa aina soittaa työpäivän jälkeen.

Täytyy varmaan estää äiti, tai vaihtaa kokonaan numeroa.

Ei ole muistisairautta. Äitini on työtön, ei kuulemma "muista" että minä teen työtä.

Tähän auttaisi rutiini.

Mitä jos vaan sovitte kellonajan? Vaikka joka ikinen päivä tasan kello 20. Käytä se 5 minuuttia äitiisi, joka ikinen päivä.. Näin hän on tyytyväinen ja sinä saat rauhaa. Silloin saat sen rauhan. kaikille niille muille 23 tunnille ja 55 minuutille. Homma alkaa pian tunutumawn kuin hampaiden pesu. Se menee ihan rutiinilla ja käytännössä kun kumpikin vanhenee siitä on myös hyötyä.

Ei helvetissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko oikeasti noin ilkeitä vanhemmillenne vai trollaatteko vaan?

Onko teillä kaikilla muka oikeasti ollut niin paskat vanhemmat, ettei tekstariakaan voi laittaa?

Itselläni on erittäin läheiset suhteet äitiini enkä missään nimessä blokkaisi häntä. Tiedän, ettei hän tee tuota pahalla enkä missään nimessä haluaisi loukata häntä. Siksi se stressaakin niin paljon.

Kyse on tilanteista, joissa on vaikea juuri sillä hetkellä laittaa tekstaria (esimerkiksi töissä etäpalaveri jossa video päällä, niin työkaverit pitävät epäkohteliaana jos ryhdyn kirjoittelemaan siinä tekstiviestiä). Kai pitää sitten skarpata sen suhteen että käytän sitten vähintään automaattista tekstiviestiä.

- ap

Mielestäni menee huonoon suuntaan, jos alat laittamaan automaattisen tekstiviestin. Vähän tolleen höperö voi ajatella, että entä jos sille on sattunut jotain ja automaattinen viesti tulee silti, pitää soittaa ja tarkistaa tms. Kyllä se aina tekosyyn keksii.

Puhelin lentokonetilaan vaan, kun soittelu alkaa. Viestin voit laittaa kun on aikaa.

Häiriköinti on aina häiriöksi, teki sen kuka vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita tekstari tai whatsappviesti. Se soittaa koska haluaa tietää, että sulla on kaikki ok.

Se soittaa koska ei kunnioita rajoja ja sillä on tarve. Ei sitä ap:n hyvinvointi kiinnosta.

Joo ei tässä ole kyse huolestumisista vaan rajattomuudesta, tyhmyydestä ja/tai itsekkyydestä.

Mulla tuollainen äiti, ollut tuollainen aina. Olen selittänyt sata kertaa asiallisesti ja kauniisti, että ymmärrtäkö, että olen suihkussa tai kaupan kassalla tai raahaamassa ruokakasseja portaissa tai nukuttamassa lasta tai gynekologilla. Tehoaa puoleksi pöiväksi ja alkaa taas.

Itse kun hän on eläkkeellä niin aikaa on ja koska hän on tuollainen, mitään rupattelu-ystäviä ei ole (ei ymmärrä mistä se kertoo, että mies jätti ajat sitten ja on kaksi ystövää, jotka tapaavat kumpikin hänet 1-2 krt vuodessa, ei kuulemma kerro mitenkään siitä, että hän käyttäytyy huonosti eikä kukaan jaksa häntä).

Kerran minulla oli pitkä soittoaika sairauteeni liittyen erikoislääkärille, jonka kanssa käytiin tarkkaa puhelua uudesta, suuria vaikutuksia tekevästä lääkekokeilusta, jossa pohdimme tarkkoja määriä eri viikoille ja tarkkoja kellonaikoja suhteessa syömisiin ja useamman laboratoriokokeen tarkoja päiviä ja aikoja, niin eukko soitti tämän puhelun aikana 17 kertaa. Ei puhelu katkea, mutta pätkii ja kun hän antoi joka kerta puhelimen soida pitkään, niin puheluun kuuluu sellaista ruksutusta koko sen soiton ajan. Minähän en voi katkaista sitä puhelua ja komentaa olemaan soittamatta uudelleen, koska ei ole numeroa, johon soittaa takaisin ja kiireinen lääkäri oli vihainen MINULLE siitä, että linja pätki koko ajan, vaikka kerroin mistä on kyse ja ehdotin ja että soittaisiko hän hetken kuluttua uudelleen, että saisin komennettua olemaan hiljaa. Ei lääköri tajunnut eikä suostunut. Normaali ihminen ymmörtäisi, että henkilö, jota yritän tavoittaa, ei voi nyt lopettaa puhumaansa puhelua. Kuka muutenkaan ajattelisi, että minulla on nyt oikeus tunkeutua toisen elämään tällä sekunnilla. Asiana oli, että olenko katsonut Charlesin kruunajaisia. Eli ei mikään hengenhätä.

Ollut tällainen aina. Nuorempana saij pidettyä etäisyyttä, mutta nyt tarvitsee välillä oikeaa apua. Olemme jakaneet sisarusten kanssa viikot, että edes joku meistä saisi viikon rauhassa. Ja että joku oikeasti olisi saatavilla hänelle, olemme sumplineet näin. Niin kunnioittaako akka? Ei. Viikot on suurella hänen jääkaappinsa ovessa merkittynä kalenteriin. Yksinkään ei kehtaa vanhusta jättää. Uhkailee perintöasioilla, mutta olen jopa miettinyt, että luopuisin koko perinnöstä, että saisin elämäni, mutta nykyisella taloustilanteella en ehkä uskalla.

Kun siskon tytär sai Xplora-kellopuhelimen, johon vo8 soittaa vaij niistä numeroista, jotka on itse siihen laittanut luvallisiksi, niin ekaluokkalainen sanoi oma-aloitteisesti, että ei laiteta Mumminnumeroa, kun Mummi soittaa muuten minulla koko ajan.

Jos tää taoahtuisikim vain joskus. Mutta ei. Jatkuvaa ollut aina. Myös vaatii päästä kylään. Olen sanonut, että miten sulta on ohi mennyt se, että kylään kutsutaan, kylään ei pakoteta kutsumaan. Hänellä on kuulemma oikeus. Tulee myös alaovellle norkoilemaan ja esittää naapureille suloista mummukkaa, niin pääsee alaovesta, mutta tää ei tehoa. Emme ikinä vaan avaa ovea ellei ole sovittu ja vaatimuksiin keksin aina jonkun hammaslääkärin tms, kutsumme kylään kerran kuussa, saa luvan riittää. Oma vikansa, kauniisti on yritetty vuosia asettaa rajat, selitetty, kuunneltu, kerrottu, kerran palkkasin lempeän psykologin mukaan tapaamisen sopimaan yksityisyyden rajoista, perustelemaan. Loukkaantui, ei kunnioittanut. Sitten alkoi toi, että en vastaa puhelimeen enkä ovikelloon kuin toisinaan.

Ihmiset, joilla ei ole lähipiirissä oikeasti rajaton ihminen, eivät ymmärrä, että mikään sanominen ei tehoa, ei kaunis, ei ruma, ei keskusteleva, ei tyly, ei ykistyinen, ei julkinen. Äitini mukaan kuulun hänelle ja kotini on hänen kotinsa jatke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaoin joskus työhuoneen kaverin kanssa, jonka muistisairas (?) äiti soitti sata kertaa päivässä. Tee nyt siinä sitten töitä.

Ja miten otit tämän puheeksi työkaverisi kanssa?

Työkaveri pyysi päivittäin anteeksi. Mitä nyt tuollaisessa tilanteessa voi tehdä.

Jos en vastannut äitini puheluihin, hän ilmestyi oven taakse, milloin minkäkin verukkeen avulla - kerran tuli 2 tunnin matkan takaa sunnuntaiaamuna seuskalta tuomaan omenahilloa.

Se takertuminen meni niin pahaksi että lopulta muutin kertomatta osoitetta.

Siskoani häiriköi juurikin työpaikalle, soitteli kymmeniä kertoa jatkuvasti. Kun minä olin kaupassa töissä, ilmestyi sinne.

Persoonallisuushäiriöhän tuo on mutta ei siihen saa hoitoa jos ihmienn itse ei myönnä tarvitsevansa apua.

Noihin "soitamme joka päivä klo 20" ei missään nimessä pidä suostua, kun kyseessä on ihminen, joka haluaa kontroida OMIA tunteitaan jatkuvalla yhteydenpidolla. Rakennat siinä itse itsellesi vankilan, jossa istut syyllistyneenä siitä, jos joku päivä et pystykään vastaamaan.

Kuvittele että tapaat ihanan ihmisen ja tämä kysyy sinua luokseen syömään ja katsomaan elokuvaa klo 19.00. Äitisi vaatii että vastaat hänelle puhelimeen klo 20, tai tiedät että hän alkaa soitella huoltoyhtiöön ja poliiseille yms. että olet kuollut. Mitenkä rentouttavaksi arvioisit tämän elokuva-illan asteikolla 1-10? Miten deitti suhtautuisi siihen, että soitat äidillesi kesken treffien?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen äitisi on? Ei tuo ole normaalia.

Ei se hänestä ole kiinni vaan ilmeisesti minun tilanteestani, eli alkoi kun siirryin etätöihin. Koska olen vielä sinkku ja sitten vielä paljolti etätöissä, niin tarkoittaa, että olen paljon yksin kotona. Mikä huolestuttaa häntä, koska ajattelee että jos minulle jotain tapahtuu niin kukaan ei ole auttamassa eikä huomaa. Joten jos en vastaa niin hän huolestuu, että minulle on käynyt jotain. Siksi soitot minua ehkä niin paljon stressaavatkin, että on tilanteita (kuten etäpalaveri tms.) joissa en pysty vastaamaan ja tekstarin laitto on myös vaikeaa (koska ainakin omassa työyhteisössäni pidetään epäkohteliaana jos palaverissa ryhtyy laittamaan tekstareita, meillä kun vaaditaan että on video päällä) ja ahdistaa tietää, että äitini on huolissaan kun en vastaa. Mutta varmaan tosiaan pitää skarpata sen kanssa, että laitan aina heti tekstiviestin niin hänen ei tarvitse olla huolissaan kun tietää että minulla on kaikki ok.

- ap

Aargh, kuulostaa niin raivostuttavalta. En usko että hän on aidosti huolissaan vaan hänellä on sellainen joidenkin äitien kontrollinhalu, että on pakko tietää mitä lapsi tekee. Sano hänelle, että et ole etätöissäkään yksin vaan videoyhteydessä muihin, joten huoli pois. Ja että olet etätöissäkin töissä, etkä voi kesken palaverin vastata tai alkaa näpyttää viestiä. Sitten vaan puhelin kokonaan pois työpäivän ajaksi.

Normaalia yhteydenpitoa / huolissaan olemista EI ole se että soittelee häiriöksi asti 15 kertaa putkeen joka päivä. Normaalisti yhteyttä pidetään molempien rajoja kunnioittaen ja normaalisti tajutaan, että jos joku ei vastaa kesken arkipäivän, hän on todennäköisemmin töissä kuin kuollut. Vaikka hän aidosti kokisi olevansa vain huolissaan ja välittävä, ei tuo käytös ole millään muotoa ok.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse nimenomaan siitä että hän huolestuu että sinulle on käynyt jotain?

Oma äitinikin joskus panikoi ja ylireagoi kun en vastannut. Kerran en vastannut puoleentoista tuntiin kun olin päiväsaikaan kaverilla, känny oli laukussa enkä kuullut kymmeniä puheluita tai viestejä. Kun soitin takaisin niin äiti oli jo ehtinyt pyytää huoltomiehen avaamaan oveni ja tarkastamaan olenko siellä elossa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt soittaa huoltoyhtiöön ja haukkua ne maanrakoon kun menevät mun kotiin ihan vaan jonkun toisen henkilön puhelinsoiton perusteella, eivät itse edes yrittäneet ottaa minuun yhteyttä. Olin täysi-ikäinen ja asunut jo omillani muutaman vuoden.

Toisella kerralla (29-vuotiaana) erehdyin kertomaan äitille että olen menossa treffeille toiseen kaupunkiin. Hän sitten alkaa soittelemaan minulle keskellä yötä, en vastaa, laitan viestin että olen ok ja hyvää yötä. Soittoja silti tuli. Hiljennän puhelimen, mutta valo kuitenkin aina loisti puhelimesta kun soittoa tuli, laitoin viestiä että "älä soittele, mä nukun". Soittelu edelleen jatkui ja tuli viestejä "mistä mä tiedän että se oot sä!?! Mä haluun kuulla sun äänen, kuka tahansa ois voinut kirjottaa ton viestin!" Sammutin puhelimen.

Nykyään pidän häneen aika vähän yhteyttä, enkä kerro tekemisistäni hänelle oikein mitään. Tuntuu olevan menneen perille, tosin vaikuttaa siltä että hän laittoi marttyyrivaiheen päälle eikä enää koskaan soita minulle 😄

Älä anna periksi kohtuuttomille vaatimuksille, tai hän tottuu siihen että aina teet kuten hän haluaa ja siitä tulee sinun velvollisuutesi rauhoitella hänen hermojaan.

Siis herranjestas, mikä draama-mamma sinulla! Onko hän todella yksinäinen jossain pikkuyksiössä eikä ikinä pääse ulos-tylsyyksissään?? Vai mikä vaivaa? Kiessus.

Omalla äidilläni ihan samaa taipumusta, ja veti siihen vielä koko suvun ja tutut mukaan, kun kuvitteli että syyllistämällä alan totella ja vastailla hänelle.

Milloin oli kunnan rippipappi vihainen ja rukoili puolestani kun en pidä yhteyttä äitiini, milloin sukulais-Elsa pöyristynyt etten joka päivä soittele. Milloin naapurit ihmettelivät etten ollut moneen viikkoon käynyt kylässä, vaikka ihan lähellä asun (=80km naapurikunnassa). Miten asia siis oikeasti meni: äiti haukkui minua muille, ja nämä myötäilivät että oho onpa kurja tilanne. Sitten väritti minulle asian niin, että muut ne haukkuvat minua miten huono lapsi olen. Loppui kun kysyin, että miksi hän pitää yhteyttä ihmisiin, jotka haukkuvat hänen lastaan, täytyykin seuraavan kerran tavatessa kertoa heille että olen kyllä äidiltä kuullut miten paljon minua haukkuvat. Äiti olisi jäänyt kiinni valheistaan, joten tuo ainakin hetkeksi loppui.

Oma isoäitini on aina ollut samanlainen. Ensin äitiäni kohtaan, ja äitini kuoleman jälkeen 11 vuotta sitten, kontrollointi siirtyi minua kohtaan. Soitteli paljon ja jos en vastannut, laittoi viestiä perään OLETKO ELOSSA VASTAA VAIN OK, ja kun soitin takaisin, alkoi kauhea syyllistäminen, että kun hän on nähnyt niin paljon kuolemaa, että enkö voisi vain joka päivä kertoa hänelle, että olemme kaikki hengissä.

Marttyyripuheet siitä kuinka ME asumme niin kaukana, vaikka itse halusi muuttaa perämettään vielä vanhana. Pyytää kovasti käymään, ja kun menen lasten kanssa, hän on niin hermona ja vihainen kun pääsen perille, ja syy on kuulemma siinä, että hän on nähnyt niin paljon kuolemaa, että hänen verenpaine nousee kun minä ajan autolla lapset kyydissä. Ja sama juttu paluumatkalla.

Tuossa taannoin suutuin toden teolla ja annoin purkautua kaiken sen stressin ja ahdistuksen, jonka hän minussa aiheutti kymmenen vuoden ajan. Hän sivuutti kaiken toteamalla, että minulla viiraa päässä, ja mitäköhän minun lapsistani oikein tulee. Ja nyt kun siitä on mennyt useampi kuukausi, taas alkaa tämä syyllistäminen kun hän on yksin jne.

Kun äskettäin se 7-vuotias lapsi ja äiti kuolivat Itämereen, mummini soitti minulle hengästyneenä, että olinko se minä! Alkoi taas vähän kypsyttää, kun eihän tuossa ole kyse huolesta tai rakkaudesta. Ainoastaan huoleksi naamioidusta kontrollin halusta ja syyllistämisestä.

Ap, mieti omat rajasi. Mikä määrä äidin kanssa keskustelua puhelimessa on sellainen että jaksat sen? Pari kertaa viikossa, kerran viikossa, pari kertaa kuussa? Kun olet päättänyt sen, ilmoita se äidillesi. Selitä että osaat kyllä itse ilmoittaa hänelle jos tarvitset apua ja nykyinen tilanne on kohtuuton työn ja vapaa-aikasi salta. Sano että jatkossa voidaan keskustella näinä päivinä, ja muina päivinä keskustelut saavat odottaa seuraavaan kertaan. Kerro äidille että mikäli hän ei ala osoittamaan että alkaa ymmärtämään ettei voi soitella sinulle jatkuvasti, niin blokkaat hänet kokonaan esim. 2 viikoksi (seuraava pätkä taas pidempi). Tämän jälkeen systemaattisesti alat toimimaan rajojesi mukaisesti. Et vastaa puheluihin ollenkaan muuten kuin silloin kun olette niin sopineet. Sinä tiedät ettei sinulla ole hätä, joten sitä ei tarvitse todistella äidillesi jatkuvasti. Jatka tätä riittävän pitkään, että äitisi oppii että pidät kiinni rajoistasi. Vaihda äitisi numero äänettömälle, jotta jaksat soittelua. Jos tilanne menee siihen että sovitut soittoajat eivät riitä blokeista huolimatta, niin voit blokata hänet pysyvästi. Jos äitisi ei arvosta yhtään hyvinvointiasi, on parempi blokata hänet pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Oma isoäitini on aina ollut samanlainen. Ensin äitiäni kohtaan, ja äitini kuoleman jälkeen 11 vuotta sitten, kontrollointi siirtyi minua kohtaan. Soitteli paljon ja jos en vastannut, laittoi viestiä perään OLETKO ELOSSA VASTAA VAIN OK, ja kun soitin takaisin, alkoi kauhea syyllistäminen, että kun hän on nähnyt niin paljon kuolemaa, että enkö voisi vain joka päivä kertoa hänelle, että olemme kaikki hengissä.

Marttyyripuheet siitä kuinka ME asumme niin kaukana, vaikka itse halusi muuttaa perämettään vielä vanhana. Pyytää kovasti käymään, ja kun menen lasten kanssa, hän on niin hermona ja vihainen kun pääsen perille, ja syy on kuulemma siinä, että hän on nähnyt niin paljon kuolemaa, että hänen verenpaine nousee kun minä ajan autolla lapset kyydissä. Ja sama juttu paluumatkalla.

Tuossa taannoin suutuin toden teolla ja annoin purkautua kaiken sen stressin ja ahdistuksen, jonka hän minussa aiheutti kymmenen vuoden ajan. Hän sivuutti kaiken toteamalla, että minulla viiraa päässä, ja mitäköhän minun lapsistani oikein tulee. Ja nyt kun siitä on mennyt useampi kuukausi, taas alkaa tämä syyllistäminen kun hän on yksin jne.

Kun äskettäin se 7-vuotias lapsi ja äiti kuolivat Itämereen, mummini soitti minulle hengästyneenä, että olinko se minä! Alkoi taas vähän kypsyttää, kun eihän tuossa ole kyse huolesta tai rakkaudesta. Ainoastaan huoleksi naamioidusta kontrollin halusta ja syyllistämisestä.

Jonkinlaista pakko-oiretta ja sairaanloista tarkistamista tuo on. On mielenterveysongelma.