Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini saattaa soittaa jopa 15 peräkkäin jos en vastaa - millä saan ymmärtämään ettei tekisi niin?
03.07.2023 |
Ihan mielettömän ärsyttävää. Jos en pysty juuri silloin vastaamaan kun hän soittaa, niin sen sijaan että hän jättäisi viestin tai soittaisi myöhemmin uudelleen, niin hän soittaa uudestaan ja uudestaan taukoamatta putkeen jopa 15 kertaa kunnes vastaan.
Olen monta kertaa sanonut, ettei tekisi tätä vaan että joskus en vain pysty vastaamaan puhelimeen eikä se ole mikään syy huolestua. Mutta hän ei suostu uskomaan.
Millä saan hänet uskomaan, ettei tekisi näin kun mikään sanominen ei toimi?
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äitisi on? Ei tuo ole normaalia.
Ei se hänestä ole kiinni vaan ilmeisesti minun tilanteestani, eli alkoi kun siirryin etätöihin. Koska olen vielä sinkku ja sitten vielä paljolti etätöissä, niin tarkoittaa, että olen paljon yksin kotona. Mikä huolestuttaa häntä, koska ajattelee että jos minulle jotain tapahtuu niin kukaan ei ole auttamassa eikä huomaa. Joten jos en vastaa niin hän huolestuu, että minulle on käynyt jotain. Siksi soitot minua ehkä niin paljon stressaavatkin, että on tilanteita (kuten etäpalaveri tms.) joissa en pysty vastaamaan ja tekstarin laitto on myös vaikeaa (koska ainakin omassa työyhteisössäni pidetään epäkohteliaana jos palaverissa ryhtyy laittamaan tekstareita, meillä kun vaaditaan että on video päällä) ja ahdistaa tietää, että äitini on huolissaan kun en vastaa. Mutta varmaan tosiaan pitää skarpata sen kanssa, että laitan aina heti tekstiviestin niin hänen ei tarvitse olla huolissaan kun tietää että minulla on kaikki ok.
- ap
Ap, lue yltä pari viestiä. Tuo ei ole aitoa huolta äidiltäsi, vaan äitisi haluaa kontrolloida sinua ja pitää sinut omassa "vaikutuspiirissään", kun olet "päässyt" pois lapsuudenkotoa. Normaalissa kahden ihmisen vuorovaikutussuhteessa toisen ei tarvitse koko ajan tasoitella sen toisen ihmisen "huolia". Äitisi alistava persoona on keksinyt miten pitää sinut kuuliaisena lapsena edelleen, ja tekee tuota lopun ikääsi, jos sinä et sitä keskeytä. Äitisi käyttää sinua omien tarpeidensa välittömään tyydyttämiseen.
Toistan: kahden ihmisen ihmissuhteessa toisen tehtävä ei ole koko ajan tyynnytellä toisen huolia ja pelkoja.
Näin olen päätellyt myös oman äitini käytöksestä ettei kyse pohjimmiltaan ole huolestumisesta vaan kontrollin tarpeesta vaikka hän itsekin uskoo tekevänsä asioita puhtaasti äidillisestä huolesta. Mutta tällaiset ihmiset hermostuvat aina jos kokevat ettei tilanne ole heidän hallinnassaan. Ainoa mikä heidän hermoja rauhoittaa on se jos kokevat olevansa tilanteen tasalla ja voivat itse vaikuttaa tapahtuman kulkuun vaikka juuri soittamalla etätöissä olevalle lapselleen. Tämä on valitettava persoonallisuuspiirre mikä ei tule muuttumaan mihinkään vaikka kuinka näille ihmisille koittaa järkevästi selittää miksei siihen puhelimeen voi vastata työaikana. Suosittelen että ap tekee niin kuin mitä minä olen tehnyt äitini kanssa. Valehtelen asioista että hän pysyy rauhallisena ja elän omaa elämääni omalla tyylillä. Sano äidillesi että palaat takaisin toimistolle etätöistä.
Sitten on helvetti valloillaan kun jokin valhe paljastuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Pystytkö sinä aina vastaamaan kenen tahansa puheluun riippumatta siitä, missä olet ja mitä olet tekemässä? Oletko kenties opettaja tai lääkäri?
Kyllä, jos minulla on puhelin vieressä, niin uskon voivani myös vastata siihen. Ihan vaan sanoakseni, että en ehdi puhua. Koska miksi sen pitäisi muuten siinä vieressä olla, jos siihen ei voi vastata. Ehkä, jos olisin hätäkeskuksen vastaaja, en pitäisi omaa puhelintani edes mukana, mutta luulen, että äitini ymmärtäisi sen.
Näen asian niin eri tavoin kun moni muu. Jos äitini kokisi tarvetta kuulla ääneni joka päivä, niin järjestäisin asian niin. Minulla jotkut tempparit, Facebook päivystykset tai vauvapalsta ei vaan ole niin tärkeitä, ettenkö voisi luopua muutamasta minuutista niiden parissa puhuakseni äidilleni.En ymmärrä tätä kiirettä mitä ihmisillä muka on, ettei muutamaa minuuttia päivässä löydy läheisille ja ystäville.
Kukaan Suomessa ei tee 16 tuntista työpäivää 7 päivänä viikossa. Ap voisi aloittaa päivänsä soittamalla äidilleen. Soittaa kerran ruokatunnin aikana ja jopa illalla ennen nukkumaan menoa ja siihen menisi ehkä alle 10 minuuttia ja äiti olisi onnellinen.
Mutta palstalla se on periaatekysymys ettei sellaista kuulu tehdä, eikä varsinkaan omien vanhempien kohdalla. Ehkä jonkun panon kohdalla vielä hyväksytään, mutta oma äiti. Ei, se ei vaan sovi, eikä siihen löydy aikaa ja sen harkitsemisen sijaan pitää blokata ihan kokonaan. Niin ja tietenkin antaa päälle sekä narsismi, että mielenterveysdiagnoosi.Tuossa tulisi vuorokauteen jo kolme kellonaikaa, joita täytyy seurata. Mitään muuta samalle ajalle ei voi koskaan sopia, kun on se puhelu. Kaveri pyytää elokuviin tai teatteriin? Ei voi, kun pitää soittaa äidille. Väsyttää ja tekisi mieli nukkua? Ei voi, kun äiti odottaa puhelua. Puhelin unohtuu ottaa mukaan? Siitähän tulee maailmaloppu, äiti soittaa heti poliisille ja koko suvun läpi. Tee kuule ihan vapaasti itse. Oikeastaan voisit mennä äitisi luona käymään kolme kertaa vuorokaudessa, kyllähän se on parempi kuin pelkkä lyhyt puhelu.
Älä naurata.
Kai nyt jokainen voi äitinsä kanssa puhua asioista?
Voi aivan hyvin soittaa vaikka kello 19 ja sanoa, että kello 20 olen menossa kaverin kanssa elokuviin. Edellisenä iltana voi vallan hyvin sanoa, että ajattelin nukkua pitkään huomen aamulla, joten soitan kun herään.
Sinä omassa päässäsi kehittelet jotain maailmanloppuja ja katastrofi reaktioita. Lukemattomat äidit soittavat lapsilleen koulun jälkeen. Paitsi tietysti, jos he tietävät, että lapsi pääseekin myöhemmin tai on retkellä tai syntymäpäiväjuhlissa.
Minulle on yksi ja sama, vaikket puhuisi äitisi kanssa enää koskaan. En välitä. Minä teen ehdotuksia heille, jotka haluavat olla vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä ja ymmärtävät näiden tarpeita ja pitää nämä tyytyväisinä ja siinä samalla kyseenalaistan nämä typerät väitteet ettei ehditä ja kyetä vastaamaan ja puhumaan.Voi ehkä tuntua oudoilta mutta maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka soittavat perheenjäsenilleen ihan joka päivä, monet jopa useamman kerran. Eikä se ole heille rasite, eikä merkki narsismista vaan välittämisestä ja rakkaudesta.
Kyllä. Lukemattomat äidit soittavat lapsilleen koulupäivän jälkeen. Alakoululaisille.
Ap on työikäinen.
Tuollainen jatkuva kontrolloiva soittelu ei ole nähnytkään rakkautta ja välittämistä.
Kyse on hallinnan tarpeesta tai sairaasta riippuvuudesta.
Itselläni on kaksi aikuista lasta ja meillä on hyvät välit. Ei tulisi mieleenikään soitella jatkuvasti tai mennä pyytämättä käymään. Toki välillä huolestun mutta hillitsen itseni. Toisten rajojen kunnioittaminen on rakkautta.
Mistä ihmeen hallinnasta? Joku soittaa ja siihen puheluun ei vastata ja sitten henkilö yrittää uudelleen ja uudelleen, kunnes vastataan. Minä voisin väittää, että kyseessä on sinnikäs ihminen. Tai peräänantamaton tai ehkä hänellä on ylimääräistä aikaa?
Mikä tässä on sitä riippuvuutta tai edes hallinnan tarvetta? Ei ap:n äiti pakota ketään vastaamaan tai tekemään mitään Hän soittaa itse ja päättää ihan itse kuinka monta kertaa soittaa. 0 tai 100 se on hänen päätös ja hänen käytöstä. Hän voisi soittaa, vaikka ei käytössä olevaan numeroon halutessaan.
Voisi pikemmin väittää, että henkilö, joka haluaa päättää saako toinen soittaa ja kuinka monta kertaa on se, joka haluaa hallita sitä toista. Määritellä milloin saa, voiko ylipäätään soittaa ja kuinka monta kertaa saa yrittää. Se on toisen hallitsemista. Jos nyt siis ihan rehellisesti katsotaan asiaa.
Mikä on toisten raja, jolla merkitään missä kunnioittaminen menee ja joka on sitä rakkautta?
Yksi soittoyritys vai ei edes sitä? Tekstiviesti kerran vuodessa? Sinulla on tietysti selkeä käsitys siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Monella on joku käsitys ja suurimmalla osalla se eroaa kaikkien muiden käsityksistä. Toiselle se on se, ettei epäselvissä tilanteissa yritystä jätetä kesken , vaan soitetaan niin kauan, että toiseen saadaan yhteys ja toisille se on, että kunhan viikonpäästä näkyy, että whatsapp viesti on luettu.
Tiedän jo vastauksesi. Se on se mitä sinä teet sinun lastesi kanssa. Se ainoa ja oikea tapa, se joihin muidenkin pitää pyrkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalin, mieleltään terveen vanhemman kanssa saattaa ollakin ihan normaalia soittaa vaikka joka päivä päivä. Tällainen ihminen ei ehkä ymmärrä, millaista on, kun se soittelu on mielenterveyden ongelman värittämää ja kontrolloivaa ja tarkoituksella sellaista, että vastaajalle kaadetaan niskaan syyllistäminen siitä, että "aiheuttaa huolta" kun ei vastaa.
Jos teillä on vaikeuksia käsittää miksi tämä on sairasta käytöstä äidiltä, niin mielikuvissanne vaihtakaa apn tilanteeseen äidin sijalle vaikka puoliso. Kuvitelkaa että töissänne olisi nainen tai mies, jonka puoliso soittelee 43 kertaa työpäivän aikana vaan varmistellakseen, että henkilö on elossa. Ja suuttuu jos ei saa vastausta, ryntää toisesta kaupungista alakerran aspaan kyselemään, että onko puolisoni paikalla.
Äidin ja lapsen vuorovaikutussuhde pitäisi olla tavallinen ystävyyssuhde aikuisiällä. Roikkuminen toisessa ihmisessä ei ole tervettä.
Mutta lopulta kuinka monta kertaa siihen puheluun vastataan?
1 soitto, 1 vastaus? Vai 15 soittoa ja 0 vastausta?
Ehkä jos ihmiset vastaisi heti, niin soittoja olisi tasan 1. Eikä 43.Pystytkö sinä aina vastaamaan kenen tahansa puheluun riippumatta siitä, missä olet ja mitä olet tekemässä? Oletko kenties opettaja tai lääkäri?
Kyllä, jos minulla on puhelin vieressä, niin uskon voivani myös vastata siihen. Ihan vaan sanoakseni, että en ehdi puhua. Koska miksi sen pitäisi muuten siinä vieressä olla, jos siihen ei voi vastata. Ehkä, jos olisin hätäkeskuksen vastaaja, en pitäisi omaa puhelintani edes mukana, mutta luulen, että äitini ymmärtäisi sen.
Näen asian niin eri tavoin kun moni muu. Jos äitini kokisi tarvetta kuulla ääneni joka päivä, niin järjestäisin asian niin. Minulla jotkut tempparit, Facebook päivystykset tai vauvapalsta ei vaan ole niin tärkeitä, ettenkö voisi luopua muutamasta minuutista niiden parissa puhuakseni äidilleni.En ymmärrä tätä kiirettä mitä ihmisillä muka on, ettei muutamaa minuuttia päivässä löydy läheisille ja ystäville.
Kukaan Suomessa ei tee 16 tuntista työpäivää 7 päivänä viikossa. Ap voisi aloittaa päivänsä soittamalla äidilleen. Soittaa kerran ruokatunnin aikana ja jopa illalla ennen nukkumaan menoa ja siihen menisi ehkä alle 10 minuuttia ja äiti olisi onnellinen.
Mutta palstalla se on periaatekysymys ettei sellaista kuulu tehdä, eikä varsinkaan omien vanhempien kohdalla. Ehkä jonkun panon kohdalla vielä hyväksytään, mutta oma äiti. Ei, se ei vaan sovi, eikä siihen löydy aikaa ja sen harkitsemisen sijaan pitää blokata ihan kokonaan. Niin ja tietenkin antaa päälle sekä narsismi, että mielenterveysdiagnoosi.Tuossa tulisi vuorokauteen jo kolme kellonaikaa, joita täytyy seurata. Mitään muuta samalle ajalle ei voi koskaan sopia, kun on se puhelu. Kaveri pyytää elokuviin tai teatteriin? Ei voi, kun pitää soittaa äidille. Väsyttää ja tekisi mieli nukkua? Ei voi, kun äiti odottaa puhelua. Puhelin unohtuu ottaa mukaan? Siitähän tulee maailmaloppu, äiti soittaa heti poliisille ja koko suvun läpi. Tee kuule ihan vapaasti itse. Oikeastaan voisit mennä äitisi luona käymään kolme kertaa vuorokaudessa, kyllähän se on parempi kuin pelkkä lyhyt puhelu.
Älä naurata.
Kai nyt jokainen voi äitinsä kanssa puhua asioista?
Voi aivan hyvin soittaa vaikka kello 19 ja sanoa, että kello 20 olen menossa kaverin kanssa elokuviin. Edellisenä iltana voi vallan hyvin sanoa, että ajattelin nukkua pitkään huomen aamulla, joten soitan kun herään.
Sinä omassa päässäsi kehittelet jotain maailmanloppuja ja katastrofi reaktioita. Lukemattomat äidit soittavat lapsilleen koulun jälkeen. Paitsi tietysti, jos he tietävät, että lapsi pääseekin myöhemmin tai on retkellä tai syntymäpäiväjuhlissa.
Minulle on yksi ja sama, vaikket puhuisi äitisi kanssa enää koskaan. En välitä. Minä teen ehdotuksia heille, jotka haluavat olla vanhempiensa kanssa hyvissä väleissä ja ymmärtävät näiden tarpeita ja pitää nämä tyytyväisinä ja siinä samalla kyseenalaistan nämä typerät väitteet ettei ehditä ja kyetä vastaamaan ja puhumaan.Voi ehkä tuntua oudoilta mutta maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka soittavat perheenjäsenilleen ihan joka päivä, monet jopa useamman kerran. Eikä se ole heille rasite, eikä merkki narsismista vaan välittämisestä ja rakkaudesta.
Kyllä. Lukemattomat äidit soittavat lapsilleen koulupäivän jälkeen. Alakoululaisille.
Ap on työikäinen.
Tuollainen jatkuva kontrolloiva soittelu ei ole nähnytkään rakkautta ja välittämistä.
Kyse on hallinnan tarpeesta tai sairaasta riippuvuudesta.
Itselläni on kaksi aikuista lasta ja meillä on hyvät välit. Ei tulisi mieleenikään soitella jatkuvasti tai mennä pyytämättä käymään. Toki välillä huolestun mutta hillitsen itseni. Toisten rajojen kunnioittaminen on rakkautta.
Mistä ihmeen hallinnasta? Joku soittaa ja siihen puheluun ei vastata ja sitten henkilö yrittää uudelleen ja uudelleen, kunnes vastataan. Minä voisin väittää, että kyseessä on sinnikäs ihminen. Tai peräänantamaton tai ehkä hänellä on ylimääräistä aikaa?
Mikä tässä on sitä riippuvuutta tai edes hallinnan tarvetta? Ei ap:n äiti pakota ketään vastaamaan tai tekemään mitään Hän soittaa itse ja päättää ihan itse kuinka monta kertaa soittaa. 0 tai 100 se on hänen päätös ja hänen käytöstä. Hän voisi soittaa, vaikka ei käytössä olevaan numeroon halutessaan.
Voisi pikemmin väittää, että henkilö, joka haluaa päättää saako toinen soittaa ja kuinka monta kertaa on se, joka haluaa hallita sitä toista. Määritellä milloin saa, voiko ylipäätään soittaa ja kuinka monta kertaa saa yrittää. Se on toisen hallitsemista. Jos nyt siis ihan rehellisesti katsotaan asiaa.
Mikä on toisten raja, jolla merkitään missä kunnioittaminen menee ja joka on sitä rakkautta?
Yksi soittoyritys vai ei edes sitä? Tekstiviesti kerran vuodessa? Sinulla on tietysti selkeä käsitys siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Monella on joku käsitys ja suurimmalla osalla se eroaa kaikkien muiden käsityksistä. Toiselle se on se, ettei epäselvissä tilanteissa yritystä jätetä kesken , vaan soitetaan niin kauan, että toiseen saadaan yhteys ja toisille se on, että kunhan viikonpäästä näkyy, että whatsapp viesti on luettu.
Tiedän jo vastauksesi. Se on se mitä sinä teet sinun lastesi kanssa. Se ainoa ja oikea tapa, se joihin muidenkin pitää pyrkiä.
Sairasta tuo käytös on. Häiriköintiä.
Ohis
Olis ollu kiva et äiti olis useammin soitellu. Tekstarit oli lyhyet. Nähtiin kyllä parin vkon välein.
Tuntuu ihan kummalta lukea ketjua, et joidenkin äidit soittaa koko ajan. Tai et ovat koko ajan kommentoimassa, kylässä tms. Joskus hieman kateus ja usein haikeus nostaa päätään minussa.
Ehkä aikakautena jolloin toista ei nähdä juuri koskaan (tai useain) tai ei ole samassa talossa, joitakin ahdistaa kun ei voi suoraan puhua jos tulee asia, vaan on pelkkä ikuinen kännykkä. Jos toisen vaientaa, se on kuin teippi suun eteen. Jos hän ei muista kerralla sanoa kaikkea, ellei osa paperille etukäteen. Mutta jos 15 kertaa soittaa peräkkäin, se voi olla liikaa jos puhelin piippaa koko ajan. Ehkä joudut päättämään miten toimit, onko värinä, äänetön, myöhemmin soittaa takaisin, vastaaja, vastaa 4 kertaa vai mitä tekee siinä sitten. Jos toisella on hätä, niin siihen voi tuoda rahan tai kyydin kauppaan tms. Iäkkään kanssa voi asua lähempänä, jos on usein avun tarvetta tai joku sukulainen sinne. Onko hänellä sukulaiskontakteja tai joku kiva, ettei sulle koko ajan soita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin pitäisi tietää joka hetki mitä aikuiselle lapselle kuuluu? Jos aloittaja on perheellinen, työssä käyvä ihminen eikä tiettömien taipaleiden takana yksin asuva erakko, niin kyllä muut huomaavat, jos hänellä on jotain hätänä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta päivystää puhelimen vieressä koko aikaa, siinä on se oma elämä hoidettavana.
Mun äiti on sellainen sairaalloisen utelias. Jatkuvasti kyselee mitä teen. Olen siis jo itsekin perheellinen.
Onko teillä OCD:tä suvussa? Muistisairautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita poliisille ja hae lähestymiskielto. Aikuinen ihminen ei ole vastaus tai tilivelvollinen kellekään . Voi elää niinkuin haluaa . Tahallista häirintää tuollainen .
Vierailija kirjoitti:
Äiti soittelee jatkuvasti kun olen työssä. Puhelin on äänettömllä, koska olen yleensä eri palavereissa.
Soittelu on häiritsevää ja alkanut vaikuttaa työhöni. Jätän nykyään puhelimen kotiin, etä päivinä vien sen parvekkeelle.Ärsyttää vayavadti kun työpäivän aikana tullut 10-30 puhelua, eikä edes mitään asiaa.
En enää edes jaksa aina soittaa työpäivän jälkeen.
Täytyy varmaan estää äiti, tai vaihtaa kokonaan numeroa.
Ei ole muistisairautta. Äitini on työtön, ei kuulemma "muista" että minä teen työtä.
Minun äitini alkoi tehdä tuota eläkkeelle jäätyään. Kuvioon kuului, että jos hänelle vastasi, olisi pitänyt heti paikalla lähteä kesken työpäivän hänen kanssaan jonnekin, tai sitten hänen luokseen jotain askaretta toimittamaan. Jos kieltäytyi, hän soitti vaikka sata kertaa, siis edelleen kesken työpäivän. Ei hyväksynyt kieltävää vastausta millään tavalla sanottuna eikä millään syyllä.
Myöhemmin suutuspäissään hän puhui ns suunsa puhtaaksi, ja selitys häiriköinnille paljastui. Äitini toivoi ja mitä ilmeisimmin yritti myös aktiivisesti aiheuttaa, että menettäisin työni, jotta olisin jatkuvasti hänen seuranaan ja täysin hänestä riippuvainen (myös taloudellisesti). Eli hän oli kateellinen työstäni ja halusi enemmän valtaa elämääni.
Yksi raskas sivuilmiö siinä oli ja on, että sivulliset yrittävät tasoitella ja hyvitellä tuota toimintaa. Juuri näitä, mitä tässäkin ketjussa sanotaan, että hän ei muka tarkoita pahaa, on huolissaan, ehkä säälittävästi sairas (suora vihje, että on jotenkin kylmäsydämistä pitää työpaikasta kiinni jos herranjestas oma äiti soittelee), ainakin hän on ah niin sympaattisesti yksinäinen, kaipaa sinua ja niin edelleen.
Joo-o, tämä äiti on yksinkertaisesti vaan paha ihminen, joka yrittää lohdutella omaa kurjaa oloaan järjestämällä lapselleen vielä kurjemman olon. Jos hän menettää työnsä, lapsenkin pitää menettää omansa. Siis vähän sama logiikka kuin perhesurmassa noin periaatteessa. Lisäksi aikuista lasta pidetään jotenkin omana omaisuutena, josta kuuluu saada määrätä.
Kyllä aikuinen työssä käynyt ihminen tasan tarkkaan tietää, ettei kesken työpäivän voi roikkua koko ajan puhelimessa, saati lähteä jonnekin omille teilleen. Ei semmoinen käy päinsä missään työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita tekstari tai whatsappviesti. Se soittaa koska haluaa tietää, että sulla on kaikki ok.
Se soittaa koska ei kunnioita rajoja ja sillä on tarve. Ei sitä ap:n hyvinvointi kiinnosta.
Juuri tämä
Tuohan on selvää häirintää ja kontrollointia. Selitä hänelle että soitat takaisin kun ehdit. Mutta itse päätät puhelimestasi. Ja elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinen, moni vanhempi ihminen on... Löytyisikö vaikka joku harrastus jos yhdessä etsitte....
Tuo menee lopulta luihin ja ytimiin. Kokemusta on. Muutaman kk sitä kestää, jopa 10 puhelua vastaa tai ei. Eikä mitään varsinaista asiaa. Lopulta on pakko laittaa äänettömälle ettei hermot mene kokonaan. Tätä ei ymmärrä mitä se on ennen kun sattuu omalle kohdalle. Itsekin ole saanut kuulla mikä siinä vastaamisessa on niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos laittaisit vastaajan päälle silloin kun et voi ottaa puheluita niin eikös puhelun tullessa hän kuulee vastaaja vietin. Puhelu ei tule.
On muuten raivostuttavaa, ja sitä säikähtääkin kun tsekkaa nopeasti puhelinta ja siinä on 15 vastaamatonta puhelua. Odottaa että joku on vähintään kuollut.
Alue: Aihe vapaa
Näin olen päätellyt myös oman äitini käytöksestä ettei kyse pohjimmiltaan ole huolestumisesta vaan kontrollin tarpeesta vaikka hän itsekin uskoo tekevänsä asioita puhtaasti äidillisestä huolesta. Mutta tällaiset ihmiset hermostuvat aina jos kokevat ettei tilanne ole heidän hallinnassaan. Ainoa mikä heidän hermoja rauhoittaa on se jos kokevat olevansa tilanteen tasalla ja voivat itse vaikuttaa tapahtuman kulkuun vaikka juuri soittamalla etätöissä olevalle lapselleen. Tämä on valitettava persoonallisuuspiirre mikä ei tule muuttumaan mihinkään vaikka kuinka näille ihmisille koittaa järkevästi selittää miksei siihen puhelimeen voi vastata työaikana. Suosittelen että ap tekee niin kuin mitä minä olen tehnyt äitini kanssa. Valehtelen asioista että hän pysyy rauhallisena ja elän omaa elämääni omalla tyylillä. Sano äidillesi että palaat takaisin toimistolle etätöistä.