Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä vanhemmista, jotka jättävät 1-vuotiaan viikoiksi hoitoon
02.07.2023 |
Ja lähtevät kaveriporukalla ulkomaille bilettämään?
Kommentit (108)
Jos on hyvä hoito sen ajan, niin eipä tuossa mitään. Meillä ainakin lapset tykkäsi olla mummin kanssa, kun itse eltiin matkoilla. Ja se 1 v. todennäiköisesti syö jo muutakin kuin äidinmaitoa, niin ruokapuolikaan ei liene ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä kuukausissa = päivät, jonka hän voi olla erossa vanhemmistaan
"vauva voi olla erossa vanhemmistaan yhtä monta tuntia kuin hänellä on ikää kuukausissa ja vartuttuaan yhtä monta yötä kuin hänellä on ikää vuosissa"
Ja huom. vanhemmistaan. Eli molemmista vanhemmistaan, ei äidistä.
Ja huom. oikeassa elämässä lapsi pärjää ihan hyvin myös jonkun muun turvallisen aikuisen hoivissa. On maita, joissa on ihan normaalia, että pienetkin lapset ovat isovanhempien hoivissa ja vanhemmat töissä mahdollisesti jopa toisessa maassa. Tuo on vain turhaa hysteriaa, että äiti ja isä ovat ainoat mahdolliset hoitajat lapselle.
Me ollaan oltu siskon kanssa kuin paita ja perse siitä lähtien kun lapsemme syntyi. Siskoni lapsi on omaani kuukauden vanhempi ja meidän yhteisö on todella tiivis ja olemme voineet viettää aikaa miestemme kanssa kahdestaan toistemme turvin. Kuvioissa pyörii myös sisarus, jonka varavanhempi meidän äiti on ollut. Hänen lapsi hieman meidän lapsia vanhempi. Mukaan toki mahtuu se mummikin joka kasvatti siihen, että vanhemmuus on muutakin kuin biologiaan. Tästä sekalaisesta seurakunnassa on kasvamassa terveitä aikuisia vaikka ei koko ajan ole mietitty sitä meneekö kaikki nyt varmasti tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan lumihiutale vanhempia "minä, minä, minä, heti nyt"
No, mitä kasvaa lapsista joiden vanhempi elää vain lapsen kautta ja se elämä pyörii vain lapsen navan ympärillä?
Juurikin näin. Minusta tuntuu että monella äidillä vaan tulee paha mieli jos oma lapsi ei heti kaipaakaan häntä. Itse ajattelen että me vanhemmat ja koti olemme perusta, josta nuoreksi kehittyessä on hyvä ponnistaa maailmalle ja aina turvallinen paikka johon palata jos elämä potkii. Liikaa näkee lapsia jotka eivät edes syntymäpäiville uskalla jäädä kun pitää ovella takertua vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaisia oikeasti olemassa? Itse en olisi millään malttanut olla erossa lapsistani edes yhtä päivää.
Minäminä-maailmaan tiedoksi. että kaikki äidit eivät ole samanlaisia kuin sinä. Eikä ole tervettä olla noin kiinni lapsessaan.
On ihan tervettä ja normaalia haluta olla aina lastensa kanssa, tosin ei se kovin tiivis symbioosi välttämättä ole lasten ja perheen kannalta parasta.
No ei todellakaan ole. Lapsillakin on oikeus omaan tilaan ja elämään eikä siitä tule mitään, jos äiti on liimautuneena kylkeen 24/7.
Tässä puhuttiin nyt 1-vuotiaista. Ei sen ikäinen tarvitse eroa vanhemmastaan. Jos sama symbioosi jatkuu vielä kouluiässä niin sitten ei enää ole ihan normaalia.
Kyllä 1-vuotiaskin tarvitsee omaa tilaa. Eikä mene rikki, jos onkin välillä vaikka isänsä tai mumminsa tai kumminsa hoivissa. Äiti ei ole lapselle ainut mahdollinen hoitaja. Jos olisi äitinsä menettäneet lapset kuolisivat.
Niin ei, mutta ei mene rikki myöskään siitä jos äiti on aina siinä lähellä. Ihan hyvä tulee (/voi tulla) molemmilla tavoilla, ellei mennä ääripäihin.
Mikä nyt sitten onkaan bilettämisen määritelmä vai haluuko kateellinen ap vaan täällä kiillottaa kruunuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaisia oikeasti olemassa? Itse en olisi millään malttanut olla erossa lapsistani edes yhtä päivää.
Minäminä-maailmaan tiedoksi. että kaikki äidit eivät ole samanlaisia kuin sinä. Eikä ole tervettä olla noin kiinni lapsessaan.
On ihan tervettä ja normaalia haluta olla aina lastensa kanssa, tosin ei se kovin tiivis symbioosi välttämättä ole lasten ja perheen kannalta parasta.
No ei todellakaan ole. Lapsillakin on oikeus omaan tilaan ja elämään eikä siitä tule mitään, jos äiti on liimautuneena kylkeen 24/7.
Tässä puhuttiin nyt 1-vuotiaista. Ei sen ikäinen tarvitse eroa vanhemmastaan. Jos sama symbioosi jatkuu vielä kouluiässä niin sitten ei enää ole ihan normaalia.
Kyllä 1-vuotiaskin tarvitsee omaa tilaa. Eikä mene rikki, jos onkin välillä vaikka isänsä tai mumminsa tai kumminsa hoivissa. Äiti ei ole lapselle ainut mahdollinen hoitaja. Jos olisi äitinsä menettäneet lapset kuolisivat.
Niin ei, mutta ei mene rikki myöskään siitä jos äiti on aina siinä lähellä. Ihan hyvä tulee (/voi tulla) molemmilla tavoilla, ellei mennä ääripäihin.
Itse asiassa myöhemmin elämässä lapselle on haitallista, jos hän on tottunut olemaan vain äidin kanssa. Hän ei opi silloin olemaan muiden kanssa ja esimerkiksi päivähoitoon menemisestä tulee paljon vaikeampaa kuin lapsella, joka on tottunut alusta saakka muihinkin aikuisiin.
Minä jätin 1-vuotiaan isälle ja lähdin ulkomaille kaverin häihin. Hyvin oli mennyt, eikä palatessa ollut mitään oireita jotka viittaisivat järkkyneeseen perusturvallisuuteen, elämä jatkui niinkuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaisia oikeasti olemassa? Itse en olisi millään malttanut olla erossa lapsistani edes yhtä päivää.
Minäminä-maailmaan tiedoksi. että kaikki äidit eivät ole samanlaisia kuin sinä. Eikä ole tervettä olla noin kiinni lapsessaan.
On ihan tervettä ja normaalia haluta olla aina lastensa kanssa, tosin ei se kovin tiivis symbioosi välttämättä ole lasten ja perheen kannalta parasta.
No ei todellakaan ole. Lapsillakin on oikeus omaan tilaan ja elämään eikä siitä tule mitään, jos äiti on liimautuneena kylkeen 24/7.
Tässä puhuttiin nyt 1-vuotiaista. Ei sen ikäinen tarvitse eroa vanhemmastaan. Jos sama symbioosi jatkuu vielä kouluiässä niin sitten ei enää ole ihan normaalia.
Kyllä 1-vuotiaskin tarvitsee omaa tilaa. Eikä mene rikki, jos onkin välillä vaikka isänsä tai mumminsa tai kumminsa hoivissa. Äiti ei ole lapselle ainut mahdollinen hoitaja. Jos olisi äitinsä menettäneet lapset kuolisivat.
Niin ei, mutta ei mene rikki myöskään siitä jos äiti on aina siinä lähellä. Ihan hyvä tulee (/voi tulla) molemmilla tavoilla, ellei mennä ääripäihin.
Ihan jo äidin hyvinvoinnin kannalta on terveellistä olla välillä erossa lapsesta ja tehdä omia juttuja. Ja äidin hyvinvointi heijastelee suoraan lapsen hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaisia oikeasti olemassa? Itse en olisi millään malttanut olla erossa lapsistani edes yhtä päivää.
Minäminä-maailmaan tiedoksi. että kaikki äidit eivät ole samanlaisia kuin sinä. Eikä ole tervettä olla noin kiinni lapsessaan.
On ihan tervettä ja normaalia haluta olla aina lastensa kanssa, tosin ei se kovin tiivis symbioosi välttämättä ole lasten ja perheen kannalta parasta.
No ei todellakaan ole. Lapsillakin on oikeus omaan tilaan ja elämään eikä siitä tule mitään, jos äiti on liimautuneena kylkeen 24/7.
Tässä puhuttiin nyt 1-vuotiaista. Ei sen ikäinen tarvitse eroa vanhemmastaan. Jos sama symbioosi jatkuu vielä kouluiässä niin sitten ei enää ole ihan normaalia.
Kyllä 1-vuotiaskin tarvitsee omaa tilaa. Eikä mene rikki, jos onkin välillä vaikka isänsä tai mumminsa tai kumminsa hoivissa. Äiti ei ole lapselle ainut mahdollinen hoitaja. Jos olisi äitinsä menettäneet lapset kuolisivat.
Niin ei, mutta ei mene rikki myöskään siitä jos äiti on aina siinä lähellä. Ihan hyvä tulee (/voi tulla) molemmilla tavoilla, ellei mennä ääripäihin.
Itse asiassa myöhemmin elämässä lapselle on haitallista, jos hän on tottunut olemaan vain äidin kanssa. Hän ei opi silloin olemaan muiden kanssa ja esimerkiksi päivähoitoon menemisestä tulee paljon vaikeampaa kuin lapsella, joka on tottunut alusta saakka muihinkin aikuisiin.
Tai sitten oppii ihan hyvin. Lukuisia esimerkkejä tästä on. Turha etsiä ongelmia sieltä missä niitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiedän vanhemmat, jotka toivat lapsensa suoraan laitokselta isoäidin hoiviin, kun lähtivät porukalla telttailemaan. Eikä olo lapsen kanssa myöhemminkään parantunut. Ero tuli, ja sitten tapeltiin kumpi joutuu hoitamaan. Kypsymättömiä vanhemmiksi, mutta eipä saanut lapsi kunnon eväitä tulevaisuuteen. Kävi huonosti jokaiselle. Yhteiskunta ei puuttunut asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista. Mielestäni kokonaisuus ratkaisee ja on aina hyvä jos tukiverkkoja löytyy.
Pitäisi hyväksyä erilaista vanhemmuutta ja arvostella vähemmän ja kiinnittää enemmän huomiota ihan todellisiin riskitekijöihin lasten elämässä: väkivaltaisiin ja päihdeongelmaisiin perheisiin. Ja miettiä miten kukin voisi osaltaan auttaa.Meillä on Suomessa tosi vahva muiden arvostelun kulttuuri.
Ei ole olemassa täydellisiä vanhempia, mutta on olemassa erilaista ja kyllin hyvää vanhemmuutta. Arvostetaan sitä
Puutun vaan tuohon, että kaikkialla on todella vahva muiden arvostelun kulttuuri. Ei se ole mikään suomalaisten erityisoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaisia oikeasti olemassa? Itse en olisi millään malttanut olla erossa lapsistani edes yhtä päivää.
Minäminä-maailmaan tiedoksi. että kaikki äidit eivät ole samanlaisia kuin sinä. Eikä ole tervettä olla noin kiinni lapsessaan.
On ihan tervettä ja normaalia haluta olla aina lastensa kanssa, tosin ei se kovin tiivis symbioosi välttämättä ole lasten ja perheen kannalta parasta.
No ei todellakaan ole. Lapsillakin on oikeus omaan tilaan ja elämään eikä siitä tule mitään, jos äiti on liimautuneena kylkeen 24/7.
Tässä puhuttiin nyt 1-vuotiaista. Ei sen ikäinen tarvitse eroa vanhemmastaan. Jos sama symbioosi jatkuu vielä kouluiässä niin sitten ei enää ole ihan normaalia.
Kyllä 1-vuotiaskin tarvitsee omaa tilaa. Eikä mene rikki, jos onkin välillä vaikka isänsä tai mumminsa tai kumminsa hoivissa. Äiti ei ole lapselle ainut mahdollinen hoitaja. Jos olisi äitinsä menettäneet lapset kuolisivat.
Niin ei, mutta ei mene rikki myöskään siitä jos äiti on aina siinä lähellä. Ihan hyvä tulee (/voi tulla) molemmilla tavoilla, ellei mennä ääripäihin.
Itse asiassa myöhemmin elämässä lapselle on haitallista, jos hän on tottunut olemaan vain äidin kanssa. Hän ei opi silloin olemaan muiden kanssa ja esimerkiksi päivähoitoon menemisestä tulee paljon vaikeampaa kuin lapsella, joka on tottunut alusta saakka muihinkin aikuisiin.
Tai sitten oppii ihan hyvin. Lukuisia esimerkkejä tästä on. Turha etsiä ongelmia sieltä missä niitä ei ole.
Terve äiti elää omaakin elämäänsä eikä missään helkkarin symbioosissa lapsen kanssa. Ihan tutkittu juttu että sekä äidille että lapselle tekee hyvää olla välillä erillään. Juuri tästä syystä neuvolastakin tarjotaan hoitoapua, jos tilanne vaatii. Meillä kävi kunnalta saatu hoitaja kerran viikossa, kun mieheni oli 6kk pois töiden takia. Ja aloite hoitajan ottamiselle tuli neuvolasta, ei minulta. Perusteluna oli nimenomaan se, että minä tekisin välillä jotain muutakin kuin olisin lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä kuukausissa = päivät, jonka hän voi olla erossa vanhemmistaan
Eipäs kun vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä kuukausissa = päivät, jonka hän voi olla erossa vanhemmistaan
"vauva voi olla erossa vanhemmistaan yhtä monta tuntia kuin hänellä on ikää kuukausissa ja vartuttuaan yhtä monta yötä kuin hänellä on ikää vuosissa"
Ei vaan käytännössä aina onnistu noin. Esimerkiksi keskolassa kuukausia oleva vauva on pakostakin erossa vanhemmistaan enemmän kuin ikäkuukausiaan vastaavan tuntimäärän. Vanhemmat kun eivät voi olla sairaalassa yötä kuukausikaupalla.
Aika ontuva vertaus tuo sairaus ja lomamatka.
Kyllä minun mielestä ainoastaan huonot vanhemmat jättävät 1-vuotiaan viikoiksi muualle hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaisia oikeasti olemassa? Itse en olisi millään malttanut olla erossa lapsistani edes yhtä päivää.
Minäminä-maailmaan tiedoksi. että kaikki äidit eivät ole samanlaisia kuin sinä. Eikä ole tervettä olla noin kiinni lapsessaan.
On ihan tervettä ja normaalia haluta olla aina lastensa kanssa, tosin ei se kovin tiivis symbioosi välttämättä ole lasten ja perheen kannalta parasta.
No ei todellakaan ole. Lapsillakin on oikeus omaan tilaan ja elämään eikä siitä tule mitään, jos äiti on liimautuneena kylkeen 24/7.
Tässä puhuttiin nyt 1-vuotiaista. Ei sen ikäinen tarvitse eroa vanhemmastaan. Jos sama symbioosi jatkuu vielä kouluiässä niin sitten ei enää ole ihan normaalia.
Kyllä 1-vuotiaskin tarvitsee omaa tilaa. Eikä mene rikki, jos onkin välillä vaikka isänsä tai mumminsa tai kumminsa hoivissa. Äiti ei ole lapselle ainut mahdollinen hoitaja. Jos olisi äitinsä menettäneet lapset kuolisivat.
Niin ei, mutta ei mene rikki myöskään siitä jos äiti on aina siinä lähellä. Ihan hyvä tulee (/voi tulla) molemmilla tavoilla, ellei mennä ääripäihin.
Itse asiassa myöhemmin elämässä lapselle on haitallista, jos hän on tottunut olemaan vain äidin kanssa. Hän ei opi silloin olemaan muiden kanssa ja esimerkiksi päivähoitoon menemisestä tulee paljon vaikeampaa kuin lapsella, joka on tottunut alusta saakka muihinkin aikuisiin.
Tai sitten oppii ihan hyvin. Lukuisia esimerkkejä tästä on. Turha etsiä ongelmia sieltä missä niitä ei ole.
Terve äiti elää omaakin elämäänsä eikä missään helkkarin symbioosissa lapsen kanssa. Ihan tutkittu juttu että sekä äidille että lapselle tekee hyvää olla välillä erillään. Juuri tästä syystä neuvolastakin tarjotaan hoitoapua, jos tilanne vaatii. Meillä kävi kunnalta saatu hoitaja kerran viikossa, kun mieheni oli 6kk pois töiden takia. Ja aloite hoitajan ottamiselle tuli neuvolasta, ei minulta. Perusteluna oli nimenomaan se, että minä tekisin välillä jotain muutakin kuin olisin lapsen kanssa.
Eli ainoat vaihtoehdot on elää symbioosissa 24/7 tai jättää viikoiksi muualle hoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tuollaisia oikeasti olemassa? Itse en olisi millään malttanut olla erossa lapsistani edes yhtä päivää.
Minäminä-maailmaan tiedoksi. että kaikki äidit eivät ole samanlaisia kuin sinä. Eikä ole tervettä olla noin kiinni lapsessaan.
On ihan tervettä ja normaalia haluta olla aina lastensa kanssa, tosin ei se kovin tiivis symbioosi välttämättä ole lasten ja perheen kannalta parasta.
No ei todellakaan ole. Lapsillakin on oikeus omaan tilaan ja elämään eikä siitä tule mitään, jos äiti on liimautuneena kylkeen 24/7.
Tässä puhuttiin nyt 1-vuotiaista. Ei sen ikäinen tarvitse eroa vanhemmastaan. Jos sama symbioosi jatkuu vielä kouluiässä niin sitten ei enää ole ihan normaalia.
Kyllä 1-vuotiaskin tarvitsee omaa tilaa. Eikä mene rikki, jos onkin välillä vaikka isänsä tai mumminsa tai kumminsa hoivissa. Äiti ei ole lapselle ainut mahdollinen hoitaja. Jos olisi äitinsä menettäneet lapset kuolisivat.
Niin ei, mutta ei mene rikki myöskään siitä jos äiti on aina siinä lähellä. Ihan hyvä tulee (/voi tulla) molemmilla tavoilla, ellei mennä ääripäihin.
Itse asiassa myöhemmin elämässä lapselle on haitallista, jos hän on tottunut olemaan vain äidin kanssa. Hän ei opi silloin olemaan muiden kanssa ja esimerkiksi päivähoitoon menemisestä tulee paljon vaikeampaa kuin lapsella, joka on tottunut alusta saakka muihinkin aikuisiin.
Tai sitten oppii ihan hyvin. Lukuisia esimerkkejä tästä on. Turha etsiä ongelmia sieltä missä niitä ei ole.
Terve äiti elää omaakin elämäänsä eikä missään helkkarin symbioosissa lapsen kanssa. Ihan tutkittu juttu että sekä äidille että lapselle tekee hyvää olla välillä erillään. Juuri tästä syystä neuvolastakin tarjotaan hoitoapua, jos tilanne vaatii. Meillä kävi kunnalta saatu hoitaja kerran viikossa, kun mieheni oli 6kk pois töiden takia. Ja aloite hoitajan ottamiselle tuli neuvolasta, ei minulta. Perusteluna oli nimenomaan se, että minä tekisin välillä jotain muutakin kuin olisin lapsen kanssa.
Kyse ei ole nyt siitä, ettei apua saisi pyytää tai vastaanottaa, mutta onhan viikon lomamatka ilman lasta eri asia kuin se, että joku toinen hoitaa lasta kerran viikossa pari tuntia. Ei lapsi varmaan yhdestä ilman vanhempia vietetystä viikosta mene peruuttamattomasti rikki, mutta usein nämä lomailijat hoidattavat lastaan muutenkin pitkiä aikoja toisilla ja se väistämättä vaikuttaa kiintymyssuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä kuukausissa = päivät, jonka hän voi olla erossa vanhemmistaan
"vauva voi olla erossa vanhemmistaan yhtä monta tuntia kuin hänellä on ikää kuukausissa ja vartuttuaan yhtä monta yötä kuin hänellä on ikää vuosissa"
Ei vaan käytännössä aina onnistu noin. Esimerkiksi keskolassa kuukausia oleva vauva on pakostakin erossa vanhemmistaan enemmän kuin ikäkuukausiaan vastaavan tuntimäärän. Vanhemmat kun eivät voi olla sairaalassa yötä kuukausikaupalla.
Aika ontuva vertaus tuo sairaus ja lomamatka.
Jos sitä perustellaan lapsen hyvinvoinnilla, että olisi todella kamalaa, jos lapsi ei näe vanhempiaan joka päivä, niin mitä väliä sillä on, että mikä se syy on, että miksei näe? Unohda nyt ne syyt ja keskity pohtimaan pelkästään sitä, että onko vai eikö ole lapsen kannalta kamalaa, jos ei näe vanhempiaan joka päivä. Niinpä, eihän se ole kamalaa. Ihan kivoja päiviä voi olla myös isovanhempien tai vaikka kummien kanssa ja voi olla hyvinkin läheinen vanhempansa kanssa isompanakin, vaikka olisikin ollut 3 päivää äidistä erossa 1-vuotiaana.
Lapsi hankittu ja vasta sitten todellisuus astuu kuvaan. Et voi enää mennä viikoksi bilettämään. Melkein aivosyöpään verrattavaa vanhentamista.
Minä asuin 1v3kk iästä lähtien mummoni luona. Olen täysin varma, että se oli minulle parempi vaihtoehto kuin kasvaa äitini (alkoholisti) kanssa.