Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pidä kaverin lapsesta :(
02.07.2023 |
Ihan järkyttävän huono omatunto, mutta en kertakaikkiaan haluaisi viettää aikaa kaverin lapsen kanssa. Sen neljän vuoden aikana, kun olen lapsen tuntenut, hänellä on ollut jonkinlainen raivokohtaus menossa ehkä noin 85 % ajasta. Lapsi on uhmakas ja huutaa keuhkojensa pohjasta käytännössä koko ajan. Olen aivan uupunut jo vartin jälkeen, kun vietetään aikaa yhdessä. Omat muksuni alkavat matkia huutamista ja raivoamista. Oon huomannut, että ei enää riitä omat aikuismaiset ajatukset tämän lapsen kohdalla, en jaksa enää erottaa käytöstä ja persoonaa toisistaan, olen alkanut ajatella, että lapsi on vaan kertaikaikkiaan ihan hiton ärsyttävä tyyppi.
Asutaan lähekkäin, joten törmätään jatkuvasti. On vähän paha valehdella, että ollaan vaikka muka jossain menossa, jos sitten kuitenkin törmätään kadulla tai puistossa. Olen alkanut keksiä kaikenlaisia tekosyitä, ettei nähtäisi, ja huomasin muuttavani myös meidän kulkureittiä yksi päivä, kun arvelin, että tavallisella reitillä törmättäisiin. Eilen peruin heidän kyläilynsä, koska en vain jaksanut sitä huutoa ja tavaroiden paiskomista kotonani. En enää edes sano etukäteen omille lapsile, jos tämä lapsi olisi tulossa kylään, koska huomaan miettiväni viimeiseen asti, voisinko kuitenkin perua.
Saako aikuinen edes ajatella, ettei pidä jostain lapsesta? Sanonko suoraan kaverille, että anteeksi vain, mutta en jaksa sun lapsen energioita tällä hetkellä, soitellaan vaikka vuoden päästä? Jatkuva tekosyiden keksiminen ja valehtelu käy raskaaksi, mutta tuskinpa välit enää palautuvat, jos menen noin sanomaan.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että on ihan tarpeeksi tekemistä tässä omassakin vanhemmuudessa, ei jaksaisi yhtään enää noita ylimääräisiä kasvatustilanteita, joissa pitäisi naapurinkin mukulat kasvattaa. Ja ärsyttää ihan valtavasti, kun omat lapset ihastuksissaan sitten matkivat tämän isomman lapsen käytöstä. Meillä on sisällä silmitön huutaminen kielletty (normaaleille raivareille toki ei mitään voi), ei saa heitellä tavaroita, ja mitään ei hajoteta. Ja näistä pidän kiinni, enkä neuvottele. Eipä nämä omatkaan silti aina mitään herranterttuja ole. Mutta sitä en tiedä, miten jaksaisin, jos olisi KOKO AJAN joku uhmaraivari menossa vuodesta toiseen. Tää kaverin lapsi alkaa myös mielestäni olla jo vähän sellainen kiusaajatyyppi, ärsyttää ja härnää toisia lapsia tahallaan. Ap
No kumpi on sulle tärkeämpää, että miellytät kaveriasi ettei hän vaan loukkaannu, vai ettei lapsesi joudu kiusattavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan, mutta kavereita tavataan ilman lapsia ja kyläily on 80-lukua.
kyläilyviha liittyy ehkä ihmisvihaan, luonnollisesti. Mikä vika on kansalaisissa, jotka julistavat sosiaaliset kontaktit turhiksi ja rasittaviksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että on ihan tarpeeksi tekemistä tässä omassakin vanhemmuudessa, ei jaksaisi yhtään enää noita ylimääräisiä kasvatustilanteita, joissa pitäisi naapurinkin mukulat kasvattaa. Ja ärsyttää ihan valtavasti, kun omat lapset ihastuksissaan sitten matkivat tämän isomman lapsen käytöstä. Meillä on sisällä silmitön huutaminen kielletty (normaaleille raivareille toki ei mitään voi), ei saa heitellä tavaroita, ja mitään ei hajoteta. Ja näistä pidän kiinni, enkä neuvottele. Eipä nämä omatkaan silti aina mitään herranterttuja ole. Mutta sitä en tiedä, miten jaksaisin, jos olisi KOKO AJAN joku uhmaraivari menossa vuodesta toiseen. Tää kaverin lapsi alkaa myös mielestäni olla jo vähän sellainen kiusaajatyyppi, ärsyttää ja härnää toisia lapsia tahallaan. Ap
No kumpi on sulle tärkeämpää, että miellytät kaveriasi ettei hän vaan loukkaannu, vai ettei lapsesi joudu kiusattavaksi?
Tietenkin jälkimmäinen, mutta tilanne ei vielä ole siinä pisteessä. Olen lähinnä vain pohtinut, että sekö tässä on seuraavaksi edessä, kun käytös on koko ajan vain kamalampaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen, avaa suusi. Meillä kaikilla aikuisilla on vanhemman velvollisuudet puuttua, jos lapset perseilee. Esim meidän kodissa on meidän perheen säännöt ja se on minun tehtäväni kertoa miten meillä käyttäydytään.
Isä, kahelle.Joo, olen sanonut kyllä tiukasti, esim. että meillä ei heitellä tavaroita, verhoja ei saa repiä, ovia ei saa paiskoa, sisällä ei saa huutaa. Tällä ei ole ollut vaikutusta. Paitsi tietenkin kauhea raivari. Ei se oikein auta. Ap
Silloin osoitetaan ovea ja pyydetään poistumaan, jos esim revitään verhoja ja heitellään tavaroita.
Joo, varmaan pakko sanoa joku kerta, että nyt teidän pitää lähteä. Se on vaan aikamoinen vanhemman auktoriteetin ylikävely. Ehkä jos olisin fiksu, koittaisin puhua tästä vanhemman kanssa kahden kesken. Pitäisi vaan kehdata sanoa, että mä en jaksa tuollaista käytöstä mun kotona, ja haluan että he poistuvat, jos kyläily ei onnistu kivasti. Siinä menee kyllä hyvin todennäköisesti välit. Ap
Jos ystävyys noin pienestä menee, niin antaa mennä, pääsetpähän tästä ongelmasta. Ei taida ystävällä olla kovinkaan kunnioitusta sua ja sun kotia kohtaan kun antaa lapsensa noin käyttäytyä.
Onkohan tuolla ystävällä muitakaan ystäviä johtuen lapsesta? Se ei siltikään ole sinun velvollisuutesi sietää tällaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan, mutta kavereita tavataan ilman lapsia ja kyläily on 80-lukua.
kyläilyviha liittyy ehkä ihmisvihaan, luonnollisesti. Mikä vika on kansalaisissa, jotka julistavat sosiaaliset kontaktit turhiksi ja rasittaviksi?
Joo. Joku nyt vaan tykkää provota. Mutta ensinnäkin ihan kuin kaikille vanhemmille olisi mahdollista nähdä ketään ilman lapsia (neljäsosa suomalaisista perheistä on yh-perheitä). Ja ihan kuin kaikki haluaisivatkaan elää vain siellä ydinperhekuplassa keskenään, ja ystävät olisivat jotain mitä voi vain kevyesti heitellä laidan yli mennen tullen, kun ei enää itseä miellytä. Tai ihan kuin monellakaan meistä olisi liikaa niitä ystäviä. Ja lisäksi kyllä jokainen normaalilla sosiaalisella älyllä varustettu tajuaa, että toisen vanhemmuuden kritisoiminen ei todellakaan ole mikään helppo juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että on ihan tarpeeksi tekemistä tässä omassakin vanhemmuudessa, ei jaksaisi yhtään enää noita ylimääräisiä kasvatustilanteita, joissa pitäisi naapurinkin mukulat kasvattaa. Ja ärsyttää ihan valtavasti, kun omat lapset ihastuksissaan sitten matkivat tämän isomman lapsen käytöstä. Meillä on sisällä silmitön huutaminen kielletty (normaaleille raivareille toki ei mitään voi), ei saa heitellä tavaroita, ja mitään ei hajoteta. Ja näistä pidän kiinni, enkä neuvottele. Eipä nämä omatkaan silti aina mitään herranterttuja ole. Mutta sitä en tiedä, miten jaksaisin, jos olisi KOKO AJAN joku uhmaraivari menossa vuodesta toiseen. Tää kaverin lapsi alkaa myös mielestäni olla jo vähän sellainen kiusaajatyyppi, ärsyttää ja härnää toisia lapsia tahallaan. Ap
No kumpi on sulle tärkeämpää, että miellytät kaveriasi ettei hän vaan loukkaannu, vai ettei lapsesi joudu kiusattavaksi?
Tietenkin jälkimmäinen, mutta tilanne ei vielä ole siinä pisteessä. Olen lähinnä vain pohtinut, että sekö tässä on seuraavaksi edessä, kun käytös on koko ajan vain kamalampaa. Ap
Lapsen käytös kuitenkin jo nyt vaikuttaa sun lapsiin, he saavat huonoa mallia, ja kuten sanoit jo nyt matkivat sitä. Haluatko omista lapsistasi samanlaisia?
Pihalle huonosti kasvatetut apinat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan, mutta kavereita tavataan ilman lapsia ja kyläily on 80-lukua.
kyläilyviha liittyy ehkä ihmisvihaan, luonnollisesti. Mikä vika on kansalaisissa, jotka julistavat sosiaaliset kontaktit turhiksi ja rasittaviksi?
Joo. Joku nyt vaan tykkää provota. Mutta ensinnäkin ihan kuin kaikille vanhemmille olisi mahdollista nähdä ketään ilman lapsia (neljäsosa suomalaisista perheistä on yh-perheitä). Ja ihan kuin kaikki haluaisivatkaan elää vain siellä ydinperhekuplassa keskenään, ja ystävät olisivat jotain mitä voi vain kevyesti heitellä laidan yli mennen tullen, kun ei enää itseä miellytä. Tai ihan kuin monellakaan meistä olisi liikaa niitä ystäviä. Ja lisäksi kyllä jokainen normaalilla sosiaalisella älyllä varustettu tajuaa, että toisen vanhemmuuden kritisoiminen ei todellakaan ole mikään helppo juttu.
Okei, jos ei oo helppo juttu älä tee mitään vaikeeta ja ikävän tuntuista. Omahan on kotisi jos siellä saa riehua ja rikkoa, ja lapsesi vaan säälittää kun eivät he ole saaneet seuraansa valita, vaan joutuvat tällaisen terroristin kanssa aikaa viettämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että on ihan tarpeeksi tekemistä tässä omassakin vanhemmuudessa, ei jaksaisi yhtään enää noita ylimääräisiä kasvatustilanteita, joissa pitäisi naapurinkin mukulat kasvattaa. Ja ärsyttää ihan valtavasti, kun omat lapset ihastuksissaan sitten matkivat tämän isomman lapsen käytöstä. Meillä on sisällä silmitön huutaminen kielletty (normaaleille raivareille toki ei mitään voi), ei saa heitellä tavaroita, ja mitään ei hajoteta. Ja näistä pidän kiinni, enkä neuvottele. Eipä nämä omatkaan silti aina mitään herranterttuja ole. Mutta sitä en tiedä, miten jaksaisin, jos olisi KOKO AJAN joku uhmaraivari menossa vuodesta toiseen. Tää kaverin lapsi alkaa myös mielestäni olla jo vähän sellainen kiusaajatyyppi, ärsyttää ja härnää toisia lapsia tahallaan. Ap
No kumpi on sulle tärkeämpää, että miellytät kaveriasi ettei hän vaan loukkaannu, vai ettei lapsesi joudu kiusattavaksi?
Tietenkin jälkimmäinen, mutta tilanne ei vielä ole siinä pisteessä. Olen lähinnä vain pohtinut, että sekö tässä on seuraavaksi edessä, kun käytös on koko ajan vain kamalampaa. Ap
Lapsen käytös kuitenkin jo nyt vaikuttaa sun lapsiin, he saavat huonoa mallia, ja kuten sanoit jo nyt matkivat sitä. Haluatko omista lapsistasi samanlaisia?
No enpä halua, ja siksi tätä asiaa pohdinkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan, mutta kavereita tavataan ilman lapsia ja kyläily on 80-lukua.
kyläilyviha liittyy ehkä ihmisvihaan, luonnollisesti. Mikä vika on kansalaisissa, jotka julistavat sosiaaliset kontaktit turhiksi ja rasittaviksi?
Joo. Joku nyt vaan tykkää provota. Mutta ensinnäkin ihan kuin kaikille vanhemmille olisi mahdollista nähdä ketään ilman lapsia (neljäsosa suomalaisista perheistä on yh-perheitä). Ja ihan kuin kaikki haluaisivatkaan elää vain siellä ydinperhekuplassa keskenään, ja ystävät olisivat jotain mitä voi vain kevyesti heitellä laidan yli mennen tullen, kun ei enää itseä miellytä. Tai ihan kuin monellakaan meistä olisi liikaa niitä ystäviä. Ja lisäksi kyllä jokainen normaalilla sosiaalisella älyllä varustettu tajuaa, että toisen vanhemmuuden kritisoiminen ei todellakaan ole mikään helppo juttu.
Okei, jos ei oo helppo juttu älä tee mitään vaikeeta ja ikävän tuntuista. Omahan on kotisi jos siellä saa riehua ja rikkoa, ja lapsesi vaan säälittää kun eivät he ole saaneet seuraansa valita, vaan joutuvat tällaisen terroristin kanssa aikaa viettämään.
Miksi raivoat? Enhän ole sanonut, etten ole mitään tekemässä, vaan nimenomaan, että olen, ja sitä tässä juuri pohdiskelen. Ap
Vietä aikaa muiden ystävieni kaa tai hanki uusia sellaisia. Niin itse tein kun mulla oli sama ongelma. En halunnut lapseni viettävän aikaa niin huonossa seurassa, joten lopetin tämän lapsen kanssa ajan viettämisen. Ei ole kaduttanut. Tämä lapsi on nyt huostaanotettu ongelmanuori ja oma lapsi hyvin koulussa menestyvä ja suosittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan, mutta kavereita tavataan ilman lapsia ja kyläily on 80-lukua.
kyläilyviha liittyy ehkä ihmisvihaan, luonnollisesti. Mikä vika on kansalaisissa, jotka julistavat sosiaaliset kontaktit turhiksi ja rasittaviksi?
Joo. Joku nyt vaan tykkää provota. Mutta ensinnäkin ihan kuin kaikille vanhemmille olisi mahdollista nähdä ketään ilman lapsia (neljäsosa suomalaisista perheistä on yh-perheitä). Ja ihan kuin kaikki haluaisivatkaan elää vain siellä ydinperhekuplassa keskenään, ja ystävät olisivat jotain mitä voi vain kevyesti heitellä laidan yli mennen tullen, kun ei enää itseä miellytä. Tai ihan kuin monellakaan meistä olisi liikaa niitä ystäviä. Ja lisäksi kyllä jokainen normaalilla sosiaalisella älyllä varustettu tajuaa, että toisen vanhemmuuden kritisoiminen ei todellakaan ole mikään helppo juttu.
Okei, jos ei oo helppo juttu älä tee mitään vaikeeta ja ikävän tuntuista. Omahan on kotisi jos siellä saa riehua ja rikkoa, ja lapsesi vaan säälittää kun eivät he ole saaneet seuraansa valita, vaan joutuvat tällaisen terroristin kanssa aikaa viettämään.
Miksi raivoat? Enhän ole sanonut, etten ole mitään tekemässä, vaan nimenomaan, että olen, ja sitä tässä juuri pohdiskelen. Ap
No mitä keinoja oot pohdiskellut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan, mutta kavereita tavataan ilman lapsia ja kyläily on 80-lukua.
kyläilyviha liittyy ehkä ihmisvihaan, luonnollisesti. Mikä vika on kansalaisissa, jotka julistavat sosiaaliset kontaktit turhiksi ja rasittaviksi?
Joo. Joku nyt vaan tykkää provota. Mutta ensinnäkin ihan kuin kaikille vanhemmille olisi mahdollista nähdä ketään ilman lapsia (neljäsosa suomalaisista perheistä on yh-perheitä). Ja ihan kuin kaikki haluaisivatkaan elää vain siellä ydinperhekuplassa keskenään, ja ystävät olisivat jotain mitä voi vain kevyesti heitellä laidan yli mennen tullen, kun ei enää itseä miellytä. Tai ihan kuin monellakaan meistä olisi liikaa niitä ystäviä. Ja lisäksi kyllä jokainen normaalilla sosiaalisella älyllä varustettu tajuaa, että toisen vanhemmuuden kritisoiminen ei todellakaan ole mikään helppo juttu.
Okei, jos ei oo helppo juttu älä tee mitään vaikeeta ja ikävän tuntuista. Omahan on kotisi jos siellä saa riehua ja rikkoa, ja lapsesi vaan säälittää kun eivät he ole saaneet seuraansa valita, vaan joutuvat tällaisen terroristin kanssa aikaa viettämään.
Miksi raivoat? Enhän ole sanonut, etten ole mitään tekemässä, vaan nimenomaan, että olen, ja sitä tässä juuri pohdiskelen. Ap
Eihän tässä kukaan ole raivonnut (muutakin se ystävän lapsi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita video pyörimään tai sitten lasten äänikirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan, mutta kavereita tavataan ilman lapsia ja kyläily on 80-lukua.
kyläilyviha liittyy ehkä ihmisvihaan, luonnollisesti. Mikä vika on kansalaisissa, jotka julistavat sosiaaliset kontaktit turhiksi ja rasittaviksi?
Joo. Joku nyt vaan tykkää provota. Mutta ensinnäkin ihan kuin kaikille vanhemmille olisi mahdollista nähdä ketään ilman lapsia (neljäsosa suomalaisista perheistä on yh-perheitä). Ja ihan kuin kaikki haluaisivatkaan elää vain siellä ydinperhekuplassa keskenään, ja ystävät olisivat jotain mitä voi vain kevyesti heitellä laidan yli mennen tullen, kun ei enää itseä miellytä. Tai ihan kuin monellakaan meistä olisi liikaa niitä ystäviä. Ja lisäksi kyllä jokainen normaalilla sosiaalisella älyllä varustettu tajuaa, että toisen vanhemmuuden kritisoiminen ei todellakaan ole mikään helppo juttu.
Okei, jos ei oo helppo juttu älä tee mitään vaikeeta ja ikävän tuntuista. Omahan on kotisi jos siellä saa riehua ja rikkoa, ja lapsesi vaan säälittää kun eivät he ole saaneet seuraansa valita, vaan joutuvat tällaisen terroristin kanssa aikaa viettämään.
Miksi raivoat? Enhän ole sanonut, etten ole mitään tekemässä, vaan nimenomaan, että olen, ja sitä tässä juuri pohdiskelen. Ap
No mitä keinoja oot pohdiskellut?
Juuri niitä, joita olen tässä tuonut esiin.
Kokeiltu on jo: käytökseen puuttuminen ja seuran välttely. Bubbling under: poistumaan pyytäminen, kutsumatta jättäminen, vanhemman kanssa puhuminen, välien katkaisu. Tässä keskustelussa ei ole kyse siitä, että mun pitää todistaa sulle mitä olen tehnyt tai tekemässä, vaan siitä, miten hankala tilanne voi olla kun läheisessä ihmissuhteessa on niin, ettei kertakaikkiaan pidä toisen lapsesta. Ap
Älä kutsu kyläilemään kotiisi, sinulla on siihen oikeus, tietenkin. Tavatkaa jossain esim.puistossa tai sen kaverin luona.
Omassa kodissa voit määritellä käyttäytymisen raamit, julkisilla paikoilla tai toisen kotona vastuun lapsen käyttäytymisestä kuuluu lapsen vanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että on ihan tarpeeksi tekemistä tässä omassakin vanhemmuudessa, ei jaksaisi yhtään enää noita ylimääräisiä kasvatustilanteita, joissa pitäisi naapurinkin mukulat kasvattaa. Ja ärsyttää ihan valtavasti, kun omat lapset ihastuksissaan sitten matkivat tämän isomman lapsen käytöstä. Meillä on sisällä silmitön huutaminen kielletty (normaaleille raivareille toki ei mitään voi), ei saa heitellä tavaroita, ja mitään ei hajoteta. Ja näistä pidän kiinni, enkä neuvottele. Eipä nämä omatkaan silti aina mitään herranterttuja ole. Mutta sitä en tiedä, miten jaksaisin, jos olisi KOKO AJAN joku uhmaraivari menossa vuodesta toiseen. Tää kaverin lapsi alkaa myös mielestäni olla jo vähän sellainen kiusaajatyyppi, ärsyttää ja härnää toisia lapsia tahallaan. Ap
Mä olen itse rajoittanut yhden ystävän ja hänen lasten näkemistä huomattavasti tuon tapaisesta syystä. Oma lapseni on erityislapsi ja todella kova työ ajoittain kasvattaa. Kaverini lapset ovat ihan vaan lellittyjä ja huonotapaisia - saavat vaikka rikkoa tavaroita eikä vanhemmat puutu. Mun lapset sitten katsovat sitä käytöstä, erityinen matkii ja muut ihmettelevät muuten vain, että noinko saa tehdä. Lisäksi kaverini kehuu näitä huonotapaisia lapsiaan kaikesta mahdollisesta ja usein vielä niin, että siinä on jokin "piikki" omalle lapselleni, joka on kehityksessä jäljessä luonnollisesti diagnoosinsa vuoksi.
Samaan aikaan tiedostan että oma lapseni on varmaan monille juuri tuollainen lapsi kuin tämä sinun kuvaama. Tiedän miltä se tuntuu myös. Ja joidenkin tapaamista olen myös vähentänyt, koska heidän lapset sitten ihmettelevät pilkkaavasti oman lapsen käytöstä ja vähän kiusaavatkin ja heidän vanhemmat sitten eivät tuohon puutu omien lastensa osalta vaikka minä aina puutun omani osalta kaikkeen mahdolliseen.
Suosittelisin vaan vaivihkaan vähentämään tapaamisia ja jos tämä ystävä on muuten kiva, niin ehdota näkemistä välillä kahden kesken. Itselleni parhaita äiti kavereita on olleet ne, jotka on olleet ystäviä ennen lapsiakin. Heihin on syntynyt ystävyys muista asioista ja molemmat osaavat suhtautua omiin lapsiin realistisesti tapaamisessa ja näitä ystäviä tapaan ilman lapsia myös.
Ei siis sun täydy jaksaa tuota, mutta ehdoin tahdoin ei kannata loukata kun vähentää tapaamisia kertomalla syytä
Mikset vastaa hyviä ideoita esittäneille? Ärsyttää yrittää neuvoa, kun juuri heille et vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kokonaan, mutta kavereita tavataan ilman lapsia ja kyläily on 80-lukua.
kyläilyviha liittyy ehkä ihmisvihaan, luonnollisesti. Mikä vika on kansalaisissa, jotka julistavat sosiaaliset kontaktit turhiksi ja rasittaviksi?
Joo. Joku nyt vaan tykkää provota. Mutta ensinnäkin ihan kuin kaikille vanhemmille olisi mahdollista nähdä ketään ilman lapsia (neljäsosa suomalaisista perheistä on yh-perheitä). Ja ihan kuin kaikki haluaisivatkaan elää vain siellä ydinperhekuplassa keskenään, ja ystävät olisivat jotain mitä voi vain kevyesti heitellä laidan yli mennen tullen, kun ei enää itseä miellytä. Tai ihan kuin monellakaan meistä olisi liikaa niitä ystäviä. Ja lisäksi kyllä jokainen normaalilla sosiaalisella älyllä varustettu tajuaa, että toisen vanhemmuuden kritisoiminen ei todellakaan ole mikään helppo juttu.
Okei, jos ei oo helppo juttu älä tee mitään vaikeeta ja ikävän tuntuista. Omahan on kotisi jos siellä saa riehua ja rikkoa, ja lapsesi vaan säälittää kun eivät he ole saaneet seuraansa valita, vaan joutuvat tällaisen terroristin kanssa aikaa viettämään.
Miksi raivoat? Enhän ole sanonut, etten ole mitään tekemässä, vaan nimenomaan, että olen, ja sitä tässä juuri pohdiskelen. Ap
No mitä keinoja oot pohdiskellut?
Juuri niitä, joita olen tässä tuonut esiin.
Kokeiltu on jo: käytökseen puuttuminen ja seuran välttely. Bubbling under: poistumaan pyytäminen, kutsumatta jättäminen, vanhemman kanssa puhuminen, välien katkaisu. Tässä keskustelussa ei ole kyse siitä, että mun pitää todistaa sulle mitä olen tehnyt tai tekemässä, vaan siitä, miten hankala tilanne voi olla kun läheisessä ihmissuhteessa on niin, ettei kertakaikkiaan pidä toisen lapsesta. Ap
Eli haluat voivottelua että on hankala tilanne, mutta ei keskustelua mitä ratkaisua olet miettinyt ja mikä niistä olisi hyvä?
Alue: Aihe vapaa
Kuten tuossa aiemmin kerroin, olen puuttunut. Ap