En pidä kaverin lapsesta :(
Ihan järkyttävän huono omatunto, mutta en kertakaikkiaan haluaisi viettää aikaa kaverin lapsen kanssa. Sen neljän vuoden aikana, kun olen lapsen tuntenut, hänellä on ollut jonkinlainen raivokohtaus menossa ehkä noin 85 % ajasta. Lapsi on uhmakas ja huutaa keuhkojensa pohjasta käytännössä koko ajan. Olen aivan uupunut jo vartin jälkeen, kun vietetään aikaa yhdessä. Omat muksuni alkavat matkia huutamista ja raivoamista. Oon huomannut, että ei enää riitä omat aikuismaiset ajatukset tämän lapsen kohdalla, en jaksa enää erottaa käytöstä ja persoonaa toisistaan, olen alkanut ajatella, että lapsi on vaan kertaikaikkiaan ihan hiton ärsyttävä tyyppi.
Asutaan lähekkäin, joten törmätään jatkuvasti. On vähän paha valehdella, että ollaan vaikka muka jossain menossa, jos sitten kuitenkin törmätään kadulla tai puistossa. Olen alkanut keksiä kaikenlaisia tekosyitä, ettei nähtäisi, ja huomasin muuttavani myös meidän kulkureittiä yksi päivä, kun arvelin, että tavallisella reitillä törmättäisiin. Eilen peruin heidän kyläilynsä, koska en vain jaksanut sitä huutoa ja tavaroiden paiskomista kotonani. En enää edes sano etukäteen omille lapsile, jos tämä lapsi olisi tulossa kylään, koska huomaan miettiväni viimeiseen asti, voisinko kuitenkin perua.
Saako aikuinen edes ajatella, ettei pidä jostain lapsesta? Sanonko suoraan kaverille, että anteeksi vain, mutta en jaksa sun lapsen energioita tällä hetkellä, soitellaan vaikka vuoden päästä? Jatkuva tekosyiden keksiminen ja valehtelu käy raskaaksi, mutta tuskinpa välit enää palautuvat, jos menen noin sanomaan.
Kommentit (68)
Oheishuomiona pakko todeta, että onnea teille kaikille, joille on ihan itsestäänselvyys, että pääsette tapaamaan ystäviä -tai yhtään mihinkään- ilman lapsia. Kaikissa perheissä ei tosiaankaan ole kahta vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen, avaa suusi. Meillä kaikilla aikuisilla on vanhemman velvollisuudet puuttua, jos lapset perseilee. Esim meidän kodissa on meidän perheen säännöt ja se on minun tehtäväni kertoa miten meillä käyttäydytään.
Isä, kahelle.Joo, olen sanonut kyllä tiukasti, esim. että meillä ei heitellä tavaroita, verhoja ei saa repiä, ovia ei saa paiskoa, sisällä ei saa huutaa. Tällä ei ole ollut vaikutusta. Paitsi tietenkin kauhea raivari. Ei se oikein auta. Ap
Silloin osoitetaan ovea ja pyydetään poistumaan, jos esim revitään verhoja ja heitellään tavaroita.
Joo, varmaan pakko sanoa joku kerta, että nyt teidän pitää lähteä. Se on vaan aikamoinen vanhemman auktoriteetin ylikävely. Ehkä jos olisin fiksu, koittaisin puhua tästä vanhemman kanssa kahden kesken. Pitäisi vaan kehdata sanoa, että mä en jaksa tuollaista käytöstä mun kotona, ja haluan että he poistuvat, jos kyläily ei onnistu kivasti. Siinä menee kyllä hyvin todennäköisesti välit. Ap
Tämän ko. äidin kohdalla on ihan pakko kysyä, että minkä "vanhemman auktoriteetin"? Kaveruus varmaan menee, mutta eivät ne vanhemmat koskaan tule muuttamaan kasvatusmetodejaan, jos kukaan ei sano niiden olevan täysin pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen, avaa suusi. Meillä kaikilla aikuisilla on vanhemman velvollisuudet puuttua, jos lapset perseilee. Esim meidän kodissa on meidän perheen säännöt ja se on minun tehtäväni kertoa miten meillä käyttäydytään.
Isä, kahelle.Joo, olen sanonut kyllä tiukasti, esim. että meillä ei heitellä tavaroita, verhoja ei saa repiä, ovia ei saa paiskoa, sisällä ei saa huutaa. Tällä ei ole ollut vaikutusta. Paitsi tietenkin kauhea raivari. Ei se oikein auta. Ap
Silloin osoitetaan ovea ja pyydetään poistumaan, jos esim revitään verhoja ja heitellään tavaroita.
Joo, varmaan pakko sanoa joku kerta, että nyt teidän pitää lähteä. Se on vaan aikamoinen vanhemman auktoriteetin ylikävely. Ehkä jos olisin fiksu, koittaisin puhua tästä vanhemman kanssa kahden kesken. Pitäisi vaan kehdata sanoa, että mä en jaksa tuollaista käytöstä mun kotona, ja haluan että he poistuvat, jos kyläily ei onnistu kivasti. Siinä menee kyllä hyvin todennäköisesti välit. Ap
Tämän ko. äidin kohdalla on ihan pakko kysyä, että minkä "vanhemman auktoriteetin"? Kaveruus varmaan menee, mutta eivät ne vanhemmat koskaan tule muuttamaan kasvatusmetodejaan, jos kukaan ei sano niiden olevan täysin pielessä.
Mistä seuraakin hyvä kysymys: kenellä on oikeus tai velvollisuus tällaisesta asiasta sanoa? Ja kenen sanomana siitä voisi olla hyötyä?
Miksi ihmeessä käytös ja persoona pitäisi erottaa toisistaan? Käytöshän ilmentää persoonaa.
En itse viettäisi minuuttiakaan aikaa hullun huutajalapsen kanssa. Sanot suoraan etteivät voimavarat riitä noin vaikean lapsen käytöksen sietämiseen.
Sanonko suoraan kaverille, että anteeksi vain, mutta en jaksa sun lapsen energioita tällä hetkellä, soitellaan vaikka vuoden päästä?
Sano. puhu....
Ei kaikkia tarvitsekkaan sietää,ei edes lapsia.on täysin luonnollista,ettei pidä kaikista.
Yritä tavata kaveria ilman lasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä käytös ja persoona pitäisi erottaa toisistaan? Käytöshän ilmentää persoonaa.
En itse viettäisi minuuttiakaan aikaa hullun huutajalapsen kanssa. Sanot suoraan etteivät voimavarat riitä noin vaikean lapsen käytöksen sietämiseen.
Pienen lapsen persoona on vasta muodostumassa. Ei uhmailusta voi tehdä päätelmiä siitä, millainen ihminen hänestä tulee. Muutenhan jokainen uhmaikäinen olisi aikuisenakin aivan kauhea tyyppi.
En ehkä haluaisi enää kaveerata kyseisen perheen kanssa. Ehkä voitte joskus nähdä kahdenkesken kaverisi kanssa?