Etunimellä puhuttelu ärsyttää

Miksi me suomalaiset ollaan niin kitkeriä kaikesta.. :(

Itse pidän myös etunimellä puhuttelusta, ja itsekin teen niin, kun haluan erityisesti huomioida sen kohtaamani henkilön; hyvässä, kunnioittavassa mielessä. Esimerkiksi töissä, vaikka pyytäessäni palaverissa jotain asiaa tmv.

Ihmettelen tosiaan tätä yleistä asennetta, että se olisi jotenkin alentavaa tai epäasiallista, lähtökohtaisesti pahantahtoisesti tarkoitettu, kun tosiasia on ihan toisenlainen. Ei kaikesta tarvitse aina löytää ketunhäntää kainalosta.

Töissä vituttaa yli kaiken. Ilmoitustaululla on joku tiedonanto ja allekirjoituksena "Tiina", vaikka konsernissa on vaikka kuinka monta sen nimistä.

Muakin ärsyttää kun nimeä käytetään, eiks ne tollot tajua, että se nimi kuluu kun sitä käytetään?

Tuo kuuluu tekopyhiin kulttuureihin, kuten Amerikkaan tai Venäjälle. Kummassakin hoetaan sitä etunimeä aina: Kiitos, Keijo. Huomenta, Pirjo. Mitä kuuluu, Ylermi?

Terpiakieltä, menee kylmät väreet. Tästä jos jostakin tunnistaa manipuloinnin. Tuo Piia-juttu mainio esimerkki!

Eli ap haluaa tällaista:

Palaverissa pomo:

- sinä punapaitainen, mitä mieltä olet tästä ehdotuksesta?

- punapää, voisitko esitellä meille ensi viikon ohjelman?

- kesätyöntekijä, mitä olet mieltä täällä työskentelystä?

Kun ollaan kasvotusten ei tarvita nimiä tai pronomine. Voidaan sinutella tai teititellä, ei ole mitään syytä lisätä sitä nimeä joka paikkaan.

Ruotsissa yleistä ja kuuluu kohteliasuuteen. Suomessa sellainen käsitys on tuntematon.

Kyllä se henkilö siinä vieressä tietää että sinulle puhutaan ilman sitä hei Sirpa kuule

-aloitusta.

Puhuttelen lapsiani ja miestäni aina etunimellä eikä kukaan koe sitä alentuvaksi.

- ai kuinka hyvää ruokaa olet tehnyt Pekka

- Pekka, tuotko kaupasta kermaviiliä?

- Pekka, arvaa keneen törmäsin tämään kaupassa.

Niin ja Pekka nimi on keksitty 😁

Vaikea olisi kommunikoida, jos ei puhuteltaisi nimellä.

Mirja teki Markun työt ja Markku Mirjan, kun eivät tienneet kumpaa puhutellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa yleistä ja kuuluu kohteliasuuteen. Suomessa sellainen käsitys on tuntematon.

Kuuluu teeskentelyyn ja manipulointiin. Kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota, tätä käyttää pääsääntöisesti narsistiset ihmiset jotka haluavat hyötyä/manipuloida.

Vierailija kirjoitti:

Siis millä sua pitäis kutsua jos ei nimelläs?

Hyvä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Miksi me suomalaiset ollaan niin kitkeriä kaikesta.. :(

Itse pidän myös etunimellä puhuttelusta, ja itsekin teen niin, kun haluan erityisesti huomioida sen kohtaamani henkilön; hyvässä, kunnioittavassa mielessä. Esimerkiksi töissä, vaikka pyytäessäni palaverissa jotain asiaa tmv.

Ihmettelen tosiaan tätä yleistä asennetta, että se olisi jotenkin alentavaa tai epäasiallista, lähtökohtaisesti pahantahtoisesti tarkoitettu, kun tosiasia on ihan toisenlainen. Ei kaikesta tarvitse aina löytää ketunhäntää kainalosta.

Varmaan se ärsyttää, kun se on toisesta kulttuurista omaksuttu tapa. Muutenkin englanninkielisestä maailmasta apinoidaan jo liikaa ilmaisuja ja asioita. Huomasin, kun Elina Valtosta haastateltiin nyt Venäjän vallankaappausyrityksen aikana ulkona asiasta. Hän saapui paikalle hymyillen pakonomaisesti ja hymyili koko haastattelun ajan. Tuo jatkuva hymyily on yksi muualta apinoitu tapa myös, ja tuntuu olevan nimenomaan naisille pakollista. Tavallaan kulttuuri-imperialismia ja yhdenlaista alistamista tuokin, etunimellä puhuttelu ja alati pakollinen hymyily. Suomessa on aiemmin arvostettu sitä, että vakavista asioista puhuttaessa ollaan vakavia, ja ihmisiä kunnioitetaan etäisyyttä pitämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa yleistä ja kuuluu kohteliasuuteen. Suomessa sellainen käsitys on tuntematon.

Kuuluu teeskentelyyn ja manipulointiin. Kannattaa oikeasti kiinnittää huomiota, tätä käyttää pääsääntöisesti narsistiset ihmiset jotka haluavat hyötyä/manipuloida.

Höpönlöpön. Käytän etunimiä silloin kun on läheinen ihminen kyseessä. En vieraita kutsu etunimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea olisi kommunikoida, jos ei puhuteltaisi nimellä.

Mirja teki Markun työt ja Markku Mirjan, kun eivät tienneet kumpaa puhutellaan.

Tämähän juuri on outoa, kun julkisesti paavotellaan tai pekatellaan poliitikkoja, vaikka heidät erottaisi paremmin sukunimen perusteella: Arhinmäki vai Väyrynen, Haavisto vai Kataja?

Tulisi käyttää henkilönumeroita tai ei-henkilökohtaisia ilmaisuja kuten "kuulehan poju" tai "keitäpä tyttö kahvia".

Vierailija kirjoitti:

Sillä on psykologista vaikutusta ihmisiin, monet yrittävät käyttää sitä kikkaa.

Sillon naisystävä käyttänyt tuota etunimen käyttöä kun tehnyt jotain omituista ja koittaa selittää vakuuttavasti tekemisiään jotenkin toisin kuin mitä todellisuus oikeasti on.

Siitä tulee kuva, että puhuja asettuu yläpuolelleni.

Luulen että esim töissä ne, jotka sitä harrastavat, eivät tykkäisi yhtään, jos tekisin samaa heille.

Se yksi, muuten oikein pätevä ja miellyttävä toimittaja, ylen uutisissa käyttää tuota. "Pia, täällä hallitusneuvotteluissa tilanne jatkuu. Mutta Pia, palaamme asiaan myöhemmin."