Onko muilla miehillä tällaista ongelmaa, että haluaisi kyllä kumppanin, mutta ei kiinnostu kenestäkään?

Mulle on tullut elämäni (40+) aikana vaan kaks kertaa se elokuvahumahdus, kun olen uuden ihmisen tavannut. Toisen kanssa olen ollut nyt yli 20 vuotta yhdessä ja toinen tapahtui kuukausi ensimmäisen jälkeen joten se toka ihminen jäi kokematta kun mulla oli jo tää eka.

Eli kyllä siinä humahduksessa jotain perää on, siis että vaikuttaa korreloivan yhteensopivuuden kanssa. Siksihän siitä on elokuviakin tehty. Sitä kannattaa odottaa ja kun se tulee niin sitä kannattaa kuunnella. Jos sitä ei koskaan tule, siis tyyliin 35 vuotiaaksi asti, niin sitten joko tyytyy vähempään ja perustaa perheen, tai jatkaa odottelua tietoisena siitä että se leffaromanssi ei välttämättä koskaan osu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niiden valtavat peräsimet aiheuttaa lähinnä yökötysreaktion. Miksi lähes kaikilla on perse sellainen, ettei ovista mahdu!?

Naiset eisneellistävät itseään, sitten ihmettelevät kun tulee sekstististä kommenttia. Sitä saa mitä tilaa.

Saatan joskus innostua, mutta kun harkitsee kaikkea seurusteluun liittyvää riesaa, niin nopeasti sitä napsahtaa takaisin järkiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajankohtainen aihe itselleni, sillä olen 33-vuotias ja eronnut vuosikymmenen kestäneestä parisuhteesta, jossa oli paljon hyvää, mutta myös seikkoja joiden vuoksi päätin olla sitä jatkamatta.

Vaikka varsinaista tarvetta parisuhteelle ei ole etenkään nyt tuoreeltaan eron jälkeen, on ero saanut kuitenkin miettimään sitä, tulenko enää koskaan olemaan parisuhteessa. Edellinen suhde opetti paljon siitä, millainen olen itse ja millaista puolisolta toivon. Paljon oli mielipahaa aiheuttavia asioita/ominaisuuksia, joita en jatkossa sietäisi.

Lisäksi tiedän, etten ole nyt enkä koskaan ollut erityisesti miesten mieleen. Olen pitkä ja viihdyn parhaiten lyhyissä hiuksissa - jo nämä seikat tuntuvat olevan liikaa monelle miehelle. Jos jossain vaiheessa tulee tarve löytää puoliso keinolla millä hyvänsä, tuntuu harmilliselta että pitää varmaan kasvattaa pidemmät hiukset ihan vain sen takia, ettei joku potentiaalinen kumppani karsiudu siksi pois. Vaikka täysin typerää tuollaista on ajatella jo siitäkin syystä, että enhän mä edes haluaisi kumppania joka ei haluaisi minua muuna kuin itsenäni.

Summa summarum, kyllähän tässä melkein toivoo että haaveet parisuhteesta eivät koskaan enää herää, jotta säästyisi paljolta mielipahalta ja surulta.

Näin on myös meidän miesten tehtävä, jos haluamme kovasti löytää kumppanin. Lihaksia on ruvettava treenaamaan ja rasvaa polttamaan. Hiuksiahan meillä ei monella valitettavasti ole edes mahdollista kasvattaa. Myöskin pituus on monelle naiselle täysi kynnyskysymys. Sentilleen jopa osataan vaatia oikeaa lukemaa. Sama koskee muita ruumiin pituuksia. Tämän lisäksi kehityksen alle pitää laittaa myös mentaalipuolen ominaisuudet, lähestyminen ja vietteleminen. Vielä pitäisi vähän tienatakin ja olla hyvässä asemassa.

Pointtini oli ehkä tässä se, että tuntuu vain surulliselta että asioita pitää tehdä pariutumisen vuoksi. Onhan se järkevää tienata rahaa, harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti ja sopivan verran jo oman hyvinvointinsa vuoksi, sama koskee kumpaakin sukupuolta. Toki pariutumista tukee se, että huolehtii omasta taloudellisesta ja fyysisestä hyvinvoinnista.

Hiusten pituutta käytin esimerkkinä siksi, että se tuntuu yksittäisenä asiana saavaan oudon paljon painoarvoa monelle, ei tietenkään jokaiselle, miehelle. Toki mielipiteitä on monia ja makunsa kullakin, ja hyvännäköiset henkilöt ovat onnekkaasti hottiksia vaikka perunasäkissä.

Siitä olen samaa mieltä, että on todella harmillista että pituus on sellainen asia joka monella tuntuu olevan merkityksellisempi kuin moni asia joka vaikka vaikuttaisi yhdessä viihtyvyyteen, ja että nämä odotukset kohdistuvat miehiin niin suuresti. Omista pidemmistä seurustelukumppaneista molemmat ovat olleet itseäni pari senttiä lyhyempiä, eikä se ole itselleni ollut ajattelemisen arvoinen seikka. Erona on lähinnä ollut miesten suhtautuminen asiaan, eli toivooko esim vain matalien kenkien käyttöä vai kehuuko pitkiä jalkoja, jos on korkkarit jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on hyvä löytää jo koulussa tai viimeistään opiskellessa. Sen jälkeen loppuu kohtaamiset. Juottoloista ei voi löytyä mieleistä seuraa koska siellä kaikki ovat niin kännissä.

Ruoka kaupat ovat ainoita paikkoja, joissa voi kohdata normaalin ihmisen, joka ei teeskentele.

Sovi treffit aina yleisille paikoille, esim. Kahvilaan.

Todella toivon ettei kukaan tästä rohkaistu alkaa iskemään jossain ruokakaupassa... Ihmiset ovat siellä hoitamassa arkisia asioitaan aivan kuten ovat salilla, kirjastossa ja lenkkipolullakin. Toivottavasti Suomeen ei koskaan tule mitään etelämaalaista naisten ahdistelukulttuuria jossa naisena en saa enää kulkea arjessa rauhassa.

Nainen32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mul oli aikoinaa yks suhde missä välitin oikeesti siitä naisesta , sen jälkee kaikki muijat on ollu vähä sillee et kylhä niitten seuras on pari tuntii mut ei oikee mitää tunteita oo kehittyny. Tie sit mikä sii on, mä en vaan jaksa mitään sellasta teennäistä

Olen nainen, mutta sama ongelma. Liian monet ihmiset eivät uskalla olla aitoja itsejään, ja kyllähän sen tavallaan ymmärtääkin kun ilmapiiri on niin tuomitseva. Kuitenkin itseäni kiinnostaa ainoastaan aidot ihmiset.

Olen tutustunut tinderin yms. kautta suunnilleen 100 eri mieheen virtuaalipelissä jutellen, puhelimessa ja joidenkin kanssa livetreffeillä. Pisin ja ainoa suhde sieltä kesti 6kk, kunnes mies paljastui liian itsekkääksi. Joko nuo tyypit ovat olleet liian negatiivisia, tosikkoja, hiljaisia tai sitten ei vain ole synkannyt. Usein nuo miehet haluaisivat jatkaa tutustumista, mutta haluan sellaisen ihmisen, jonka kanssa tykkään jutella.

Vaatimuslistasi ja utopistiset ajatukset unelmamiehestä ovat jo niin pitkällä, että et ainakaan Tinderistä tule löytämään etsimääsi. Monelle naiselle käy noin, kun deittailumäärät ovat tuollaisissa lukemissa.

Hah ei se minusta ole liikaa toivottu, että mies on söpö, ystävällinen ja tykkään jutella hänen kanssaan :D

Jos olet deittaillut Tinderissä yli 100 miestä (oletettavasti tähän on mennyt enemmän, kuin vuosi?), niin jotain vaatimuksia sinulla on, joita oikeastaan kukaan ei pysty täyttämään.

Nuo vaatimukset ei kuitenkaan ole esim. tuloihin liittyvää pinnallista, vaan haluaisin empaattisen miehen, mutta kovin moni ihminen on itsekäs. Varmaan olisi helpompi löytää tuollainen hyväsydäminen mies, jos ottaisi minkä tahansa näköisen miehen, mutta sitten ei olisi oikein järkeä olla romanttisessa suhteessa vaan pelkästään kavereita.

Yhtään ainutta aidosti hyväsydämistä miestä en ole eläessäni tavannut. Moni on osannut sellaista esittää ja kuitenkin lopulta on poikkeuksetta paljastunut miehen itsekkäät päämäärät.

N60

Miehissä noita ei kieltämättä ole yhtään liikaa :(  olen kuitenkin seurustellut sellaisen kanssa, mutta hän olisi halunnut yhteisen lapsen ja asuntolainan ja sellaista mitä itse en. Hän on silti paras kaverini ja lempi-ihmiseni :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin kertoo paljon että jos joku tiktok insta- pimu laittaakin itsestään meikittömät kasvot videolle, katsoja- ja tykkäysmäärät romahtavat melko radikaalisti. Samoin jos on totuttu näkemään hänet vihreäsilmäisenä piilolinssien takia ja on oikeasti ruskeasilmäinen, tulee pettynyttä kommenttia ja seuraajat vähenevät. Ulkonäön arvostelu on raakaa peliä. Miten tuossa pystyy pysymään selväjärkisenä... on oikeasti miehiä jotka arvostavat vain naisen kauneutta, lahjakkuuksista viis.

Noissa naisissa vetää puoleensa se, että heissä on tavisnaisia useammin klusteri b:n persoonallisuushäiriöitä ja samalla näyttävät pinnallisen ihmisen silmään hyvältä, muille muokatulta ja silikonilta. Se vetää narsistisesti toksisia miehiä puoleensa, koska ovat kuin avain ja lukko ja muodostavat ihanan toksisen matti/mervi-tyyppisen draamasuhteen keskenään eikä nainenkaan vaadi mieheltä normaalia elämää tyyliin Tuksu.

Normaali ja terve mies ei haikaile noiden huomionhakuisten istapyllistelijöiden perää(n).

Ikä sen tekee. Sitä nuoruuden intoa ja uteliaisuutta ei saa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on hyvä löytää jo koulussa tai viimeistään opiskellessa. Sen jälkeen loppuu kohtaamiset. Juottoloista ei voi löytyä mieleistä seuraa koska siellä kaikki ovat niin kännissä.

Ruoka kaupat ovat ainoita paikkoja, joissa voi kohdata normaalin ihmisen, joka ei teeskentele.

Sovi treffit aina yleisille paikoille, esim. Kahvilaan.

Todella toivon ettei kukaan tästä rohkaistu alkaa iskemään jossain ruokakaupassa... Ihmiset ovat siellä hoitamassa arkisia asioitaan aivan kuten ovat salilla, kirjastossa ja lenkkipolullakin. Toivottavasti Suomeen ei koskaan tule mitään etelämaalaista naisten ahdistelukulttuuria jossa naisena en saa enää kulkea arjessa rauhassa.

Nainen32

Tuossa ei kehoitettu iskemään ketään kaupassa, vaan puhuttiin koulusta ja opiskeluista hyvinä paikkoina löytää kumppani. Ja todettiin, että aitoja ihmisiä kohtaa melkein vain kaupassa. Kohtaaminen ei tarkoita iskemistä.

N 51

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tullut elämäni (40+) aikana vaan kaks kertaa se elokuvahumahdus, kun olen uuden ihmisen tavannut. Toisen kanssa olen ollut nyt yli 20 vuotta yhdessä ja toinen tapahtui kuukausi ensimmäisen jälkeen joten se toka ihminen jäi kokematta kun mulla oli jo tää eka.

Eli kyllä siinä humahduksessa jotain perää on, siis että vaikuttaa korreloivan yhteensopivuuden kanssa. Siksihän siitä on elokuviakin tehty. Sitä kannattaa odottaa ja kun se tulee niin sitä kannattaa kuunnella. Jos sitä ei koskaan tule, siis tyyliin 35 vuotiaaksi asti, niin sitten joko tyytyy vähempään ja perustaa perheen, tai jatkaa odottelua tietoisena siitä että se leffaromanssi ei välttämättä koskaan osu kohdalle.

Se humahdus tapahtuu sun omassa päässä ja pitää olla sopivassa mielentilassa. Usein epätoivoinen tai muuttamassa uudelle paikkakunnalle tms. Rakastumistahan verrataan lievään psykoosiin. Siksi sinullakin ne kaksi "humahdusta" tapahtuivat ajallisesti lähekkäin toisiaan, koska olit silloin sopivasti pihalla. Tervejärkinen voi odottaa sitä humahdusta koko ikänsä, eikä sitä koskaan tule,

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tullut elämäni (40+) aikana vaan kaks kertaa se elokuvahumahdus, kun olen uuden ihmisen tavannut. Toisen kanssa olen ollut nyt yli 20 vuotta yhdessä ja toinen tapahtui kuukausi ensimmäisen jälkeen joten se toka ihminen jäi kokematta kun mulla oli jo tää eka.

Eli kyllä siinä humahduksessa jotain perää on, siis että vaikuttaa korreloivan yhteensopivuuden kanssa. Siksihän siitä on elokuviakin tehty. Sitä kannattaa odottaa ja kun se tulee niin sitä kannattaa kuunnella. Jos sitä ei koskaan tule, siis tyyliin 35 vuotiaaksi asti, niin sitten joko tyytyy vähempään ja perustaa perheen, tai jatkaa odottelua tietoisena siitä että se leffaromanssi ei välttämättä koskaan osu kohdalle.

Oppivatkohan naiset ikinä olemaan vertaamatta elokuvien rakastumista ja rakkauselämää oikeaan elämään. Ja aikuiset naiset vielä kaiken lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on hyvä löytää jo koulussa tai viimeistään opiskellessa. Sen jälkeen loppuu kohtaamiset. Juottoloista ei voi löytyä mieleistä seuraa koska siellä kaikki ovat niin kännissä.

Ruoka kaupat ovat ainoita paikkoja, joissa voi kohdata normaalin ihmisen, joka ei teeskentele.

Sovi treffit aina yleisille paikoille, esim. Kahvilaan.

Todella toivon ettei kukaan tästä rohkaistu alkaa iskemään jossain ruokakaupassa... Ihmiset ovat siellä hoitamassa arkisia asioitaan aivan kuten ovat salilla, kirjastossa ja lenkkipolullakin. Toivottavasti Suomeen ei koskaan tule mitään etelämaalaista naisten ahdistelukulttuuria jossa naisena en saa enää kulkea arjessa rauhassa.

Nainen32

Ei tällä miesaineksella. Nykymiehet eivät uskalla vastata puhelimeen, jos tuntematon numero soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mul oli aikoinaa yks suhde missä välitin oikeesti siitä naisesta , sen jälkee kaikki muijat on ollu vähä sillee et kylhä niitten seuras on pari tuntii mut ei oikee mitää tunteita oo kehittyny. Tie sit mikä sii on, mä en vaan jaksa mitään sellasta teennäistä

Olen nainen, mutta sama ongelma. Liian monet ihmiset eivät uskalla olla aitoja itsejään, ja kyllähän sen tavallaan ymmärtääkin kun ilmapiiri on niin tuomitseva. Kuitenkin itseäni kiinnostaa ainoastaan aidot ihmiset.

Olen tutustunut tinderin yms. kautta suunnilleen 100 eri mieheen virtuaalipelissä jutellen, puhelimessa ja joidenkin kanssa livetreffeillä. Pisin ja ainoa suhde sieltä kesti 6kk, kunnes mies paljastui liian itsekkääksi. Joko nuo tyypit ovat olleet liian negatiivisia, tosikkoja, hiljaisia tai sitten ei vain ole synkannyt. Usein nuo miehet haluaisivat jatkaa tutustumista, mutta haluan sellaisen ihmisen, jonka kanssa tykkään jutella.

Vaatimuslistasi ja utopistiset ajatukset unelmamiehestä ovat jo niin pitkällä, että et ainakaan Tinderistä tule löytämään etsimääsi. Monelle naiselle käy noin, kun deittailumäärät ovat tuollaisissa lukemissa.

Hah ei se minusta ole liikaa toivottu, että mies on söpö, ystävällinen ja tykkään jutella hänen kanssaan :D

Jos olet deittaillut Tinderissä yli 100 miestä (oletettavasti tähän on mennyt enemmän, kuin vuosi?), niin jotain vaatimuksia sinulla on, joita oikeastaan kukaan ei pysty täyttämään.

Nuo vaatimukset ei kuitenkaan ole esim. tuloihin liittyvää pinnallista, vaan haluaisin empaattisen miehen, mutta kovin moni ihminen on itsekäs. Varmaan olisi helpompi löytää tuollainen hyväsydäminen mies, jos ottaisi minkä tahansa näköisen miehen, mutta sitten ei olisi oikein järkeä olla romanttisessa suhteessa vaan pelkästään kavereita.

Yhtään ainutta aidosti hyväsydämistä miestä en ole eläessäni tavannut. Moni on osannut sellaista esittää ja kuitenkin lopulta on poikkeuksetta paljastunut miehen itsekkäät päämäärät.

N60

Miehissä noita ei kieltämättä ole yhtään liikaa :(  olen kuitenkin seurustellut sellaisen kanssa, mutta hän olisi halunnut yhteisen lapsen ja asuntolainan ja sellaista mitä itse en. Hän on silti paras kaverini ja lempi-ihmiseni :)

Ihana oma beta <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mul oli aikoinaa yks suhde missä välitin oikeesti siitä naisesta , sen jälkee kaikki muijat on ollu vähä sillee et kylhä niitten seuras on pari tuntii mut ei oikee mitää tunteita oo kehittyny. Tie sit mikä sii on, mä en vaan jaksa mitään sellasta teennäistä

Olen nainen, mutta sama ongelma. Liian monet ihmiset eivät uskalla olla aitoja itsejään, ja kyllähän sen tavallaan ymmärtääkin kun ilmapiiri on niin tuomitseva. Kuitenkin itseäni kiinnostaa ainoastaan aidot ihmiset.

Olen tutustunut tinderin yms. kautta suunnilleen 100 eri mieheen virtuaalipelissä jutellen, puhelimessa ja joidenkin kanssa livetreffeillä. Pisin ja ainoa suhde sieltä kesti 6kk, kunnes mies paljastui liian itsekkääksi. Joko nuo tyypit ovat olleet liian negatiivisia, tosikkoja, hiljaisia tai sitten ei vain ole synkannyt. Usein nuo miehet haluaisivat jatkaa tutustumista, mutta haluan sellaisen ihmisen, jonka kanssa tykkään jutella.

Vaatimuslistasi ja utopistiset ajatukset unelmamiehestä ovat jo niin pitkällä, että et ainakaan Tinderistä tule löytämään etsimääsi. Monelle naiselle käy noin, kun deittailumäärät ovat tuollaisissa lukemissa.

Hah ei se minusta ole liikaa toivottu, että mies on söpö, ystävällinen ja tykkään jutella hänen kanssaan :D

Jos olet deittaillut Tinderissä yli 100 miestä (oletettavasti tähän on mennyt enemmän, kuin vuosi?), niin jotain vaatimuksia sinulla on, joita oikeastaan kukaan ei pysty täyttämään.

Nuo vaatimukset ei kuitenkaan ole esim. tuloihin liittyvää pinnallista, vaan haluaisin empaattisen miehen, mutta kovin moni ihminen on itsekäs. Varmaan olisi helpompi löytää tuollainen hyväsydäminen mies, jos ottaisi minkä tahansa näköisen miehen, mutta sitten ei olisi oikein järkeä olla romanttisessa suhteessa vaan pelkästään kavereita.

No mitä ulkoisia ominaisuuksia miehestä pitäisi ehdottomasti löytyä?

Ei ole mitään tiettyä esim. hiusväriä tietenkään, vaan kaikennäköisistä voin kiinnostua. Saa olla kalju, ei tarvitse olla pitkäkään.

Eikä tarvitse olla mikään aloitteellinen supliikkimies, saa olla vähän ujohko, jos osaa kuitenkin keskustella kanssani kaikenlaisesta. Exänikin iskin itse baarista menemällä juttelemaan hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tullut elämäni (40+) aikana vaan kaks kertaa se elokuvahumahdus, kun olen uuden ihmisen tavannut. Toisen kanssa olen ollut nyt yli 20 vuotta yhdessä ja toinen tapahtui kuukausi ensimmäisen jälkeen joten se toka ihminen jäi kokematta kun mulla oli jo tää eka.

Eli kyllä siinä humahduksessa jotain perää on, siis että vaikuttaa korreloivan yhteensopivuuden kanssa. Siksihän siitä on elokuviakin tehty. Sitä kannattaa odottaa ja kun se tulee niin sitä kannattaa kuunnella. Jos sitä ei koskaan tule, siis tyyliin 35 vuotiaaksi asti, niin sitten joko tyytyy vähempään ja perustaa perheen, tai jatkaa odottelua tietoisena siitä että se leffaromanssi ei välttämättä koskaan osu kohdalle.

Se humahdus tapahtuu sun omassa päässä ja pitää olla sopivassa mielentilassa. Usein epätoivoinen tai muuttamassa uudelle paikkakunnalle tms. Rakastumistahan verrataan lievään psykoosiin. Siksi sinullakin ne kaksi "humahdusta" tapahtuivat ajallisesti lähekkäin toisiaan, koska olit silloin sopivasti pihalla. Tervejärkinen voi odottaa sitä humahdusta koko ikänsä, eikä sitä koskaan tule,

Juuri näin. Olen kokenut kaksi humahdusta elämässäni, ollessani todella vaikeassa elämäntilanteessa. Sitten jotkut traumalapsuuden eläneet jne. luulevat, että se humahdus on rakkautta. Ei se ole, vaan traumakemiaa.

Oikea, kestävä ja onnellinen rakkauteni, joka kesti 19 vuotta, ei tullut humahtaen vaan hiipimällä rakentuen. Siinä sovittiin oikeasti yhteen, oli yhteiset arvot ja aidosti kivaa yhdessä, seksikin oli himokasta ja sujui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mul oli aikoinaa yks suhde missä välitin oikeesti siitä naisesta , sen jälkee kaikki muijat on ollu vähä sillee et kylhä niitten seuras on pari tuntii mut ei oikee mitää tunteita oo kehittyny. Tie sit mikä sii on, mä en vaan jaksa mitään sellasta teennäistä

Olen nainen, mutta sama ongelma. Liian monet ihmiset eivät uskalla olla aitoja itsejään, ja kyllähän sen tavallaan ymmärtääkin kun ilmapiiri on niin tuomitseva. Kuitenkin itseäni kiinnostaa ainoastaan aidot ihmiset.

Olen tutustunut tinderin yms. kautta suunnilleen 100 eri mieheen virtuaalipelissä jutellen, puhelimessa ja joidenkin kanssa livetreffeillä. Pisin ja ainoa suhde sieltä kesti 6kk, kunnes mies paljastui liian itsekkääksi. Joko nuo tyypit ovat olleet liian negatiivisia, tosikkoja, hiljaisia tai sitten ei vain ole synkannyt. Usein nuo miehet haluaisivat jatkaa tutustumista, mutta haluan sellaisen ihmisen, jonka kanssa tykkään jutella.

Vaatimuslistasi ja utopistiset ajatukset unelmamiehestä ovat jo niin pitkällä, että et ainakaan Tinderistä tule löytämään etsimääsi. Monelle naiselle käy noin, kun deittailumäärät ovat tuollaisissa lukemissa.

Hah ei se minusta ole liikaa toivottu, että mies on söpö, ystävällinen ja tykkään jutella hänen kanssaan :D

Jos olet deittaillut Tinderissä yli 100 miestä (oletettavasti tähän on mennyt enemmän, kuin vuosi?), niin jotain vaatimuksia sinulla on, joita oikeastaan kukaan ei pysty täyttämään.

Nuo vaatimukset ei kuitenkaan ole esim. tuloihin liittyvää pinnallista, vaan haluaisin empaattisen miehen, mutta kovin moni ihminen on itsekäs. Varmaan olisi helpompi löytää tuollainen hyväsydäminen mies, jos ottaisi minkä tahansa näköisen miehen, mutta sitten ei olisi oikein järkeä olla romanttisessa suhteessa vaan pelkästään kavereita.

Yhtään ainutta aidosti hyväsydämistä miestä en ole eläessäni tavannut. Moni on osannut sellaista esittää ja kuitenkin lopulta on poikkeuksetta paljastunut miehen itsekkäät päämäärät.

N60

Miehissä noita ei kieltämättä ole yhtään liikaa :(  olen kuitenkin seurustellut sellaisen kanssa, mutta hän olisi halunnut yhteisen lapsen ja asuntolainan ja sellaista mitä itse en. Hän on silti paras kaverini ja lempi-ihmiseni :)

Ihana oma beta <3

Hyväsydämiset miehet on ALFOJA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso on hyvä löytää jo koulussa tai viimeistään opiskellessa. Sen jälkeen loppuu kohtaamiset. Juottoloista ei voi löytyä mieleistä seuraa koska siellä kaikki ovat niin kännissä.

Ruoka kaupat ovat ainoita paikkoja, joissa voi kohdata normaalin ihmisen, joka ei teeskentele.

Sovi treffit aina yleisille paikoille, esim. Kahvilaan.

Todella toivon ettei kukaan tästä rohkaistu alkaa iskemään jossain ruokakaupassa... Ihmiset ovat siellä hoitamassa arkisia asioitaan aivan kuten ovat salilla, kirjastossa ja lenkkipolullakin. Toivottavasti Suomeen ei koskaan tule mitään etelämaalaista naisten ahdistelukulttuuria jossa naisena en saa enää kulkea arjessa rauhassa.

Nainen32

Ei tällä miesaineksella. Nykymiehet eivät uskalla vastata puhelimeen, jos tuntematon numero soittaa.

Säälittävää 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mul oli aikoinaa yks suhde missä välitin oikeesti siitä naisesta , sen jälkee kaikki muijat on ollu vähä sillee et kylhä niitten seuras on pari tuntii mut ei oikee mitää tunteita oo kehittyny. Tie sit mikä sii on, mä en vaan jaksa mitään sellasta teennäistä

Olen nainen, mutta sama ongelma. Liian monet ihmiset eivät uskalla olla aitoja itsejään, ja kyllähän sen tavallaan ymmärtääkin kun ilmapiiri on niin tuomitseva. Kuitenkin itseäni kiinnostaa ainoastaan aidot ihmiset.

Olen tutustunut tinderin yms. kautta suunnilleen 100 eri mieheen virtuaalipelissä jutellen, puhelimessa ja joidenkin kanssa livetreffeillä. Pisin ja ainoa suhde sieltä kesti 6kk, kunnes mies paljastui liian itsekkääksi. Joko nuo tyypit ovat olleet liian negatiivisia, tosikkoja, hiljaisia tai sitten ei vain ole synkannyt. Usein nuo miehet haluaisivat jatkaa tutustumista, mutta haluan sellaisen ihmisen, jonka kanssa tykkään jutella.

Vaatimuslistasi ja utopistiset ajatukset unelmamiehestä ovat jo niin pitkällä, että et ainakaan Tinderistä tule löytämään etsimääsi. Monelle naiselle käy noin, kun deittailumäärät ovat tuollaisissa lukemissa.

Hah ei se minusta ole liikaa toivottu, että mies on söpö, ystävällinen ja tykkään jutella hänen kanssaan :D

Jos olet deittaillut Tinderissä yli 100 miestä (oletettavasti tähän on mennyt enemmän, kuin vuosi?), niin jotain vaatimuksia sinulla on, joita oikeastaan kukaan ei pysty täyttämään.

Nuo vaatimukset ei kuitenkaan ole esim. tuloihin liittyvää pinnallista, vaan haluaisin empaattisen miehen, mutta kovin moni ihminen on itsekäs. Varmaan olisi helpompi löytää tuollainen hyväsydäminen mies, jos ottaisi minkä tahansa näköisen miehen, mutta sitten ei olisi oikein järkeä olla romanttisessa suhteessa vaan pelkästään kavereita.

Yhtään ainutta aidosti hyväsydämistä miestä en ole eläessäni tavannut. Moni on osannut sellaista esittää ja kuitenkin lopulta on poikkeuksetta paljastunut miehen itsekkäät päämäärät.

N60

Miehissä noita ei kieltämättä ole yhtään liikaa :(  olen kuitenkin seurustellut sellaisen kanssa, mutta hän olisi halunnut yhteisen lapsen ja asuntolainan ja sellaista mitä itse en. Hän on silti paras kaverini ja lempi-ihmiseni :)

Ihana oma beta <3

Alfat ja beetat kuuluvat narsistien elämään. Minä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mul oli aikoinaa yks suhde missä välitin oikeesti siitä naisesta , sen jälkee kaikki muijat on ollu vähä sillee et kylhä niitten seuras on pari tuntii mut ei oikee mitää tunteita oo kehittyny. Tie sit mikä sii on, mä en vaan jaksa mitään sellasta teennäistä

Olen nainen, mutta sama ongelma. Liian monet ihmiset eivät uskalla olla aitoja itsejään, ja kyllähän sen tavallaan ymmärtääkin kun ilmapiiri on niin tuomitseva. Kuitenkin itseäni kiinnostaa ainoastaan aidot ihmiset.

Olen tutustunut tinderin yms. kautta suunnilleen 100 eri mieheen virtuaalipelissä jutellen, puhelimessa ja joidenkin kanssa livetreffeillä. Pisin ja ainoa suhde sieltä kesti 6kk, kunnes mies paljastui liian itsekkääksi. Joko nuo tyypit ovat olleet liian negatiivisia, tosikkoja, hiljaisia tai sitten ei vain ole synkannyt. Usein nuo miehet haluaisivat jatkaa tutustumista, mutta haluan sellaisen ihmisen, jonka kanssa tykkään jutella.

Vaatimuslistasi ja utopistiset ajatukset unelmamiehestä ovat jo niin pitkällä, että et ainakaan Tinderistä tule löytämään etsimääsi. Monelle naiselle käy noin, kun deittailumäärät ovat tuollaisissa lukemissa.

Hah ei se minusta ole liikaa toivottu, että mies on söpö, ystävällinen ja tykkään jutella hänen kanssaan :D

Jos olet deittaillut Tinderissä yli 100 miestä (oletettavasti tähän on mennyt enemmän, kuin vuosi?), niin jotain vaatimuksia sinulla on, joita oikeastaan kukaan ei pysty täyttämään.

Nuo vaatimukset ei kuitenkaan ole esim. tuloihin liittyvää pinnallista, vaan haluaisin empaattisen miehen, mutta kovin moni ihminen on itsekäs. Varmaan olisi helpompi löytää tuollainen hyväsydäminen mies, jos ottaisi minkä tahansa näköisen miehen, mutta sitten ei olisi oikein järkeä olla romanttisessa suhteessa vaan pelkästään kavereita.

Yhtään ainutta aidosti hyväsydämistä miestä en ole eläessäni tavannut. Moni on osannut sellaista esittää ja kuitenkin lopulta on poikkeuksetta paljastunut miehen itsekkäät päämäärät.

N60

Miehissä noita ei kieltämättä ole yhtään liikaa :(  olen kuitenkin seurustellut sellaisen kanssa, mutta hän olisi halunnut yhteisen lapsen ja asuntolainan ja sellaista mitä itse en. Hän on silti paras kaverini ja lempi-ihmiseni :)

Ihana oma beta <3

Alfat ja beetat kuuluvat narsistien elämään. Minä en.

Jep, nuo alfa ja beta -jutut ovat narsistien jaottelutyyli ihmisille :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin kertoo paljon että jos joku tiktok insta- pimu laittaakin itsestään meikittömät kasvot videolle, katsoja- ja tykkäysmäärät romahtavat melko radikaalisti. Samoin jos on totuttu näkemään hänet vihreäsilmäisenä piilolinssien takia ja on oikeasti ruskeasilmäinen, tulee pettynyttä kommenttia ja seuraajat vähenevät. Ulkonäön arvostelu on raakaa peliä. Miten tuossa pystyy pysymään selväjärkisenä... on oikeasti miehiä jotka arvostavat vain naisen kauneutta, lahjakkuuksista viis.

"on oikeasti miehiä jotka arvostavat vain naisen kauneutta, lahjakkuuksista viis"

Jos nainen ei ole kaunis, en vaan yksinkertaisesti halua häntä seksuaalisesti.

Mutta kyllä minä tästä huolimatta osaan silti arvostaa naisten taitoja ja lahjakkuuksia, ihan riippumatta näiden naisten ulkonäöstä.

Ulkonäkö suurelta osin määrittelee sen kenen kanssa haluan parisuhteeseen, mutta kyllä minä silti tykkään viettää platonisesti aikaa esimerkiksi ruman, mutta hyvällä huumorintajulla varustetun naisen kanssa.