Onko muilla miehillä tällaista ongelmaa, että haluaisi kyllä kumppanin, mutta ei kiinnostu kenestäkään?

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset kiinnostavat ulkonäkönsä puolesta, mutta oma ulkonäkö ei riitä pitkälle. Elämä on ulkonäköä; useimmat naiset syntyvät rikkaisiin ulkonäköoloihin ja omaisuus alkaa siitä vähitellen vähenemään. Miehet taas syntyvät yleensä tyhjyyteen. 

Näin yli 30 vuotiaana olen ymmärtänyt, että järjellä ajatellen miehet ovat tavallaan se kauniimpi sukupuoli, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kohdun kantajina naiset ovat valikoivampi sukupuoli, vaikka avaruusolioiden mielestä miehet ovat hienompia, kuten koiraslinnut ovat hienompia kuin naaraat. 

Yhden näkemyksen mukaan naisten seksuaalisuus perustuu alistumishaluun ja lisäksi naisilla on erilaisia syitä tapailla miehiä, kun miehillä on vain yksi syy tapailla naisia. Mies voi olla joko hyödyllinen, seksikäs tai ei kumpaakaan noista. Osa naisten harrastamasta seksistä perustuu resurssien vaihtamiseen seksiin ja osa on intohimoseksiä (saamisseksi vs. ihailuseksi). Naisilla on Freudin ideoimaan tapaan taipumusta tuntea kateutta miehiä kohtaan ja koska naisen seksuaalisuus toisaalta perustuu alistumiseen (mikä taas ei kiihota monia miehiä), naiselle ajatus jonkun itsensä tasoisen miehen jumaloimisesta tuntuu nöyryyttävältä ja kamalalta, koska nainen ei näe seksiä samalla tavalla kuin mies, vaan eräänlaisena nöyryytyksenä. Siksi naiset hyppyyttävät tavallisia miehiä erilaisten renkaiden läpi, jotta he saavuttaisivat häpeän tasapainon, missä mieskin tuntee itsensä naurettavaksi ennen kuin porautuu naisen reikään, jolloin nainen taas tuntee itsensä pieneksi ja hullunkuriseksi. Toinen mahdollisuus on sitten se, että nainen löytää jonkun nuoren Dolph Lundgrenin näköisen miehen, jolloin renkaita ja pomputtamista ei sillä lailla tarvita, vaan miehen geenit riittävät siihen, että alistuminen tulee luonnostaan eikä nainen koe tarvitsevansa kompensaatiota ja hyvitystä seksistä. Naiset keksivät myös erilaisia ajatusrakennelmia vähentääkseen seksiin liittyvää ristiriitaisuutta ja vahvistakseen itseään; penis kuvitellaan esim."tarvitsevaksi" ja kerrotaan kiihottuvansa vain miehen reaktioista eikä miehestä itsestään, mikä on jäätävä rätti miehen kasvoihin, mutta minkä kanssa useimpien ei-miesmallien pitää diilata. 

Kaikkein halutuimpien miesten edessä nainen on itse asiassa paljon voimattomampi kuin mies kauniin naisen edessä ja noissa harvinaisissa tilanteissa voi nähdä sen, miten nainen on loppujen lopuksi myös seksuaalisesti enemmän vietävissä oleva sukupuoli. Miehen kannalta voi olla masentavaa, että hän ei varmaan koskaan tule kokemaan tuollaista, kun taas tavallinen naapurin Insta-Mirkku voi päästä lähelle jotain mallitasoa miesten reaktioissa. 

Naisilla ongelmana on siis se, että heidän on vaikea löytää miestä, jolle haluaisivat alistua eli joka olisi dramaattisesti heitä itseään tasokkaampi ja miehillä taas ongelmana se, että juuri kukaan heistä ei ole niin tasokas, että voisi harrastaa sellaista seksiä kuin luonto on tarkoittanut. Useimmat miehet ovat menettäneet yhteyden alkukantaiseen seksuaalisuuteensa sivilisaatiokehityksen ja feminismin myötä ja tarjolla on kumppanuus- ja saamisseksiä, missä mies on oikeastaan hassu lelu naiselle, jota ei kuitenkaan himoita ja kunnioiteta syvällä tasolla. 

En jaksanut lukea kokonaan. Sinulle selvästi on ongelma että maailmassa on sinua paremman näköisiä miehiä. Se nyt ei ikinä muutu, joten koita pärjätä.

Olet mädättänyt omat aivosi pornolla. Pidä pari kuukautta taukoa niin johan alkavat naiset kiinnostaa.

Kannattaa kääntää katseensa ulkomaalaisiin naisiin. Ei kai mistään testosteronia ja siideriä hikoilevasta telaketjufeminististä oikein voi kiinnostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin kertoo paljon että jos joku tiktok insta- pimu laittaakin itsestään meikittömät kasvot videolle, katsoja- ja tykkäysmäärät romahtavat melko radikaalisti. Samoin jos on totuttu näkemään hänet vihreäsilmäisenä piilolinssien takia ja on oikeasti ruskeasilmäinen, tulee pettynyttä kommenttia ja seuraajat vähenevät. Ulkonäön arvostelu on raakaa peliä. Miten tuossa pystyy pysymään selväjärkisenä... on oikeasti miehiä jotka arvostavat vain naisen kauneutta, lahjakkuuksista viis.

"on oikeasti miehiä jotka arvostavat vain naisen kauneutta, lahjakkuuksista viis"

Jos nainen ei ole kaunis, en vaan yksinkertaisesti halua häntä seksuaalisesti.

Mutta kyllä minä tästä huolimatta osaan silti arvostaa naisten taitoja ja lahjakkuuksia, ihan riippumatta näiden naisten ulkonäöstä.

Ulkonäkö suurelta osin määrittelee sen kenen kanssa haluan parisuhteeseen, mutta kyllä minä silti tykkään viettää platonisesti aikaa esimerkiksi ruman, mutta hyvällä huumorintajulla varustetun naisen kanssa.

Mulla on tämä sama naisena. En halua miestä, joka ei ole ulkonäöllisesti kiinnostava, vaikka olisi miten täydellinen muuten. Ei mulla olr mikään pakko olla kenen tahansa kanssa

Mä luulen että meidän kaltaisia ihmisiä, joille kumppanin ulkonäkö on tosi tärkeä juttu, on oikeasti aika paljonkin. Moni vaan kiertelee ja kaartelee tämän asian suhteen ja arkailee sen myöntämistä, koska pelkää näyttävänsä sen takia pinnalliselta.

T. Sama jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tapasin puolisoni hengailemalla vapaapäivänäni. Ehdin pysähtyä juttelemaan, koska ei ollut kiire mihinkään. Sitten kun myöhemmin kohdattiin uudelleen sattumalta, niin ehdin pysähtymään kahville, koska oli niin lungi duuni.

Nykypäivänä en edes näkisi häntä, koska en ensinnäkään hengailisi tehottomasti missään, vaan olisin suorittamassa vapaapäivääni. En myöskään pälyilisi ympärillä olevia ihmisiä vaan tuijottaisin luuriani. Jos jotenkin ihmeellisesti kontakti kuitenkin syntyisi, ja hän huikkaisi minulle terassilta jälleennäkemisen riemusta, ehtisin ehkä juuri ja juuri vilkuttaa juostessani palaveriin. Sitten alkaisi todennäköisesti päättymätön kalenterirumba joka hyytyisi parin viikon sisään kun jompikumpi löytäisi Tinderistä lupaavamman. Jnejnejne.

Syytän nykyaikaa. Ihmiset eivät enää edes näe toisiaan. Emme elä enää todellisessa todellisuudessa. Juoksemme tehokkuuden vaatimuspyörässä. Suoritamme elämämme laput silmillä ohi.

Miten kummassa joillekin nykyaika ja asioiden muuttuminen on noin kova pala purtavaksi? Inhottaa tuollainen asenne.

Ei mua haittaa kehitys ollenkaan, mulla on jo hyvä kumppani. Toin vain ilmi oman arvaukseni siitä, miksi nykyään pariutuminen saattaa olla haastavampaa.

Täällä useampi mies ja nainen jo sanonut, että ei halua ketään jos ei saa ulkoisesti sytyttävää. Tämä on täysin ok ja hyvä, mutta uskoisin, että ennen oli enemmän aikaa tutustua, kun elämä oli seesteisempää ja yhteisöllisempää, jolloin myös ei niin vetävät miehet ja naiset saattoivat päästä nuuhkimaan toisiaan livenä ja ihastumaan.

Kuvasta ei aisti kemiaa, sen tietää vain livenä, ja nuo livekohtaamiset ovat vähentyneet dramaattisesti. Tämä on vain omaa spekua, eikä ollut tarkoitus loukata ketään!

No mulle ei ole koskaan kelvannut kuka vaan, ainoastaan sellainen ketä kohtaan niitä tunteita kehittyy. Ja mielestäni näin sen kuuluu ollakin, miksi alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei aiheuta mitään romanttisia tuntemuksia. Mutta olenkin ihminen joka uskoo rakkauteen, enkä siihen, että on pakko vaan olla jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No mulle ei ole koskaan kelvannut kuka vaan, ainoastaan sellainen ketä kohtaan niitä tunteita kehittyy. Ja mielestäni näin sen kuuluu ollakin, miksi alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei aiheuta mitään romanttisia tuntemuksia. Mutta olenkin ihminen joka uskoo rakkauteen, enkä siihen, että on pakko vaan olla jonkun kanssa.

Minä valitettavasti ajauduin sellaiseen suhteeseen jossa pakko olla. Nyt saan kärsiä seuraukset korkojen kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tapasin puolisoni hengailemalla vapaapäivänäni. Ehdin pysähtyä juttelemaan, koska ei ollut kiire mihinkään. Sitten kun myöhemmin kohdattiin uudelleen sattumalta, niin ehdin pysähtymään kahville, koska oli niin lungi duuni.

Nykypäivänä en edes näkisi häntä, koska en ensinnäkään hengailisi tehottomasti missään, vaan olisin suorittamassa vapaapäivääni. En myöskään pälyilisi ympärillä olevia ihmisiä vaan tuijottaisin luuriani. Jos jotenkin ihmeellisesti kontakti kuitenkin syntyisi, ja hän huikkaisi minulle terassilta jälleennäkemisen riemusta, ehtisin ehkä juuri ja juuri vilkuttaa juostessani palaveriin. Sitten alkaisi todennäköisesti päättymätön kalenterirumba joka hyytyisi parin viikon sisään kun jompikumpi löytäisi Tinderistä lupaavamman. Jnejnejne.

Syytän nykyaikaa. Ihmiset eivät enää edes näe toisiaan. Emme elä enää todellisessa todellisuudessa. Juoksemme tehokkuuden vaatimuspyörässä. Suoritamme elämämme laput silmillä ohi.

Miten kummassa joillekin nykyaika ja asioiden muuttuminen on noin kova pala purtavaksi? Inhottaa tuollainen asenne.

Ei mua haittaa kehitys ollenkaan, mulla on jo hyvä kumppani. Toin vain ilmi oman arvaukseni siitä, miksi nykyään pariutuminen saattaa olla haastavampaa.

Täällä useampi mies ja nainen jo sanonut, että ei halua ketään jos ei saa ulkoisesti sytyttävää. Tämä on täysin ok ja hyvä, mutta uskoisin, että ennen oli enemmän aikaa tutustua, kun elämä oli seesteisempää ja yhteisöllisempää, jolloin myös ei niin vetävät miehet ja naiset saattoivat päästä nuuhkimaan toisiaan livenä ja ihastumaan.

Kuvasta ei aisti kemiaa, sen tietää vain livenä, ja nuo livekohtaamiset ovat vähentyneet dramaattisesti. Tämä on vain omaa spekua, eikä ollut tarkoitus loukata ketään!

Juuri tuota asennetta tarkoitin. Sinulla ei ole edes omakohtaista kokemusta nykydeittailusta ja silti näet nykyajan hirvittävänä ahdinkona. Tympeää pessimismiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulle ei ole koskaan kelvannut kuka vaan, ainoastaan sellainen ketä kohtaan niitä tunteita kehittyy. Ja mielestäni näin sen kuuluu ollakin, miksi alkaa suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei aiheuta mitään romanttisia tuntemuksia. Mutta olenkin ihminen joka uskoo rakkauteen, enkä siihen, että on pakko vaan olla jonkun kanssa.

Minä valitettavasti ajauduin sellaiseen suhteeseen jossa pakko olla. Nyt saan kärsiä seuraukset korkojen kera.

Aivan. Olet siis järjestetyssä avioliitossa?

On. Hyvän naisen löytäminen on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on enemmänkin se ongelma, että ne naiset joista minä kiinnostun, eivät kiinnostu minusta 😀

Saan kyllä toisinaan kiinnostuksen osoituksia naisilta, mutta poikkeuksetta näiden naisten ulkonäkö on sen verran heikolla tasolla että en pysty heistä kiinnostumaan.

Onko ulkonäkö sinulla itselläsi sitten nuoren Marlon Brandonin ulkonäkö? Tai kyllähän moni mies itseänsä komeana pitää vaikka on roikkuva kaljamaha ja päässä kaksi karvaa. 😆

Hmm.. onkohan nykyään niin, että harvalle enää "kelpaa" mikään muu kuin absoluuttinen optimi. Jos ei pääse lääkikseen, niin sitten ei halua mitään muuta vaan jatkaa hakemista kymmenen vuotta. Jos ei saa koulutusta vastaavaa duunia niin ei tee mitään hanttihommia vaan on vaikka vuosikymmenen tuilla. Jos ei saa omaa tasoa paremman näköistä puolisoa, niin mielummin ilman.

Ymmärrän täysin, että kukapa tyytyisi jos ei ole pakko. Eikä olekaan pakko! Mutta täytyy ymmärtää kuitenkin realiteetit. Kaikki eivät voi olla lääkäreitä, jonkun on oltava siivooja ja kaunottaria/adoniksia ei riitä kaikille. Harva saa kaiken. Jos haluaa edes jotain niin usein pitää vähän joustaa tai vähintään pitää avoin mieli. Jos ei tähän suostu, niin se on sitten itsetehty pattitilanne josta on turha palstoilla itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut niin, että kiinnostusta on, mutta ne naiset kiinnostuvat minusta vasta sitten, kun ovat ensin tehneet mukulan tai pari jollekin ääliölle. Eron jälkeen alkavat sitten vihjailla jotain. Ällöttää olla joku kakkosvaihtoehto. Näin on käynyt jo puolikymmentä kertaa, ja joka kerta olen torjunut naisen määrätietoisesti. Harmittaa, kun olen alunperin ollut heistä kiinnostunut mutta en ole kelvannut. En kuitenkaan ala mihinkään sellaisen naisen kanssa, jolle olen kakkos- tai kolmosvaihtoehto.

Meillä on molemmilla omat, jo isot lapset, eikä suurin surminkaan olisi kumpikaan halunnut lisääntyä enää ikinä kenenkään kanssa. Molemmat olemme sitä mieltä että toinen on just se elmänkumppani jollaisen kanssa haluaa mennä loppuelämänsä, ja kaikki entiset on olleet vain harjoittelua ja aikuiseksi kasvamista. 

En siis oikein ymmärrä tuollaista elämänkatsomusta jossa on ykkös, kakkos ja kolmosvaihtoehtoja. Kyllähän sitä oli 15-vuotiaana itse kukin niiiiin rakastunut ettei kukaan varmastikaan ole koskaan ollut, mutta ei tuolla ole mitään tekemistä aikuisen rakkauden kanssa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset kiinnostavat ulkonäkönsä puolesta, mutta oma ulkonäkö ei riitä pitkälle. Elämä on ulkonäköä; useimmat naiset syntyvät rikkaisiin ulkonäköoloihin ja omaisuus alkaa siitä vähitellen vähenemään. Miehet taas syntyvät yleensä tyhjyyteen. 

Näin yli 30 vuotiaana olen ymmärtänyt, että järjellä ajatellen miehet ovat tavallaan se kauniimpi sukupuoli, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kohdun kantajina naiset ovat valikoivampi sukupuoli, vaikka avaruusolioiden mielestä miehet ovat hienompia, kuten koiraslinnut ovat hienompia kuin naaraat. 

Yhden näkemyksen mukaan naisten seksuaalisuus perustuu alistumishaluun ja lisäksi naisilla on erilaisia syitä tapailla miehiä, kun miehillä on vain yksi syy tapailla naisia. Mies voi olla joko hyödyllinen, seksikäs tai ei kumpaakaan noista. Osa naisten harrastamasta seksistä perustuu resurssien vaihtamiseen seksiin ja osa on intohimoseksiä (saamisseksi vs. ihailuseksi). Naisilla on Freudin ideoimaan tapaan taipumusta tuntea kateutta miehiä kohtaan ja koska naisen seksuaalisuus toisaalta perustuu alistumiseen (mikä taas ei kiihota monia miehiä), naiselle ajatus jonkun itsensä tasoisen miehen jumaloimisesta tuntuu nöyryyttävältä ja kamalalta, koska nainen ei näe seksiä samalla tavalla kuin mies, vaan eräänlaisena nöyryytyksenä. Siksi naiset hyppyyttävät tavallisia miehiä erilaisten renkaiden läpi, jotta he saavuttaisivat häpeän tasapainon, missä mieskin tuntee itsensä naurettavaksi ennen kuin porautuu naisen reikään, jolloin nainen taas tuntee itsensä pieneksi ja hullunkuriseksi. Toinen mahdollisuus on sitten se, että nainen löytää jonkun nuoren Dolph Lundgrenin näköisen miehen, jolloin renkaita ja pomputtamista ei sillä lailla tarvita, vaan miehen geenit riittävät siihen, että alistuminen tulee luonnostaan eikä nainen koe tarvitsevansa kompensaatiota ja hyvitystä seksistä. Naiset keksivät myös erilaisia ajatusrakennelmia vähentääkseen seksiin liittyvää ristiriitaisuutta ja vahvistakseen itseään; penis kuvitellaan esim."tarvitsevaksi" ja kerrotaan kiihottuvansa vain miehen reaktioista eikä miehestä itsestään, mikä on jäätävä rätti miehen kasvoihin, mutta minkä kanssa useimpien ei-miesmallien pitää diilata. 

Kaikkein halutuimpien miesten edessä nainen on itse asiassa paljon voimattomampi kuin mies kauniin naisen edessä ja noissa harvinaisissa tilanteissa voi nähdä sen, miten nainen on loppujen lopuksi myös seksuaalisesti enemmän vietävissä oleva sukupuoli. Miehen kannalta voi olla masentavaa, että hän ei varmaan koskaan tule kokemaan tuollaista, kun taas tavallinen naapurin Insta-Mirkku voi päästä lähelle jotain mallitasoa miesten reaktioissa. 

Naisilla ongelmana on siis se, että heidän on vaikea löytää miestä, jolle haluaisivat alistua eli joka olisi dramaattisesti heitä itseään tasokkaampi ja miehillä taas ongelmana se, että juuri kukaan heistä ei ole niin tasokas, että voisi harrastaa sellaista seksiä kuin luonto on tarkoittanut. Useimmat miehet ovat menettäneet yhteyden alkukantaiseen seksuaalisuuteensa sivilisaatiokehityksen ja feminismin myötä ja tarjolla on kumppanuus- ja saamisseksiä, missä mies on oikeastaan hassu lelu naiselle, jota ei kuitenkaan himoita ja kunnioiteta syvällä tasolla. 

En jaksanut lukea kokonaan. Sinulle selvästi on ongelma että maailmassa on sinua paremman näköisiä miehiä. Se nyt ei ikinä muutu, joten koita pärjätä.

Justiinsa. Itse olen ihan mukiinmenevä nainen, enkä ole koskaan ikinä kiihottunut vain miehestä objektina. Jos laitat eteeni nuoren Dolph Lundgrenin seisomaan, reaktioni olisi vain oho, vai semmosta. Edes ns. idolit eivät koskaan ole saaneet minua kiihottumaan vain pelkällä olemassaolollaan. Se kiihottaa, mitä ne tekee, miten ne käyttäytyy ja mitä ne osaa. Sama koskee tavismiestä.

Naiset ei näe miehiä objekteina tai autoon/ruokaan verrattavina esineinä kuten miehet näkee naiset. Mikä siinä on edelleenkin miesten vaikea ymmärtää?

Minun ruokahaluni seksiin tai parisuhteeseen EI herää siitä, että näen myyttisen randomin leukakirurgi alfamiehen tuolla kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Olet mädättänyt omat aivosi pornolla. Pidä pari kuukautta taukoa niin johan alkavat naiset kiinnostaa.

Minua ainakin kiinnostavat naiset, mutta minä en kiinnosta naisia. Katsoin pornoa tai en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset kiinnostavat ulkonäkönsä puolesta, mutta oma ulkonäkö ei riitä pitkälle. Elämä on ulkonäköä; useimmat naiset syntyvät rikkaisiin ulkonäköoloihin ja omaisuus alkaa siitä vähitellen vähenemään. Miehet taas syntyvät yleensä tyhjyyteen. 

Näin yli 30 vuotiaana olen ymmärtänyt, että järjellä ajatellen miehet ovat tavallaan se kauniimpi sukupuoli, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kohdun kantajina naiset ovat valikoivampi sukupuoli, vaikka avaruusolioiden mielestä miehet ovat hienompia, kuten koiraslinnut ovat hienompia kuin naaraat. 

Yhden näkemyksen mukaan naisten seksuaalisuus perustuu alistumishaluun ja lisäksi naisilla on erilaisia syitä tapailla miehiä, kun miehillä on vain yksi syy tapailla naisia. Mies voi olla joko hyödyllinen, seksikäs tai ei kumpaakaan noista. Osa naisten harrastamasta seksistä perustuu resurssien vaihtamiseen seksiin ja osa on intohimoseksiä (saamisseksi vs. ihailuseksi). Naisilla on Freudin ideoimaan tapaan taipumusta tuntea kateutta miehiä kohtaan ja koska naisen seksuaalisuus toisaalta perustuu alistumiseen (mikä taas ei kiihota monia miehiä), naiselle ajatus jonkun itsensä tasoisen miehen jumaloimisesta tuntuu nöyryyttävältä ja kamalalta, koska nainen ei näe seksiä samalla tavalla kuin mies, vaan eräänlaisena nöyryytyksenä. Siksi naiset hyppyyttävät tavallisia miehiä erilaisten renkaiden läpi, jotta he saavuttaisivat häpeän tasapainon, missä mieskin tuntee itsensä naurettavaksi ennen kuin porautuu naisen reikään, jolloin nainen taas tuntee itsensä pieneksi ja hullunkuriseksi. Toinen mahdollisuus on sitten se, että nainen löytää jonkun nuoren Dolph Lundgrenin näköisen miehen, jolloin renkaita ja pomputtamista ei sillä lailla tarvita, vaan miehen geenit riittävät siihen, että alistuminen tulee luonnostaan eikä nainen koe tarvitsevansa kompensaatiota ja hyvitystä seksistä. Naiset keksivät myös erilaisia ajatusrakennelmia vähentääkseen seksiin liittyvää ristiriitaisuutta ja vahvistakseen itseään; penis kuvitellaan esim."tarvitsevaksi" ja kerrotaan kiihottuvansa vain miehen reaktioista eikä miehestä itsestään, mikä on jäätävä rätti miehen kasvoihin, mutta minkä kanssa useimpien ei-miesmallien pitää diilata. 

Kaikkein halutuimpien miesten edessä nainen on itse asiassa paljon voimattomampi kuin mies kauniin naisen edessä ja noissa harvinaisissa tilanteissa voi nähdä sen, miten nainen on loppujen lopuksi myös seksuaalisesti enemmän vietävissä oleva sukupuoli. Miehen kannalta voi olla masentavaa, että hän ei varmaan koskaan tule kokemaan tuollaista, kun taas tavallinen naapurin Insta-Mirkku voi päästä lähelle jotain mallitasoa miesten reaktioissa. 

Naisilla ongelmana on siis se, että heidän on vaikea löytää miestä, jolle haluaisivat alistua eli joka olisi dramaattisesti heitä itseään tasokkaampi ja miehillä taas ongelmana se, että juuri kukaan heistä ei ole niin tasokas, että voisi harrastaa sellaista seksiä kuin luonto on tarkoittanut. Useimmat miehet ovat menettäneet yhteyden alkukantaiseen seksuaalisuuteensa sivilisaatiokehityksen ja feminismin myötä ja tarjolla on kumppanuus- ja saamisseksiä, missä mies on oikeastaan hassu lelu naiselle, jota ei kuitenkaan himoita ja kunnioiteta syvällä tasolla. 

En jaksanut lukea kokonaan. Sinulle selvästi on ongelma että maailmassa on sinua paremman näköisiä miehiä. Se nyt ei ikinä muutu, joten koita pärjätä.

Justiinsa. Itse olen ihan mukiinmenevä nainen, enkä ole koskaan ikinä kiihottunut vain miehestä objektina. Jos laitat eteeni nuoren Dolph Lundgrenin seisomaan, reaktioni olisi vain oho, vai semmosta. Edes ns. idolit eivät koskaan ole saaneet minua kiihottumaan vain pelkällä olemassaolollaan. Se kiihottaa, mitä ne tekee, miten ne käyttäytyy ja mitä ne osaa. Sama koskee tavismiestä.

Naiset ei näe miehiä objekteina tai autoon/ruokaan verrattavina esineinä kuten miehet näkee naiset. Mikä siinä on edelleenkin miesten vaikea ymmärtää?

Minun ruokahaluni seksiin tai parisuhteeseen EI herää siitä, että näen myyttisen randomin leukakirurgi alfamiehen tuolla kadulla.

Se on sen takia vaikea ymmärtää, että naiset eivät oikeassa elämässä toimi noin, kuten puhuvat. Nimenomaan hyvännäköiset ja esineellistettävät miehet saavat ulkonäkönsä vuoksi naisia niin paljon, kuin haluavat. Ja nuoruuden. Ja hiusten sekä lihasten. Eli naiset puhuvat ihan toista, mitä tekevät oikeasti.

On. Haluaisin kauniin miehen, mutta heillä on kaunis poikaystävä.

N

Vierailija kirjoitti:

Ollessaan alistettuja vuosisatoja tai -tuhansia naiset ovat joutuneet näkemään vaivaa joka tavalla. Miesten ei ole tarvinnut, on riittänyt että on mies. Nyt kun nainen voi elättää itsensä eikä tarvitse henkilökohtaista turvaa mieheltä, ei miehissä yleisesti ole mitään, minkä vuoksi heidän kanssaan pitäisi olla. Miesten ei ole tarvinnut vuosituhansia jalostaa itseään ja taitojaan, kun naisen on saanut olemalla syntyjään mies.

Toisaalta sitten taas naiset eivät ole vieläkään monet kasvaneet aikuisiksi, suvereeneiksi oman elämänsä subjekteiksi, vaan psykologisesti edelleen elävät maailmassa, jossa kaikki on miehen vastuulla ja syytä. Siksi pukeudutaan ensin kuin portto ja sitten valitetaan, kun kohdellaan kuin porttoa. Miehet vastuutetaan kaikesta, naista ei mistään.

Mun usko katosi miehiin tällä palstalla. Ei kyetä käyttämään nykyaikaista teknologiaa eikä haluta tilata siivoojaa. Naista haetaan edelleen kodinkoneen virkaan.

Mulla on ehkäpä tuollainen "ongelma" mutta en oikein edes tiedä haluanko kumppania koska osaan elää sinkkuna myös hyvin.

Olen siis itse ikisinkku, käyn vakitöissä, päihteitä en käytä eikä mitään mt ongelmia ole.

En ole oikein koskaan eläessäni edes yrittänyt iskeä naisia, naisia kavereina mulla on ja joskus jotain säätöä on ollut mutta ei niistä mitään erikoista tullut.

Ajattelen jotenkin niin että naiset ja miehet on samanlaisia ja että niiden ainoa eroavaisuus on ulkonäkö, naiset näyttää hyvälle kun taas miesten ulkonäkö ei herätä kiinnostusta.

Mitään vihaa tai katkeruutta en koe ketään kohtaan vaan tasa-arvoisesti kohtelen ihmisiä.

Välillä jopa mietin sitä miksi jotkut ihmiset menevät parisuhteisiin?

M32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset kiinnostavat ulkonäkönsä puolesta, mutta oma ulkonäkö ei riitä pitkälle. Elämä on ulkonäköä; useimmat naiset syntyvät rikkaisiin ulkonäköoloihin ja omaisuus alkaa siitä vähitellen vähenemään. Miehet taas syntyvät yleensä tyhjyyteen. 

Näin yli 30 vuotiaana olen ymmärtänyt, että järjellä ajatellen miehet ovat tavallaan se kauniimpi sukupuoli, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kohdun kantajina naiset ovat valikoivampi sukupuoli, vaikka avaruusolioiden mielestä miehet ovat hienompia, kuten koiraslinnut ovat hienompia kuin naaraat. 

Yhden näkemyksen mukaan naisten seksuaalisuus perustuu alistumishaluun ja lisäksi naisilla on erilaisia syitä tapailla miehiä, kun miehillä on vain yksi syy tapailla naisia. Mies voi olla joko hyödyllinen, seksikäs tai ei kumpaakaan noista. Osa naisten harrastamasta seksistä perustuu resurssien vaihtamiseen seksiin ja osa on intohimoseksiä (saamisseksi vs. ihailuseksi). Naisilla on Freudin ideoimaan tapaan taipumusta tuntea kateutta miehiä kohtaan ja koska naisen seksuaalisuus toisaalta perustuu alistumiseen (mikä taas ei kiihota monia miehiä), naiselle ajatus jonkun itsensä tasoisen miehen jumaloimisesta tuntuu nöyryyttävältä ja kamalalta, koska nainen ei näe seksiä samalla tavalla kuin mies, vaan eräänlaisena nöyryytyksenä. Siksi naiset hyppyyttävät tavallisia miehiä erilaisten renkaiden läpi, jotta he saavuttaisivat häpeän tasapainon, missä mieskin tuntee itsensä naurettavaksi ennen kuin porautuu naisen reikään, jolloin nainen taas tuntee itsensä pieneksi ja hullunkuriseksi. Toinen mahdollisuus on sitten se, että nainen löytää jonkun nuoren Dolph Lundgrenin näköisen miehen, jolloin renkaita ja pomputtamista ei sillä lailla tarvita, vaan miehen geenit riittävät siihen, että alistuminen tulee luonnostaan eikä nainen koe tarvitsevansa kompensaatiota ja hyvitystä seksistä. Naiset keksivät myös erilaisia ajatusrakennelmia vähentääkseen seksiin liittyvää ristiriitaisuutta ja vahvistakseen itseään; penis kuvitellaan esim."tarvitsevaksi" ja kerrotaan kiihottuvansa vain miehen reaktioista eikä miehestä itsestään, mikä on jäätävä rätti miehen kasvoihin, mutta minkä kanssa useimpien ei-miesmallien pitää diilata. 

Kaikkein halutuimpien miesten edessä nainen on itse asiassa paljon voimattomampi kuin mies kauniin naisen edessä ja noissa harvinaisissa tilanteissa voi nähdä sen, miten nainen on loppujen lopuksi myös seksuaalisesti enemmän vietävissä oleva sukupuoli. Miehen kannalta voi olla masentavaa, että hän ei varmaan koskaan tule kokemaan tuollaista, kun taas tavallinen naapurin Insta-Mirkku voi päästä lähelle jotain mallitasoa miesten reaktioissa. 

Naisilla ongelmana on siis se, että heidän on vaikea löytää miestä, jolle haluaisivat alistua eli joka olisi dramaattisesti heitä itseään tasokkaampi ja miehillä taas ongelmana se, että juuri kukaan heistä ei ole niin tasokas, että voisi harrastaa sellaista seksiä kuin luonto on tarkoittanut. Useimmat miehet ovat menettäneet yhteyden alkukantaiseen seksuaalisuuteensa sivilisaatiokehityksen ja feminismin myötä ja tarjolla on kumppanuus- ja saamisseksiä, missä mies on oikeastaan hassu lelu naiselle, jota ei kuitenkaan himoita ja kunnioiteta syvällä tasolla. 

En jaksanut lukea kokonaan. Sinulle selvästi on ongelma että maailmassa on sinua paremman näköisiä miehiä. Se nyt ei ikinä muutu, joten koita pärjätä.

Justiinsa. Itse olen ihan mukiinmenevä nainen, enkä ole koskaan ikinä kiihottunut vain miehestä objektina. Jos laitat eteeni nuoren Dolph Lundgrenin seisomaan, reaktioni olisi vain oho, vai semmosta. Edes ns. idolit eivät koskaan ole saaneet minua kiihottumaan vain pelkällä olemassaolollaan. Se kiihottaa, mitä ne tekee, miten ne käyttäytyy ja mitä ne osaa. Sama koskee tavismiestä.

Naiset ei näe miehiä objekteina tai autoon/ruokaan verrattavina esineinä kuten miehet näkee naiset. Mikä siinä on edelleenkin miesten vaikea ymmärtää?

Minun ruokahaluni seksiin tai parisuhteeseen EI herää siitä, että näen myyttisen randomin leukakirurgi alfamiehen tuolla kadulla.

Se on sen takia vaikea ymmärtää, että naiset eivät oikeassa elämässä toimi noin, kuten puhuvat. Nimenomaan hyvännäköiset ja esineellistettävät miehet saavat ulkonäkönsä vuoksi naisia niin paljon, kuin haluavat. Ja nuoruuden. Ja hiusten sekä lihasten. Eli naiset puhuvat ihan toista, mitä tekevät oikeasti.

Järki iski päähän vasta yli 30 vuotiaana. Heräsin todellisuuteen. Heterosuhteet eivät juurikaan anna naiselle mitään. Seuraan vierestä homoparin arkea. Parilla vaikuttaisi olevan aitoja tunteita. Jopa negatiiviset fiilikset uskalletaan jakaa. Heteroiluun kuuluu vahvasti pärjääminen. En pidä siitä. Olisi mahtavaa kokea homon lailla intensiivinen hierontahetki ja päästä avautumaan. Hyväksyn faktat.