Voiko olla ettei kaikille vaan ole tarkoitettu sitä oikeaa
Ärsyttää kun mediassa kirjoitellaan pariutuneiden ihmisisten elämäntarinoista ja he itsekin kertovat, että "Oli onnekas sattuma kun tuleva aviomies käveli vastaan kaupan pakastealtaalla" ja "Vuosikurssin bileissä jatkoilla sattui löytymään tulevien lasten isä", "Oli onnenkantamoinen kun myöhästyin junasta ja asemalaiturilla Hän tuli sattumalta vastaan ja nyt meillä on perhe". Tai viimeistään "Ihanaa kun liityin Tinderiin, sieltä sitten kolmas treffikumppani oli se oikea". Ja perään lisäävät, että mitähän olisikaan käynyt, jos tätä onnekasta sattumaa ei olisi tapahtunut.
Entäs kun joillekin ei vaan sitä onnekasta sattumaa ole suotu? Itsekin kävin kaikki opiskelubileet, olen matkustellut ja pyörinyt paikoissa. Eikä syntynyt minkäänlaisia rakkauksia. Nyt olen 45 ja aika kävi umpeen, näköjään jään lapsettomaksi. Tinderissäkin miehet, jos match tuli, eivät vastanneet mitään ja katosivat, niin eipä siinä ole onnenkantamoisille sijaa. Ehkä minun tarinani menee jotenkin niin että "On se onnekasta, että onnistuin välttämään kaikki sutinat vastakkaisen sukupuolen kanssa, säästyin rasittavilta muksuilta ja perhe-elämän haasteilta. Mitähän olisikaan käynyt, jos joku ukko olisikin tullut elämääni." :(
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Olen pistänyt merkille että nimenomaan naiset vaativat ja peräänkuuluttavat että parisuhteesta pitää löytyä intohimoa/kipinää/kemiaa.
Miten jonkun tavismiehen on tarkoitus saavuttaa nämä kun vaihtoehtona on ylipainoisia, epäviehättäviä ja iäkkäitä kumppaniehdokkaita. Jotkut jopa yksinhuoltajia.
Helppoahan se naisilla on etsiä jotain täydellisiä kipinäkemioita kun voi pariutua ylöspäin.
Ja niitä vähemmän suosittuja perustavis-tuijia iskee myös sellaisia vähän jurompia mutta suorituskykyisiä miehiä joilla on pituutta, harrastuksia, tuuhea parta, eurooppalainen uudehko auto ja vakityö.
Ei ole mitään "tarkoitusta" joka takaisi että passiivisana möllöttämällä kumppani-kanditaatti ilmestyy kotiovelle tekemään tutustumista. Nimenomaan tarkoitusta, saat parisuhdemarkkinoilta sitä mitä olet kumppanikanditaattina jollekkin. Toisille se tarkoittaa vuosien kovaa työtä itsekehittymisen saralla nousujohteisesti tietenkin, toisille kumppanin löytäminen on vain parin oluen juomista lähikuppilassa ja heila on sieltä matkassa kohti yhteistä tulevaisuutta.
Monille on näköjään tarkoitettu se ihan väärä, joten ei kai sitä oikeaa tule kuin harvoille ja valituille.
Vierailija kirjoitti:
Sullako ei siis ole ikinä ollut mitään muuta kun täysin neutraalia ja platonista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen ja Tinderissäkään ei yhtään keskustelua tms.?
On mulla yhteen mieheen panokaveruus, joka avoimessa suhteessa ja tahollaan perheellinen, eli ei olla toistemme "oikeat".
Kommenttini mustasukkaisesta, kontrolloivasta ja huomiota sairaalloisesti kerjäävästä kaveristani poistettiin. Miksi? Siinä oli yksi syy, miksi joku jää yksin; käyttäytyy heti alussa niin, etteivät miehet halua pitkää suhdetta, mutta henkilö itse ei ymmärrä itsessään mitään vikaa vaikka on sanottu.
Ei se elämä välttämättä sen auvoisempaa parisuhteessa ole. Monet suhteet ovat aika paskoja, vaikka mitä lehtien sivuilla julistettaisiin. Ihmiset ovat epätyytyväisiä riippumatta siviilisäädystään.
Toki itsekin välillä kaipaan kumppania ja suren, että ilman sellaista jäin. Samalla saan olla onnellinen siitä, etten ole koskaan joutunut esimerkiksi fyysisesti väkivaltaiseen suhteeseen.