Miehen työantaja väläytellyt mahdollisuutta ulkomaankomennukseen, apua!
Mikään ei ole varmaa vielä, mutta omat ajatukset laukkaa jo ties missä. Viisumit sun muut, niistä en huolehdi, mutta mitä enemmän mies asiasta on maininnut, sitä enemmän mietin, että:
- mitä meidän talolle tehdään siksi aikaa?
- miten ihmeessä lapset sopeutuisi uuteen maahan, kieleen ja kouluun?
- miten pärjätään taloudellisesti?
- mihin koira laitetaan?
- miten arki sujuu, kuinka paljon maksaa silmälasien uusiminen, entä ruoka, entä jos en itse tutustu kehenkään? Mitä jos lapset kokee yksinäisyyttä?
Maa on Yhdysvallat, sitä kuitenkin ensimmäisenä kysytään.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Mä kiljuisin jos ex pat -sopimusta tarjottaisiin miehelle!
Lähdette ja asiat järjestyy
Niin minäkin, ei lähdetty. En halunnut kotiäidiksi, oma työura olisi kärsinyt.
Vierailija kirjoitti:
Liksa nousee, pärjäätte oikein hyvin siellä. Ei tule kuule tätä sääntösuomea himoveroineen tippaakaan ikävä. Olen siitä aivan varma.
Siinä, kun jenkeissä lasket hintalapun hinnan päälle verot päässäsi, jotta hahmotat tuotteen oikean hinnan, niin tulee sääntösuomea ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta jenkeissä aikoinaan työskennelleenä voin sanoa että tänä päivänä en enää lähtisi. Silloin oli ajat hieman toisenlaiset. Eikä se siltikään ollut kultakaivos vaikka palkka oli todella paljon korkeampi. Elinkustannukset söi kaiken ja taloudellinen tilanne oli suurista tuloista huolimatta ahtaampi kuin Suomessa koskaan. Sosiaalisia turvaverkkoja ei käytännössä ole.
Jenkeissä työskentely ja komennuslaisen perhearki voi olla parhaimmillaankin ahdistavaa Suomeen verrattuna. Irtisanomisaika on yksi sekunti, ja jos olet työviisumilla töissä niin muualle et voi hakea töihin vaan maitojuna Suomeen odottaa. Lomat on lyhyet (komennuslaisella voi olla hieman paremmat) ja paine tehdä ylitöitä ja omistautua työlle on kova. Kotirouvat syrjäytyvät työelämästä ja ristiriidat kotona kasvavat järjettömästi. Me ei ikinä riidelty niin paljon kuin jenkkiaikoina, ja useimpien suomalaisparien liitot päätyi siellä eroon tai ainakin ero sai siellä alkunsa.
Jos jenkkeihin tai ulkomsille muuten lähtee niin suomalaisen firman työkomennus on usein paras vaihtpehto. Ylipäätään myös rahakkain. Itse olen ollut muutamassa maassa työkomennuksella ja sen jälkeen muutoin töissä. Työkomennukset olivat todella rahakkaita kun kaikki maksettiin. Lisäksi lomat ja vapaat sekä Suomen että kohdemaan kalenterin mukaan.
Minkä ihmeen takia haluaisit ap luopua omasta työstäsi ja elämästäsi miehen työpaikan vuoksi? Etenkin, kun kyseessä on lyhyt ulkomaankomennus.